Itse liimasin kiilto66:lla vuosi sitten autotallissa (n.5v. kuivuneesta) koivusta liimapuuta. Nyt kun toin liimapuun sisälle, se rupes repeilemään liimauksistaan. Siihen tyssäsi tämä kaiutin projekti. (pitäis lähtee uutta materiaalia ja liimaa ostamaan kauppaan...) Kunnon puristimet ja oiko-tasohöylät löytyy. kovin kosteatakaan ei pitäis olla, kuivalla pakkasilmalla olen sillioin tällöin tuuletellut autotallia. Kummaa kun monet haukkuvat eri keeperiä, mutta aikoinaan tenavana koulussa liimapuusta (eri keeperillä) tekemäni astia, on täysin virheetön edelleen yli 20 vuoden jälkeenkin? Jotkut liimavalmistajat kehuvat liiman olevan kovempaa kuin itse puun, eli puu antaa periksi ennen kuin liimaus. Ei ainakaan Kiilto 66:n kohdalla. Surkeeta liimaa. vanhassa vara parempi sittenkin?
Tallisi ja puusi olivat kosteat. Eikä se puu kuivu kosteassa tallissa yhtään itse tallia kuivemmaksi vaikka kuinka odottelisi. Kiilto on melkolailla parasta puuliimaa mitä on. Tietysti joku täällä saattaa kohta kirjoittaa tähän jotain epokseista, mutta käytännössä tuo kiilto todellakin kestää kovemmin kuin itse puu jota sillä liimataan. Repeäminen viittaa merkittävään kosteuden vaihteluun.
Kyllä tuo omaan korvaan myös vaikuttaa kosteuden vaikutukselta. Kosteusprosentti olisi hyvä olla alle 15% jotta vältyttäisiin suuremmilta ongelmilta. Mutta se täytyy muistaa että massiivipuun eläminen ei pääty missään vaiheessa ilman kunnollista pintakäsittelyä. Puun syyt pitää saada tasaisesti tukittua joka suunnasta jotta ilmankosteus ei pääse syitä pullistelemaan. Myös epätasainen kuivuminen aiheuttaa vääntyilyä. Esim itse asioita kantapään kautta opetellessa laitoin keittiön pöydän kannen tasaisesti lattialle, seuraavana päivänä se oli vääntynyt mutkalle. Käänsin tämän jälkeen tason toisinpäin ja seuraavana päivänä se oli taas toiseen suuntaan vääntynyt. Rimat alle laittamalla taso pysyi suorana, tällöin ilma pääsi tasaisesti vaihtumaan myös alapuolelta. Tästä syystä jos esim lakataan joku taso, niin pitää lakkaa laittaa myös tason alapuolelle jotta ilmankosteus ei pääse vaikuttamaan tasoon, tällöin riittää vain että alapinnan syyt ovat tukkeutuneet. Pinnasta ei siis tarvitse tulla yhtätasainen ja kiiltävä mitä yläpinnasta tulee. Eli parasta olisi ottaa puut huoneenlämpöön 1-2vko ennen työstöä. Jos kosteusprosentti on suuri niin aikaa kannattaa varata 1-2kk jotta päästään tarpeeksi alhaiseen puun kosteusprosenttiin. Tietysti vastakaadettu puu vaatii useampia vuosia että päästään tarpeeksi alhaiseen kosteusprosenttiin, riippuen puulajista. Mikäli liimalevy on tarkoitus tehdä lankusta asti ja itse soirottaa palikat, niin liimaus kannattaa suorittaa mahdollisimman nopeasti soirottamisen jälkeen. Viikko sahauksen ja liimauksen välissä saattaa aiheuttaa soirojen vääntyilyä. Henkilökohtaisesti olen liimalevyn tekemiseen käyttänyt perus erikeepperin D3:sta ja liimalevyt ovat pysyneet hyvin kasassa. Mikäli teet esim tappi tms liitoksia niin niihin voin suositella TimberMAXia. Kyseistä liimaa olen käyttänyt pihljasta tehdyn tuolin liitoksiin. Liiman itse ostin tokmannilta ja oliko hintaa n. 12-13. Liima tulee purkissa johon tarvitaan ruutta eli samalla tavalla toimii kuin esim sikaflex tms.
Liima ei oo päässyt jäätymään ainakaan mun toimesta. Ennen liimaamista lankut oli kuivassa sisäilmassa pari viikkoa. Eikä liimapuu muuten ole elänyt(vääntyillyt) paitsi muutamassa liimasaumassa näkyy rako, eli liima pettänyt. Liimaakin laitoin sen verran että pursui yli... Edelleen olen sitä mieltä ettei liima voi olla kovempaa kuin puu, jos liimaus on pettänyt. Kiitän kuitenkin vastauksistanne... :thumbsup:
Onko siinä ne liimasaumat auenneet vai puu haljennu jostain muusta kohtaa? Mikäli sauma on auennu niin sit kyseessä voi olla liian heikko puristus tai puristus väärästä kohtaa. Tosin sauma näkyisi auki jo heti liimauksen jälkeen. Oliko nyt siis näin että liimalevy on vuosi sitten liimattu sisätiloissa jonka jälkeen ne on siirretty autotalliin odottamaan projektin edistymistä. Ja nyt sisään siirrettäessä saumat auenneet? Luultavasti lämpötilamuutos on ollu sen verran raju että ei ole kestäny kasassa. Vaihtoehtona tässä on nyt että vedät saumat auki esim sirkkelillä/vannesahalla ja liimaat uudestaan. Materiaalin paksuus tosin kärsii hieman uuden höyläyksen takia. Tosin kunnollisella puristuksella on mahdollista selvitä ilman höyläystä, vetää esim epäkeskohiomakoneella näkyvät pinnat tasaiseksi. Puristaessa kannattaa ehdottomasti laittaa puristusta myös toisinpäin paria tukevaa rimaa apuna käyttäen. esim 3-5 kiskopuristinta vetää paloja yhteen ja sitten pari tavallista puristinta molemmissa päissä puristaa palat korkeussuunnassa samaan tasoon.
Jotain siellä on ollut kun ei ole tarttunut muutaman litran perus puuliimoja lotranneena ei ole saumat ratkeille auki vaan ennenmmin levy haljennut.. paitsi piloille menneen liiman ja ihan liian likaisten pintojen takia. Parinviikon sisälläpitäminen ei riitä alkuunkaan kuivaukseen, vähintään useampi kuukausi/puolivuotta/vuosi riippuen tavaran paksuudesta. Huonekalukuivan puutavaran pitäisi olla reippaasti alle 10% kosteudelta. älä heitä sitä muutoin hyvää levyä minnekkään, anna sen kuivua vielä muutamia viikkoja ja sahaa se ratkenneista kohdista ja liimaa uudestaa kasaan ja tarvittaessa liimaa lisää leveyttä.
Mikä oli lämpötila liimaushetkellä? Puristusaika? Jos puutavaraa on säilytetty ulkorakennuksessa, niin epäilen kosteuden olleen turhan suuri liimausvaiheessa. Kiillon puuliimat on kyllä sen verran hyviä, että vika on ollut jossain muussa, kuin liimassa. Monta erimerkkistä liimaa olen käyttänyt, eikä missään liimassa ole ongelmia ollut. Jos puutavara on kuivaa ja oikein höylätty, saumat puhtaat, avoin aika ei veny liian suureksi, liimausolosuhteet on kunnossa ja puristusaikaa tarpeeksi, ei ongelmia pitäisi olla, liimamerkistä riippumatta.
Tämäkin on vähän silleen, mää oon kiillolla liimaillu vähä miten sattuu, puu jotain bauhaussin liimalevyä, säilytetty +5C tallissa, talliin lämmöt 20C kun liimailee, jaksanu mitään kosteuksia edes miettiä. Koskaan ei ole saumasta ratkennu kotelot, muualta rakoilee jos rakoilee.