Korvaako vakuutus?

En tiedä, mitä riivattua tarkoittaa "juridisesti" sellainen käsite "vakuutusasioissa". Sitä ei varmasti ole vakuutussopimuslaissa tai muussakaan alan lainsäädännössä, mutta ei muuten ole vaikkapa käsitettä "tapaturma". Kaikki ei ole juridiikkaa ja juridiikka ei ole kaikki.

Ja väittämättä, että niin oli tässä tapauksessa, jos vaikka kymmenen tunnin käytön jälkeen vahvistin alkaa "puskea savua" siitä syystä, että valmistajan ohjeita laitteen vaatimasta jäähdytystilasta on rikottu, en tiedä, mitä ennalta-arvaamatonta siinä on.

 

Aika kaukana taidetaan jo olla itse asiasta ja aiheesta (vahvistimen korvattavuus), mutta olen kuitenkin käytännössä "tömännyt" tapauksiin joissa varsin iäkkäitä rikkoontuneita pesukoneita, astianpesukoneita sekä televisioita on korvattu kotivakuutuksesta siten että rahaa on ilmaantunut vakuutuksen ottajan tilille asti. Osa on kärynnyt, osa on hajonnut vähemmän dramaattisesti. Niiden ei ole tarvinnut kaatua/pudota tapaturmaisesti eikä tietääkseni ole syyllistytty petoksiin.

Eipä tästä aiheesta taida olla näillä tiedoilla eikä tietotaidolla sen enempää kommentoitavaa...

 

Jos laite hajoaa yllättäen, niin sen saa vakuutukseen. Piste. Jos ei ole jotain törkeää huolimattomuutta tai vastaavaa. Eivät vakuutusyhtiöt ala tappelemaan selittäen että syynä on pikkuhiljaa tapahtunut vikaantuminen, joka vain sattumalta yhtäkkiä tuli esiin. Miten semmoista edes todistaisi?


Itse olen vakuutukseen saanut mm. tallentavan DVD-soittimen joka lakkasi tallentamasta, astianpesukoneen joka lakkasi toimimasta normaalikäytössä noin viiden-kuuden vuoden jälkeen ja huollon kannettavaan jonka näppäimistölle tyttären kaveri kaatoi saippuavettä (!?). Älä kysy.
Ja sitten tietysti yhtä sun toista silloin kun salama iski talon vesikouruun.

 

Toimittamalla laitteen huollon arvoitavaksi ja tarkistamalla, mikä on rikkoutumisen syy?

"Laite hajosi äkillisessä tapahtumassa, joka ei johtunut laitteen omasta viasta, kuten käyttöiästä."

"Laitteessa ilmennyt vika ei ole mitenkään voinut aiheutuva korvauksenhakijan ilmoittamalla tavalla 'äkillisesti' vaan on aiheutunut ainakin vuoden jatkuneen.."

 

Edelleen, jos se tapahtuma on äkillinen, niin ikä ei vaikuta. Vaikka olisi jokin laakerikulunut, kunnes se pettää äkillisesti, niin sen saa vakuutukseen (paitssi että ikävähennyksien jälkeen todennäköisesti korvattava osuus on nolla tai olematon)

Jälkimmäisessä vika ei ole tullut yhtäkkiä.

 

Tarkoitin edellisen dialogiksi, eli korvauksenhakija väittää kyseessä olevan äkillinen tapahtuma (näyttötaakka muuten on korvauksenhakijalla) ja vakuutuksenantaja vastaa, että kyseinen rikkoutuminen ei ole voinut aiheutua äkillisesti.

Nappasin tämän netistä IFin ehdoista, mutta lienee enemmän tai vähemmän sama Suomessa kaikilla alan yhtiöillä:

"Vakuutuksesta korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on
– äkillinen ja ennalta arvaamaton tapahtuma."

