Enpä taida jaksaa reikälevylle kolvailla, kun voin tuollaisen valmiin setin kolvailla kasaan: sopiva sarja :hitme: Onneksi löytyi moinen, suostuu toimimaan jopa sopivilla jännitteillä. p.s. kolvata kyllä osaan, sitä ei tarvitse opetella, sisällöttömien vastauksien lukeminen ilman ärsyyntymistä on vielä vähän hakusessa.
Tuollahan se näppärästi onnistuu ja tosiaan huomattavasti helpompi kuin reikälevylle kötöstellä. Vielä helpompi, jos ei muuta tarvitse kuin vahvistaa signaalia, on lisätä vahvistimen vahvistusta, jos se on mahdollista. Itseä ärsyttää lueskella epämääräisiä kysymyksiä... Edit: Suressa saa vahvistusta lisättyä, kun vaihtaa R26 ja R40 (22k) isommiksi.
Minä kun en elektroniikka kytkennöistä mitään ymmärrä niin toivottavasti täällä osataan auttaa. Elikkä rakensin oman "ghettoblasterini" ja se toimii ihan hienosti. Löysin kivan näköisen analogisen virtamittarin (0-1A) ja ideana olisi saada viisari heilumaan musiikin tahtiin. Eli käyttötarkoitus täysin visuaalinen, itse lukemilla ei niin väliä. Miten tämä mittari tulisi kytkeä, että se toimisi järkevästi? Voiko sen esim. kytkeä kaiutinpiuhaan ilman että se häiritsee itse musiikin soimista? Näinkin yksinkertaisesti?
Toimii, mutta ei siitä kovin suurta iloa ole, viisari pysyy karrikoituna 99,999% ajasta nollassa ja kerran viikossa pamauttaa täydet lasiin eli heilahtaa täysille. Lineaarinen mittari on huono logaritmisessa tarpeessa. 1 ampeerin virta tarkoittaa, että 8 ohmin kaiuttimeen menee 8 volttia eli 8 wattia tehoa. Tämä on maksimi sallitu teho, isommalla teholla mittari voi hajota. 8 wattia siis saa käyttää enimmillään (4 ohmin kaiuttimella 4 wattia on enimmäisteho, silloin mittarissa näkyy 1 A). Jos (pop)musiikissa keskimääräinen teho on 6 dB alle huipputehon, se tarkoittaa 2 watin keskitehoa kaiuttimeen. Jännite on tällöin 4 volttia ja virta 0,5 ampeeria. Tämä on ainoa "järkevä volumetaso", jolla mittarista on varsinaista hyötyä. Viisari on keskimäärin puolivälissä 0,5 A kohdalla ja heittelehtii hetkellisesti täyteen 1 A lukemaan ja hetkellisesti putoilee lähelle nollaa. Jos (klassisessa) musiikissa keskimääräinen teho on 12 dB alle huipputehon, se tarkoittaa 0,5 watin keskitehoa kaiuttimeen. Jännite on tällöin 2 volttia ja virta 0,25 ampeeria. Viisari asustaa keskimäärin alkupäässä eli 0,25 A kohdalla ja heittelehtii hetkellisesti täyteen 1 A lukemaan ja hetkellisesti käytännössä nollaan. Mikäli mainitut tehotasot (97 dB äänenpainepiikit jos kaiutin on tyyppiä 88 dB/1W/1m) ovat liian kovia, eli tykätään kuunnella hiljempaa, mittari menettää viimeisenkin hyötynsä. Esim. 77 dB maksimaalisilla äänenpainepiikeillä eli -20 dB volumetasolla teho kaiuttimeen on 0,08 wattia, viisari ei käytännössä inahda pätkän vertaa. Tai inahtaa se: 0,8 voltilla virtaa kulkee maksimissaan 0,1 A ja sekin vain huippupiikkien eli 77 dB iskujen aikana. Valtaosan ajasta viisari makaa liikkumatta nollassa. En ala luennoida äänenlaadun heikentymisestä, jonka epälineaarinen rauta-ankkuri- tai mikälie kelatoiminen mittari systeemiin aiheuttaa. Hifistit kun eivät mittaria tuolla tavalla ikinä käytä. Digitaalimittari olisi parempi, siinä on äänen kanssa sarjassa vain tehovastus, jonka yli ilmenevää jännitettä mittari lukee. Tehovastus ei ole aivan lämpölineaarinen, mutta sen voi itse vaihtaa militaariluokan 0ppm-lämpövakaaksi erikoisvastukseksi jos huvittaa. Toisaalta digimittarissa vipeltävistä nestekidelukemista ei kovin suurta iloa ole. Paitsi ehkä siniaallolla mittaamisessa. Visuaalisesti on paljon hienompi katsella musiikin tahdissa heiluvaa viisaria. Joten topikin käyttötarkoituksessa viisarimittari on paras valinta, vaikka se hieman säröä lisääkin. .
