Elikkäs nyt paloi sitten totaalisesti käämi tohon 15e-marketti-juotos-asemaan, ja uusi laitos olisi hakusessa. Pääasiassa kolvailen normaaleja komponentteja piirilevylle ja joskus hyvin harvoin pintaliitoskomponentteja. Sitten toisaalta olisi hyvä jos kolvista löytyisi tarvitaessa vähä enemmänkin ruutia, sillä tosinaan kun on joutunut jotain esim kaiuttimien jakosuotimia tinailemaan niin markettikolvini nuutuu auttamattomasti, ja on useasti ollut vaarassa irrota tangentin suuntaan Elikkä en siis suoranaisesti tarvitse mitään säädettävää juotos asemaa, pelkkä kahva riittää, jos lämpötilaa vaan pystyy jotenkin säätämään (esim. vaihtamalla kärjen). Ehdotuksia, kokemuksia..?
Tämä on mielestäni ihan törkeän hyvä: http://www.yeoy.fi/index.php?main=64&productCat=1081&productID=10601 Kannattaa kysyä myös radioduosta.
Minkäslaisella budjetilla olet aatellut liikkua, ns. hyviä merkkejä ovat ainakin seuraavat, mitä voi budjetin mukaan oikeastaan kaikkia suositella: Hakko, Antex, Weller, Ersa, Pace, Metcal Jos ei hirveästi heitä, niin lista on halvimmasta kalleimpaan järjestyksessä.
Joo hintaluokka tosiaan unohtui mainita, elikkä jokseenkin alle 150eurossa pitäisi yrittää pysytellä, mutteipä sekään nyt ole niinkään sanottua, kun tässä nyt on tullut (karvaasti :hitme: ) todettua että halvalla ei hyvää saa, ja kunnon työkalut on aina kunnon työkaluja Koulussa meillä on noita Wellerin WSD-80(?) juotosasemia, niissä on mielestäni tuo kahvaosa aivan valtavan hyvä, mutta ilmeisen tyyris(?) Tuommoista kahvaa ei taida saada ilman tuota "asemaa" toimimaan? Tuo DIARin ehdottama kolvi vaikuttais ainakin melko lupaavalta \o/
Ilman muuta Welleri! Kokemusta löytyy siitä ja on aika pomminvarma laite, kun kestää yläasteellakin vuosikymmeniä.
Osta ihmeessä Wellerin WS-51 taikka WTCP-51, Taikka sitten Hakko. Kannattaa ostaa joko Ye:stä taikka SHP:stä. SHP voi olla hieman halvempi, jos saa ostettua firma hinnoilla.
TÄRKEIN on portaattomasti säädettävä lämpötila. Eri juotostinat ja erilaiset komponentit vaativat erilaista lämpöä. Parin asteen lämpömuutoksella juotosergonomia muuttuu huimasti, joten juottimen tulee sopeutua kaikkeen. Ihan sama onko säätö digitaalinen vai analoginen, ei sitä mittaria kuitenkaan juotettaessa katsella. Juotosergonomialla eli takapuolituntumalla se lämpötila säädetään. Käytettävän juotteen hartsi ei saa savuta taivaalle, eikä toisaalta saa olla niin kylmää touhua, että tinan sulamiseen menisi liian kauan. Toiseksi tärkein on riittävä tehonsyöttökyky, ellei omista tusinaa eri juotinta eri käyttöihin. Mikään teho ei ole tarpeeksi, eli valitaan lähtökohdaksi ääretön tehotaso, jota sitten rajoittaa juottimen fyysinen koko, eli päädytään siihen malliin jossa on pienin mukava kädensija suhteessa tehonsiirtokykyyn. Lasersäteellä kai suurimman tehon saisi pieneenkin kohteeseen, eli jos juottimen sisällä kulkee muutaman kilowatin lasersäde, joka pulsseina lämmittää kohdettaan juottimen kärjessä, ja kosketuksettomalla infrapunamittauksella pitää lämpötilan vakiona. Kalliita nuo taitavat olla, moisen tekee itse halvemmalla. Projekti on ollut kesken x vuotta, mutta joskus senkin saan valmiiksi. Käytän näkyvän valon laseria, jotta mahdollisen valovuodon ehtii nähdä, ettei tule yllättäen sokeaksi jos kolvin kärki puhkeaa. Nestenatriumilla saisi myös paljon tehoa kohteeseen, eli pumpulla kierrätetään jotain kuumaa nestettä juotinkärjen kautta pikkuisisssa letkuissa/putkissa. Juotin on pieni ja kevyt, ja siirtyvä tehomäärä lähes rajaton. Tämäkin projekti on kesken. Kannattaisi ehkä ostaa pari kolme Biltema-luokan säädettävää juotinta, jotta saa jokaisessa pidettyä erilaisen kärjen, ei mene hukka-aikaa kärkien vaihteluun. Tai sitten mätkii lekalla ja ruuvipenkillä juotinkärjen vinoon ja viilaa muotoa paremmaksi, jotta sama kärki sopii joka käyttöön. Liitekuvassa oman modaukseni periaate. Se kärki märkitään ihan millaiseksi itse haluaa, tuollaisella kärjellä minä onnistun juottamaan pintaliitoksista kaiutinkaapeleihin. No, sen puitteissa mitä 55 watin tehonsiirtokyvyllä pääsee, eli tehokkaampaa kolvia itsekin olen hakemassa.
