12 Years a Slave (2013) (Steve McQueen / Chiwetel Ejiofor, Brad Pitt, Michael Fassbender)

silmät on vielä vähän kosteana mutta koitetaan saada jotain tekstiä ulos.

tyly, häiritsevä, epätoivoinen, ja kuten arvata saattaa niin ihmisarvoa loukkaavaa kuvastoa riittää. mitään maailmaa mullistavaa juonikuviota ei ollut mutta kuvaus ja kerronta oli kerrassaan upeata.

jos nyt pitäisi joku opetuselokuva orjuudesta kouluissa näyttää niin olkoon se tämä.

4/5

 

Leffa tarjoili parin tunnin ajan kylmää kyytiä Syvän Etelän helteisissä maisemissa. Katsojan eteen vyörytetään melkoisia kauheuksia, mutta niihin turtuu nopeasti. Se lienee ollut elokuvantekijöiden tarkoituksenakin. Leffan jälkeen on hieman tyhjä olo. Päällimmäisenä tuntemuksena jonkin sortin vitutus. Aina tulee olemaan sellaisia ihmisiä, jotka pitävät joitakin muita ihmisiä lähinnä saastaisina elukoina. Se vituttaa.

Joskus sitä toivoo, että tällaisten leffojen tekeminen lopetettaisiin. Että voitaisiin siirtyä eteenpäin ja unohtaa menneisyyden vääryydet. Mutta ei kai näitä juttuja voi unohtaa. Ei kai niitä saa unohtaa. Nämä jutut vaan ovat niitä ihmiskunnan suuria syntejä, joita pitää raahata mukana.

4/5

 

Oli tämä minusta hyvä. Paras varmaan noista Oscar ehdokkaista. Näyttelijät veti kyllä todella vahvasti leffan läpi. McQueen on ainakin minusta vahvoilla, myös ohjaajan pystille.

4 / 5

 

Oliko tästä joku superhyper ennakko josta Finnkino ei vaan mitään ilmoittanut, vai ovatkos kaikki tässä(kin) ketjussa piraattipellejä?

 

Näyttäshän tuohon ensi-iltaan viikko vielä olevan.

 

Siinä missä Hunger jätti kylmäksi, niin nyt McQueen sai eläytymään elokuvaansa vahvasti. Tarantinon Djangossakaan ei säästelty orjien kärsimyksiä, mutta huumorista vapaa todenläheisempi kuvaus toimii tällä kertaa voimakkaammin. Ejiofor tekee hienon tunteikkaan pääroolin.

Spoiler

Selviytyneen orjan tarina on tietenkin poikkeus, mutta ehkä elokuva olisi uinut jo liiankin syvissä vesissä, jos keskushahmo ei olisi saavuttanut vapauttaan.

+

 

Vaikea laittaa ajatuksia kasaan elokuvan suhteen. Olin illalla katsomassa ja salissa oli jotain täysin idiootteja nuoria, jotka eivät osanneet olla hiljaa vaikka monesti lähiympäristöstä joku ärähti heille. Ainakin opin, että tällaista Oscar -hypen saanutta leffaa ei kannata mennä katsomaan perjantai-iltaan, koska paikalle ajautuu teinejä, jotka tulevat vain hypen houkuttelemana, ja eivät ymmärrä ettei kyseessä ole mikään Fast&Furiosin tasoinen teos. Lisäksi vahvistui taas se käsitys, että järkevintä on istua ihan takarivissä, koska keskellä salia on suurempi todennäköisyys häiriötekijöille. Harmitti katsoa, kun kokoajan vitutti. Ja nyt jos joku kysyy, että miksi en tehnyt mitään niin olin liian kaukana (olisi pitänyt huutaa, jolloin olisin häirinnyt kaikkia) ja haluaisin itse katsoa elokuvaa enkä kasvattaa toisten kakaroita.

No itse elokuvasta, Michael Fassbender varasti minun silmissäni shown, täydellinen mulkku roolissaan. Sivuosien naisnäyttelijät olivat myös mainioita. Chiwetel on pääosassa sympaattinen, mutta jää mielestäni muiden varjoon. Juoni oli nyt aika ennalta-arvattava, elokuvan tarkoitus oli lähinnä kuvata ajan kauheuksia sen sijaan, että päähenkilö nostettaisiin sankariksi (mitä hän tietyllä tapaa tietenkin on). Musiikista tykkäsin. Mistä en oikein pitänyt oli jotkin ylipitkät otokset, joiden idean luulen tajuavani, mutta en siltikään syttynyt niihin.

