Tervehdys, Olen alkanut mietiskellä, josko omakotitaloomme voisi saada erillisen kuntelu-/kotiteatterihuoneen. Laitteita on kertynyt vuosien varrella (Genelecejä, Full-HD tykki, jne.), mutta ne eivät pääse oikeuksiinsa "tavallisessa" olohuoneessa, jossa on paljon lasipintaa jne. Mittamikki ja kolorimetrikin löytyy ja olisikin mukava "viritellä" tilaa äänen ja kuvan osalta. Yksi tilaehdokas olisi lämmin varasto, jonka saisi suhteellisen pienillä töillä "perusvalmiiksi" huoneeksi, joka ei tosin mitoiltaan mikään valtava ole... Mitat ovat 3,4 x 2,4 x 2,4. Kysymys liittyykin siihen, että onko tuon kokoiseen huoneeseen mitään mahdollisuutta saada akustisesti järkevää tilaa? Tiedän, ettei tuo 2,4x2,4 ole paras mahdollinen asia seisovien aaltojen kannalta, mutta huonekorkeuttakin voisi tarpeen vaatiessa laskea - jos siitä olisi hyötyä. Myös tällä foorumilla esitetyt vinot sisäseinäratkaisut ovat mielenkiintoisia. Talo on puutalo, sisäseinät ovat lastulevyä ja kaiken voisi tosiaan tehdä akustiikan ehdoilla, ei siis tarvitsisi sijoittaa tuohon tilaan mitään turhaa. Mutta vielä kerran palaan tuohon alkuperäiseen kysymykseen: onko noin pieni tila jo lähtökohtaisesti liian pieni hyvään akustiikkaan? Etusijalla olisi yksi hyvä kuuntelupiste stereokuunteluun, mutta toki monikanavainen kuuntelu /leffaääni kiinnostaa.
Referenssitasoiseen kuunteluhuoneeseen tarvitaan tilaa 25-30 m[SUP]2[/SUP]. Pienessä tilassa ei voi koskaan saavuttaa suuren tilan tasoista akustiikkaa. Se mikä on riittävää on taas hyvin subjektiivistä. Varmasti voi ainakin sanoa, että pienikin tila muuttuu akustoimalla paremmaksi.
Kiitokset infosta, subjektiivistähän se hyvyys on. Sattuisikohan kenelläkään foorumilaisista olla kokemusta vastaavan kokoisesta kuunteluhuoneesta/akustoinnista? Olisi hienoa saada tietoa, kuinka hyvään lopputulokseen tuossa voisi päästä. Kertokaa myös, jos näette heti mittojen peristeella tilan olevan vaikea akustoitava. Eli kaikki info asiasta otetaan mielenkiinnolla vastaan
Hifimaailma -lehdessä oli muistaakseni moniosainen juttu eräästä pienestä kotiteatterin huoneesta. En muista tarkemmin, että missä numeroissa. Tai että oliko tila aivan noin pieni, mutta melko liki taisi kuitenkin olla. Silti oli tykki ja monikanavainen ääni.
Lehti löytyi helposti digiversiona (3,90), numero on 6/2009, jos aihe kiinostaa jotakuta muutakin. Jos jollain foorumilaisella on tosiaan kokemuksia vastaavasta projektista, niin mielelläni otan vastaan mietteitä aiheesta.
Kyllähän tuo aika sopeksi jää. Itsellä kotiteatteri 3,8x3,4x2,5, jossa tuo 3,8 on leveys. Pituus tuntuu liaan pieneltä, mutta leveys ja korkeus riittävät. Kaiuttimet tulevat pakostikkin lähes kiinni sivuseiniin eikä edessä tai takana ole tyhjää tilaa. Ainoa mahdollisuus akustoinnissa on vaimennus ja äänestä tulee helposti tumppu. Ääni on varmasti erilainen kuin muualla kämpässä, mutta sekin saattaa tuntua riittävältä. Oma erillinen huoneensa on kuitenkin etu ja sallii vapaamman käytön vehkeille ja yleisesti ajanviettoon. Koko perheen ei tarvitse aina kuunnella tai ottaa osaa toimintaan. Basso-ongelmia ei välttämättä pääse pahasti syntymään, jos edes osa seinistä on kevytrakenteisia. Huoneen sisäisiä kaikuja on helppo vaimentaa alaslasketulla katolla, mutta ensiheijastuksiin ei isoja ratkaisuja saa mahtumaan. Diffuusorien ympärilleen vaatimaa tilaa ei ole olemassa. Genelecit (koosta riippuen) voi olla hyvä ratkaisu tähän tilaan, koska niiden sointia pystyy vähän säätämään. Äänen saanee miellyttäväksi vaikka ei aivan oikea olisikaan. Ei kannata odottaa hi-end tasoa, mutta tuskin kadut jos tuon rakennat. PS. Tuollainen soppi voi lämmetä melkoisesti tykin, vahvistimien, tietokoneen jne. vaikutuksesta. Tarkista ilmanvaihdon teho.