Tuosta miniwelleristä vielä sen verran, että ei sillä mitään ihan mahdottoman kokoisia palikoita juoteta. Mulla on järeisiin hommiin sellainen jättikolvi, mutta enpä ole liiemmin tarvinnut.
Itse en menisi viilailemaan kolvin kärkeä, koska kärjen pinnoite lähtee aika helpolla helevettihin.. Kun pinnoite on poissa -> juote ei tartu kärkeen -> lämpö ei siirry juotettaviin kohteisiin kunnolla -> homma ei toimi, ainakaan niin hyvin kuin ennen. Pelkkä kärjen mäiskiminen muotoon saattaisi ehkä toimia(en silti suosittele kalliille kärjille)... Tuollaisella budjettiluokan säädettävällä vaihdettavakärkisellä juotosasemalla juottaa todella hyvin verrattuna "töpselikolviin". Tosin wellerin töpselimallit ovat myös käyttökelpoisia(mikäli ei tarvitse kovin pientä pintaliitosta vääntää).. Itselläni oli ennen Bilteman kolvi jossa muutama kärki, ihan käyttökelpoinen lukuunottamatta tod. pienien pintaliitoskomponenttien juotoksissa(luultavasti kärjen lämpötila tippuu liikaa varsinkin jos on iso kuparialue alla). Isommissa juotoksissa(esim. 2.5mm2 piuha) saa biltemalla lämmittää aika kauan, joten se 10e peukalon paksuinen kolvi on loistava noihin. Nykyään itselläni on JBC:n asema.
jakosuodinkomponentti ja (väli)kaapeli/johto juotteluun sopiva vehjes? Joku allaolevista? Mikä ei ainakaan? joku muu? eli millä noista pärjää, jos pärjää? Kertasuoritteisen käytön jälkeen jää ongelmajätteeksi, ts. kaappiin pölyttymään, eli mielellään edullinen. Biltema asema 48w säädettävä lämpö - 60 tai Biltema asema 48 w säädettävä lämpötila - 100 tai biltema peruskolveja 15-80w 6,90-9,90 tai Biltema Juotospistooli 100w 7,90
kait nuo bilteman kolvit ovat aivan päteviä hintaansa nähden... mutta näyttävät kyllä kovin pahasti samanlaisilta kuin tuo Wellemanin 15e vehjes tuossa kusi monikin asia, mutta pahimpina: -kärki ei pysy kunnolla kiinni, vaan löystyy hetken käytön jälkeen jos vähäkin erehtyy naputtelemaan johonkin -virtajohto aivan liian lyhyt. vajaa metrin taisi olla.. -itse kahvan johot auttamattoman lyhyt ja aivan liian kankeaa tavaraa! lisäksi en kokenut sillä lämpötilan säädöllä olevan mitään virkaa... aina sai täysillä olla, mitä ikinä yrittikään juottaa.. Pitäs koittaa kattella josko jossain pääsis käpäälemään tuommosta "miniwelleriä". Onkos tuossa vaihdettava kärki? ja mitenköhän pitäkä ja taipuisa johto tuossa mahtaa olla tuo kahvalle menevä? Tuommonen taitas olla mun tarpeisiin aivan hyvä, ostaa sitte vaikka joku jöötimpi markettikolvi järeempiä tinauksia varten
