Black Swan (2010) (Darren Aronofsky / Natalie Portman, Mila Kunis)

Huh, vieläkin menee kylmät väreet. Vei kyllä täysin mukanaansa se loppunäytös. Kannattaa ehdottomasti käydä isolta kankaalta katsomassa. Upea kokemus kerta kaikkiaan.

Natalielle vielä lämpimät onnittelut täydellisestä suorituksesta ja ansaitusta Oscarista. Tyttö sinä olet tähti!

*****

 

Hieno pätkä ja upeaa näyttelyä.

En turhaan kommentoi asioita, joita täällä on aiemmin mainittu, mutta leffassa oli useita hienoja kuvausteknisiä kikkoja, joita ei välttämättä huomanut, ellei osaa niitä etsiä. Yksi parhaista oli alun pukuhuonekohtauksessa, kun keskustelun osapuolet näkyivät peileistä. Peilikikkoja oli muissakin kohtauksissa ja esim. harjottelusalissa oli kuvaaja trikattu näppärästi pois kuvasta, vaikka hän ilmiselvästi seisoi aivan peilistä näkyvän tanssijan vieressä.

Natalie Portman sai aiheesta Oscarin - niin tunteella hän veti roolin, että hahmoa oli ilo seurata.

**** 1/2

 

Loppunäytös oli myön minun mielestäni hieno. Leffa oli kokonaisuudessaan todella hyvä, musiikkia myöten. Alku oli kenties hieman pitkäveteinen (Plevnassa ensimmäiset lähti teatterissa 15 min jälkeen, toinen vanhempi pariskunta, kun metamorfoosi alkoi). Natalie veti roolin todella hienosti, pytty meni ansaitusti hänelle. Elokuvakamerassa oli käytetty jonkinlaista filtteriä tms. mutta se rakeisuus sopi ihan hyvin leffan tyyliin. Voi ne kulttuurisetelit siis huonomminkin käyttää, suosittelen ****/*****.

Edit: IMDB paljasti, ettei pääosan esittäjän äiti ollutkaan Lena Olin vaan Barbara Hershey. Ovatpahan saman näköisiä näin vanhemmiten.

 

Taidan olla niitä harvoja Plazalaisia, johon ei tämä leffa uponnut. Syy ei ole aiheen vaan toteutuksen (ei siis minun).

En ymmärrä moitteita alkupuoliskon tylsyydestä, sillä omasta mielestäni ensimmäinen tunti oli nimen omaan elokuvan parasta antia. Natalien ahdinkoa seurasi mielellään odottaen, mitä tuleman pitää. Eipä olisi kannattanut juhlia etukäteen, sillä jälkimmäinen puolisko olikin sitten sen verran heikkoa tavaraa, että jos kiekolta olisin katsonut, niin kesken olisi saattanut hyvinkin jäädä.

Aronofskyläinen häröily ei uponnut minuun Unelmien sielunmessussakaan, joten tälläkin kertaa päähenkilön mentaalinen romahdus tuntui vain turhalta kikkailulta ja rymistelyltä loppuratkaisun ollessa todella kömpelön ja ennalta-arvattavan oloinen (eikä ennalta-arvattavuus ole välttämättä paha asia, kunhan sen tekee tyylikkäästi). Audiopuoli oli huikaisevaa, mutta tanssikohtaukset eivät kyllä vakuuttaneet. Portman sai ponnistella Oscarinsa eteen, mutta varmaankin ansaitsi sen.

Wrestlerin jälkeen toivoin uutta elokuvanautintoa, mutta kyllä se vaan taitaa olla niin, että minun kannattaa kiertää Aronofskyn teokset tulevaisuudessa kaukaa, ei ole miehen tyyli minun makuuni.

½

 

Aikas hyvä pätkä oli. Vähän voisi marista lopun ennalta-arvattavuudesta, mutta eipä sekään oikeasti juuri haitannut. Kaikki muu oleellinen lienee jos sanottu. / 5

Leffa oli kuvattu pääosin 16 millin (tai siis Super 16 -) kameroilla. Itseänikin valinta miellytti. Muutenkin elokuvan visuaalinen anti oli hienoa, ja täällä mainittujen peilitrikkien lisäksi aikamoista muutakin "pientä" on kuvaan lisäilty, en esimerkiksi tuota tatuoinnin animointia huomannut ollenkaan.

