Noin kymmenen Philip K. Dickin romaania tai novellia on siirretty valkokankaalle. Blade runner ja Hämärän vartija lienevätkin ainoat, jotka seuraavat melko tarkasti alkuperäistä tarinaa. Olisikohan sillä sitten mitään tekemistä asian kanssa, että ne molemmat ovat romaaneja? Kaikki muut elokuvat perustuvat melko löyhästi alkuperäistarinaan (novelliin), ja usein on niin, että alkuperäistarina on paljon parempi kuin elokuvakäsikirjoitus. Esim. Paycheckin novelli on paljon kiehtovampi kuin siihen perustuva elokuva. Kaiken huippu taitaa olla viikonloppuna tv:ssä esitetty Adjustment Bureau, jolla ei käytännössä ole mitään tekemistä Dickin vuonna 1953 kirjoittaman Adjustment Team -novellin kanssa. Katsoin elokuvan nyt ensimmäistä kertaa ja luin novellin sen jälkeen. Vaikka käsikirjoittaja (ja ohjaaja) ei olisi maininnut skriptin perustuvan Dickin tarinaan, kukaan ei olisi voinut syyttää häntä plagioinnista tai tarinan varastamisesta. On tietenkin selvää, että 20-sivuisesta novellista on melko mahdotonta tehdä kaksituntista elokuvaa lisäämättä siihen monenlaisia sivukäänteitä. Dickillä olisi monia romaaneja, joista asiantuntevat ohjaaja ja tuottaja voisivat saada aikaan toimivan elokuvan. Ehkäpä ne nähdään vielä valkokankaalla..?
Kuinka ollakaan, ennen tätä avausta ajattelin katsella Impostorin (2001) joka sekin perustuu novelliin. Ei muistaakseni ihan surkeakaan, Gary Sinise tuppaa olemaan vankka ammattimies ja Madeleine Stowe kaunis. Edellinen lukemani Dick taisi olla Palmer Eldritch - kolmesti merkitty mies, siitä voisi kyllä saada aikaan mielenkiintoisen elokuvan. Tärkeänä elementtinä romaanissa on PURKK-A-huume jota napataan, tuijotetaan halutunlaista nukkekotia ja jonka sisäiseen maailmaan käyttäjä siirtyy... Kyseisellä kirjailijalla ei mielikuvitusta puuttunut siitä aiheesta millä eri tavoin ihminen saa päänsä sekaisin.
Impostor on juoneltaan varsin uskollinen alkuperäiselle novellille (joskin toimintaa on lisätty täytteeksi). Sen sijaan Blade Runner kyllä poikkeaa hyvin paljon Do Androids Dream of Electric Sheep -kirjasta, mikä ei ole varsinaisesti paha asia eikä vähennä elokuvan arvoa. (Kirjassa Deckard oli naimisissa, juoni oli täysin erilainen ja mukana oli paljon yksityiskohtia, jotka eivät päätyneet elokuvaan muuten kuin hämäriksi jääneinä viittauksina.)
Impostor on kyllä hyvä ja aliarvostettu scifielokuva. Kyllähän siitä se B-budjetti paistaa läpi, mutta silti hyvää meininkiä ja kiinnostava juoni.
Postuumisti julkaistuun Radio Free Albemuth -romaaniin perustuva samanniminen elokuva valmistui jo neljä vuotta sitten, mutta ns. indie-elokuvana sillä on ollut vaikeuksia päästä teatterilevitykseen. Nyt näyttää siltä, että elokuvan teatteriensi-ilta Yhdysvalloissa olisi maaliskuussa. Ehkäpä se nähdään joskus täälläkin... Suomenkielisessä blogissa kerrotaan jotakin romaanista: http://oulun.blogspot.fi/2010/03/radio-free-albemuth.html