Tasan Päinvastoin. Tai ehkä roskatinojen kanssa noin käykin, mutta kupariseostinan kanssa käy tavallaan päinvastoin. Tietenkin mätkiminen kannattaa tehdä niin, että kupariytimen päällä oleva mikälie-rautakromipinnoite pysyy hengissä, koska silloin kärki ei muuta korroosion takia muotoaan, eli ei tarvitse muotoilla kärkeä toistuvasti. Idea onkin mätkiä talttakärkeä kylkeen, jolloin muoto muuttuu, mutta pinnoite säilyy ehjänä. Jos pinnoite katoaa, esiin tulee kupari, joka erittäin nopeasti katoaa taivaan tuuliin tai juotoskohteisiin, tavallisten tinojen kanssa. Mutta kupariseostinalla kolvin kupari ei katoa mihinkään. Tai no, kenties millimetrillä lyhenee 250 g tinarullaa kohti, jos joku arvio pitäisi sanoa. Ja päinvastoin syntyy uskomattoman hyvä kontakti kärjen ja komponentin väliin, kun välissä ei ole huonosti lämpöä johtavaa metallikerrosta. Tina oikein takertuu palloksi kolviin ja suojaa sitä. Ja tinahan jätetään kärkeen kun kolvin virta katkaistaan. Minä olen käyttänyt samaa kärkeä koko kolvin historian ajan (15 vuotta?), eikä se ole vielä kokonaan kadonnut. Pientä muotoilua muutaman vuoden välein joutuu tekemään. Vaikka kupariseostinaa on rullakaupalla tullut käytettyä, eli on kolvailtu enemmän kuin kerran dekadissa. Kuvassa kärkiparka nykykunnossaan, silti sillä juottelee kaiken mitä uudellakin kärjellä. Kapeisiin paikkoihin tuolla ei sellaisenaan mahdu, esim. kahden mikropiirin väliin komponenttipuolella. Silloin pitää kieputella yksisäikeinen millin paksu hopea- tai kuparilanka kärkeen ja antaa sen langan viedä kuumuus ahtaaseen paikkaan. Mutta minun käyttöni siis osoittaa, että yksi kolvin kärki kestää arviolta 20 vuotta vaikka sitä on mätkitty ja viilattu ihan miten milloinkin on huvittanut. Jollain toisella hepulla kärki ehkä ei kestä mätkittynä kuin vuoden, mutta tämmöisillä 50-80 euron SÄÄDETTÄVILLÄ juotosasemilla siis pärjää kuparitinan kanssa 20 vuotta, eli vuosikulut ovat kolvin suhteen alle 4 euroa. Ehkä ne miljoonan euron asemat sitten hajoavat kerran vuodessa? Tai lottovoittajat tietysti vaihtavat aseman uudeksi heti kun entiseen osuu pölyhiukkanen, tai jos kärpänen aivastaa digitaalinäytön päälle pöpöpisaran. _______________ Jos juotosasemaan saa ostaa käsiosia ja liittää yksi kerrallaan kaapelinsa liittimellä kiinni asemaan, silloin voisi rakentaa releillä valitsimen, jolla valita mikä käsiosa saa virtaa asemasta, ja voisi olla vaikka kymmenen erilaista kärkeä käytettävissä. Siinä vain kuluu se puolisen minuuttia kärjen lämmittämiseen hukkaan, verrattuna kymmenen erillisen juotosaseman käyttämiseen. .
