Wall Street 2: Money Never Sleeps (2010) (Oliver Stone / Michael Douglas, Shia Labeouf, Josh Brolin, Susan Sarandon)

voihan tuon "one mobile phone" tosiaankin kääntää "on siinä kanssa matkapuhelin" tai "melkomoinen matkapuhelin" enpä heti tajunnutkaan -> alan tulla hitaaksi

 

Ei sitä tarvitse "kääntää", ei siitä ole kuin yksi käännös, mutta riittää kun ymmärtää vitsin.

 

Tämä on hauska ketju.

 

Suoraan kuin "kääntäjien kömmähdykset"-ketjusta, jossa varsinaisia suomentajia paremmat aina toitottavat paremmuuttaan. :sleep:

 

Tämä on nyt sitten PG-13 :OI Stonella tuntuu olevan kumma PG-13 -villitys päällä, kun ennen mies teki ainoastaan R-elokuvia ja nyt Wall Street 2 on jo miehen kolmas PG-13 putkeen. Onneksi traileri nyt sentään näyttää hyvältä.

 

Ja milläs tavalla uskot tämän vaikuttavan elokuvan laatuun kun edellisessäkään ei mitään verta nähty? Korkeitaan pakollinen panokohtaus on vain sitä perus läheltä kuvattua lantiopanoa eikä mitään paljastavampaa.

 

Pelkään pahoin, että dialogin nasevuudessa menetetään jonkin verran, kun ikäraja ei ole korkeampi. Tässähän ei olisi mitään ongelmaa, elleivät olisi USA:ssa paljon tiukempia kiroilun suhteen kuin täällä. Ensimmäinen osahan oli USA:ssa R, mutta täällä vain K-10.

 

Olihan tämä ihan hyvä elokuva. Ehkä ei mikään säihkyvä, mutta ihan jees. Sanoma oli hyvin rakennettu päivän polttavien aiheiden ympärille. Mutta ehkä se jäi loppu peleissä pikkasen latteaksi. Ei kyllä valitettavasti yllä edeltävän tasolle. Shia oli omasta mielestä ihan siedettävä roolissaan. Mikke ei ollut enään, niin hurja Gekko, kuin ennen. Ehkä se oli se miinuksen paikka myös. Mutta toisaalta Gekko hakee muutosta elämään. Tämä on enemmän "hyvänmielenelokuva", kuin sellanen räiskyvä ahneuden juhla, mitä edeltävä. Eli varsin erillainen kokemus. Oliverin sanoman pystyy aistimaan hyvin nykypäin ahneudesta, mitä elokuvalla varmasti haettiin. Enemmän, kuin henkilöhahmojen omaa ahneutta.

***½/*****

 

Oltiin katsomassa mies- ja naisporukalla. Naiset tykkäs, miehet ei. Sanoma oli selvästikin pohdiskelevampi ja humaanimpi ykkösosan parikymppisen testosteroni-uroksen päiväunien toteutumiseen verrattuna. Ykkösessä oli äijämeininkiä, tässä oli sitten enemmän pehmeitä arvoja. Monta ykkösosan hahmoa teki cameo-roolin. En oikein tykännyt, liian pitkä ja vähän tylsä. Liikaa nostalgaa.

Spoiler

Yksi kantava teema kuitenkin säilyi: epäeettinen toiminta ja siihen käytetyt keinot pörssissä. Ykkösassa ja 80-luvulla epärehellisen toiminnan vipu oli sisäpiiritieto. Tässä jatko-osassa 2000-luvun salamannopean tiedon välityksen aikana kurssia manipuloitiinkin chatin kautta heitetyillä markkinahuhuilla. Tästä tykkäsin!

 

Hyvä pätkä. Ei tosin tuntunut jatko-osalta, vaan nykytapahtumia (aika ratakiskoa oli analogiat Bear Sternsiin ja Lehman Brosiin...) kriittisesti tarkastelevalta leffalta, joka käyttää Gekkon hahmoa tarinankerrontavälineenä. Suits me.

Eli en yhtään ihmettele jos ei putoa ihmisille, jotka ei kattavasti tajua mitä vikat pari vuotta on oikeasti tapahtunut, missä nyt mennään ja mitä (näillä näkymin) tulee tapahtumaan. Vaatii siis katsojalta jonkun verran, että saa pätkästä irti jotain.

****

 

Kyllä nuo kaikki itellä ainakin irtosi. Mutta ei se elokuvallisesti ollu, mikään kovin kaksinen. Kritiikkiä voi ja pitääkin rakentaa, mutta niin kuin sanoin. Ei tämä elokuvana itessää ollu kovin kaksinen. Joka takauksessa leffa tulee hankittua. Onhan tämä kuiteski Stonea.

 

Joo, puhtaasti elokuvataiteen kriteereillä ei mitään ihmeempää. Muuten 3 staraa, mutta annan yhden extraa ihan mukiinmenevästi kuvatusta nykytilanteesta

Ja tulee hankittua joo

 

Itellä oli ihan elokuvallisestikkin kovat odotukset leffan suhteen. Oikein kävi harmittaa tuo pannukakkujuoni. Mahikset ois ollu paljon parempaan. Mutta kyllä se sanoma oli omasta mielestä hyvä kanssa. Onhan nuo pörssivedätykset menny ihan älyttömäks. Rahanahneus on menny moraalin ohi pahemman kerran.

 

Eikös rahanahneus jo määrityksen mukaan ole "moraalin ohi mennyttä"?

 

Ei. Miksi olisi? GG:n legendaarinen puhe ykkösessä nimenomaan nojaa pointtiin, että ahneus voi toimia motiivina saada aikaan kaikkia hyödyttäviä muutoksia. Överiksi vedettynä se todellakin voi mennä ja meneekin yleensä moraalista ohi, mutta ei todellakaan pelkästään määritelmänsä pohjalta.

 

Shian ruutuaika oli aivan liian suuri verrattuna elokuvan hahmoihin joista välitti. Harmittaa kun tuota pullapoikaa pitää joka leffaan tunkea.
Sopi yhtä hyvin(tai siis huonosti) rooliinsa kun Keanu Bram Stokerin Draculaan:sick:

Spoiler

Leffan loppuratkaisu oli harvinaisen typerä ja epäuskottava, katkeroituneen ex-työntekijän artikkeli jossain vasurihörhönettisivulla:hitme:
Just joo. Loppuiko kässäriä tehdessä paperi kesken vai???

 

Harvinaisen typerä ajatus sinulta laittaa loppuratkaisu näkymään, etkö osaa quotea käyttää, saatana?!?:OI

Samppa: Spoileria ei kannata myöskään toistaa lainatuissa viesteissään...

 

Jos pitää ymmärtää käänteentekeviä hetkiä Amerikan historiassa eikä halua tyytyä viralliseen versioon, kannattaa kuunnella Oliver Stonea :thumbsup: Kyseessä on Stonen paras tuotos yli 10 vuoteen, vaikka miehen kerronta onkin muuttunut vähemmän aggressiiviseksi. Päähenkilöiden henkilökohtainen elämä ja nurkan takana odottava talouskriisi kulkevat elokuvassa hienosti käsi kädessä. Lopetus lässähtää hieman, mutta siltikään en kutsuisi sitä Stonelle epätyypilliseksi lopuksi. Kyllähän miehen synkimmissäkin töissä on aina toivo pilkahdellut.

Kuten aina, Stone saa miesnäyttelijöistä irti hienot suoritukset. Michael Douglas, Frank Langella ja Josh Brolin ovat loistavia. Yllättäen myös Shia LaBeouf oli ihan OK. Hienoimman roolin vetäisee silti 94-vuotias Eli Wallach, jonka jokainen kohtaus on täyttä kultaa. Harmi, että elokuva-akatemia päätti antaa miehelle kunnia-Oscarin, sillä mielestäni mies olisi saanut ansaitusti voittaa pystin tästä filmistä.

*****

 

Ei yltänyt loistavan edellisen tasolle, mutta silloin kun oltiin asiassa eli pisnisten teossa, mentiin hyvissä meiningeissä ja onnistuneesti tuotu nykyajan talouskriisi sekä huhut mukaan kuvioihin. Harmi vaan että elokuvassa keskittyminen oli enemmän henkilösuhteissa. Näyttelijätyö oli kauttaaltaan kovaa luokkaa, lukuunottamatta sitä muijaa, joka oli välillä jokseenkin epäuskottava.

3,5/5

 

Toimi jostain syystä toisella kertaa paremmin kuin ensimmäisellä katselukerralla leffateatterissa. Ehkä silloin odotti vähän erilaista juonta ja Winnie Gekko vitutti silloin hahmona enemmän. Ihan hyvä ostos oli siis leffahyllyyn ja tuskinpa jää katslut tähän yhteen kertaan, vaikkei nyt mikään Oliver Stonen mestariteos olekaan. Aihe nyt kiinnostaa muutenkin (etenkin kun tässä ollaan kriisistä kriisiin menossa koko ajan).