Eli vakuutustapahtuma on esinevahinko, edellyttäen, että se on äkillinen ja arvaamaton. Esimerkiksi vahvistimen jäähdyttimien pettäminen iän myötä ja komponenttien pikkuhiljaa aiheutuva ylikuumenemisvaurio ei ole ehtojen tarkoittamalla tavalla äkillinen tapahtuma. Esimerkiksi puutteellisesti tuuletettu vahvistin saattaa kestää käytössä kolme vuotta, kun oikein pidetty kestäisi 7-10 vuotta. Tällöin vaurioitumisprosessi on alkanut enemmän tai vähemmän silloin, kun vahvistimeen kytkettiin ensimmäisen kerran virta, olettaen, että sitä on koko ajan pidetty samassa liian kuumassa paikassa (esimerkiksi Yamahan 863 haluaa manuaalin mukaan vähintään 30 cm tilaa yläpuolelleen - siihen ei siis ole pinoaminen muuta laitteistoa päälle!). Rikkoutuminen ei ole "äkillinen" eikä edes "ennalta arvaamaton".

Edelleen, laitteen käyttäminen vastoin ohjeita saattaa olla korvauksen alentamisperuste huolimattomuuden perusteella.

Ja kun nyt IFin ehtoja siteeraan, siellä on vielä erikseen korvauspiirin seuraava rajoitus:

"Vakuutuksesta ei korvata
- esineen tavanomaisesta käytöstä johtuvaa kulumista vakuutustapahtuman yhteydessä."

Eli niitä vaurioita, mitkä eivät ole aiheutuneet vakuutustapahtuman yhteydessä - eli vaikkapa tässä kärähtämisessä - ei korvata. Jos kuumuus on muuten vaurioittanut vahvistinta siten, että jotkin komponentit ovat 'lähes käyttökelvottomat', ei niitä korvattaisi, koska vaurio on syntynyt muulloin kuin kärähtämisen yhteydessä.

Spoiler

Tähän loppuun on todettava se, että vakuutustoiminta on tavalla tai toisella liiketoimintaa. Kulut esimerkiksi parinsadan arvoisen vahvistimen vaurion selvittelemisestä hyppäävät nopeasti niin suuriksi, että se ei vaan käytännössä kannata, vaan on halvempaa maksaa korvaus. Mm. tästä syystä vakuutuksissa on omavastuita, pienimpiä vahinkoja ei tarvitse selvitellä lainkaan. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vakuutusyhtiöiden tulot, joista korvaukset maksetaan, tulevat vakuutusmaksuista. Ei vaikka Pohjola mitään suksia myy sivubisneksenä. Turhat ja perusteettomat korvaushakemukset nostavat korvausmenoja, mikä taas kompensoidaan nostamalla vakuutusmaksuja. Loppujen lopuksi, kaikki korvaukset maksaa vakuutuksenottajat kollektiivisesti.

 

Et nyt ole ymmärtänyt vakuutusyhtiön tulonmuodostusta.

Osa tuloista on vakuutusmaksutuloa.

Toinen osa tuloista on noiden vakuutusmaksuina kertyneiden tulojen sijoittamista ja sitä kautta saatua sijoitustuloa. Varsinkin "hyvinä aikoina" eli noususuhdanteessa, vakuutustulo saattaa olla kattamatta korvauksia ja niiden kuluja kun fyffe tehdään sijoituspuolella.

 

Luitko ton ihan Savon Sanomista?

Sellaisen vakuutuksen myyminen, joka ei ns. "kata itseään" ei suomessa ole edes sallittua, kuten ei sekään, että yhden vakuutuksen allejäävää maksutuloa katetaan toisella.

Siinä olet ihan oikeassa, että kerätyt varat sijoitetaan, siihen on jopa velvollisuus - sijoittaa ne "turvaavalla tavalla" - mutta sillä tuotolla katetaan vakuutuskannan hallinnoimisesta ja asioiden käsittelemisestä aiheutuneita menoja. Varsinaiset korvaukset pitää edelleen kattaa vakuutusmaksuilla.

 

älä herjaa asiaa ymmärtävää kaveria

voi sua, olet ilmeisesti jäänne jostain aiemmalta aikakaudelta...

lakisääteisten vakuutusten (esim. liikennevakuutus) osalta tuo pitää paikkansa, jota tosin yritetään kiertää eri tavoin

muutoin on meiläkin ihan markkinatalous, jossa saat vakuutusyhtiönä hinnoitella ihan pieleenkin.

pöh

mene koulutukseen. viittaan aiempaan selvitykseen.

ja jos nyt haluat pysyä kannassasi, laita linkit asiaa sääteleviin pykäliin. jos löytyvät, ovat kyllä finlexissä.