Sitten vielä AC/DC-ongelma. Jos virtamittari on tarkoitettu tasavirralle ja sitä käytetään musiikilla eli vaihtovirralla, mittari sekoaa tai jopa hajoaa. Ongelman voi kiertää asettamalla mittarin napojen kanssa rinnakkain tehodiodin, joka sietää vähintään 1 ampeeria virtaa. Niin päin, että diodin toisessa päässä oleva merkkiviiva tulee mittarin PLUSkoipeen ja viivaton pää diodista mittarin MIINUSkoipeen. Tällöin diodin kautta kulkee väärävolttinen energia, eikä mittarin läpi. Mitä pienempi ylimenojännite diodisssa on, sitä parempi. Ikävä kyllä äänenlaadulle diodin käyttö tarkoittaa viimeisiä hyvästejä. Ääni kyllä kuuluu, mutta ylimenosärö on järkyttävä. Tämän särön saa pienemmäksi (puolitettua?) käyttämällä toista mittaria ja toista diodia. Kumpikin mittasysteemi mittaa omaa aaltopuolikastaan. Vaihtovirtaa mittaava mittarikaan ei välttämättä asiaa paranna, koska se toimii "vain" 50 Hz taajuudella. Sitä matalammat taajuudet panevat neulan heittelehtimään sinne tänne, ja diskanttiääniin mittari ei ehdi reagoida lainkaan. Auton akun latausmittari voisi toimia jollain tavalla. Asteikko tosin on tyyliin +-30 A eli tarvittaisiin Todella Järeä Vahvistin ja Iso Kaiutinpatteristo neulan huomattavaan liikuttamiseen (yli 6 kW). Auton latausmittari sietää molemmat polariteetit, eli mittarin neula heiluu sinne suuntaan minkä suuntainen virta mittarin läpi kulkee. Tavallaan neulan liikealueen leveys kertoo musiikin volumetasosta. Neula voi vipeltää niin nopeasti, ettei silmä sitä näe. Loisteputken valossa silmä näkee neulan 100 kertaa sekunnissa. Auringonvalossa neula näkyy sumeana mössönä. Subbarin mittamiseen automittari voi toimia hyvinkin, neula ehtii heilua joitakin kymmeniä kertoja sekunnissa ihan mainiosti. Keskiäänillä ja diskanteilla neula on paikallaan. Tämän "mittarin äänenlaatua" voi parantaa lisäämällä mittarin rinnalle kondensaattorin (muovikonkka tai bipolaarielko), joka päästää diskantit ja keskiäänet mittarin ohitse. Bassot kulkevat mittarin kautta. Tällöin äänenlaatu pysyy puhtaana keskiäänillä+diskanteilla. .
Testasin tuota mittaria ja tottahan tuo on että ns. taustamusiikkia kuunnellessa se korkeintaan värisee. Aika kovalla volyymilla tulee kuitenkin kuunneltua, joten saattaa tuosta jotain iloa olla. Mitään hifiä tämä möykkälaatikko ei muutenkaan ole joten äänenlaatu ei merkittävästi muuttunut. Onko olemassa mitään järkevää tapaa toteuttaa tuollaista heiluvaa viisariaD), kuten ainakin ennen pakettistereoissa oli?
Minä olen mitannut kaiuttimen rinnalta jännitettä Analogisella Yleismittarilla vaihtojännitealueella. Siitä hyvä, että asteikon voimakkuuden voi naksuttaa haluamakseen, myös hiljaisilla kuunteluvoimakkuuksilla. Pitää silti aina varoa, ettei ylikuormita mittaria. Halpahallista voisi löytää parilla kympillä analogiamittarin. 5 dollarilla ulkomailta: http://www.multimeterwarehouse.com/analog.htm .
Jännitemittari jossa on asteikko -40V - 0 - 40V? [Mutu] Eikös kaiuttimissa jännite ole "tärkeämpi" suure kuin virta? Vahvistimet ovat jännitelähteitä, ei virtalähteitä. Virtaohjattuja toteuksia rakentelevat lähinnä propellihattuiset harrastat. [/Mutu]
Olen vihdoin keksinyt sopivat satenliitit ghettoblasteriini. bassot Monacor sp-60/4, 2kpl sarjassa, tilavuus 4litraa ja diskantiksi Monacor MPT-165 Bassoille olen ajatellut Zobelin impedanssin normalisoijaa.. http://diyaudioprojects.com/Technical/Speaker-Zobel/ Muuttuukohan laskukaava, jos elementtejä on 2 sarjassa miten? Summataanko DC-resistanssi ja induktassi vain yhteen? Piezo-diskantti on sinäänsä helppo nakki, että sen rinnalle tulee oikosulkeva vastus, joka määrää vahvistimelle näkyvän vastuksen lineaariseksi. Näin meillä on 2 lineaarista vastusta ja jakosuotimen suunnittelu on lasten leikkiä :king: Tehohäviötä otetaan takkiin, mutta kaikkea ei voi saada. Muistin virkistämiseksi subbari. Subbarin impedanssi on kyllä sellasta kamelinkyttyrää vuoristoradassa, että siihen on pakko tehdä alipäästö jotenkin aktiivisesti. :OI EDIT: 3litran tilavuudella tulee aika tarkka 1-asteen akustinen ylipäästö...
Akusta ja laturista sen verran että onkohan ihan toimiva combo. Akku www.hobbyking.com/hobbyking/store/uh_viewItem.asp?idProduct=8579 Laturi www.hobbyking.com/hobbyking/store/uh_viewItem.asp?idProduct=8247 Tuohon laturiin ei tarttis erikseen ostaa muuntajaa joka ainaki omasta mielestä olis paljon kätevämpi mutta onko tuossa jotain huonoa? Vahvariksi tulee http://www.dealextreme.com/p/44123 ja elementeksi visatonin bg13
Laturi on älyttömän hidas tuolle akulle, minimissään 8 tuntia lataus tulee kestämään, jopa 12 tuntiakin voi mennä jos latausvirta lopputunteina alenee jännitteen luontaisen nousemisen vuoksi (alkuosa latauksesta tapahtuu maksimivirtalatauksena, loppuosa jännitereguloituna pienivirtalatauksena). Muuta ongelmaa akussa/laturissa ei ole. Laturin virtajohto pitänee vaihtaa tai panna adapteri päähän, mutta se ei ole vaikea juttu. Tuolle vahvistimelle yksi akkukenno lisää (yhteensä 14,8 V) tekisi terää. Nyt saattaa osa akun kapasiteetista jäädä hyödyntämättä jos vahvistin alkaa oikutella 9...10 voltin jännitteillä, jonne Lipoakku vajoaa loppuvaiheissaan. Ioniakku vajoaa 8,25 volttiin ja se nyt ainakin voi panna vahvistimen nikottelemaan. En ole käytännössä tutkinut paljonko voltteja tuo vahvistin OIKEASTI haluaa. Ehkä se tulee vähälläkin toimeen jos tyytyy pieneen volumetasoon. Mutta minä silti suosittelisin neljän kennon akkuja. Tai 2 kpl kahden kennon akkuja sarjaan, ihan sama.
Kiitos hyvästä huomiosta. Lipo-hommat uusia niin persilleenhän se olis menny. Uus yritys akuksi http://www.hobbyking.com/hobbyking/store/uh_viewItem.asp?idProduct=8580 Sekä laturiksi http://www.hobbyking.com/hobbyking/store/uh_viewItem.asp?idProduct=11668
Muuttuuko vahvistimen ottoimpedanssi pääteasteen impedanssin kuormituksen mukaan? Eli käytännössä sama, tekeekö suodatuksen signaali- tai kaiutintasolla? Komponenttien koko vain muuttuu?
Joo, näyttää jo paremmalta. Latausaijan saa tiputettua jo teoriassa alle tunnin, ko. akku kun näky kestävän 2C (2x akun kapasiteetin verran siis) latausvirtoja. Käytännössähän LiPoilla tahtoo se latausvirta lataamisajan loppupuolella vähentyä. Mutta kuitenkin siis tuon laturin max. 6A latausvirralla voi huoletta tärskäyttää akkuun virtaa. Toki hitaampi lataus tahtoo olla, akkukemiasta riippumatta, akun kestoiän kannalta parempi, joten sitä toki kannattaa käyttää, jos ei ihan pakottavaa tarvetta pikalataukselle ole. Mutta siis tarvittaessa saa siis suht. nopeastikkin ladattua.
Ei muutu ja päätevahvistimen ottoimpedanssi on kuuloalueella melkolailla resistiivinen, toisin kuin kaiutin milloinkaan. Eli linjatasoinen fltteri on huomattavasti helpompi laskea ja lopputulos lähempänä laskettua, kuin tuollaisten simppelien kaiutintasoisten filtterien kanssa. Turha sinne on mitään impedanssitasauksia pähkiä kaiuttimien rinnalle, niiden vaste kun on kuitenkin mutkainen. Pietson rinnalla vastus ei toimi, pitso kun on kapasitiivinen kuorma, impedanssi lähestyy nollaa taajuuden kasvaessa.
http://www.audiokarma.org/forums/showthread.php?t=79659 Miten niin kaiuttimien taajuuvaste on kuitenkin mutkainen? Ajattelin sen pitää mahdollisimman tasaisena ainakin tuolla keskiääni elementin puolella.
Muistaakseni passiivisissa ketjuuntuvissa suotimissa pitäisi impedanssitason aina kymmenkertaistua lohkosta seuraavaan siirryttäessä, jotteivat suodinlohkot haittaisi toisiaan. Esimerkiksi näin: Päätevahvistimen antoimpedanssi on 0,x ohmia, sen perään saa panna mitä lystää, mutta hukkatehon välttämiseksi ensimmäinen suodin olkoon impedanssiltaan 100 ohmin hujakoilla. Silloin 20 voltin kaiutintasoinen jännite (50 W 8 ohmin kaiuttimeen) kuumentaa suodinta 0,2 A eli 4 wattia. Käytetään "kaiutinjakosuodinkomponentteja". Tuon suotimen perään voi panna toisen passiivisen suotimen, kunhan sen impedanssitaso on 1000 ohmin hujakoilla. 20 V jännite jos säilyi edellisen suotimen jäljiltä, enintään 20 mA virtaa ja 400 mW tehoa kakkossuodin imee itseensä, joten tavalliset "linjatasoisen jakosuotimen komponentit" riittävät, kunhan 20 voltin jännitteen sietäviä kaikki osat ovat. Tämän suodinkokonaisuuden antoimpedanssi on 1000 ohmin luokkaa, joten sillä pystyy ohjaamaan 10000 ohmin ottoimpedanssin omaavia laitteita. Hifisti lopettaa suotimien ketjuttamisen tähän. Kaduntallaaja voi lisätä perään vielä kolmannenkin passiivisen suotimen, jonka impedanssitaso on siis 10000 ohmin paikkeilla. Samanlaisia pienitehoisia komponentteja kuin kakkossuotimessakin. Tämän suotimen toiminta hieman häiriintyy lopullisen laitteen ottoimpedanssin vuoksi, se kun luultavasti on 20000-50000 ohmia, pilipaliluokan fettiottoisissa laitteissa jopa 100000 ohmia. Fettiottoisuus ei sinänsä laadusta mitään kerro, mutta se kertoo siitä, että suuret impedanssitasot ovat mahdollisia. Bipolaariottoiset laitteet taas ovat järeämpiä, vaativat enemmän virtaa ja siis matalammalla ottoimpedanssilla toimivat. Ei-hifistit voivat onnekseen käyttää suodinasteiden välisenä impedanssikertoimena arvoa 3,16 eikä 10. Silloin voi panna useampia filttereitä ketjuun. Keskinäishäiriköintiä tulee enemmän (lopputuloksen taajuusvaste ei ole juuri se mitä halutaan). Nämä häiriöt voi välttää simulaattorisoftilla, jotka kompensoivat komponenttiarvonsa ympäröivät komponentit mukaan huomioiden. Piirisimulaattorisoftaa siis tarvitaan, esim. Aplac. Mutta autoiteratiivisen simulaation opettelu on liian vaikeaa puuhaa sellaiselle, joka ei ole ennen tällaisia softia käyttänyt. Suotimien ketjutus hankaloituu jos syöttävä laite on linjatasoinen eli siinä on noin 100 ohmin antoimpedanssi (linjakaapelin kapasitanssin erotus oparin nokalta sarjavastuksella, ettei opari ala värähdellä tai savuta), silloin suodinasteita ei voi panna "Hifilaatuisesti" peräkkäin kuin 1 tai 2 kpl, mutta kertoimella 3,16 laadittuja Not-Hifi-Filttereitä voi panna putkeen jopa 4 kpl, jolloin impedanssitasot ovat siis nämä: Linjavahvistin 100 ohmia Eka filtteri 316 ohmia Toka filtteri 1000 ohmia Kolmas filtteri 3160 ohmia Neljäs filtteri 10000 ohmia Vastaanottava laite 31600 ohmia. .
Jakosuotimien simuloinnista elementin kanssa yhtä aikaa tyhmä kysymys: Mitkä ovat ensimmäinen asteen suodon Q-arvo ja GAIN? En ymmärrä miksi ohjelma edes moisia kysyy :OI
Onko sulla ideaaliset kaiutinelementit? En ole missään elementissä nähnyt suoraa vastetta, joka ei oikomista vaatisi.