Kauhuleffoissa on äärettömän harvoin mitään pelottavaa tai kauheaa. Juonet ovat tyhmiä, ja päähenkilöt niin ärsyttäviä, että joutavatkin kuolla. Tämä oli hyvä esimerkki tällaisesta leffasta. 1/5.
Ei ollut kovin kummoinen suoritus. Ymmärrän kyllä niitäkin jotka ovat pitäneet tästä, jakaa varmasti mielipiteitä. Miljöö ihan ok, samoin äänissä oli yritystä. Vaikka virittelin oman teatterin "timmiin" kuntoon, tykissä uunituore lamppu sekä kajareista volumet kovalle, ja odottelin kunnon säväreitä niin ainoastaan lopun kohtaus "kävely" portaissa ja paiskaaminen oli hieno. No myönnetään että ne seisoskelutkin oli kiinnostavia. Alkupuoli oli vaan sen verran pooring, että hyvä loppu ei pelasta kokonaisuutta. Katsellaan vielä josko kakkonen olisi parempi... 2/5
Suhteellisen tylsä oli toi Paranormal Activity, en ole nähny muuta ku sen ekan, mutta eihän siinä edes tapahtunu mitään, muutakun lopussa. Pari spookyy kohtaa oli keskellä leffaa, mm. se kun se nainen seisoskeli 3 tuntii sen miehen edessä yöllä ja tuijotti. Se oli tosiaan aika friikkii
Katoin loppupuoliskon tästä vuoden 2007 elokuvaklassikosta. Ja olihan kyllä ihan jäätävää roskaa. Siis joku laitto kameran makuuhuoneen seinälle ja kello pyörimään? Selvä mutta jos niitä monstereita on (kuten kaikki tietää) niin mitäs helvettiä menet tutkimaan sinne käytävän puolelle? Eihän kukaan täysjärkinen kurkista sängynkään alle pimeässä. Odotat että unet on unittu ja sitten koittaa kirkas uusi päivä. Kauheestihan meitä koitetaan ääliöinä pitää, oliko nää kuullukaan esim. Blairwitch Projectista? :grr: Ja se nainenhan oli kaiken lisäksi kehno näyttelijä, vähän kun olisi kattonu jonku naapurin rasittavan naisen papattavan keski-ikänsä henkisiä haasteita. Siitähän tässä olikin kyse, kun pariskunnan seksiavioelämä jähmettyi niin piti alkaa kuvitella että möröt tulee ja raiskaa kun mikään muu ei enää toimi! Se mies tässä kyllä yritti pitää jonkinlaista sankarikulissia yllä mutta aika vätystelyä vielä kun se pariskunta kutsu jonkun ulkopuolisenkin paikalle selvittämään niiden omia ihme ongelmia mikä tarjosi hetkeksi leffan humoristisinta antia mutta eihän tällanen peli vetele. :hitme: Käsivarakuvaus ei ole enää se originaali juttu ja mitään omaperäistä tässä ei ollut kun tietysti se varsinainen älyttömyyden kliimaksikin oli revitty törkeästi japsikauhuiluista. :OI Nyt mikä tässä vähän lohduttaa on lopun Spoiler ilmoitus naisen totaalisesta katoamisesta kun mies ilmeisesti sai vihdoinkin tarpeekseen. Se nyt tietty on nyky-yleisön mielestä kauheinta maailmassa, että nainen kadottaa itsensä. *
Tulipa sitten nähtyä viimein tämäkin. Kiirettä en ole pitänyt koska niin monet ovat huonoksi sanoneet. Minusta tämä oli aika tehokas pätkä tälläiseksi halpistuotannoksi. Positiivista oli ainakin se että kyseessä oli vähän erilainen kauhuleffa vaikka mitään mullistavan uutta ei tarjottukaan. Kliseisistä kauhuelokuvien kamerakulmista ja kikoista ei kärsitty koska kuvakulmia käytettävää linssiä myöten rajoitti se että kaikki oli sillä videokameralla. Potentiaalia oli. Mutta ei tämä mestariteos ollut. 80 % leffasta tuntui olevat tämän pariskunnan riitelyä tyyliin "mitä sä tätä kahvin keittämistä taas kuvaat?". Tuli myös mieleen että kylläpä kamerassa keski akku hyvin ja nauhoitusaika vaikutti rajattomalta. Ehkä näissä nykyajan videokameroissa on näin, en tiedä. Välillä pariskunnan touhu vaikutti naurettavalta sekoilulta, kuin jotain tositv:tä olisi katsonut. Kameran kanssa ei käyty ulkona jostain syystä paitsi aivan leffan alussa kun se oli hankittu. Kävikö nämä tyypit edes töissä? Elelivät aikakin kalliissa isossa talossa. Loppupuolella "kummittelu" meni (taas kerran) öveliksi. Tätä kliseetä ei näköjään ikinä vältetä. Mielenkiintoista olisi nähdä kummitusleffa jossa kummittelu pysyy maltillisena (kiinni paiskautuva ovi on jo liikaa) niin että asukkaat alkavat epäilemään yliluonnollisia tapahtumia ja leffa perustuu näiden henkilöiden henkisen tasapainon järkkymistä. Sen verran erikoinen (hyvää ja huonoa sekaisin) kaikenkaikkiaan että tähtiä on vaikea antaa. Jotain 2-3 ehkä.
tää oli kyllä hyvä elokuva. ihmiset oli todellakin aidon oloisia. Kyllä pelotti oikeesti kahtoa, aina meni iho kananlihalle kun tuli yökohtaus. JA ps nyt viikonloppuna tulee neloselta 2sa. Minuun osu ja uppos. vähän ihmettelen että miten se mies on tuossa kakkos osassa. no se varmaan selviää sitten. JA jännä kun omilla nimillään esiintyivät.
Koska Paranormal Activity -tuoteperheen elokuvia on valmistunut jo liuta, niin päätin vihdoin katsoa ensimmäisen ja alkuperäisen jo yleissivistyksen takia, kun pohjoismainen blu-ray oli poistomyynnissä. Yleensä vältän hankkimasta tietoa ja lukemasta seikkaperäisiä arvosteluja, jotta elokuvan voisi katsoa ”puhtaalta pöydältä”, mutta tässä tapauksessa elokuvasta ja sen tapahtumista on puhuttu kaikkialla ja niitä on jopa parodioitu Scary Movie -tyyliin, joten asetelma oli jo selvillä. Päähenkilöiden suhde on pohjimmiltaan onnistuneesti esitetty. Avo- tai aviovaimolla on (para)psykologinen ongelma, jota hän itse koettaa hallita välttelemällä, kun taas mies ei täysin ymmärrä vaimon tilannetta eikä ongelman vakavuutta vaan pyrkii rehvakkaasti haastamaan ja häätämään koko ongelman. Miehen uhmakas suhtautuminen kuitenkin vain pahentaa tilannetta ja johtaa lopulta katastrofiin. Asetelma on hiukan sama kuin elokuvassa Insidious (It’s not the house that’s haunted), mutta loppu ei ole sankarillisen onnellinen: urhoollinen isä pelastaa perheensä. Näyttelijöiden työskentely oli kohtalaisen hyvää ja meedion visiitit olivat arkisuudessaan uskottavan oloisia, mutta tapahtumien eteneminen kärsi hiukan siitä, että kamera piti — välillä väkinäisesti — saada paikalle milloin mihinkin hoitamaan tehtäväänsä. Äänimaailma vaikutti enimmäkseen 2-kanavaiselta, vaikka blu-raylla on 7.1-ääni. Virittelin äänentoistoa suurin odotuksin, mutta takakanavia ei juuri hyödynnetä. Elokuvan äänimaisema ei tuntunut eroavan mitenkään ylimääräisen lopun Dolby Digital 2.0 -ääniraidasta. Myöskään kuvanlaatu ei ole kovin huippulaatuista teräväpiirtoa. Elokuvan ongelmana on se, että pelottavia kohtauksia on melko vähän verrattuna parisuhteen ja ongelman sanalliseen vatvomiseen. Ahdistavaa tunnelmaa ja pari isompaa säikähdystä on kuitenkin mukana. Mielestäni tämä on kokonaisuutena onnistuneempi kuin vaikkapa The Apparition. Jos tarinasta kuoritaan parapsykologinen kuorrutus niin kuin Insidiousista, niin tämänkin voi tulkita Spoiler kertovan seksuaalisesta hyväksikäytöstä: Katie ja hänen sisarensa olivat pieninä joutuneet öisin hyväksikäytetyiksi, ja näiden tilanteiden muisto piinaa häntä aikuisiällä. Traumaattinen tilanne toistuu hänen mielessään ja hyväksikäyttäjä saapuu yhä yöllä sängyn viereen, mutta aviomies ei ymmärrä tilannetta vaan suhtautuu vaimon käsittämättömään ahdistukseen lähinnä pilkallisesti. Vaimon mielessä aviomies alkaa liittyä ja sulautua hyväksikäyttäjään, kunnes lopulta vaimo tappaa miehensä, koska ei enää täysin erota tätä hyväksikäyttäjästä. Jos elokuvaan piilotetaan tällainen ”taustatarina” ja se pidetään eheänä, elokuva voi toimia yllättävänkin tehokkaasti, koska katsoja ei tajua, mihin realistiseen asiaan hän reagoi pelkäämällä jotakin ei-realistista. — Tiedä sitten, liekö tätä hyödynnetty lukuisissa jatko-osissa. En ole varma, jaksanko ryhtyä niitä katsomaan. 2½/5 Muutama kuvanäyte Svensk Filmindustrin BD:stä. Lisämateriaalina on vain vaihtoehtoinen loppu. Spoiler 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7.