Edit: Täällä tuntuu muuten olevan käsitys, että Portman veti itse tanssinsa, mutta kyllä ainakin tuo linkki sanoo jotain muuta. Ei sillä, että asialla olisi järjettömän suurta merkitystä itselle.

 

Huomasin tuon tatskan ja muitkin "iho"-trikkejä oli siellä täällä - myös liki huomaamattomia.

OT:

Yksi upeimpia peilitrikkejä löytyy elokuvasta First Contact

 

Heh, juu. Aika wtf-fiilis tulee tuossa. Leffa siis näemmä Contact (Ensimmäinen yhteys), en ole itse nähnyt vaikka nimi onkin tuttu. Ei yhtään muuten yllätä, että ohjaajana on toiminut Robert "Forrest Gump" Zemeckis.

 

En ole Black Swania vielä nähnyt, joten siitä kenties myöhemmin. Jos vaikka tulisi pitkästä aikaa piipahdettua Tampereen Plevnassa. Contact kyllä löytyy levyhyllystä, scifi-fäneille se onkin ns. pakko-ostos. Monestakin syystä.

Kaikille muillekin varsinkin alkunsa osalta hyvä ja hyvällä tavalla ajatuksia herättävä leffa. Jossa on em. kohtauksen lisäksi heti alussa varsin mainio juttu (ei tosin mikään kuvaustekninen jippo). Eräs silmään liittyvä jippo kyllä oli em. peilikohtauksen jälkeen, en viitsi spoilata. En tosin edes tarkkaan muista sitä. Leffalle on oma ketjunsakin: Contact - Ensimmäinen yhteys (1997) Jodie Foster.

 

Tavallaan kiinnostavaa olisi ollut nähdä millainen lopputulos olisi ollut, jos Aronofskyn alkuperäissuunnitelmien mukaan Wrestler ja tämä olisivatkin olleet yksi ja sama elokuva. Hyvä kuitenkin että nykyiseen ratkaisuun päädyttiin, sillä kumpikin onnistui erittäin hyvin sarallaan.

Black Swanin huomasi Wrestlerin sisarelokuvaksi, vaikka ensinmainitun maanläheisyydestä olikin siirrytty enemmänkin keskushahmon päänsisäisyyteen. Aronofskyn tyyli sopi tällaiseen tarinaan erinomaisesti ja lainauksiakin oli tehty oikealta suunnalta (Polanski, Cronenbergille näytti löytyvän suoranaista kunnianosoitusta). Portmanin suoritus etukäteen vähän epäilytti, mutta huoli oli turhaa. Kyllähän tuolla työllä palkinnot ovat ansaittuja. Näyttelijätär pääsi loistamaan monessa yksittäisesstä kohtauksessa, esim. viimeinen kohtaus pukuhuoneessa oli hieno.

Balettielokuvan saralla Punaiset kengät on kuitenkin yhä paras nähdyistä. Elokuvien erot ovat moninaiset, mutta yksi oleellisimmista on Punaisten kenkien hienot tanssikohtaukset. Black Swanissa itse tanssi ei oikeastaan missään vaiheessa tehnyt vaikutusta tai herättänyt tunteita. Onneksi kaikki muu ympärillä toimi hyvin, jolloin sillä ei lopulta ollut niin suurta merkitystäkään.

+

 

Kovasti hehkutettua Inceptionia tuli viime vuonna katseltua ja olihan elokuva ihan hieno, mutta jostain syystä tätä katsoessa tuli mieleen miksei siitä tehty tällaista.
En edes muista milloin viimeksi jostain elokuvasta olisi jäänyt päällimmäisenä mieleen vastaava tunnelma kuin tästä.
Ehkäpä tästä sitten puuttui se "liiallinen" toiminnallinen tekijä typeryyksineen tunnelmaa pilaamasta.
Tai sitten olisin ehkä vain halunnut Inceptionin olevan vähemmän "Bondimaisen" toiminnallinen kuin se oli ja enemmän ajattelevainen...

Merkillisiä ajatuksia.

Mutta kuten ennenkin todettu. Harvinaisen hieno elokuva.

