X-files uusintana kesästä 2005 alkaen SubTV:llä

Miiitäh? Kakkoskauden monster of the weekithän on ihan parhaita... ja koko kausi muutenkin.

 

^En myöskään ymmärrä miksi on halua tehdä sarjasta jälkikäteen erilainen kuin se alun perin oli.
Eihän sitä koko päätarinaa, joka nyt halutaan nähdä olevan, ollut edes olemassa aluksi.

Ylipäätään X-Files- tai muun vanhan sarjan arvottaminen nykyajan kriteereillä on ajan hukkaamista.
Otan esimerkkinä Hill Street Blues -sarjan. Se oli ensimmäinen TV-poliisisarja, josta Elokuvan vuosikirjasta olen aikanaan lukenut analyysin. Nykyajan kirjoittaja todennäköisesti pitäisi HSB:a tylsänä ja itseään toistavana, vaikka se oli aikanaan rajoja rikkova ja suuri esikuva useille sarjoille. Dan Steinbock aikanaan ymmärsi sen suuruuden Elokuvan vuosikirjan artikkelissaan.

---
Tästä viestistä on poistettu off topicit ym. ketjun aiheeseen kuulumaton, jonka pohjalta tuli raportteja ja asiatonta kommentointia. -MODE/EDIT
---

 

Tätä joku muukin yritti sanoa toisin sanoin, mutta suosittelen vahvasti ettet tekisi tätä. Missaat sarjan parhaat jaksot tällä menettelyllä etkä saa sarjasta parasta mahdollista kuvaa tai ylipäänsä katselukokemusta. Sarja on kokonaisuutena erittäin väkevä alkukausien ajan.

Mytologiajuonikaaren katsominen on mielestäni vasta sitten paikallaan, kun on kerran katsonut sarjan kokonaan läpi. Mytologiakaari myös ns. hyppää hain yli jossain vaiheessa, mikä on aika tyypillistä pitkäaikaisille sarjoille. Eli sekin juonikaari on alussa parhaimmillaan. Mutta myös yksittäiset irralliset jaksot ovat alkukausilla parhaimmillaan. Mytologiakaarikin on mielestäni jotenkin parhaimmillaan, kun aina välillä tulee vastaan jakso, missä sitä edistetään. Kun katsoo nykyajan suomaan tahtiin, niin kaarijuonikin ehtii säilyä mielessä.

 

On aivan totta, että filujen kohdalla menettää järkyttävän paljon, jos katselee vain mytologiajaksot (n. 1/3 kaikista jaksoista), mutta toisaalta kyseessä on aika järkälemäinen ja TUHTI sarja, joten siihen voi toki "tutustua" näinkin ja sitten kun on menettänyt sydämensä sarjalla, tutustua niihin muihin jaksoihin ja menettää sydämensä vielä voimallisemmin huomatessaan sarjan vahvuuden rikkaassa monipuolisuudessa.

 

Itse asiassa nyt kun katsoin sitä seuraamaani guidea tarkemmin, niin siinä on kyllä myös standalone jaksoja merkitty katsottavaksi aika paljon. Liekö sitten jotenkin fanisuosion perusteella valittu parhaimpia standalone jaksoja mukaan. Josko tässä yhdistyisi molemmat näkökulmat riittävästi.

 

On kyllä erikoinen tapa katsoa TV-sarjaa. Itse haluaisin katsoa kaikki jaksot. Vähän niin kuin haluan nähdä kaiken maailman dir cut 4 tunnin versiot leffoistakin. Lähinnä itse joskus katselin jo hiljaisten miesten maille menneeltä GEOS sivustolta, kuinka olivat muut katsojat rankanneet jonkun TV-sarjan jakson. Vähän tuokin häiritsi, sillä vesuria ei olisi oikein halunnut nähdä ja kovat pisteet saanutta odotti kuin kuuta nousevaa.
Mutta jokainen katsokoon mitä haluaa. Onpas vaan mielenkiintoinen tapa tuo.

 

Nyt sitten Fileksiä katsoneille on mahdollista hankkia 15 kautta Supernaturalia.

Sanon vain, että anna sille mahdollisuus. Jotenkin se imee mukaan. Blu-raynä jokainen jakso näyttää vielä kuin se olisi elokuva.
Ja kun se "story so far" alkaa kauden alussa Hells belsseillä, tietää olevansa jonkin erityisen parissa.

 

Aloin myös katsomaan Disney plussalta sarjaa ja iski pieni epätoivo, kun kaudessa on 24 jaksoa. Toi määrä on aivan liikaa ja onneksi nykyään ollaan päästy tohon max 13 jaksoa per kausi. Ehkä tämän jaksaa kahlata läpi tolla skippausohjeella.

