The Limits of Control on tarina salaperäisestä yksinkulkijasta (Isaac De Bankolé), joka suunnittelee rikosta. Viimeksi ohjaaja Jim Jarmuch ja Bill Murray tekivät yhdessä Suomessakin hyvin menestyneen elokuvan Broken Flowers. Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 28.8.2009 (USA:ssa 01.05.2009)
Wow! Pomppasi kyllä odotuslistan kärkinimeksi. Jim Jarmuschin tuotanto lähellä sydäntä. Aina katsoessa Jarmusch, sellainen hieno tunne, että nyt katsotaan taidetta
Hmm. Olihan erikoinen elokuva. Staattinen, pysähtynyt, odottava, hidas... Kaikesta tästä ja ehkä juuri sen takia piti hienosti otteessaan koko ajan. Hieno elokuva, arvosana voi olla mitä vain 1-5/väliltä. Jainittiinhan siinä Aki Kaurismäen Boheemielämää.
^ Siinä ne tärkeimmät tulikin. Vähän vaikea tapaus ainakin yhtään kärsimättömälle katsojalle, vaikka tekijöiden taituruuskin oli ilmiselvää. Broken Flowers iski kyllä paremmin. Tällekin pystyn antamaan ihan hyvät 3/5 yhden katselun jälkeen.
Asetelmasta huolimatta tämä elokuva ois vaatinu jonku varoituksen alkuun suunnattomasta tylsyydestä. Mieleen jäi pari asiaa. Pääosan mies ei puhu espanjaa, tulitikkuaskit oli lähes yhtä iso asia kun se että espanjaa ei puhuttu. Nuorella tytöllä oli eripariset tissit. Kahvikeskustelut taiteesta, elokuvista, molekyylistä ja mistä vielä oli niin noloa että noita vastaavan kokoista facepalmia ei oo vielä keksittykkään. 1/5. 1 siittä että joku jännite oli olemassa josta syystä se loppuun tuli nähtyä melko vähällä kelaamisella.
Hypnoottinen. Silmät liimautuvat ihailemaan kaunista kuvakerrontaa. Leffan katselu jäi kesken yllättävän kiireen vuoksi. Jatkan katsomista vasta sitten kun on käytettävissä keskeytykseton rauhallinen katselusessio. Ei tällaista leffaa voi katsoa pikakelaten tai vasemmalla silmällä (paitsi tietysti jos oikea silmä on rikkipoikkipuhki tahi vallan katki ihan tyystin sekä kokonansa). Taiteellinen, omintakeinen, tyylittelevä. Ehdottoman hidastempoinen ja arvoituksellinen, ainakin tämä alkupuolisko minkä olen nähnyt. Minulla ei ole harmaan hajun pölähdystä siitä, mitä helvettiä leffassa oikein tapahtuu, ja että kuka se päähenkilö oikein on. Varmaan tämä leffa selitetään auki jossain yliopistoprofessoreita kouluttavassa laitoksessa kolminkertaisen professuurin ja aivonkääntämisen mustan vyön omaavan gurun toimesta. Maallikko ei voi selittää saati ymmärtää mistä leffassa on kyse. Koska ihailen maalailevia kauniita elokuvia, tyyliin lö avre, annan tällekin taideteokselle mahdollisuuden ja katson loputkin tyylikkäästä kuvakerronnasta, vaikka juonen kerrontaa ei ole, tai siis sen ymmärtämiseen tarvitaan minimissään 250 ÄO. Muistaakseni leffan alkuosan dialogi lyö massiivisuudellaan laudalta jopa Kaurismäkeläisen puheripulin, eli leffan kääntäjä on voinut pitää lomaa koko työrupeamansa ajan. Ainoa käännösteksti lienee otsikko leffan alussa, ja leffan lopussa suomentajan oma nimi. Päähenkilö ainakin papattaa puhetta niin messevästi, ettei kuuntelija ehdi pysyä kärryillä, ellei ole opetellut käännöstekstin pikaluentaa. Pikaluenta pitää kyetä tekemään reaaliajassa tahdilla 1 kirjain tunnissa. Ehkä se kirjain esiintyy loppuosassa leffaa, koska alkuosa tosiaan vaikutti mykkäfilmiltä. Positiiviseksi katson tämän elämyksen, leffan alkun perusteella ainakin. Erilainen.