No niin, nyt on tullut hieman tutkiskeltua asioita ja pohdittua tämän projektin kannattavuuttakin. Kaiuttimiksi tulisi 3x8030, 2x1029 ja joku subbari (7050 lienee sopiva tuohon tilaan - onko mitään järkeä edes haaveilla suuremmista malleista?). Katselin Genelecin suvuilta suositeltuja kuunteluetäisyyksiä ja sijoitusohjeita, piirsin oheisen kuvan 1,3m kuunteluetäisyydellä. Viisaintahan on ohjeiden mukaan sijoittaa kaikki kaiuttimet kiinni seiniin. Onko tuosta lähikenttäetäisyydestä (enmmän suoraa ääntä - vähemmän tilaa?) edes pientä apua siihen, että tuo tila on noin pieni? Kaiuttimethan eivät tulisi aivan kiinni sivuseiniin, mutta onko tuosta ~40cm etäisyydestä sivuseiniin vielä mitään käytännön hyötyä? Kiitoksia jälleen
Kommentoin tätä "akustiikan katastrofia" pyynnöstä. (Ahtaan) tilan leveys pitää olla isompi kuin pituus, muuten stereokuva on likainen. Kuvassa olet suunnilleen huoneen keskellä, se tappaa bassot kuoliaaksi, eikä mikään sähköinen korjaus voi palauttaa akustisesti pois kumoutuneita bassoja kuuluville. Nämä kaksi asiaa tuhoaa toiveet siedettävästä äänenlaadusta. Noin 180 cm riittää huoneen pituudeksi kun ollaan niska seinää vasten eli nautitaan bassotoistostakin. Löhöasento ja oleilijan pituus määrää minimin huonepituustarpeen. Varpaat etuseinässä ja niska takaseinässä on se minimipituus. Toki siihen päälle tarvitaan jopa puolisen metriä varmuusvaraa; ilmarakoa ja akustointia, mutta jonkinlainen istuma-asento onnistuu 180 cm huonepituuteen, jossa on vapaata ilmaa esim. 150 cm (niskan takana 30 cm akustointi, varpaat kiinni paljaassa etuseinässä). Takakaiuttimien määrä ja toiston luonnollisuuden tarpeet voivat lisätä huoneen pituusvaatimusta. 2 takasivupönttöä tarvitsee vähiten tilaa pään taakse. 1 kaiutin ja 3 kaiutinta vaatii enemmän tilaa, koska takakeskikaiutin ei saa koskettaa niskaa. 4 takakanavaa eli siis 2 sivuilla ja 2 takana sekin vaatii reilusti tilaa, koska takapönttöjen tosiaan pitää olla takana eikä sivupönttöjä häiritsemässä. 5.1-systeemi vaatii vähiten tilaa pituusmielessä ja sitä suosittelen ahtaisiin huoneisiin. JOS reilu korkeus ei ole ongelma eli korkeustilaa piisaa, silloin voi takapöntöt nostaa kattoon pään päälle, jolloin ne eivät vaadi lisää pituustilaa huoneeseen. Sopii helikopterityyppisiin tehosteisiin, mutta on hieman koominen "takana" käveleville ihmisille, jotka siis kävelevätkin katossa. Minulla on tilapäisesti 2 takapönttöä pään päällä edessäni, siis pään etupuolella puolisen metriä. Silti tilavaikutelma on hämmentävän aito. Luulin jossain leffassa/sarjassa koirien haukkuvan ulkona ja nousin penkistä sulkemaan ikkunoita, mutta ne koirat haukkuivatkin siinä ohjelmassa, eli ikkunoiden sulkeminen ei poistanut haukuntaa. Kuuntelin kohtauksen moneen kertaan, ja vaikka kääntelin päätäni eri asentoihin, koirat kuulostivat aina haukkuvan kämppäni ulkopuolella. Jos kerran kaiutinasetelma huijaa minua näin hyvin, se kelpaa minulle toistaiseksi. Kannattaa siis kokeilla omituisiakin asetelmia takakaiuttimille. Huoneakustiikat oivat erilaisia ja ääni-illuusio voi olla hyvä vaikka poiketaan virallisesta kaiutinasettelun standardista. En ala keksiä parannusehdotuksia pitkiä kapeita huoneita suosiville. Ääni on väistämättä pilalla jos sivuseinät ovat liian lähellä ja korva vieläpä on bassokuopassa keskellä huonetta. Olen leveän huoneen käyttäjä ja pään pitää olla melko lähellä takaseinää. Siperia opettaa parhaiten eli tee kuten olet jo suunnitellut ja sitten jos omakohtaisesti huomaat äänen kuuntelukelvottomaksi, palaa uudelleen asiaan ja ala käyttää leveitä lyhyitä kuunteluasetelmia. Kuvan astelmassa on keskialuevoittoinen purkkisaundi kun kaiuttimet ovat liikaa "nurkassa". Vaikka absorbentillä saa sivuseinien diskanttipään kuriin, se ei auta alakeskiääniin tai bassoihin. Mumiseva vaihevirheinen purkkiääni on ja pysyy aina kun sivuseinä (tai lattia tai katto) on kaiuttimen vieressä. DIPOLIPANEELEILLA sivuseinistä ei ole mitään haittaa. Olen kuunnellut paneelit kiinni sivuseinissä eikä se ääntä pilannut mitenkään. Mutta nyt kun ollaan pönttökaiuttimia käyttämässä, sivuseiniin pitää suhtautua samoin kuin raiskaajaan: pysy mahdollisimman etäällä, mieluummin naapurivaltiossa. VAIN YKSI seinä saa olla kaiuttimessa ihan kiinni. Seinän sisään upotus onkin paras sijoitus kaiuttimelle, se eliminoi diffraktiot ja etuseinäheijastukset. Mutta upotuksesta huolimatta pitää saada turvaetäisyyttä sivuseiniin, lattiaan ja kattoon. Ellei etäisyyttä muihin seiniin saa lisättyä, ne muutkin pinnat täytyy muuttaa "osaksi kaiuttimen etulevyä" eli kaikista pinnoista tehdään portaaton saumaton suuntain kaiuttimelle. Jokainen etukaiutin identtisellä suuntainrakenteella varustetaan. 180...200 cm riittää huoneen leveydeksi, JOS koko etupuolisko huoneesta rakennetaan uusiksi, puolipallomaiseksi alueeksi, jossa sivuseinät ja etuseinät yhtyvät saumattomasti toisiinsa. Rakenteen ei tarvitse olla 3D-pallo eli pallon puolikas, joskus riittää kun se on 2D-pallo eli pystyssä seisovan tynnyrin pystysuunnassa halkaistu puolikas. Tynnyripuolikasmallissa kannattaa latoa lattialle ja kattoon 50 cm paksut absorbenttikerrokset etuseinän luokse, että etulevyä pitkin etenevät äänet vaimennetaan, etteivät ne kimpoa lattiasta ja katosta takaisin. Pääasia, ettei ole terävää saumaa sivuseinän ja etuseinän kesken, vaan kaikki on yhtä sileää kaarta. Vaakatynnyrimalli taas nitoo vaikkapa pöytälevyn ja katon osaksi etulevyä. Sopii erityisen mataliin akustisiin tiloihin, jossa alaruumis on "pöydän alla" ja akustinen maailma pidetään pöydän ja katon välissä. Tällöin tynnyrin pitää olla erittäin pitkä ja tarvitaan ainakin 50 cm paksut absorbentit kumpaankin sivuun eli tynnyrin päihin. Etuseinä-Puoliympyrä-Kaari yhtyy mieluiten vinoihin sivuseinäkkeisiin, ei siis asunnon vakioihin tärykaikuviin seiniin. Isoissa huoneissa ne sivuseinäkkeet aukeavat etuseinäkaarta leveämmäksi eli etuseinäkaariosuus on aavistuksen vajaa puoliympyrä ja sivuseinistä muodostuu aukeneva torvi, noin 15 asteen kulma riittää poikittaisia tärykaikuja hillitsemään. Pienissä huoneissa on pakko kääntää sivuseinät suppenevaksi eli seinäkkeistä tulee ensimmäinen osa pisaraperän suippenevaa olemusta, 15 asteen kulmalla vaikkapa. Oli miten oli, yhdensuuntaisia vastakkaisia pintoja ei saa jättää henkiin mihinkään. KAIKKI seinämien epäjatkuvuuskohdat absorboidaan. Aina kun on terävä kanttaus missä hyvänsä, se heijastaa ääniä ja äänet pitää kanttikohdan luona tappaa. Ellei koko etupuoliavaruutta rakenneta uusiksi akustiikan lakeja kunnioittaen, silloin huoneen leveydeksi pitää saada 2 m plus kaiuttimien välinen matka. Jos etukaiutinkolmio on 1 m kokoinen, silloin 3 m leveä huone tarvitaan minimissään. 3,5 m olen havainnut hyväksi minimimitaksi, se helpottaa sivuseinien akustointia ja sallii noin 1,5 m kaiutinkolmion käytön. 2,7 m leveä tila esimerkiksi oli sietämätön paska, aivan liian kapea. Hirveä ääni, joutui supistamaan kaiutinkolmion ihan suppuun ja silti huoneen kapeus dominoi liikaa. Noin 4 m huoneleveys on itsellä käytössä toistaiseksi ja kaiutinkolmio alle metrin, 50 cm juuri tällä hetkellä. Eipä ole sivuseinistä haittaa. Puhun siis kantikkaasta huoneesta, jossa 3,5 m leveys on minulle minimivaatimus. Pisarahuoneet ja muut ihanteelliset erikoisuudet saa rakentaa vaikka miten pieneksi. Pienen huoneen jäähdytys tosiaan on pakollinen asia. Ellei ole jäähdytystä, koirankopissa viihtyy vain yhden musabiisin ajan ja siitäkin loppupuolisko hikoillaan kuin saunassa. Mitä KORKEAMPI koppi, sitä helpompi ja simppelimpi jäähdytys riittää; jopa pelkkä poistoreikä katossa ja toki raitisilmaröörit alempana. Kuuma ilma nousee patjaksi kattoon. Jos katto on kaukana, on helppo ilmanvaihdolla tai nestejäähyllä imeä kuumuus pois. Matalassa kopissa kuuma ilma lilluu pään korkeudella erittäin ärsyttävästi, tarvitaan tehokkaampi eli meluisampi ilmanvaihto. (Kylmä)nestejäähdytysrivasto heti pään päällä on karmean tuntuinen, kylmän hohkaus puistattaa, kylmyyslähde ei sovi ihmisen välittömään läheisyyteen. Suunnattavat raitisilmasuuttimet ovat plussaa. Autojen suuttimista voi ottaa mallia tai jopa ostaa niitä varaosana. Aina kannattaa pitää ilmanvaihto niin pienenä (= ääneltään hiljaisena) kuin mahdollista, ja suunnattavilla suuttimilla ilmankierto kopissa komennetaan halutunlaiseksi. Näyttömonitorin eteensä hohkamaa kuumuutta imetään katon poistoaukoilla, ettei kuumentunut ilma jää pyörimään kopin sisälle ikuisuudeksi. Siis: kuumuus nevadaan heti kuumuuden lähteen luona, silloin ihmisellä on viihtyisämpi olotila. Ilmanpoistoaukot kannattaa siis sijoittaa monitorin päälle ja kuumien kaiuttimien (subbarit) päälle. Myös valaisimen päälle ilmanpoistoaukko, jos valolähde (esim. halogeeni) synnyttää kuumuutta. Ledivaloja ripotellen välttyy valaistuksen kuumuushaitoilta. Refleksi-subbarikoteloita (sisältä absorbenttipinnoitettuja) voi väärinkäyttää kuuman ilman poistoreititykseen ja ilmanvaihdon äänenvaimennukseen. Kaiuttimen sisältä kuuman ilman poistokanavan Helmholtz-resonanssi mitoitetaan alle audiotaajuuksiin, esim. 1 hertsiin, silloin ilmanvaihdolla ei ole akustista merkitystä. Siis piiiiiitkä ja ahdas putki/letku ilmansiirtoon. Ilmanvaihdossa mukana olevia kaiutinkoteloita täytyy päästä puhdistamaan säännöllisesti, niihin kertyy huonepölyä ja muuta likaa ja koteloiden sisukset alkavat haista pahalle. Absorbentit kannattaa vuosittain vaihtaa uusiin. Haju ei haittaa mitään jos kuuma ilma puhalletaan ulkoilmaan. Kun sijoittaa refleksisubin monitorin päälle, voi parhaimmillaan yhdellä-kahdella refleksiaukolla imeä koko kopin ilmat pihalle. Samalla monitorin kuumuuskin imeytyy pois ja samalla bassoelementin kuumuus myös poistuu samaa reittiä. Alle 3 kuutiometrin tilavuuksissa oleminen on jo liian tunkkaista, ei ole mitään liikkumatilaa, vähän kuin oltaisiin F1-auton ohjaamossa tai kajakissa puristuksissa. Mutta 3...5 kuutiota tosiaan riittää mukavaan löhöämiseen etenkin jos tila on suunniteltu oman ruumiin mittojen mukaan alusta loppuun. Alaosa kopista piilottaa alaruumiin syövereihinsä "lattian alle" ja yläosa kopista on hieman avarampi akustinen maailmansa, jossa navan yläpuolinen osa kehosta viihtyy väljemmin. Tämä ylä/alaruumiin jako sen perusteella, etten ole havainnut alaruumiin erityisemmin nauttivan akustiikan olemuksista, mutta maha ja siitä ylöspäin kehosta kyllä aistii ääniä, etenkin bassoiskuja, joiden tulee kohdata keho yksivaiheisena rintamana. Vaikket nyt dB-potkimiskoppia rakennekaan, niin jos rakentaisit: bassoiskun tulee saavuttaa napa ja olkapäät ja pää samalla hetkellä, silloin ääni on voimakkaasti iskevä ja puhdas. Jos ääni osuu ensin varpaisiin ja nousee sen jälkeen reisiin ja etenee napaan ja tunnin päästä vasta nenään, silloin äänestä uupuu iskevyys, se on enemmänkin pyyhkivää lipomista ja päähän osuva ääni on monien heijastusten pilaama. Iskun pitää lähteä bassoelementistä puhtaana ja osua kohteeseensa (keho) ennemmin kuin ääni ehtii mihinkään heijastavaan paikkaan, jossa ääni pirstoutuu tai peilautuu. Tämä toteutuu esimerkiksi lattialle rakennetussa "betoni-iglussa" eli 2 m levyisessä metrin korkeassa puolipallossa, jossa basso on siellä iglun katolla keskellä ja kuulija makaa lattialla selällään ja tuijottaa bassoelementtiä. Tästä rakenteesta puuttuu vielä kokonaan selän takaiset absorberit ja diffuusorit, mutta havainnollistin vain sitä, millainen etulevyn pitää olla jos ääni halutaan steriilinä kehoon ennen kuin ääni osuu mihinkään muualle. Itse kaikki pitää rakentaa jos haluaa räminättömyyttä. KAIKKI standardit vuokrahuoneet ovat kuuntelukelvottomia lähtökohtaisesti. Pelkät ikkunat yksinään pilaavat kaiken. 5 cm paksut laminoidut sisimmät lasit lieventävät räminöitä (jupeille 5 cm polykarbonaattiset ikkunat), mutta on halvempaa rakentaa betonista tai hiilikuidusta kokonaan oma kuuntelukoppi kuin alkaa parantaa vakiota aravakämppää. Ikävä fakta on, että pieni huone on pakko absorboida lähes kuoliaaksi. Äänenlaatu on aivan sietämätön jos huone jätetään kovaksi kaikuvaksi. Mene kaakeloituun vessaan kuuntelemaan musaa niin ymmärrät mistä on kyse. Ääni puuroutuu tunnistamattomaksi spagettikasaksi. Iso huone saa olla eloisa, kaikuisa ja kova (seinäheijaste saapuu korvaan monta millisekuntia myöhemmin eikä enää sotke suoraa ääntä). Heijasteen saa muutettua diffuusoreilla "akustisesti mattapintaiseksi" eli sumennettua häiritsemättömäksi. Mutta pientä huonetta ei mitenkään saa diffuusoreillakaan kuriin, heijasteääni on ajallisesti liian lähellä suoraa ääntä, ne sekoittuvat toisiinsa yhteiseksi äänipuuroksi. Lisäksi heijasteen äänenpaine ei ole ehtinut heiketä matkalla edetessään, kuten isossa huoneessa ehtii heiketä laahustaessaan rollaattorin kanssa miljoona kilometriä kaukaisesta seinästä korvaan. On siis pakko imeä pinnoista heijastuvat äänet hiljaisemmaksi akustiikkalevyillä ja resonaattoreilla jos huone on pieni. Mitä pienempi huone, sitä vaimeammaksi se pitää akustoida. Tapa kaikki heijasteäänet, siinä hyvä lähtökohta. Mitä huonomman muotoinen huone, sitä enemmän se akustointia vaatii. Ideaalihuone pärjää vähemmällä. Pisaran muotoinen huone esimerkiksi saisi olla aivan kova ja paljas, kunhan pisaran peräsuippo on piiiitkä ja pisara muutenkin hieman ovaali poikkipinnan muodoltaan. Mitä enemmän aravakämppää huone muistuttaa, sitä järkevämpää on hypätä kerrostalon ikkunasta ja unohtaa kaikki akustointihaaveet, ilman lottovoittoa ainakin. Kukaan lottovoitoton ei ole saanut arava-akustiikkaansa kuntoon (jupit asuvat järeissä rämisemättömissä kivilinnoissaan, joissa akustiikka kyllä saadaan kuntoon). Tai ainakaan minä en sekuntiakaan kuuntelisi niitä kantikkaita rämiseviä aravakämppiä, joita pitsiverhoilla ja tapeteilla "akustoidaan". A) Betonia, betonia ja lisää betonia tarvitaan. Mutta eipä betonia voi käyttää vuokrakämpissä. B) Hiilikuitua, hiilikuitua ja vielä lisää hiilikuitua tarvitaan. Jäykkyys on riittävä ja kokonaismassa ei nouse laittomaksi vuokra-asuntoon. Se lottovoitto tosin aluksi tarvitaan. C) Minkäs teet ilman lottomiljoonia? Pari tonnia painavan 3 kuution kopin, muuhun ei ole varaa, ainakaan kun vaatimuksena on virheetön akustiikka. Lastulevyä, vaneria, lasikuitua, epoksia. - Minusta on helpointa olla tekemättä akustiikalle mitään, tyytyä olemassaolevaan tilanteeseen. - Toiseksi helpointa on C-vaihtoehto eli rakentaa itselleen virheetön kuunteluhuone kokonaan itse alusta alkaen. Jokainen kuutiomillimetri sisätilavuudesta ja rakennemateriaaleista saadaan itse päättää ja tehdä niin tukevaksi ja kevyeksi kuin lompakko määrää. - Pois muuttaminen on kolmas vaihtoehto. Paras valmiiksi akustoitu huone löytyy jostain äänitysstudiosta/tarkkaamosta. Lottoaminen liittyy tähän vaihtoehtoon olennaisena osana. - Ikkunasta hyppääminen on edelleen helpompi konsti kuin aravakämpän saaminen akustisesti kelvolliseksi. Eli jos huoneessa on vakavia akustisia puutteita, niistä ei pääse eroon kevyin halvoin konstein. Huonetta itseään ei siis käytännössä ikinä saa paranemaan vaikka "korjaisi" tai "sisustaisi" huonetta miljoonalla dollarilla. Ainoa tepsivä keino on rakentaa kokonaan uusi kelluva huone entisen huoneen sisälle ja se ei massasyistä aina onnistu. Esimerkkinä 2*2*2 metrin eli 8 kuutiometrin kopin rakentaminen 100 kg neliöpainoisin pinnoin tuottaa 2,4 tonnin möykyn. Kestääkö lattia sen? Jos möykky kelluu 4 neliömetrin pinta-alaisen kovan villan päällä, neliöpainoksi tulee 600 kiloa. 8 neliömetrin alueelle levitetty kannatusrakenne pudottaa neliökuorman 300 kiloon, sen lattia ehkä jo kestääkin sortumatta. Uushuoneen pitää olla niin tukevaseinäinen, ettei vanha huone "kuulu uuden seinän läpi". Noin 100 kg neliöpainoisesta seinämästä puhuin 2 m jännevälillä, ja sekin edellyttää mieluiten kolme levyä ristikoolauksella. Levykerros + vaakakoolaus + levykerros + pystykoolaus + levykerros. Jännevälin kasvaessa rakenteen paksuuden eli taivutusjäykkyyden pitää moninkertaistua. Tarkoittaa tosiaan sitä, että jos 2 metrin jännevälillä seinä taipuu 1 mm niin 4 metrin jännevälillä seinä saa taipua saman energiasyötteen ansiosta ainoastaan 0,25 mm jotta isompi seinä päästäisi ääntä lävitseen yhtä paljon kuin pienempi seinä. Hyvin nopeasti yhtälö muuuttuu mahdottomaksi eli mikään materiaali ei enää anna riittävää tukevuutta. Mitä pienemmän kopin rakentaa, sitä halvempi ja realistisempi se on. Olisikohan kaava jotenkin sellainen, että kopin sisätilavuuden tuplaus kymmenkertaistaa hinnan sekä massan. Mitä tukevampia bassoja haluaa nauttia, sitä paksumpaa levyn pitää olla ja koolauksen korkeampaa. Hyvä ja edullinen lähtökohta on 22 mm lattialastulevy ja kakkosnelonen. Uuden seinän paksuudeksi tulee noin 266 mm. Pyöreästi levyä kuluu 8 kuution koppiin noin 72 neliömetriä. Koolauspuuta 6+2 kepillä per seinäväli tarvitaan 96 keppiä eli 192 metriä. Noin 2 tonnia systeemi painaa ontoin seinin. Kannattaa panna kivivillaa seinien täytteeksi, siitä on aina akustista etua. Mitä ohuempi rakennuslevy, sitä pakollisempaa villatäyte on. Hiekkatäyte olisi myös hyvä, mutta se edellyttää järeää perustusta, ei sovi kerrostaloihin. SISIN LEVYTYS tehdään kaikista järeimmäksi. Se on halvin tapa nostaa bassoäänenpainetta ja välttää häätö kun desibelejä ruuvataan taivaisiin. 22+22 mm levyt esimerkiksi, epoksilla liimataan toisiinsa ja epoksilla koko sisäpuoli lopuksi pinnoitetaan vesitiiviiksi, ettei rakenne turpoile kosteuden muuttuessa. Ulkopinta varmaan tulee halvemmaksi vesitiivistää vedeneristysmassalla tai tarjoushintaisella lattiavinyylimatolla. Eikä sitten tietenkään rakenneta mitään 2*2*2 m kuutiota, se oli vain esimerkkinä materiaalikuluista ja massalaskennasta. Uuden huoneen muoto ei todellakaan saa olla arpakuutio vaan mieluummin pisara tai edes puolipallon ja kiilan yhdistelmä. Tai puolitynnyrin ja kiilan. Mikä vain muoto, jossa ei ole yhdensuuntaisia pintoja. Vasen-oikea-symmetrian pitää vallita, se lienee itsestäänselvyys. .
Jep, kiitokset informatiivisestä vastauksesta. Tuo oma raapustus oli vain ensimmäinen mieleen tullut vaihtoehto, ei kiveen hakattu suunnitelma. Mitäs jos tuota kuunteluasetelmaa kääntää 90-astetta (ja asettaa keskilinjaan) ja kasvattaa kuunteluetäisyyttä vaikka 1,8m - tuolloinhan leveyttä on reilusti enemmän ja kuuntelupaikka tulee lähemmäksi takaseinää? Tuohon tilaan ei ole pakko tosiaan kuuntelupaikkaa rakentaa, kysymys lähtikin siitä, onko siihen mahdollista saada toimivaa kuuntelua verrattuna keskivertoon (suhteellista tietenkin) akustoimattomaan olohuoneeseen.
Kannattaisi kokeilla käytännössä elää huoneessa x yksi päivä. Roudata 2 jotain kaiutinta ja jokin näyttölaite kokeiltavaan huoneeseen. Tunnissa...muutamassa huomaa jos akustiikka mättää radikaalisti tai jos lämpötila nousee saunamaiseksi. Kannattaa käydä asunnon kaikki huoneet läpi ja löytää+muistiinpanna huoneiden hyvät ja huonot puolet. Ehkei sentään kannata "koekuunnella" vessaa/saunaa/vaatekomeroa/pakastearkkua, mutta jo muutaman neliömetrin vaatehuone voi tulla kyseeseen. Eräässä kämpässäni oli tosiaan muutaman neliön vaatehuone, jossa oli erittäin miellyttävä akustiikka ja mukava työpöytäkin, mutta liian hikiset olot. Nykyisessä kämpässäni pienemmässä huoneessa voisin kuunnella ja katsoa leffoja, mutta lämpöongelmien vuoksi se ei ole mahdollista, pitäisi rakentaa jäähdytys. Isommassa huoneessa pärjää ilman erillistä jäähdytystä. Pieni huoneeni olisi jopa akustisesti PAREMPI, siellä on hiljaisempaa luontaisesti, pienempi jälkikaiunta ja parempi luontainen diffuusio; vähemmän akustoitavaa. Mutta pakollinen viilennys siis kasvattaisi melutasoa ja kustannuksia. Isossa huoneessa "pääsee pakoon" ilkeitä äänen pilaavia seiniä kun pienentää kuuntelukolmiota ja sijoittaa kuunteluasetelman joko huoneen keskelle kauas kaikista seinistä (bassot häviävät) tai pitkän seinän keskelle (jossa kuulee bassot ja saa riittävän hajuraon kolmeen muuhun seinään). Kun ikävät haitalliset seinät ovat etäällä, niitä ei tarvitse akustoida, tai pärjätään halvalla akustoinnilla. Pienessä huoneessa "ei pääse pakoon" ilkeitä äänen pilaavia seiniä oikein millään. Kaikki seinät kuuluvat äänessä väistämättä. On pakko akustoida ainakin 3 seinää ja samalla koko kattokin jos huonekorkeus on miltei sama kuin huoneen jokin muu mitta. Vaikkei rakentaisi kokonaan uutta Maximum-dB-Mättö-Huonetta entisen surkean räminähuoneen sisälle, kannattaa silti asetella hieman vinoon kulmaan mitä tahansa ääntä heijastavia rakennuslevyjä tai komeroita tai resonaattoreita. Itseseisovat ja kallistettavat seinäkkeet ovat kätevimpiä, niitä voi siirrellä ja käännellä kunnes akustiikka on riittävästi parantunut. Seinäkkeet voi tulevaisuudessa latoa nippuun kun niitä ei tarvita. Ei tarvitse porailla asuntoon reikiä. Akustoseinäkkeitä tarvitaan sivuseinille ja selän taakse. Etuseinä saa olla paljas, tai sitten etuseinä rakennetaan kokonaan uudelleen kaarevaksi tukevaksi ja kaiuttimet upotetaaan siihen. JOS aikoo sijoittaa itsetehtyjä akustoseinäkkeitä aivan kaiuttimien luokse, etuseinälle, pitää seinäkkeet rakentaa yhtä tukevasti kuin kaiutinta rakentaisi. Mitään räminä/resonointitaipumusta ei saa ilmetä. 50 cm leveä ja noin 200 cm korkea moduli on kätevän pieni liikutella ahtaassakin huoneessa. Mieluusti enintään niin korkea, että se mahtuu kulkemaan oviaukoista kalustepyörineen/huopatassuineen. Toinen (sileä) puoli modulissa voisi olla ääntä absorboiva ja toinen (kaareva) puoli ääntä peilaava eli diffusoiva. Kokeilemalla selviää kumpiko puoli on parempi seinän lähelle ja kumpi korvan puolelle. Ikävä kyllä se kaarelle pakotus pitää saada siihen kapeaan kohtaan eli vaikeamman kaavan kautta edetään. Olen kokeillut taivuttaa kaarelle pitkää sivua ja se ei ole hyvä vaihtoehto, loivasti kaareutuva levy ei ole tarpeeksi diffusoiva, ääni peilautuu liian selkeänä kuvajaisena. Ohuesta (lentokone)vanerista tai kolmesta-neljästä kovalevyistä saadaan yhteen liimaamalla jäykkä kaareva pinta. Reunakoolaus/koristelevyreunus sen paksuiseksi miten paksu akustolevy halutaan kehikon sisään sijoittaa. 5 cm nyt ainakin pitää olla reunassa paksuutta akustolevyllä ja kaarevassa keskikohdassa ainakin 10 cm. Jos laminointityö sujuu, kaarevan modulin voi tehdä taivuttamalla vaikka retkipatjavaahtomuovi kaarelle ja epoksilasikuidulla vaahtolevyn molemmat puolet jäykistetään. Retkipatja on sellaisenaan valmiiksi sopivat kokoinen otus. Jyrkkäkin kaari onnistuu, etenkin jos rakentaa muotin, jonka puristuksessa epoksi saa kovettua vuorokauden. Retkipatja+lasikuitukudos tulee halvemmaksi (halpahallista parilla eurolla saa retkipatjan) kuin viralliset laminointivaahto- tai hunajakennoytimet, joilla neliöhinta voi nousta satoihin euroihin. Nyt ei tarvita avaruusraketin lujuutta, riittää että kaareva esine ei taipuile äänen voimasta eikä romahda hajalle itsekseen. Pahvisia betonivalu- tms. putkia (tuttuja esineitä ISOISTA subbareista) voi myös käyttää kaarevien akustoelementtien tekoon. Putken kun halkaisee pituussuunnassa vaikkapa kolmeen tai neljään suikaleeseen, saa tukevia kaarevia pintoja, jotka liimataan reunakehykseen ja kehikon sisus täytetään ääntä imevällä aineella. Jos rohkeutta riittää katsella rajuja kaarimuotoja, pahviputken puolittamalla saa tehtyä 2 kpl puolipyöreitä kaarevia seinäkkeitä. Sellaisenaan itseseisovia ja valmiiksi kehystettyjä sivuilta. Tällainen kaipaa lisukkeeksi vain alapään ja yläpään puoliympyrän muotoiset päätylaipat. Sisuksiin absorbenttia ja ulkopinta verhoillaan ympäri vaikka kankaalla. Suosittelen käytettäväksi ERI HALKAISIJAISIA pahviputkia. Että saadaan eri levyisiä ja eri säteellä olevia kaaria vuorottelemaan, se parantaa diffuusiota. Pienemmät 20...40 cm halkaisijaiset putket kannattaa puolittaa tai jopa jättää sellaisenaan täyspyöreinä olemaan. 50...100 cm kokoiset putket siivutetaan 2 tai 3 tai 4 viipaleeseen, riippuen miten paksua ja kaartuvaa esinettä sietää katsella.
Katselin Genelecin sivustoa uudestaan ihan ajan kanssa ja sieltähän löytyi aivan valtavan hyvä ohjeistus (Genelec monitor setup guide) kuuntelupisteen rakentamisen perusteista alkaen. Tottahan siellä mainitaan mm. että sivuseiniin pitäisi saada etisyyttä vähintään metrin verran ja tuo kolmasosa-sääntö oli myös selkeästi havainnollistettu... Luulen, että projekti jää tämän tilan osalta tähän ja katseet siirtyvät pikkuhiljaa kuitenkin autotalliin (5,6m x 3,4m)...