 

Miksi se on liikaa, jos kuitenkin melkein jokainen jakso on loistavaa laatua?
Tokihan noita voi sitten skippailla mielensä mukaan ja katsoa vaikka mytologiajaksot. Mutta ehkä tuo on tuo ikäjuttu. Kun on nuoruudessa tottunut siihen, että jokaisessa sarjassa oli paljon (ja mielellän hyviä) jaksoja, niin nuo nykyajan kymmenen jakson kaudet lähinnä itkettävät lyhyydellään.

 

No, ei ole tarkoituskaan, että kaikki filujaksot on katsottu parissa viikossa. Kun itse "urakoin" kausia läpi, niin katson n. 10 jaksoa per viikko, siis 1-2 jaksoa/päivä, mutta välillä voi tulla hidasteita. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki jaksot (reilu 200) + leffat on katseltu n. puolessa vuodessa. Sitten sarja menee hyllylle odottamaan sitä päivää, että syyhy katsella läpi on niin kova, että sitä pistää pilottijakson 1X79 pyörimään ja puolen vuoden urakka alkaa.

Voihan sitä teeskennellä, että yksi 24* jakson kausi on itse asiassa kaksi 12 jakson kautta, jos se epätoivoa lievittää. Katso omaa tahtia, äläkä murehti siitä, että jaksoja on paljon katsottavana. Tekee hyvää ihmisille syventyä asioihin pidemmäksi aikaa pitkäjännitteisesti nopeatahtisen nykymaailman vastapainoksi. Fiilistele!

* Tarkalleen ottaen kausissa on jaksoja järjestyksessä 24, 25, 24, 24, 20, 22, 22, 21, 20, 6 ja 10.

 

Varmaan se on ikäjuttu, nuorena toi oli hieno sarja ja jokainen jakso oli muistaakseni hyviä, silloin oli vielä aikaa tehdä mitä vaan ja lisäksi tuijottaa telkkaria. Nyt kun ikää on yli 40, niin sarja ei ehkä enää ole yhtä hyvä ja se aika, se on aika kortilla. Arkisin ei käytännössä ehdi telkkaria katsomaan ja viikonloppuisin saa jakson tai kaksi johonkin väliin tungettua. Jos ei olisi duunia, tai perhettä ja harrastuksia, niin sitten olisi aikaa katsoa vaikka jokainen jakso kahteen kertaan.

 

Voihan tietysti ottaa sarjan katsomis vauhdiksi saman kuin 90 luvulla, mutta en jaksa käyttää useaa vuotta sarjan katsomiseen.

Yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, ei kannata kauhean vakavasti ottaa, jos joku tykkää katsoa sarjoja eri tavalla, tai jopa tykkää eri elokuvista kuin itse.

 

No harvoin nykyään tarvitsee katsella sarjoja 90-luvun tahtiin (eli 24 jaksoa per vuosi). Minulle sarjojen katselu kuitenkaan ei ole mitään "työtä", joka pitäisi saada tehtyä lyhyessä ajassa. Katselu on fiilistelyä, elämästä nauttimista siinä missä vaikka luonnossa kävely tai saunominen. Minähän olen katsonut The X-Files-sarjaa vuodesta 1995 jolloin alkoivat sitä Suomessa näyttämään. Alkuun sarja ei uponnut "täysillä" ja sitä tuli seurattua lepsusti, mutta 2000-luvun alussa sarja kolahti "kybällä", kun tajusin sen poskettoman korkeat tuotantoarvot ja poikkeuksellisuuden tv-sarjojen maailmassa. Se, että sarjaa sai DVD-levyillä kommenttiraitoineen ja ekstroineen auttoi kovasti minua pääsemään sarjaan sisään (varsinkin Kim Mannersin kommenttiraidat ovat timanttia). Vuonna 2016 hommasin Blu-ray-boksin. Toki välillä on mennyt vuosi pari, etten ole katsonut jaksoakaan tätä sarjaa (katsottu muita sarjoja), mutta filut ovat tärkeä osa elämääni siinä missä lemppari-bändit/säveltäjät musapuolella tai vaikkapa lempi-elokuvat.

Jos katsot yhden jakson joka toinen päivä, niin kahlaat kaikki filujen kaudet ja jaksot läpi suunnilleen siinä ajassa, mitä olemme kestäneet korona-pandemiaa Suomessa tällä hetkellä. Jos tämä kuulostaa kohtuuttomalta ja luontaantyöntävältä idealta, niin sitten pitänee valita katsottavaksi jotain muita sarjoja, joita jaksaa katsoa. Tottakai ihmiset pitävät eri asioita, ja on selvä, ettei filut ole jokaisen juttu. Se nyt vaan on ihmeellistä, jos ei sarja oikein nappaa ja silti valittaa, että katsottavaa on niin paljon. Ei tarvitse katsella, ei yhtäkään jaksoa. En minäkään kiduta itseäni katsomalla väkisin sarjoja, jotka eivät minua nappaan.

 

Minä en ehdi tekemään murto-osaakaan kaikesta, mitä haluaisin tehdä. Joka päivä haluaisin tehdä n. 100 tuntia eri asioita, mutta ei onnistu. Tyydyn siihen, mitä ehdin. En kuitenkaan syytä jonkun tv-sarjan jaksojen liian suurta määrää siitä, ettei minulla riitä aika tai pääkopassani on aivan liikaa mielenkiinnon kohteita. Kirjoita paperille kaikki asiat elämässäsi ja laita ne tärkeysjärjestykseen. Karsi sieltä listan loppupäästä sen verran, että aika alkaa riittämään. Esim. minä katson todella harvoja tv-sarjoja ja sen ansiosta aikaa riittää paremmin niillä, joista pidän.

 

Joo onhan sitä aikaa täälläkin rajallisesti. Mutta tv-sarjoja voi välillä katsoa ihan hyvin myös vaikka kännykänkin ruudulta. Eli aamiaispöydässä ja wc:ssä ihan mainiosti.

Toki itse nautin sarjasta parhaiten, kun muut ovat jo nukkumassa ja voi ihan yksin rauhassa katsoa. Mutta yleensä illalla ei ehdi kuin sen jakson katsoa. Viikonloppuiltoina ehkä kaksi, jos ei muuta hommaa ole. Mutta kun tuohon yhdistää sarjan seuraamisen kännykällä paikassa, jossa se on välillä mahdollista, niin olen kyllä päässyt suunnilleen pariin jaksoon per päivä. Tuo tietenkin myös riippuu vähän jaksosta. Jos tiedän, että nyt tulee hyvä jakso, niin jätän iltaan sen katsomisen. Mutta jos kyseessä on geneerinen monsterijakso (vaikka hyväkin) niin semmoisia voi kännykälläkin katsoa. Kuulokkeet päässä se on kuitenkin ihan ookoo. Silloinkin siihen pitää pystyä keskittymään. Eli käytännössä vaatii sen, että on yksin.

Tuo siis sillä, että sarjaa striimaa. Jos levyltä katsoo, niin kännykkä toki on vähän hankalampi tapaus.

 

Lääkkeet? Miksi alkaisin sarjaa katsomaan, jos se ei minua kiinnostaisi. Sarja kiinnostaa, koska ainakin nuorena se oli hyvä, nykyään aika on vain niin kortilla, että mielelläni jätän täytejaksot väliin.

 

Työtä ja unta ei valitettavasti pystyy skippaamaan. Saliharratuksen voisin mielellään vaihtaa telkkarin katseluun, mutta kun se saliharrastus parantaa kaikkea muuta elämänlaatua, niin ei sekään ole vaihtoehto.

Mutta eiköhän tämä ole mennyt aivan turhaksi p-jauhannaksi sen takia, että meinaan katsoa kerran nähty tv-sarja skippaamalla täytejaksot pois.

 

Tämän voisi ottaa käyttöön, työmatkat autolla kestää jakson per suunta, niin siinä saisi kaksi jakoa per päivä.

Ensimmäistä kautta 8 jaksoa takana ja vähän ristiriitaiset tunnelmat, mutta kyllä tämä taitaa vielä katselua kestää.

 

Tätä on vaikea ymmärtää. Sen saippuaoopperaefektin oli jo jotenkin oppinut sulattamaan, mutta nyt vielä tämä.

Mutta niinhän se on, että jos ja monella kun on perhettä, erityisesti pikkulapsia jos, niin aika on todella kortilla. Perhe ja työ ottaa helposti sen 14 tuntia päivästä, jos heräämisestä lasten nukahtamiseen kellottaa. Siinä välissä keskellä tietenkin vielä iso siivu töitä. Sitten kun kello on sen 20-21 illalla pitäisi alkaa se sarjojen urakoiminen. Jää monella tekemättä tai katselu keskeytyy vartin kohdalla nukahtamiseen. Hyvä sohva tai lepotuoli onkin tällöin satsauksena paikallaan, että on meinaan mukava nukkuessakin.

Itse olen silti siinä mielessä hifistisesti vinoutunut, etten suostu katselemaan kuin talouden parhailla laitteilla sarjojakaan. Joku luonnevika varmaan tämäkin, ei kai sitä muuten täällä palstalla pyörisikään.

 

Ei perk...