Ehkä vähän "cherry picked" vertailu. Jason Alexander on näyttänyt 60-vuotiaalta jo varmaan syntyessään.
Hyvin mahdollista, tämä osui tuossa mainitsemassani postauksessa eteen. Näitä vertailuita on tehty kautta aikain, ei niitä tarvitse kauheasti etsiä, että löytyy monen monta muutakin. Tosin vastakkainen esimerkki ois joku Lucille Ball, joka oli vielä ~60-vuotiaana aika hehkeä ilmestys. Jotta ei ois kokonaan off-topic, katsoin viikonloppuna uudelleen Shrekin (4/5) ja Shrek kakkosen (3,5/5), arvosteluissa kääntyi numerot päinvastoin. Olin jostain syystä aiemmin pitänyt tokasta enemmän, enkä osaa enää sanoa miksi. Yllättävän hauskoja edelleen, harmillisesti animaatiossa rupeaa ikä näkymään vahvasti.
David Lynch: The Art Life (2016) Hieno dokumentti siitä, miten Lynchistä tuli elokuvamaailman yksi tunnetuimmista ohjaajista. Lynch kertoilee lapsuudestaan ja siitä, miten elokuvaura sai alkunsa. Itselle uutena tietona tuli se, että Lynch alunperin aloitti jonkinsortin taidemaalarina uransa - ja jatkanut toki maalaamista viime päiviin saakka - ja siltä pohjalta ponkaisi tekemään leffoja. Tupakka tuntuu olevan joka kohdassa huulessa, mikä taisi keuhkolaajentuman merkeissä koitua kohtaloksikin. Mukava tietopaketti Lynchistä, ja vaikea näitä dokkareita on arvostella, mutta sanotaan 4,5/5.
Ei Koskaan Yksin (2025) Klaus Härön uusi elokuva on aina pakko katsastaa. Elokuva kertoo juutalaispakolaisten luovutuksesta Suomesta Saksaan toisen maailmansodan aikana. Vaikka elokuvaa on kovasti kehuttu, niin ei tämä mielestäni kyllä Härön parhaita töitä ole. Jotenkin elokuva menee yliyrittämisen puolelle. Samoin suomalaisten elokuvien rajattu budjetti näkyy, että tämä on kuin teatteriesitys, samat muutamat paikat toistuvat kohtauksesta toiseen. Ja sitten vielä Ville Virtanen pääosassa - joku vaan tökkii kohdallani kyseisen herran kohdalla. Muu roolitus onkin sitten osunut nappiin. Näin tällä kertaa, eikun seuraavaa kohti. 3/5. (Gildassa Kulttuurikasarmilla kävin nyt toistamiseen, muuten oikein mukava teatteri mutta penkit ovat huonot)
The Antichrist (1974) https://www.imdb.com/title/tt0071150/?ref_=fn_all_ttl_2 "Isänsä aiheuttamassa auto-onnettomuudessa nuori Ippolita halvaantuu ja äiti kuolee. Setänsä neuvon mukaisesti hän käy läpi hypnoottisen istunnon tarkoituksenaan parantaa hänet, mutta se itse asiassa herättää hänen esi-isänsä hengen, joka tuomittiin noituudesta." Tuoreeltaan tehtyä Manaaja rip-offia saapasmaasta. Filmi alkaa päräyttävällä kohtauksella jossa hullut, narkit ja muut alhoon vaipuneet tulevat koskettamaan neitsyt Marian patsasta parantuakseen vaivoistaan. Ippolita ei parannu vaan pysyy halvaantuneena. Setänsä hommaa paikalle regressiiviseen hypnoosin perehtyneen psykiatrin ja näissä sessioissa Ippolita palaa syntymäänsä edeltäviin aikoihin. Siellä on sukupuussa elänyt kaima, joka hääräsi saatanallisen kultin parissa ja sitä kautta demoni valtaa nykyisyyyden Ippolitan valtaansa. Toinen päräyttävä kohtaus saadaan ruudulle kun Ippolita vaipuu kaimansa okkultistisiin menoihin joissa syödään sammakon pää ja nuollaan vuohen persereikää. Maskipäinen ukko sitten panee Ippolitaa molemmissa aikajanoissa. Eipä auta sitten skeptikoiden ruljanssit Ippolita parkaa ja niinpä paikalle hoidetaan manaaja. Harmiksi tämä viimeinen reilu puolituntinen on sitten ihan täyttä The Exorcist kopiota huonommin tehtynä. Ikkunat aukeilee, sänky leijuu, rivouksia huudellaan, hernekeittoa oksennellaan ja portaissakin kaadutaaan. Optiset efektit ovat aika kehnoa tasoa, ainoastaan Ennio Morriconen mainio urkuscore luo jonkinlaista tunnelmaa. Kyllä tässä olisi pitänyt spagetinkeittäjien mennä full retard ja käyttää pitkiä italoeksploitaation perinteitä apunaan houreisten ja kuumottavien visioiden keksimiseksi. Leffassa kuvausta on muuten hoidellut Aristide Massaccessi eli Joe D'Amato. Hänellä olisi varmasti ollut mielessään omintakeisempi loppukähy.
Emancipation (2022) Tykkäsin. Jopa vaimo piti. Ehkä en edes pysty kirjoittamaan, mitä tunteita elokuva aiheutti.
Leffateattereissa ei nyt oikein pyöri mitään kiinnostavaa jota en olisi jo nähnyt niin tuli vähän katseltua leffoja netistä: Mon Crime / Rikos on minun (2023) )Yle Areena) Ranskalainen 30-luvulle sijoittuva rikoskomedia. Täydellinen antiteesi Aki Kaurismäen elokuville, jatkuvaa häsläämista ja höpötystä eikä kamerakaan tahdo kauaa paikoillaan pysyä, Tunnettu teatteriohjaaja löytyy ammuttuna, mutta kuka hänet oikeastaan murhasikaan? 3/5 Dagon (2001) (Youtube) Espanjalainen HP Lovecraft filmatisointi. Halpisleffahan tämä on, selvästikin. Erikoistehosteet on aika kökköjä mutta onneksi niitä on vähän ja maskeeraus ja lavastus hyvinkin onnistuneita ja leffa onnistuu siinä tärkeimmässä eli kauhuleffatunnelman luomisessa. Merihätään joutuneet sunnuntaiveneilijät hakevat apua kalastajakylästä jonka asukkaat ovat oudon kelmeitä ja kirkossakin ristin sijasta joku outo symboli... 3/5 Blood Vessel (2019) (Youtube) Australialaista kauhua. Tästä on vaikea sanoa mitään spoilaamatta mutta pakko kai jotain on sanoa... Toisen maailmansodan aikaan jossain Atlantilla lilluu pelastulautalla äärimmäisen sekalainen joukko liittoutuneiden maiden kansalaisia - osa sotilaita, osa jotain muuta. He alkavat olla jo menettäneet toivonsa pelastuksesta kun he havaitsevat laivan. Se osoittautuu saksalaiseksi sotalaivaksi, joka ehjyydestään huolimatta kuitenkin vaikuttaa hylätyltä, Outoa. Mitä ihmettä on tapahtunut? Miinusta pitää antaa asiasta jota en voi spoilaamatta kertoa, mutta vaikka tämäkin leffa on selvästi halpistuotanto on se sentään kuvattu oikealla sotalaivalla ja tunnelma sen mukainen. Spoiler Vampyyrien naamarit on liian kumisen näköiset. 4/5
Hobgoblins (1988) https://www.imdb.com/title/tt0089280/?r ... hobgoblins No nyt oli niin huono elokuva, että oli huono. Rick Sloanen (Vice Academy 1-3) 15 0000 taalalla ilman mitään lupia guerrilla tyylillä duunaama Gremlins/Critters/Ghoulies henkinen creature feature kyllä yrittää. Avaruudesta tulleet karvaturrit mind fuckaavat ihmispolot näkemään fantasioitaan ja sitten tappavat poloiset. Kaiken halpuus, todella leimi huumori, huono näyttely jne. nakertavat kuitenkin kaikki kokonaisuutta monesta suunnasta yhtäaikaa. Hobgoblinssit itse ovat vain nukkeja ja budjetti oli riittänyt jopa yhden nuken toteuttamiseen niin, että sen suu liikkuu! Kyllä se silti pikkasen viihdytti kun näyttelijät painivat näiden Hobgoblinssien kanssa, onhan se aina uskottavaaa kun karvaisen nuken kanssa painii. Filmiä kuvattiin kenen tahansa pihalla ilman lupaa, klubikohtauksessa nähtävät pyrot kuvattiin sillä aikaa, kun valvoja oli tukanleikkussa jonka suoritti leffan maskeeraaja. Klubilla soittaa The Fontanelles niminen pumppu ja biisi "Kiss Kicker '99" on kyllä aikas kowa. Leffa sai nostetta kun Mystery Science Theater 3000 otti sen aikoinaan käsittelyyn ja Imdb score 2.2 kertoo osan totuudesta. Rick Sloane nauroi lopulta itsensä pankkiin, kun kuumaan videovuokraamoaikaan kasarin lopulla filmiä myytiin urakalla vuokraamoihin. Meinasin ensin, että myyn tämän kikkareen samointein velipojalle kovaan hintaan, koska onhan tässä Vinegar Syndromen oop sliparikin, mutta sitten hiipi ajatus, että haluan katsoa tämän joskus uudestaan kunnon kännissä.
Melkein koko tammikuu on mennyt katsoessa Jinnyttyn Thaimaa-VODeja parin kolmen tunnin pätkissä per päivä (IRL-streemaajien tuottaman sisällön määrä on järjetön), mutta muutama päivä sitten sain tuon maratonin vihdoin maaliin. Pääsin sitten katsomaan tämän: WORLD ON A WIRE (Rainer Werner Fassbinder, 1973) Blu-ray Tulin tietoiseksi tällaisesta vasta pari kuukautta sitten, kun se mainittiin jossain Youtube-videossa. Hämmästyin kuullessani, että Fassbinder on tehnyt scifiä, mutta tiesin myös pitäväni tästä 99,9 % todennäköisyydellä. Pakkohan tämä oli hankkia. Tälle brittijulkaisulle (Second Sight) löytyi onneksi belgialainen myyjä EU:n tullimuurin sisäpuolelta. Pidän tästä kyllä kovasti. Hidasta leikkausta, 70-luvun estetiikkaa, kekseliästä kamerankäyttöä (Fassbinder käyttää peilejä paljon kuvasommittelussaan ja tässä hän tuntuu käyttävän niitä normaalia enemmän), edellä aikaansa oleva tarina virtuaalitodellisuudesta kauan ennen Matrix-leffaa ja J.S.Bachin musiikin käyttö. Tässä on kaksi osaa, jotka ovat molemmat n. 100 minuuttia pitkiä. Valtion alainen teknologian tutkimuskeskus kehittää virtuaalitodellisuuden ihmisineen, jotka luulevat olevansa oikeita ihmisiä. Idea on mallintaa tulevaisuuden skenaarioita kuten esim. raakateräksen tarvetta 20 vuoden päästä virtuaalitodellisuudessa. Kummallisia asioita alkaa tapahtua ja ensimmäinen osa päättyy paljastukseen: Spoiler Todellisuus on sekin virtuaalitodellisuus, jonka on luonut ylempi todellisuus. Koska ylempi todellisuus hallitsee jumalan tavoin alempaa todellisuutta, esim. poistamalla virtuaalisia ihmisiä, ne alemman todellisuuden virtuaali-ihmiset jotka ovat tajunneet tämän hierarkisen rakenteen, haluavat nousta (siirtämällä mielensä) ylempään todellisuuteen "turvaan." Toinen osa on enemmän kissa-hiiri-leikkiä, joka perustuu paljastuksiin. Protagonistilla on takaa-ajetun vainotun hylkiön osa, mutta tarina päättyy Spoiler yllättävän onnellisesti protagonistin osalta. Pidin ensimmäisestä osasta hieman enemmän kuin toisesta osasta. Ensimmäinen osa tuntuu scifimmältä ja mystisemmältä, kun katsojanakaan ei tiedä ihan tarkasti, mistä on kysymys. Osa yksi toimii melkein yksinäänkin. Ensimmäisen osan lopun paljastus muuttaa asetelmaa ja tarinan luonnetta melko radikaalisti. Klassisen musiikin lisäksi käytetään piipityksiin ja kohinoihin perustuvaa elektronista musiikkia, jonka on tehnyt Gottfried Hüngsberg. Täydellisessä maailmassa elektronisen musiikin takana olisi tietysti Tangerine Dream (Edgar Froese ja Fassbinder ystävystyivät jossain vaiheessa ja Edgar Froese tekikin 1982 musiikit Wolf Gremmin ohjaamaan elokuvaan Kamikaze 1989, jossa Fassbinder on pääosassa). Nykypäivän ADHD-CGI-scifiin tottuneelle tämä World On A Wire tuntunee järjettömän tylsälle ja omituiselle yhdistelmälle erilaisia tyylejä, mutta minulle tämä tarjosi roppakaupalla sen kaltaista katsottavaa, mitä sitä nykyään toivookin näkevänsä. Tämä ei ehkä ihan 5/5 ole minulle, koska Fassbinder on tässä ehkä vähän oman mukavuusalueensa ulkopuolella, mutta omaan makuuni tämä on silti ainakin 4/5. Tarkempi arvosana tarvinnee toisen katselukerran. P. S. Suomi mainittu tässä tarinassa. TV-uutisissa kerrotaan suomalaisen runoilijan (Araba Suukoonen) kuolleen lento-onnettomuudessa lentokentällä lähellä Helsinkiä.
Mank (2020) 8/10 https://www.imdb.com/title/tt10618286/? ... n_0_q_mank "Vuonna 1940 elokuvastudio RKO palkkasi 24-vuotiaan ihmelapsi Orson Wellesin sopimuksella, joka antoi hänelle täyden luovan kontrollin elokuviinsa. Ensimmäisen elokuvansa käsikirjoitusta Welles kiinnitti kirjoittamaan ryvettyneen alkoholistin Herman J. Mankiewiczin. Tuo elokuva on "Citizen Kane", ja tämä on tarina sen kirjoittamisesta." David Fincherin Mank ei ole dokumentti, vaan fiktionaalinen kuvaus yllä olevan synopsiksen tapahtumista. Sellaisena sain tästä paljon irti ja viihdyin erinomaisesti. Leffan kässäröi Ficnherin isä Jack. 25 millin budjetti näkyy erinomaisena ajankuvana ja 8K kameroilla mustavalkoisena kuvattu elokuva näyttää upealta. Tavan pulliaiselle elokuva on todennäköisesti tapahtumaköyhä tylsyyden perikuva, jossa juodaan viinaa, politikoidaan ja höpistään kuivasti ja vertauskuvallisen ironisesti. Mutta jos lainkaan aikakauden hollywoodin ja politiikan kuviot, studiot ja studiopamput, kieroilu ja selkäänpuukotus, Kansalainen Kane ja Orson Welles kiinnostavat, niin tämä filmi on nautinnollista seurattavaa kaikessa hidastempoisuudessaankin. Gary Oldman vetää Mankiewiczin roolin antaumuksella. Nykyajassa aavikolla olevassa talossa täysin eristyksissä tapahtuvan käsikirjoituksen kirjoittaminen keskeytyy tasaisin väliajoin Mankiewiczin alkoholinhuuruisiin muisteloihin, jotka takautumina nähdään. Oldman osaa esittää humalaista hemmetin hyvin, pälätyksen ja avoimen vittuilun määrän kasvaessa promillekertoimella. Charles Dance esittää William Randolph Hearstia ja Tom Burke on kuin ilmetty Welles. Ei leffasta löydy huonoja roolisuorituksia, mutta Gary on shown numero yksi. Elokuva on kuvattu Netflixin rahoituksella ja fyysistä julkaisu ei ole, joten kun seuraavan kerran nappaat 'flixin tilaukseen, kannattaa Mank väijyä mikäli aihepiiri kinnostaa.
Blonde (2022) 3/10 https://www.imdb.com/title/tt1655389/?r ... 0_q_blonde Joyce Carol Oatesin kuvitteellisesti Marilyn Monroen elämästä kertovaan kirjaan perustuva Netflix elokuva oli piinaa katsoa. Harvoin tekee mieli jättää elokuva kesken, mutta havahduttuani kahden tunnin kohdalla siihen, että tätä on vielä yli 40 minuttia jäljellä, se oli lähellä. Leffa alkaa aika vahvalla jaksolla, jossa näemme nuoren Norma Jeanen mielisairaan yksinhuoltaja äitinsä kanssa keskellä hollywoodin tulipaloja. Sitten kun hypätään ajassa eteenpäin ja Ana De Armas alkaa vetää kärsimysnäytelmää, piina alkaa. Chaplinin poika kaverinsa kanssa höylää Marilyniä, studiopomot panevat Marilyniä, aviomiehet hakkaavat ja panevat Marilyniä, Kennedyltä pitää käydä ottamassa suihin, viina ja pillereitä, tuskaa ja itkua, isäsuhde on monimutkainen, äiti ei välitä, kaikki pitää antaa ja mitään ei saa. Ana De Armas on kaiketi hyvä näyttelijä, mutta tässä hänen palettiinsa on annettu vain muutama väri. Näytä hämmentyneeeltä, surulliselta ja itke nainen, itke. NC-17 ikäraja takaa sen, että De Armas esittelee rintojaan auliisti ja moneen otteeseen. Kenties rohkeiksi ja provosoiviksi tarkoitetut kohtaukset eivät tunnu miltään. Elokuva velloo asettamassaan surkeuden juoksuhiekassa miltei kolme tuntia pääsemättä yhtään mihinkään. Leffan loputtua tuntui harvinaisen selkeästi siltä, että nyt tuli tuhlattua aikaa.
Wolf Man (2025) Etukäteen tiesi, että se muikkeli Ozarkista on pääosassa ja näki trailerin leffateatterissa joskus taannoin. Joo ei kannata katsoa traileria tästä, muuten ei tule mitään yllättävää eteen. Metsä on pimeä ja hieman ahdistava, mistä plussaa, mutta muuten leffa on lähes täysi susi. 2/5.
The Gorge (2025, AppleTV+) Ihan hienon näköinen leffa tullut AppleTV+:saan, mutta sisältö oli aika tyhjää. Näyttelijät vetävät ihan hyvin, ja mukaan saatu isoja nimiä. Huumaannun aina Anya Taylor-Joyn silmistä ja ei scifiä ole koskaan liikaa. 3/5.
Overlord. 2/5 Aikas tyhjäpää poppisleffa. Juoniaukkoja jne. Mutta näytti ihan jees 4K:lta. Mättöä riitti. Yksi tähti tuli siitä, kun mietti että miten tämä olisi liitetty Cloverfield saagaan. Tämänhän piti alunperin olla yksi osa. Plus practical efektit, vähemmän cgitä. Mietin meneekö myyntiin...
Yritin, mutta oli niin pashaa, että ei vaan voinut. About kaikki mahdolliset kliseet ekassa vartissa, ne paskimmat.
Fear and Loathing in Las Vegas - Arrow 4K piti katastaa kun asensin uuden blu-ray soittimen. Ja onhan leffa upea vaikka vhs:ltä vakoilisi.
Luottamus (1976) Edvin Laineen ja Viktor Tregubovichin ohjaama suomalais-neuvostoliittolainen elokuva Suomen itsenäistymisestä. Elokuva seuraa Svinhufvudin johtamaa porukkaa hakemassa Leniniltä nimmaria itsenäisyysjulistukseen, sekä kertoo myös katkelmia Leninin aikaisemmasta elämästä Suomessa. Propagandaa? Kyllä. Mutta, yllättävänkin katsomiskelpoinen. Nykyvenäjällä tämän tekemiseen osallistuneet lähetettäisiin muitta mutkitta korkeimman turvaluokituksen vankileirille. Tässähän mainitaan pariinkin kertaan jopa kansojen itsemääräämisoikeus, jestas sentään. 3/5 Porttikielto taivaaseen (1990) Tapio Suomisen varsin asiallisesti ohjaama tarina prostituutiosta 80-luvun lopun Suomessa. Ei tämä nyt mikään maailman paras leffa ole mutta ihan katsottavaa kamaa, kässäri on aika kliseinen ja jotkut näyttelijöiden suorituksetkin verrattavissa zombeihin mutta silti, jotain charmia tässä on. Ja näyttää tosi kasarilta. Kestää uudelleen katsomisenkin, kunhan katsomiskertojen väli on riittävän pitkä. Olen nyt nähnyt tämän nyt muistaakseni 3 kertaa... 3/5 Yle Areenasta katselin.