 

Ihan kiva pätkähän tämä oli. Vähän kuin jos Roman Polanski olisi tehnyt Mulholland Driven uusiksi ja lisännyt soppaan ripauksen Cronenbergin Kärpästä. Portman näytteli oscarin arvoisesti. Miinusta siitä että toivoin että lopussa oltaisiin vielä käännetty asetelmia jotenkin, olisi pitänyt olla jotenkin vielä enemmän tasoja että tämä olisi ollut oikea täysosuma.
Samppaa peesaten annan tälle * * * * +

 

Olipas harvinaisen loistava pätkä! Melkeinpä sanoisin että Inceptionin ohella vuoden 2010 parasta antia, tosin King's Speech on vielä näkemättä.

Huh kylmät väreet meni jopa siinä lopun kohdilla... hemmetti, hienoa että tälläisiäkin pätkiä vielä tulee.. ja vielä vähän puun takaa, ainakin minulle (ennakko-odotuksia ei nimittäin juurikaan ollut..)

 

Tutuilla teemoilla Wrestlerin perään, musta joutsen on jälleen upea mielen syväluotaus Aronovskyltä. Rauhallinen kerronta jonka jännite kasvaa hitaasti mutta varmasti kohti vääjäämätöntä loppua. Natalie Portman Ninan roolissa, vihdoin sitten Léonin, yltyy todella koskettamaan roolissaan. Katsojaa viedään peilien ja hienovaraisten viittausten kautta yhä syvemmälle Ninan psyykkeeseen. Tragediassa loppu on musta, mutta katsojalle (ja Ninalle) väistämätön.

Haastena elokuvalle on kuitenkin että naisbalettitanssijoilta, huipulle päästäkseen, vaaditaan tiettyä (perinnöllistä?) rakenteen siroutta, jota ei voi feikata edes rajusti laihduttamalla. En väitä olevani asiantuntija, mutta Portaman, ja varsinkaan Mila Kunis, eivät pysty luomaan 100% illuusiota aidoista huippubalettitanssijoista. Yritys on kuitenkin niin lähellä kuin mahdollista, luontoa ei vain voi huijata. Lantion ja reisien hienoinen luontainen pyöreys paljastaa näyttelijät ns. normimittoihin, mikä rikkoo illuusion vaikkei tahtoisi, ainakin allekirjoittaneelle.

Elokuvana Black Swan on kuitenkin lumoava, paikoin koskettava, mutta silti aavistuksen Wrestleriä vähemmän.

 

Ei vastannut ennakko-odotuksia, kunkun puhe vie, ugh.

 

Elokuva oli tiukkaa kärsimystä koko kestonsa ajan, jossa koko elokuvan fiilis ja tarinankerronta tiukasti piti kiinni pääroolin esittäjän tuskasta. Portmani veti hienosti.

4/5

...ja en todellakaan koskaan katso uudelleen.

 

Näyttikö tältä myös tanssikohtauksissa? Niissä oli (ainakin osassa) kuvattu aitoa balettitanssijaa ja pää muokattu jälkituotannossa näyttelijää vastaavaksi.

 

Sama täällä. Wrestleristä tykkäsin kovastikin, mutta pikkuballerinan mielenterveydelliset ongelmat pistivät haukottelemaan. Tylsä leffa.

 

Sama homma. Aronofskyn tuotannosta pidän kovasti, tämän leffan kohdalla hype ja hehkutus oli kova ja pettymys oli suuri kun leffa päättyi, tai jo sen aikana, vaikka odotukset oli aiheen takia maltilliset.

 

No itselläni syyt ovat ihan toiset. Elokuvassa sinänsä ei mitään vikaa, mutta liian kova aihe käsitellä reilut kaksi tuntia. Harvassa onneksi tällaiset elokuvat, jotka sattuu teatterissa omalle kohdalle.

 

The Wrestlerin jälkeen odotin parempaa. Plazan kirjoittelut nostivat ennakko-odotuksia, mutta en oikein syttynyt. Näyttelijät olivat hyviä, mutta Portmanin suoritus oli vain ok. Keskivaiheilla rupesi ärsyttämään päähenkilön muutoksen turha alleviivaaminen. Balettia olisi katsellut enemmän ja lopun esitys vei mukanaan. Pettymys joka tapauksessa.