Elektronisen musiikin parhaat, jotka soi just nyt!

Vältetään turhia linkkejä mikäli mahdollista, joten joko video tai äänite ketjuun toistettavassa muodossa. Ja mitäänhän ei ole tietenkään pakko pohjustaa ajatuksenvirralla, jos ei siltä tunnu. Musiikki puhukoon puolestaan. Antaa palaa!


"Kulttiklassikko" Kosto rajan takaa (1986) -kuvaston hyödyntäminen on harvoin, jos koskaan, huono ajatus. Tässäkin toimii taas täydellisesti:

 

Noinko kömpelöltä se oikeasti näytti? Ehkä jätän blurayn ostamatta. Joskus on parempi jättää muistot näistä leffoista, jotka on viimeksi nähnyt 30 vuotta sitten VHS-kasetilta.

 

Olen tässä viime aikoina kuunnellut läpi Autechren NTS Sessions 1-4 settiä (8 CD:tä). Olisin halunnut linkittää biisiin "shimripl casual", mutta Youbesta on siivottu tekijänoikeussyistä näköjään Sessions 4 (kaksi viimeistä CD:tä), johon tuo biisi kuuluu. Vain jotain stereo difference/slowed down-skeidaa tarjolla. Pistetään sitten Session 3:sta biisi "icari":

Onko Burkitsville Synthwave/Outrun -faneja? Itsekin tulee fiilisteltyä tuollasta musaa silloin tällöin, mutta viime aikoina enemmänkin ambientmaisempaa Vaporwave-musaa.

Jälleen kerran tulee esiin tietämättömyyteni elokuvista. Tästä The Wraith leffasta en ole aikaisemmin kuullut.

Kömpelöltä? Ihan normaalilta kasarileffameiningiltä tuo minusta näyttää eikä budjettikaan ole ollut edes 3 miljoonaa, niin mitenkä eeppiseltä pitäisi näyttää?

 

Spoiler

Henkilökohtaisesti en lähtisi ensimmäiseksi kyseenalaistamaan elokuvan tekijöiden tyylitajua ainakaan lyhyehkössä alkujohdannossa esiintyvien cgi-tehosteiden tähden johon usein takerrutaan, vaan soisin leffalle ennen kaikkea mahdollisuuden jonka se on (mielestäni) enemmän kuin ansainnut. Ja se mikä draamankaaressa tarinan edetessä menetetään, tunnelmassa taatusti voitetaan, johon resursseja on myös käytetty jo budjettiinkin nähden paikoin avokätisesti. En toki väitä, että ohjaajan visio olisi täysin pidättelemätön ja kerrontakyvyt huipussaan tai roolisuoritukset suorastaan sähköisiä, mutta onhan leffa yllättävällä tavalla balanssissa muutoinkin kuin vain nostalgian nostattajana, mikä sekin on kaikkea paitsi huono asia — vaikkakin subjektiivista yhtä kaikki.

Vestron Video -julkaisu, olkoonkin, että on lähes puolet korkeammalla bittivirralla tuotettu suhteessa itävaltalaiseen NSM Records -julkaisuun, on sellaista DNR:n riemujuhlaa, että paremmin asiaan perehtymätön erehtyy helposti olettamaan asialla olevan itse Oliver Krekel. Todisteet on paljon puhuvia, joskaan ei verrokki NSM Records -julkaisuakaan imartelevia.

Keräilijäkollega osti Vestron Video -julkaisun sen ilmestyttyä ja varoitti asiasta välittömästi, eikä hetkeäkään liian myöhään, sillä olin jo aikeissa luopua NSM Records'n Mediabookista paremman rahan toivossa, vaikkei Vestron -sarjan julkaisut kuvateknisellä toteutuksella tunnetusti juhlikaan.

Uutta 4K-skannausta ja masteria alkuperäisistä negatiiveista yhä odotellessa...

Ohi aiheen keskustelut jatkossa, vaikka TÄNNE

 

Sanotaanko nyt vaikka näin, että saattaisit yllättyä, jos jaksaisin asiasta avautua. Pähkinänkuoressa: innostus tyylisuuntaan tarttui jo kauan ennen Dj-töitä, mutta sitäkin merkittävämmässä määrin em. työnkuvan jäädessä taka-alalle — ja tästä on siis jo vuosia ja taas vuosia. Ambient on myös hyvin lähellä sydäntä, erityisesti tässä ylikierroksilla käyvässä sieluttomassa ajassa.

 

Meikäläinen on löytänyt tällaisen musiikin vasta viime vuosina. Dan Bell käyttää Dead Mall-videoissaan erinomaisesti Mallsoft-musaa. Muutama vuosi sitten ilmaantunut liminal space -estetiikka ja siitä sikinnyt poolrooms-ilmiö alkoi johtamaan minua vaporware-suuntaan ja tutustuessani genren alagenreihin tämäkin tuli vastaan. Kaikki on nykyään niin pirstoutunutta ja usein marginaalia, että helposti jää huomaamatta isotkin kulttuuri-ilmiöt jos ei koko ajan "skannaa" asioita valtavirran alapuolella. Joskus 2012 kun vaporwave alkoi nousta isommaksi jutuksi, meikäläinen seurasi tiiviisti pop-musiikkia, joka oli noihin aikoihin omasta mielestä uskomattoman hyvää. No, meikäläiselle on tyypillistä löytää asiat myöhään ja usein sattumalta. Parempi toki myöhään kuin ei ollenkaan.

Ambient vaporware musiikin saralla artisti Desert Sand Feels Warm at Night on ollut eniten mieleeni. Ei niin ambientmaisesta tavarasta taas artisti B o d y l i n e nappaa kovasti. Synthwave-puolelta en ole vielä erityistä suosikkia bongannut (aika tasavahvaa tavaraa). Tällainen musiikki tosiaan tavallaan injektoi sielua nykyaikaan, tekee siitä siedettämämpää.

 

Törmäsin tähän puolivahingossa vajaa vuosi sitten, vaikka ote artistin (Dj Orkidea) keikkataltioinnilta — Luminosity Beach Festivaalilta Hollannista — sekä itse kappale on jo muutaman vuoden takaa. Vahva osoitus osaltaan kotimaisen skenen hyvinvoinnista ja ennenkaikkea progressiivisen Trancen edelleen etenevästä "voittokulusta". Kate Bush ei ole koskaan kuulostanut näin hyvältä! Aivan helmi!!

 

This week I 'ave mostly been listening cinematic techno…

 

Herra Jumala kuinka loistavaa musiikkia sitä on omistanut vinyylinä vielä vuonna 2002. Tosin vähempää on turha odottaa Belgian lahjalta EDM-kulttuurille, joka on yhä tuottelias ammattilainen yli 30 vuoden jälkeen...


After the success of Ulan Bator, DJ Fire followed up with the impressive Jetlag which came with Diabolic on the flip. These tracks marked a sea change for Jurgen as he took on a more deeper progressive Trance vibe which worked very very well indeed.

 

Tämän on hyvä. Pistetään vastineeksi varhaista tranceä vuodelta 1993, koska olen aika oldskool näissä jutuissa:



Tuon biisin takana on Mark Moore ja Pete Lorimer.

 

Siitä on aikaa, kun viimeksi olen Saffronia kuullut. Fluffy Toy on mainio raita, jonka tekoon Saffron osallistui tiiviisti myös "kirjoittajan" ominaisuudessa. Sen verran korjattakoon, että kyseessä on alagenrenä paremmin tunnettu tyylisuunta progressiivinen house. Nämä vie takaisin hyviin aikoihin...

 

Joo, progressiivinen house pohjana, mutta tuossa biisissä on vahvat Goa-trance ainekset mukana. Noina aikoina ei oltu niin puristisia kuin nykyään. Biiseissä oli vapaammin eri tyylisiä vaikutteita ja sitä kautta ehkä enemmän mielenkiintoa kuin nyky-EDM:ssä, joka on pirstoutunut lukemattomiksi alagenreiksi ja niiden ala-alagenreihin...

 

Muistan kuin eilisen päivän, kun tämä singlelohkaisu ja erityisesti sen musiikkivideo löysivät allekirjoittaneen. Omat ajatukset kummastakaan ei ole vanhentuneet päivääkään, sen enempää kuin itse kappale — epävarmuuden ja uhkaavuuden tuntua, voimakasta ja vierasta tunnelmaa omaperäisen kuvallisesti sekä suorastaan primitiivisillä ja yksityiskohtaisilla vertauskuvien kirjolla korostavaa ja mykistävällä tavalla kappaletta tukevaa videota unohtamatta, joka suorastaan provosoi karuudellaan...



"What Else Is There?" is the third single from the Norwegian duo Röyksopp's second album The Understanding. It features the vocals of Karin Dreijer from the Swedish electronica duo The Knife. The album was released in the UK with the help of Astralwerks.

The music video was directed by Martin de Thurah. It features Norwegian model Marianne Schröder who is shown lip-syncing Dreijer's voice. Schröder is depicted as a floating woman traveling across stormy landscapes and within empty houses. Dreijer makes a cameo appearance as a woman wearing an Elizabethan ruff while dining alone at a festive table.

LÄHDE

 

EDM-sukupolvesta toiseen ihailua ansaitusti osakseen keräävä klassikko, joka toi genreensä ilmestyessään 2006 helvetisti, ja sitäkin enemmän koko elektronisen musiikin kulttuuriin. Tuottajasisaruksista toinen (Karin Dreijer) on mm. ylempänä esiintyvän Röyksopp'n "What Else Is There?" -kappaleen vokalisti.

Musiikkivideo on kaikessa koruttomuudessaan kuin kaunis painajainen modernin yksinäisyyden ytimestä. Harvinaisen nautinnollista ja ajan pintapatinaa upeasti hylkivää äänimaailmaa...

TRIVIAA

 

Joka yö soi työautossa…

 

Assembly 2013 nevö foget!



(Kyllä suomalaisetkin osaa ja lisäpisteitä lukuisista (analogisistakin!) retrolaitteista joita käyttää kappaleissaan)

 

Tämä, Vangelis'n Kapina laivalla (1984) -elokuvaan tuottaman sävellys- ja sovitustyön erikoisversio, on niitä harvoja työnäytteitä, joka onnistuu ylittämään maestron alkuperäistyön. Kyseessä siis elokuvan loppukrediittien yhteydessä kuultavan sävellyksen "eeppisempi versio", joka nousee täysin omalle tasolle!





Edit. Tämä "eeppisempi versio" kappaleesta on niin ikään Vangelis'n käsialaa.

 

Kolme klassikkoa Housea, jotka jättää aina hyvän mielen — erityisesti Lola's Theme.