Pianisti -elokuvan kolmella Oscarilla uransa kruunannut Roman Polanski tunnusti vuonna 1977 syyllisyytensä 13 vuotiaan tytön väkisinmakaamiseen. Tilanne lähti lapasesta Jack Nicholsonin residenssissä Mulholland Drivella Los Angelesissa. Tämä on tunnettu fakta. Polanski ehti istua 42 vuorokautta ja käydä läpi erinäisiä oikeuslaitoksen määräämiä luonneanalyysejä sun muita sätkynukketemppuja, mutta pakeni maasta juuri ennen lopullisen tuomion julistamista. Marina Zenovichin dokumentti Roman Polanski: Wanted and Desired ei puntaroi Polanskin syyllisyyttä tai viattomuutta. Elokuva piirtää laajan kaaren: kielitaidoton Polanski saapuu svengaavaan 60-luvun Lontooseen, nousee aikansa juhlituimmaksi elokuvaohjaajaksi, satumainen rakkaustarina Sharon Taten kanssa leimahtaa ja päättyy Taten murhaan Mansonin jengin toimesta. Keltainen lehdistö jahtaa Polanskia milloin mistäkin syystä. Polanski livistää Amerikasta, tekee elokuvia Euroopassa, saa Oscarit, lyödään ritariksi Ranskassa. Etsintäkuulutettu raiskaaja ja juhlittu ritari samassa kaavussa. Tätä tarinaa olisi vaikea keksiä. Yllätyskäänteet on tarjonnut todellisuus. Polanski pidätettiin viime syksynä Sveitsissä, kun hän oli matkalla Zurichin elokuvafestivaaleille juhlistamaan Polanski retrospektiivin esityksiä. Omituiseksi tilanteen tekee se, että Polanski oli vieraillut useasti Sveitsissä ja omistaa siellä talon. Miksi pidätys tapahtui juuri nyt? Polanski sai vasta viikkojen istumisen jälkeen luvan odottaa tapauksen käsittelyä vapaalla jalalla 4 miljoonan takuita vastaan. Tätä kirjoitettaessa odotetaan Yhdysvaltojen viranomaisten lausuntoa tapauksesta tai virallista luovutuspyyntöä. Polanskin uusin elokuva Ghost valmistunee Berliinin helmikuisille elokuvajuhlille kaikesta huolimatta. Ensi-ilta Suomessa 29.01.2010
Ennakko Docpointissa to Maxim 1 klo 19: http://www.finnkino.fi/movie/7118/schedule/1002/date/2010-01-28/
Luin 13 vuotiaan tytön kuulustelupöytäkirjan ja on selvää että Polanski raiskasi lapsen. Oksettavaa että joku voi olla sitä mieltä että tuollainen pedoa ei pitäisi tuomita. Polanskilla itsellään olisi ollut mahdollisuus saattaa asia päätökseen ajat sitten astumalla lentokoneeseen ja matkustamalla Los Angelesiin. Kun tyttö sanoo ei - niin se tarkoittaa myös EI. Se on se viesti jonka elokuva-alan tulisi lähettää maailmalla eikä manipulaation mestarin nuoleskelu.
Dokumentin nimi jo viittasi skandaalinkäryisempään lähestymistapaan, mutta tämähän olikin varsin asiallinen ja hyvin tehty dokumentti aiheesta. Asianosaisia oli haalittu hyvin mukaan ja jo menehtyneen tuomarin lisäksi ainoa puuttunut avainhahmo oli itse Polanski, jota tosin sai kuulla runsaasti vanhemmilta tallenteilta. Lopulliseen syyllisyyteenhän tässä ei sinänsä otettu kantaa (vaikka osa syytekohdista selviksi toki tulivatkin), vaan käsiteltiin enemmän tapauksen riepottelua ja tapausta puineen tuomarin tekemiä väärinkäytöksiä. ½
Minäkin olen lukenut sen kuulustelupöytäkirjan. Sen perusteellahan syyllisyydestä ei ole epäilyksen häivää.
Hyvä dokkari kiinnostavasta aiheesta. Eihän tässä edes puhuttu syyllisyydestä tai syyttömyydestä, aiheena oli oikeudenkäynti. Tykkäsin hyllä kovasti. 4/5 Polanski on pervo, mutta taiteellinen nero.
Mielenkiintoinen dilemma tässä on ollut. Olisiko pitänyt tuomita ja menettää loistavia leffoja, vai ei tuomita ja taata tältä osin ne leffat. Ideaalein ratkaisu olisi kenties ollut jonkinlainen tuomio ja rangaistus mutta joka ei olisi ollenkaan vaikuttanut elokuvien tekoon. Kuulostaa kyllä käytännössä mahdottomalta. Siispä sanoisin että tässä tapauksessa Polanski toimi itse viisaasti - teki sen mihin lopputulokseen olisi anyway pitänyt päätyä. Ja onhan sieltä se pahoittelukin tullut: