The King's Man (2021) Olin aika varma että joku oli jo tästä tänne kirjoittanut mutta en kyllä millään hakusanalla löydä... no, joka tapauksessa tuli katsottua nyt BD. Ja mielestäni tämä Kingsman -leffojen esiosa olikin yllättävän mielenkiintoinen, vaihtoehtoisine historian linjauksineen. Ja huomattavasti vakavampi myös, ei ollenkaan sellainen huumoripläjäys kuin aikaisemmat Kingsmanit. Tarina kertoo Kingsman-organisaation alkuvaiheista, pääosin ensimmäisessä maailmansodassa. Brittiläistä imperiumia puolustaessa pyöritään niin rintamalla kuin Venäjän hovissakin. Mielenkiintoisesti syytä koko sodasta vieritetään skottien niskoille... 4/5
https://www.dvdplaza.fi/threads/the-kings-man-2021.96767/ Purkin haku ei aina löydä, mutta Kuukkeli löytää. T: Vesku
^Foorumin haku ei löydä, koska vanhan ketjun otsikossa on kirjoitusvirhe. MODE/EDIT: Em. typo korjattu.
LUX ÆTERNA (Gaspar Noé, 2019) Blu-ray, pohjoismaan julkaisu. Skeptisin askelin tätä leffaa lähestyin lähinnä kiinnostuneena näkemään ohjaajan selvä "välityö", jolla ei ole mittaakaan kuin vaivaiset 51 minuuttia. Tämä on periaatteessa pitkä lyhytelokuva. Viimeinen puolituntia on kaoottinen, jota vain korostaa split-screen kuvaus suuren osan ajasta ja viimeiset minuutit on tehty epileptikkojen tappamista varten, tosin ainahan Gaspar Noén leffoissa välkkyy strobovalot, joten ei mitään ihmeellistä tässä. Koska leffan kuvasuhde on periaatteessa 2:35:1, mutta tästäkin kuva-alasta on usein käytössä vain keskiosa letterbox-tyyliin, on kuva usein erittäin pieni, mutta koko vaihtelee. Leffa eittämättä hyötyy isosta kuvasta katseluetäisyyteen nähden. Pienestä telkusta tämä on "postimerkkeilyä". Leffan visio jäi kyllä meikäläiseltä vähän mysteeriksi ensimmäisellä katselulla. Tämä on kaoottisuudessaan Climax-leffan sukulaisia, mutta ei lähimainkaan yhtä hyvä. Tämä sopisikin seuraksi samalle lätylle Climax-leffan kanssa. Tällaisenaan julkaisu on vähän heiveröinen varsinkin kun extras-osastokaan ei ole kummoinen. Tämän leffan voi minusta ohittaa, ellei ole suuri Gaspar Noé fani.
Frenchman's Creek (1998) Leffan nimi on oikeastaan varsin totuudenmukaisesti suomennettu "Merirosvon rakastajatar"... eli tässä ollaan vaihteeksi merirosvoelokuvan parissa. Eletään vuotta 1688 ja Englannissa on vallan vaihto meneillään, ja skotitkin yrittää itsenäistyä. Tarinan päähenkilö on yläluokkainen nainen (Tara Fitzgerald) joka tahtomattaan sitten sekaantuu tapahtumiin ja (ei ihan niin tahtomattaan) ranskalaiseen kaapparikapteeniin. Brittiläinen tv-elokuva edustaa kunniakkaasti maansa ja aikakautensa tv-tuotantoja, vaikka tuotanto lienee ollut nykymittapuulla halvahko ei missään ole erityisemmin säästelty, jopa purjelaivat on aitoja vaikka tapahtumat tapahtuukin enimmäkseen maissa. Digiefektejäkään ei näy missään. DVD:ltä katselin. 3/5
THE INITIATION (Larry Steward, 1984) Arrow Video Blu-ray Tämä vaikutti makuuni sopivalta kasarileffalta siitä huolimatta, että slasher-leffat eivät varsinaisesti ole erityisesti mieleeni. Leffa täytti odotukset ja jopa hieman ylitti ne. Elokuvalliset ansiot eivät ehkä päätä huimaa. Touhu on aika kliseistä ja jopa koomista, mutta se päättäväisyys, jolla tämä raina puskee ruutuun aidointa kasaritunnelmaa on ihastuttava! Juonikaan ei ole ihan paskimmasta päästä ja sitä viedään mukavalla rytmillä eteenpäin hosumatta. Tekijöillä on ollut selkeä visio siitä, minkä näköisen elokuvan haluavat tehdä. Miljöön käyttö on herkullista ja yö Fairchildin ostoskeskuksesta on herkullista seurattavaa.
Mechanic: Resurrection (2016) Olihan tämä toki hiukan geneerinen toimintateos, mutta se toimi. Statham pääosassa oli kuten hän yleensä on ja Jessica Marie Alba sivuosassa ihan kiva. Joissakin kohdissa vaikutti vähän siltä että Bishopin kudit eivät lopu ikinä ja että pahikset ovat päissään kun eivät ikinä osu, mutta sellaistahan se tuppaa olemaan. Tommy Lee Jones omassa sivuosassaan oli sellainen pikantti lisä, eli ihan hyvin hän veti myöskin. ***/*****. SubHD:n tallenteelta katselin.
Day shift (2022, Netflix) Jamie Foxx, Snoop Dogg ja Dave Franco mukana, ja vetivät hyvin. Värimaailma on liian karkkinen, mutta yleisti visuaalinen ilme ok. Juoni yllätti heti alkumetreillä Spoiler vampyyrileffa , kun en tsekannut leffasta muuta kuin näyttelijät etukäteen. Kuitenkin aika unohdettava raina, kuten usein näiden Netflix-leffojen kanssa käy.
Superman (1978) Tämä oli jännä katsoa vihdoin uudestaan kun elokuva sattuu olemaan yksi ensimmäisiä mitä olen koskaan nähnyt. Itseasiassa huvikseen piti tarkistaa että varastokamojen joukosta löytyy yhä vhs-kasetti, missä niillä tarrakirjaimilla "Superman 10 11 86". Ilmeisesti siis telkusta esitetty silloin, mutta se siitä, sentään nyt katoin dvd:ltä. Nostalgiahumuja tai ei, leffa oli hyvä. Jokseenkin hämärän ja pitkällisen scifi-alun jälkeen juoni kulki mukavan yksinkertaisesti visualisoitujen tapahtumien läpi, ja sitä yhtä kammottavaa elävältähautautumiskohtausta lukuunottamatta melko lapsekkaan pehmoisissa tunnelmissa. Christopher Reeve toki kannatteli paljon (muun muassa helikoptereita, naisia ja mannerlaattoja, kjeh heh).
Palo Alto (2013) (Emma Roberts, Jack Kilmer, James Franco) Tämä Gia Coppolan ohjaama leffa perustuu James Francon kirjaan, ja kertoo aikuisuuden kynnyksellä olevista nuorista. Kaikilla on ongelmia, joillakin enemmän joillakin vähemmän. Jack Kilmerin (kyllä, sukua Val Kilmerille joka myös esiintyy leffassa) esittämällä Teddyllä ehkä eniten sillä hän joutuu jopa suorittamaan yhdyskuntapalvelusta törttöiltyään kännissä. James Franco esittää tyttöjen jalkapallojoukkueen valmentajaa jota tuntuu nuoret tytöt kiinnostavan muutenkin kuin jalkapallomielessä... No, mitäpä tästä muuta kertomaan, hyvä ja laadukkaasti tehty leffa omassa lajityypissään. 4,5/5 Saksalaiselta BD:ltä katsoin, oudosti tätä ei ole ilmeisesti edes julkaistu muualla kuin saksassa, ranskassa ja australiassa ainakaan BD:nä. Ranskaversiossa on kuulemma pakkotekstitys ja aussiversiossa ei ole extroja. Tämän saattoi katsoa ilman saksalaista tekstitystä paitsi extroissa on pakkotekstit mutta puhe sentään englanniksi.
TOPAZ (Alfred Hitchcock, 1969) Yle Teema Meikäläinen ei ole koskaan ollut mikään kova Hitchcock fani ja paljon hänen leffojaan on näkemättäkin. Tämäkin oli näkemättä, mutta tulin katsoneeksi. Leffassa on sentään vähän modernimpi fiilis verrattuna herran päätuotantoon, mutta ei tämäkään kybällä iskenyt. Hitchcockin tyylissä on jotain omituista kömpelyyttä, vaikka herraa niin jännityksen mestariksi kehutaankin. Jotkut kohtaukset on vain kuvattu aika simppelisti ja kunnianhimottomasti. Maurice Jarren musiikki oli joissakin kohtauksissa aika vääränlaisen tuntuista. Hitchcock on ehkä vähän yliarvostettu...
Tällä kertaa oli koko leffa saatu näkösälle, joten kai pisteitäkin pitää korottaa. 2/5 oikeastaan Leo Jokelan takia.
Amerikan karuun luoteisosaan 1800-luvun lopulle sijoittuvassa tarinassa paatunut uhkapeluri John McCabe ja ilotalon emäntä Constance Miller ryhtyvät ristiriitojen täyteiseen yhteistyöhön vasta perustetun kaivoskaupungin sydämessä. Ohjaaja Robert Altmanin (Images - Sairaat mielikuvat (1972)) 70-luvun kiistatta parhaisiin filmauksiin oikeutetusti luettava McCabe & Mrs. Miller (1971) on monen kirjavan lahjakkuuden kollektiivinen saavutus, jonka graafiseen realismiin perustuvat ratkaisut hakee vertaista. Altman itse ylsi elokuvalla lopulliseen taiteelliseen menestykseen ja ennusti nousuaan ohjaajien kärki kastiin. Häikäisevissä nimirooleissa vakuuttavat Warren Beatty ja Oscar-ehdokkuuden saanut Julie Christie luovat hahmoistaan unohtumattoman aitoja yksilöitä vikoineen ja tunteineen, joiden koko kirjon kameran takana vaikuttanut mestarikuvaaja Vilmos Zsigmond on tinkimättömästi tallentanut tyylilleen uskollisesti luonnonvaloa postikorttimaisen kauniisti ja ajoittain staattisen hillitysti hyödyntäen. Oma lukunsa on tapahtumapaikaksi lavastettu kaupunki, jonka filmiryhmä loi tyhjästä keskelle Vancouverin lumoavaa luontoa, aivan kuten tarinan kuvaamat henkilöt aikoinaan. Myös hyvin onnistuneesti valittu puvustus ja erityisesti leikkaus lyö leimansa lopputulokseen lähtemättömällä tavalla. Lopullisena silauksena kokonaisuudelle soundtrackilla soivat Leonard Cohenin mieleenpainuvan melankoliset ja tummasieluiset balladit, joiden lohduttomuus tukee tarinaa ja päähenkilöiden keskinäistä päämärättömyyttä melkeinpä maanisella syvätarkkuudella. McCabe & Mrs. Miller on dramatiikaltaan ajoittain jopa pöyhkeilevän suureleinen, kuviltaan hallitun näyttävä ja perinteiselle väkivaltakuvastolle kumartamaton oman loskaisen taipaleensa tarpoja, joka tasapainoilee uuvuttavan ja täydellisen nerokkaan välillä, kuitenkaan ylikorostamatta muutoin hallitusti tyylitellyn tarinansa puitteita. Se on amerikkalaisen vaihtoehto-westernin hienoimpia hetkiä joita selluloidille on tuotettu - pölyttyneen ja elokuvantekijöiden lähes hylkäämän genren häikäisevä saavutus, jonka kerronnalliselle taituruudelle vetää vertoja vain sen ylivertaisen individualistinen tunnelma, joka oikeuttaa paikkaan harvalukuisessa joukossa "aidosti onnistuneet lännenelokuvat". Sen tabuja ilkikurisen vaivattomasti rikkova teho vaikuttaa yhä käsittämättömän tuoreelta, näyttäen ja tuntuen yhtä aidolta ja ainutlaatuiselta kuin jos paikalla olisi ollut yli vuosisata sitten. Lopputuloksena seisoo poikkeuksellinen elokuvateos, jota ei pysty unohtamaan vaan pikemminkin muistelemaan ihaillen. Spoiler
Kauhulegenda Wes Cravenin paras elokuva on pidäkkeettömän väkivaltakuvauksen provokatiivinen mestariteos, aidosti paha, läpeensä julma, periksiantamattoman hyökkäävä selluloidipainajainen ja nihilistisen inhorealismin primitiivinen ruumiillistuma. Ingmar Bergmanin Neidonlähteestä (1960) inspiraationsa imenyt ja ilmestyessään eräät historian vihamielisimmistä kritiikeistä saanut Viimeinen talo vasemmalla (1972) lukeutuu Pier Paolo Pasolinin Salòn (1976), Ruggero Deodaton Kannibaalien polttouhrit (1979) ja Agustín Villarongan Tras el cristalin (1985) ohella niihin "hienosti häiriintyneisiin" teoksiin, jotka ovat kyenneet konkreettisesti vangitsemaan filmille aidon ihmispahuuden paljaimmillaan, mihin ei liity mitään yliluonnollista, joskin luonnotonta senkin edestä. Spoiler Cravenin brutaalissa klassikossa kaksi tyttöä päätyy törkyisen hylkiöporukan armoille, jotka seksuaalisesti nöyryyttävät, kiduttavat ja lopulta murhaavat heidät sadistisesti. Osat kääntyvät peruuttamattomasti ylösalaisin, kun pahaa aavistamattomat tappajat hakevat kohtalon oikusta suojaa toisen tytöistä vanhempien luota. Totuus paljastuu ja pahiksista tehdään kirjaimellisesti jauhelihaa. Näistä(kään) lähtökohdista ajatellen ei liene kenellekään yllätys, että elokuva oli vielä alkuperäiskäsikirjoitus vaiheessaan puhtaasti pornoelokuva. Väkivallan esittämisen ennennäkemättömän lihalliselle tasolle lingonnut, aitoa uhkaa huokuva kuvaus järkyttää yhä tänä päivänä. Perustellusti voi aprikoida millainen sen impakti on ollut teatteriyleisön arvomaailmalle kaikessa epäkorrektiudessa 50 vuotta sitten? Cravenin elokuva ei ole missään määrin miellyttävä katsoa, mutta samalla ylilyönneiltäänkin äärimmäisen vaikuttava ja katsojaan jääkylmän poran lailla penetroituva mestariteos - (s)exploitaatioelokuvaa rohkeimmillaan ja säälimättömimmillään, jossa pelko ja ahdistus syntyvät tilanteen epätoivosta ja asteittaisesta vajoamisesta entistä hirvittävämmäksi ja hallitsemattomammaksi, missä sivistys on tuntematon käsite. Edit. Typo