4,25/5 Mitä tästä nyt sanoisi, karusta aiheesta tehty elokuva onnistuu kuvaamaan aihetta hyvin, mutta yllätyksettömästä. Kyllä tästä jäi nyt se "wow" -tekijä puuttumaan. Periaatteessa kaikki on kunnossa, mutta tässä nyt haiskahtaa että palkitaan aiheen perusteella. Arvosteluun valitettavasti vaikuttaa teatterissa pelleilleet idiootit, kun oli vaikea syventyä ja tosiaankin vitutti, ja ajatus karkaili. Ennen saliin pääsyä pitäisi olla joku testi, jonka aikana pitäisi olla 10min hiljaa. Tuo karsisi aika hyvin idiootteja.

 

Elokuvana ei mikään kummoinen, mutta melodraamana varmaan parhaasta päästä. Itseäni vaivasi alusta asti päähenkilön esittäminen varsinaisena pyhimyksenä, joka ei tehnyt vahingossakaan mitään väärin. Kun taas jokainen valkoinen oli karikatyyri tai pelkuri rasisti. Harvana poikkeuksena tästä sankarin pelastaa hollywood-tähti Brad Pitt, joka on pienessä roolissaan juuri sellainen liberaali hyvis kuten pitääkin.

Mutta ehkä suurin ongelma tässä oli elokuvan episodimaisuus ja ajan kuluminen. Missään vaiheessa ei tuntunut siltä, että olisi kulunut useita vuosia tai peräti 12 kuten kävi. Tarina ei myöskään saa minkäänlaista loppuhehkutusta kuten olettaisi. Varmaan joku Spielberg olisi vääntänyt tästä aivan yhtä paksua siirappia mutta olisi tarjoillut sen lämpimämpänä annoksena, sillä tämä jätti vähän kylmäksi. Mikä lienee ehkä tarkoituskin. 3/5.

 

Mykistävä elokuvakokemus jossa orjuuden raadollisuus ja toivottomuus välittyi katsojalle. Chiwetel ja Lupita Solomonina ja Patseyna olivat äärimmäisen vakuuttavia, joten toivoa sopii, että tämä parivaljakko korjaa Oscar-pystit kotiin. Vaikka elokuvassa vilisi A-luokan tähtiä, niin pääosaan jäi silti tarina kuten pitääkin: esim. Giamatti, Pitt ja jopa suursuosikkini Cumberbatch tekivät epätyypillisen (ja siten tällaiseen elokuvaan sopivat) värittömät roolisuoritukset. Sen sijaan Michael Fassbender oli liekeissä, minkä huomasi siitä kuvotuksen tunteesta, mitä hän minussa aiheutti. Tosin eniten kuvotusta aiheutti Fassbender hahmon vaimo ja elokuvan jälkeen tuntuikin siltä, että sekä tämä elokuva että Django Unchained olisivat hyötyneet siitä, jos Jamie Foxx olisi käynyt tämän plantaasin pariskuntaa käsittelemässä.

Elokuvan pysäyttävimpiä osuuksia olivat väkivaltakohtaukset, joissa raipaniskut yms. tuntuivat lähes omassa nahassa. Olisikin kaivannut (ei kierolla tavalla) lisää tämänkaltaista raadollista kerrontaa, sillä kyllähän orjien arki tuon ajan Yhdysvalloissa taisi olla paljon kamalampaa. Ymmärrän toki sen, ettei tämän elokuvan tarkoitus ollut mässäillä väkivallalla tai esimerkiksi tarjota "paha saa palkkansa" tyyppistä loppua ottaen huomioon, että kyse on tositapahtumiin perustavasta tarinasta. Pääosissa olikin juuri tarina ja väittäisinkin elokuvan suurimman tähden olleen Steve McQueen, jonka tarinankerronta oli täydellistä tuskaisen viipyilevistä kuvista palan kurkkuun nostattaviin, tunnerikkaisiin kohtauksiin. Pidin siitä, että ajassa poukkoiltiin edestakaisin (mikä oli siinä mielessä ironista, että elokuvan musiikki oli kierrätetty muun muassa Inceptionista), eikä minua vaivannut niinkään se, ettei katsojalle oikein välittynyt se kahdentoista vuoden kuluminen (orjan näkökulmastahan aika kadottaa merkityksensä).

4.5/5 :naminami::naminami::naminami::naminami::thumbsup:

 

Samaa mieltä lainaamistani kohdista. Itseänikin kyllä ärsytti vähän tuo totaalinen jako, että Pittin hahmoa lukuun ottamatta kaikki vähänkin enemmän leffassa esillä olleet valkoiset oli sekopäisiä pahiksia. Liekö sillä ollut vaikutusta, että elokuvan ohjaaja on musta.

Ja tosiaan, sitä ei huomannut elokuvan aikana mistään, että elokuvan aikana mentiin 12 vuotta eteenpäin, annettiin ymmärtää, kuin kaikki olisi tapahtunut paljon lyhyemmässä ajassa. Lopussa ihmettelinkin, että siinä esitettiin 12 vuotta, no sehän se leffan nimikin on. Päänäyttelijä Ejioforin hahmo ei yhtään näyttänyt vanhentuneen siinä 12 vuoden aikana.

Fassbenderin hahmo oli roolissaan kyllä sellainen hullu roolissaan, että harvoin näkee tuollaisessa roolissa vastaavaa. Toivottavasti saisi ehdokkuudestaan Oscarin ensi yönä. Ejioforkin on roolissaan hyvä ja sympaattinen, muttei kuitenkaan sillä lailla erotu, että ihan välttämättä Oscaria ansaitsisi.

Lopusta:

Spoiler

Paha paikka Ejioforin hahmolle, kun ensin selviää tuosta 12 vuoden helvetistään kotionsa, niin siellä vielä selviää, että vaimolla on nykyään uusi mies. No onhan se luonnollista, niin kauan Ejioforin hahmo oli poissa.

4/5

 

... olisikohan ollut tyttären aviomies kuitenkin.

 

Spoiler

En sitä tyttären aviomiestä tarkoittanut, vaan huomasin ohimennen, että eikö siinä ollut paikalla tyttären, tyttären aviomiehen, heidän vauvansa ja Ejioforin hahmon vaimon lisäksi joku muukin mies Ejioforin hahmon vaimon vierellä, jota näytettiin vain lyhyesti, ja joka ei sanonut mitään?

 

Spoiler

Eli päähenkilön poika.

 

Spoiler

Ai se olikin Ejioforin hahmon poika. OK, kiitos tiedosta. Olisi ollut vielä parempi loppu, jos siellä kotona olisi ollut vaimolla uusi mieskin. Tai eihän sitä tiedä vaikka olikin jo uusi mies, muttei ollut paikalla, 12 vuotta kuitenkin kulunut. Tositapahtumiinhan elokuva perustuu.

 

Ei pahaa sanottavaa tästä. Hyvin ohjattu, kuvattu ja näytelty. Erityisesti Michael Fassbenderin työskentely ja roolihahmo oli erittäin mieleenpainuva (niin niiden pahisten tapana on). Väkivalta oli iholle menevää. Loistava elokuva:thumbsup:

12 Years a Slave 4-/5

 

hieno teos. vanhemmuuten näkyy elokuvamaku menevän hollywood räiskeestä kohti tämmöisiä leffoja. argh
x-menin magnetolta hyvä suoritus kokovartalokyrpänä! :king:

Spoiler

tekipä pahaa katsoa kun sitä naista ruoskittiin, selkänahat levisi kun ruoska soe

 

Toimivaa draamaa sinänsä, eikä oikeastaan mitään suuria heikkouksia leffasta löydy. Harmi vaan että näitä kärsimysten kautta äksään -elokuvia on tullut katsottua hieman liikaa ja useimmat parempia. Ei tämä kuitenkaan mikään oscar-rohmu ansainnut olla.

3/5

 

Erittäin onnistunut teos kokonaisuutena. Ohjaus/kuvaus/näyttelijät hoitivat hommansa loistavasti. Erittäin laadukkaasti tehty ja tunteita herättävä leffa, vaimokin itki

4-/5

 

Joo, oli kyl hyvin tehty ja näytelty elokuva. Jos jotain negatiivista haetaan, niin toi 12 vuotta vaikutti lähinnä vuodelta.

****