 

Usko tai älä, mutta kaikkea ei lue laissa, vaikka se on Suomessa voimassaolevaa oikeutta. Esimerkiksi näin:

"Vakuutusvalvontavirasto valvoo, että vakuutusyhtiöt noudattavat vakuutustoimintaa koskevaa lainsäädäntöä ja hyvää vakuutustapaa."
Vakuutusyhtiölaki (18.7.2008/521) 25 luku 1 § 1 momentti.

Mitä on "hyvä vakuutustapa" ei määritellä missään laissa. Silti esimerkiksi Vakuutus- ja Rahoitusneuvonnan alainen vakuutuslautakunta on useissa päätöksissään viitannut lausuntojensa (kyseessä on suosituksia antava lautakunta kuten KRIL, www.fine.fi) perusteluissa hyvään vakuutustapaan.

Mutta onko "hyvää vakuutustapaa" edes olemassa, jos sitä ei löydy finlexistä?

Vakuutustoiminta on Suomessa luvanvaraista. Arvaa parikin kertaa, sallitaanko vakuutuksenantajille kuvaamasi kaltainen täysin vapaa toiminta?

Mutta älä minua usko. Kävisivätkö Suomalaiset vakuutusoikeuden asiantuntijat, professorit Hoppu, Hemmo tai Norio-Timonen?

 

eli "you are full of shit" = puhut paskaa

kyllä säänneltyä elinkeinoa säädellään normipyramidiin sisältyvällä normistolla.

mun ei tarvitse arvailla. niin kauan kuin vakavaraisuus on turvattu, eikä rikota mitään normia, vakuutuksen taloudellisuus on ihan markkinatavaraa.

kvg eri näköisiä uutisia siitä, onko eri yhtiöiden vakuutustulo ollut positiivista vai negatiivista.

hyvä vakuutustapa liittyy menettelyihin ja yhtiön suhteeseen vakuutettuihin. ei yhtiön talouteen. luvanvaraisuuteen liittyy ensisijaisesti vakavaraisuus, mutta myös muita vaatimuksia, joista yksikään ei noiden pakollisten vakuutusten lisäksi edellytä jonkun vakuutuslajin +- tai + tulosta.

monella alalla on tuollainen "hyvä [alan]tapa olemassa, joka usein perustuu alan vahvistamiin eettisiin normeihin. mikään niistä ei edellytä että jonkun "tuotteen" pitää kattaa itsensä ja vain itsensä.

kiinteistövälityskin on luvanvaraista, mutta kukaan ei edellytä että jokainen välitystehtävä kattaa itsensä.

kerro mulle missä joku proffista väittää että muun kuin pakollisen vakuutuksen pitäisi kattaa itsensä.
hemmo on sitäpaitsi sopimusoikeusmies, ei vakuutusmies. Hoppu on vahingonkorvausmies. Norio-Timonen on sitten vakuutusnainen. Lopeta name dropping ja kerro mulle normi johon vetoat.


jatkokoulutukseen.

 

Melkein ainahan se on äkillinen ja ennalta arvaamaton tilanne kun kodintekniikka pamahtaa. Ei sillä ole merkitystä onko laitetta käytetty 2 vuotta vai 17 vuotta. Eli vaikka laite ikäänkuin "vanhuuttaan" hajoaa, kyllä sieltä lopulta joku syy saadaan sille, mikä sen hajoitti. Ei taideta ihmisenkään kuolinsyytutkimukseen merkata "kuoli vanhuuttaan". Todennäköisesti kovin seikkaperäisesti ei ruveta syytä vakuutusyhtiön puolelta selvittelemään mikäli kyseessä on vaikka 50 euron korvaus. Ja tosiaan, elektroniikkalaitehan ei yleensä ilmoittele mitään tulevasta viasta, joten kuluttajan kannalta syy on siis äkillinen. Jos 10 vuotta vanha jääkaappi pamahtaa kun laitat pakastimeen virrat päälle => vakuutus korvaa. Tahallisuus ja huolimattomuuspykälät sitten erikseen.

OT: Se sitten, että mikä todellisuudessa on syy rikkoutumiseen lienee ainakin filosofian väitöskirjan laajuinen asia.

Luonnollisesti ne ikävähennykset sitten laskevat korvausarvoa, tele- ja tietotekniikassa vanhenee nopeiten. Mutta esim. jääkaapeissa tais taulukko jatkut pitkälle toista kymmentä vuotta. Sinänsä onkin mielenkiintoista, että esim. samalla tekniikalla tehty tietokonemonitori ja tv noudattavat eri vanhenemistaulukkoa. TV:kin mielletään ei-kotiteatteri-harrastaja piireissä lähes jääkaappiin elinkaareltaan.

Autovakuutus-vertaus ei toimi, koska liikennevakuutus tai kasko ei korvaa missään tapauksissa teknisiä vikoja.

 

liikennevakuutuksessa on tarkoitus suojata ulkopuolisia. jos vahinko kohtaa ulkopuolista teknisen vian takia, kyllä se maksetaan liikennevakuutuksesta.

"kasko"ssa taas suojataan auton omistajaa. mutta on siinäkin suoja teknisiä vikoja vastaan. eli, jos auto sippaa, maksaa kasko hinauksen pajalle, pl. jos auto on sipannut kotipihalla.

olen tosin kuullut että hinausautojen kuskit eivät ole parhaimpia osoitteiden osalta.... eli harvemmin sippaa kotipihalla vaikka...

ja "autovakuutukset" eli "kasko"t ovat nykyään ehdoiltaan erilaisia, eli joissakin ei tätä keskeytysvakuutusta ole ollenkaan.

pitäsköhän x_jmt_x:n vaatia että kaikilla on samat ehdot ja hinnat?

PS. on raskasta olla aina oikeassa

 

Esko Hoppu on Helsingin yliopiston vahingonkorvaus- ja vakuutusoikeuden emeritusprofessori. Mika Hemmo on ollut vahingonkorvaus- ja vakuutusoikeuden professori. Jaana Norio-Timonen on nykyinen vakuutusoikeuden professori.

Äläkä vääntele sanomisiani. Kiistatonta on, että vakuutusalalla on noudatettava hyvää vakuutustapaa ja että se on jopa yksittäistapauksissa ollut ratkaisuperusteena, muun normiston vaietessa. Silti hyvää vakuutustapaa ei määritellä laissa. Pointti oli, että kaikkea ei löydy laista. Ei sen enempää tai vähempää.

Muilta osin palataan maanantaina aiheeseen.

 

en ole kirjoittanut muodollisesta asemasta vaan mistä ovat tunnettuja ja mistä ovat olleet kiinnostuneita.

kun kerroin sinulle että sinulla oli väärä käsitys, vedit tuon epämääräisen "hyvän vakuutustavan" kuin kaniinin hatusta. vedit sen vaan väärään asiaan, koska sillä ei ratkaista asiaa jonka väitit olevan olemassa.

juu, olen samaa mieltä että "hyvällä vakuutustavalla" on kätevä ratkaista tapauksia, joissa ei ole normistoa.

ei se kuitenkaan tuota väittämääsi periaatetta koske.

be my guest !

 

Tuohon nyt vaan on pakko puuttua näin viikonloppunakin.

Oletan, että et tunne Hemmoa tai Hoppua henkilökohtaisesti ja siksi ole tietoinen siitä, mistä he ovat olleet kiinnostuneita.

Esko Hoppu on kirjoittanut sen de facto perusteoksen vakuutusoikeuden alalta, jonka viimeisin painos on tuo Hemmon kanssa yhteistyössä kirjoitettu. Mika Hemmo taas työskentelee Vakuutuslautakunnassa, professorintehtäviensä lisäksi. Eikä professuuri Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa ole mikään muodollinen asema.

Väitteesi, että he eivät olisi "olleet kiinnostuneita" vakuutusoikeudesta osoittaa täydellisen tietämyksen puutteesi suomalaisesta oikeustieteestä ainakin vakuutusoikeuden osalta.

 

laita nyt se mahtava selvitys siitä vakuutustuotteen itsekannatuksen periaatteesta. odottelen sitä :naminami: