The White Ribbon-elokuvan tapahtumat sijoittuvat pieneen kylään Pohjois-Saksassa ensimmäisen maailmansodan ollessa juuri alkamaisillaan. Kylässä alkaa tapahtua selittämättömiä asioita. Kuka on niiden takana? Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 12.3.2010 (USA:ssa 30.12.2009)
Ja muistutuksena että tämähän voitti kuluvan vuoden Cannesin Palme d'Or palkinnon parhaana elokuvana. Suomen TV-esitystä odotellessa...
Paljon jätti pureskeltavaa tämä Haneken epookkielokuva. Vaikka fasismikytkökset olivat välilllä ehkä hieman liian alleviivattuja, oli tarina pääosin kerrottu hyvin etäännyttävästi ja hienovaraisesti kuten ohjaajan aiemmissakin elokuvissa. Loistavan kuvauksen lisäksi Bergman -viboja aiheutti ajoittain hyvinkin voimakas dialogi sekä tapahtumien kaunistelemattomuus. Kysymyksiä nousee paljon, mutta niihin ei juuri vastailla - hyvä niin. Miinusta tulee vähän hölmöstä leikkaamisesta, joka on vienyt parhaimman terän kokonaisuudelta pois. ****/*****
Olihan tämä ihan jees ja kuvaus oli todella hyvää, mutta jostain syystä monet Haneken leffat jättävät minut vähän kylmäksi. Taitaapa olla niin, että ainoastaan Pianonopettaja ja Funny Games ovat olleet todella hyviä minusta. Ei tästä varsinaisesti mitään pahaa sanottavaa löydy, mutta ei vaan sytytyä. Paljon huonomminkin aikansa voi viettää kuin tämän katsomalla. Sanotaan nyt 3,5/5 mutta ehkä arvosanaa painaa liikaa alas pikkainen pettymys.
Tähän upeaan ja ihmeellisen ahdistavaan elokuvaan kannattaa tutustua muidenkin kuin vannoutuneiden Haneke-fanien. Ei ihan parasta Hanekea, mutta vähintään 4/5-tasoa kuitenkin.
Ei niin leffan ulkoasuun liittyvä mutta leffa antaa ymmärtää että Saksan tilanteet olisivat voineet vastaavalla tavalla lähteä liikkeelle eli lapsista. Eilen sattui olemaan dokkari juutalaislapsista ja siinä kerrottiin millaisia tarinoita juutalaisista liikkui kuten tekevät leivoksia mihin pistävät ihmisen verta. Wikipediasta löytyy myös hyvä lista kaikista noista huhuista, kuten vastasyntyneiden veren juominen. Ei noihin huhuihin lapsia tarvita, tarvitaan vain lauma henkisisesti lapsen tasolla olevia aikuisia. Nuo huhut kiersivät siis saksalaisilla 1900-luvun alussa enkä usko että ihmiskunta, valkoihoisetkaan, on tällä välin kovin suuresti kehittynyt.
Tuo juutalaisten mustamaalinenhan on lähtenyt liikkeelle jo jostain keskiajalta. Sanoisin että 1900-luvun alussa oltiin vielä aika reilusti alttiimpia tällaisille vaikutteille.
Hienosti luontuu Hanekelta tällainen hieman tyylitellympikin kuvaus. Hahmot ja tarinat imaisevat mukaansa, pienet ja suuremmatkin julmuudet iskevät voimalla. Haneken teoksille harvinaisesti mukana oli ripaus positiivistakin juonetta opettajan ja lastenhoitajan lämpimästi kuvatun suhteen ansiosta. ½