Lämpötilasäätö eli vähintään maksimilämpötilan rajaaminen ON OLTAVA. Joko potikalla portaaton lämpötilasäätö tai sitten mekaanisella termostaatilla juotinkärjessä, tai millä hyvänsä. Termostaattimallit siis ovat kiinteälämpöisiä, eli on ostettava kasa erilaisia kärkiä/termostaatteja jos eri lämpötilassa haluaa juottaa. Kaikki netissä ruikuttajat, jotka valittavat työkseen milloin mistäkin asiasta, valittavat väärän lämpötilan takia. Eli kaiken pahan synty on väärässä juotoslämpötilassa. Se vain ilmenee eri tavalla, eli sutta ja sekundaa syntyy milloin mitenkin ja minnekin. Pitäisi lailla kieltää "10 euron" lämpötilavakavoimattomat tuhoajat, niillä ei tee yhtään mitään. Niitä ei ole tarkoitettu elektroniikkaan vaan johonkin muuhun (muovin muokkaus, nahan kuviointi, arpitatuointi...). Mikä siinä on liian kallista jos 4 euroa tulee vuosikuluiksi laitteen takia? Bilteman 100 euron asema olisi silti hyvä valinta, vaikka se olisi 100 vuoden käyttöön aiottu. Tai joku muu halpamerkki, tyyliin Supertemp, kuten 60-wattinen omani: http://www.tele-tukku.fi/442_xytronicsin_juottimet.htm#XY960A ja XY960D
Tuo lienee sopivin, jos ei ole tarkoitus jatkaa elektroniikan parissa harrastamista. Kunhan muistat olla nopea, eli kuumennat ensin kohteet ja vasta sitten supernopeasti lisäät tinan ja lopetat sitten kuumentamisen. Hartsi lähinnä häviää savuna taivaalle jos tinaa lykkäät ensiksi kolviin ennen lämmitystä. Kämpän tuuletus maksimille "juottamisen" ajaksi. Tai miksi sitä nyt kutsuisi, hartsin höyrystämiseksi. Eniwei, juotoksista tulee erittäin epäluotettavia, jopa kylmäjuotoksia. Hartsin olisi päästävä imetymään kohteisiin, eikä huonoilla kolveilla näin tapahdu. Ellei opettele kolvin huijaamista, eli näppituntumalla nostetaan kohteen lämpö oikeaksi, äkkiä tinat sekaan ja kolvi sitten irti. Kannattaa siis harjoitella oman kolvinsa huijaamista käyttämällä samaa kaiutinkaapelia harjoitteluun, jota aikoo kaiuttimiinkin juotella. Pienitehoinen kolvi olisi kuolemanrangaistavaksi määrättävä. Se käy vain piirilevykäyttöön. 100 W halpa pikakolvi siis olisi paras noista Bilteman malleista, se ainoana kelpaa myös kaapelijuottamisiin. 48 wattia juotosasemassa on hiukkasen liian vähän kaapelihommiin. 66 wattia on paljon parempi, eli omani sen verran antanee, koska se on 220 voltille tarkoitettu ja 230 V nykyisin jännitetaso on. Kaapelijuotto kapineellani onnistuu juuri ja juuri. Mutta vain jonnekin 3 neliömilliin asti. Nestekaasuliekillä avustan sitä paksummat jöötit.
Piti sanomani, että nimenomaan normaali* tinojen kanssa käy mainitsemallani tavalla.. DVB-G, se viestini ei ollut siis sinua vastaan tarkoitettu, ilmoitusluontoisena vain mainitsin etteivät ihmiset mene viilailemaan kärkiä ja ihmettele miksei juotos normaali* tinoilla onnaa.. Asiasta viidenteentoista, minkä hintaista tuo kuparitina on, jos kävisi itsekin hakemassa rullan? * normaalina tinana tarkoitan yleisintä lyijy-tina-juoksute -seosta
Vaini.. kaskun tätä ei ole edes kaikki ammatikseen tekevät hokanneet. Ja kuinka monessa metcalissa on säätyvä.. Toiseks toi hakattu kärki. Ton tyrkkääminen pienempien kuin soic koteloiden jaloille on todella mielenkiintoista.. Tiedä sitten missä asennossa tykkäät tinata mutta itse en laittaisi moista lähellekkään TQPF-koteloa. Liekö pidät kolvia kuin vasaraa kädessä, mutta itse tykkään kynämäisyydestä jolloin näkeekin mitä tekee. Wellerin magneettinastan kun hommaa niin sillä kolvaa laidasta laitaan. Kärkeä vaihtamalla vaihtaa lämpötilaa ja sillä selvä. Ei kolvaaminen ole välineurheilua. Jättää noi punakuoriset wellerit kuitenkin sinne kauppaan ja ostaa ton perinteisen mallin. Kestävät todella pitkään ja varaosia saa vaikka mistä. Ainut harmi ettei welleriin ole ainakaan omiin silmiin osunut todella pientä aaltojuotos terää. Moisen tekee kyllä itse mutta se ei kestä kovinkaan kauaa.. Pikajuottimet ja kaasujuottimet eivät ole elektroniikkaa varten. Lähinnä tilapäisiin tilanteisiin. Eikä noi sun tekemät juotokset kyllä niin malli juotoksia ole mitä voisi ymmärtää kirjoittelemasi perusteella.. https://www.dvdplaza.fi/forums/attachment.php?attachmentid=2982 "Läpikuparoinnit imivät odottamaani enemmän juotostinaa (liian hyvä juoksute?), eli osaan sitäkin varoa seuraavissa juotoksissa; oman laitteeni kohdalla oppirahoja tältäkin kantilta makselin." Lähde Kunneivät kyllä omatkaan juotokset..
Eikös juotoskärjissä ole korroosiolta suojaava pinnoite, joka rikkoutuu kärkeä taivuteltaessa. Itsellä yksi wellerin terä suli todella nopeasti ihan muhjuksi, enkä keksinyt muuta syytä kuin pinnoitteen viallisuus.
Wellerin kärjet on kromattu ja pinnoitteen vioittuminen pilaa kärjen pian. Kolveja kannattaa kysyä esim. Stepistä tai Kouluelkusta. Itse asiassa 24V Wellerin kolviosa ei maksa kuin 50e ja muuntajan saa myös kohtuu halvalla. Välttämättä ei tarvi olla kokonaan "kaupan paketti".
Keraamisia kärkiä ei tietenkään saa mennä modaamaan. En ole niillä juottanut, mutta arveluttaa keraamin pintajännitys, eli tinapallero ei taida siinä pysyä kivasti, vaan tipahtaa luvatta irti ja sotkee paikkoja. Toki ammattilaiskolvaajat ovat kyvyiltään ammattilaisia ja uusivat välineensä kolmen vartin välein heti pölyhiukkasen pilattua 1000 euron aseman mittaritaulun, kun firma kerran maksaa. Mutta näin kotikolvaajana ajatellen jokainen uusikoon haluamaansa tahtiin vehkeensä, ja se on 20 vuotta näemmä minulla. BTW: minun juotoksillani on ikuinen takuu (kunnes kuolla kupsahdan) kun kavereille juottelen, kun ei tule turhia postikuluja ja vaivaa ikuisen takuun myöntämisestä. Mutta yksikään vekotin ei koskaan ole takaisin tullut, joten ainakin 25 vuotta ovat juotokseni kestäneet tähän mennessä. Hatyrin ja muiden suurten ammattigurujen juotokset taatusti kestävät minimissään 250 vuotta, hehän eivät käytä mitään naurettavaa Fluitinin kupariseostinaa, vaan sitä Anttilan Alahyllyn Vakiotinaa, mutta se juottamisen taito sitten on niin uskomaton, että juotos kestää ilmansaasteet ja tärinät ja huoltojuotokset ja korroosiot, ja jopa ydinräjäytyksenkin, jos juottajan puheisiin on luottaminen. Tarkoitan vain sitä, että mitä kokemattomampi juottaja on, sitä PAREMMAT välineet ja parempi tinan pitäisi olla, muuten juotos ei ole hyvä. Asteikolla 0-100 vakiotinan juottamisen helppous ja juotoksen laatu saa arvon 0, se vaatii täysammattilaisuutta ja jälki on epäluotettava ajan kanssa. "Hopeatina" saa arvon 10, se on paljon helpompi juottaa, ja syntyy luotettavampi jälki. Ja Fluitin 1532S saa arvon 100, se sopii sokeille mäyräkoirillekin, se tuottaa virheettömän laadun vaikka juotospallerot nyt sattuisivat olemaan liian laihioja tai paksuja, eli tinan annostelu ei onnistuisikaan. Siksi, koska se tina on itseriittoista, se ei korruptoi juotosta tinaseoksen määrästä riippumatta. Jokainen amatööri, joka kyseistä tinaa kokeilee, ei enää palaa vakiotinaan. Ammattilaiset ehkä eivät eroja huomaa, kun osaavat juottaa täydellistä jälkeä vaikka Turun Sinapin avulla.
:naminami: Tinana hyllystä ensimmäinen rulla satunnaisotoksella.. Cobar COBARCORE Sn62,Pb,Ag2 fluxilla C380. Lienekkö anttilasta löydy moista. Biltemaa en käytyä kun vie komponenttien jalatkin mennessään. Eikä tarkoitus ole kestää 250vuotta vaan sen ajan mitä tarvii. Ja muistin jopa mainita ettei omat juotoksetkaan mitenkään erikoisia ole. Kuten olen aikasemminkin sanonut niin muisteppa miten oikeasti juotos syntyy. Tärkeämpää on että tinattavat koskettavat toisiaan hyvin kuin se mitä tina on. Juotos syntyy pinnan atomivaihdoksella ja tina on vain sidosaine juotoksessa. Enkä ole mikään guru. Mutta välillä joskus hyvä muistuttaa kun eräät guruilevat liikaa. :sick: