Maskulan suosikkileffahan oli Rainer Werner Fassbinderin "Berlin Alexanderplatz". Tuli joitakin vuosia sitten töllöstäkin sarjamuotoisena ja oli kieltämättä aika mieleenpainuva kokemus, vaikka muutama jakso jäi minulta väliin. Itse tosin uskon, että Maskula laittoi tämän tietyllä tavalla äärimmäisyyksiin menevän teoksen ykköseksi osittain härnätäkseen mukavuudenhaluista popcornkansaa...
eikös se olisi Corcankin korkea aika mennä laittamaan sänky selkää vasten. Alkaa vaan jutut olemaan niin levottomia
Ääh! helpompi on laittaa selkä sänkyä vasten... Viisi tuntia verkkopelaamista ja mentaalipuolella viskoo jonninverran, fyysisen levon tarpeesta nyt puhumattakaan...offtopic loppuu tähän, joten höyhenosaston tuotesarja kutsuu...night, guys!
Maskula arvostelee eri asteikolla kuin muut, mikä on poikkeuksellisen erinomaista. Maskulan normaaliasteikko tuntuu olevan 1-3, kun se muilla on 1-5. Mutta jos Maskula sattuu joskus antamaan nelosen tahi peräti viitosen, elokuva on ollut Maskulan mielestä hyvä. Muiden viitosista ei voi päätellä yhtään mitään. Helena Ylänen on boikotissa siksi, että Ylänen spoilaa arvosteluissaan kaikki elokuvat, joista ei ole pitänyt. Esimerkiksi useimmat scifileffat. Yläsen spoilereista voisi kerätä addressin Virkkuselle...
No joo, mutta viime viikonlopun TV -elokuvista Maskula oli arvostellut seitsemän Turun Sanomiin. Saldona kuusi yhden tähden leffaa ja yksi kahden tähden elokuva (Ruusun nimi). Mitä nuo ykköset sitten kertoo potentiaaliselle TV -leffoja kuluttavalle sohvaperunalle? Sen, että miljoona elokuvaa nähneen mestarin mielestä ne ovat roskaa. Toisaalta aivan varmasti oikeaan kohderyhmään kuuluva voi hyvinkin pitää jopa Space Jamista, vaikka Maskula sen (ja siinä sivussa kaiken Ivan Reitmanin tuotannon) haukkuikin maanrakoon.
Tuo yksi tähti kärsii kyllä inflaatiota liiallisesta käytöstä yhtälailla kuin hyvätkin arvosanat, tämä Maskulankin tulisi tiedostaa.
Totta tuokin. Henkilökohtaisesti (ja luultavasti useimpia tällä foorumilla) kuitenkin hyvät elokuvat kiinnostavat enemmän kuin huonot joten parempi on sitä skaalaa säästää yläpäähän. Enkä missään nimessä ole keskimäärin samaa mieltä elokuvista kuin Maskula, mutta Maskula on silti aivan eri planeetalta kuin esimerkiksi Ylänen asiantuntemuksessa. Knoppina: Kuka (muu) tietää Maskulan siviiliammatin?
Tismalleen! Eikä niiden tavitse mitään muuta kertoakaan. Maskula on ottanut sen (mielestäni ainoan oikean) linjan, että hän ilmaisee oman mielipiteensä, eikä lähde spekuloimaan Michael Jordan-fanien tai munkkikaapufetisistien mielenliikkeitä. Ja mitä tulee yhden tähden käytön inflaatioon, en sitä teoriaa allekirjoita ja syykin on yksinkertainen: maailmassa tehdään paljon enemmän yhden kuin viiden tähden elokuvia. Kriitikon työssä on tärkeää pitkän linjan johdonmukaisuus. Kun lukijat tietävät mikä kirjoittaja on miehiään (niin, mikäs se Maskulan siviiliammatti muuten olikaan?), he myös osaavat antaa tämän sanoille oikeaksi katsomansa painoarvon. Ääritapauksia ovat sitten nämä Heikinheimot, joiden arvostelut kiinnostavat ihmisiä enemmän kuin itse kritiikin kohteet. Tällaiseen maineeseen tuskin sentään kukaan elokuvakriitikko on Suomessa nousemassa. Harri Närhi tosin ehkä sitä yrittää, miehen arvosteluissa kun elokuvien analysointi on saanut antaa koko ajan enemmän tilaa maestron oman verbaalisen virtuositeetin esittelylle...
Eikös se tuolla rakkaalla sähkölaitoksellamme ole hommissa. Toimenkuvaa en kyllä muista, mutta tuo sähkölaitos on jotenkin jäänyt mieleen.:hitme:
Onhan tuo totta, mutta omasta mielestäni yhden tähden tarkoituksena on kuvastaa laadullista ääripäätä kuten viidenkin. Bulkkiviihteelle annettakoon kaksi tähteä ja kohtalaiselle keskinkertaisuudelle sitten kolme.
Rohkenen edelleen olla eri mieltä arvoisan opponenttini kanssa. Nämä asteikot ovat viime kädessä jokaisen arvostelijan oma asia ja jokainen elokuva arvostellaan itsenäisesti, joten jos herra Maskula ei löydä elokuvasta hyvää sanottavaa, niin silloin yksi tähti on paikallaan, vaikka se olisi viideskymmenes perättäinen (vrt. kolikonheittoaksiooma: jos olet heittänyt kymmenen kruunaa peräkkäin, miten suuri on kruunan todennäköisyys seuraavalla heitolla?). Tavallaanhan runsas yhden tähden jakelu voidaan ymmärtää myös kannanottona nykyelokuvan tilasta. Sinänsä tähdet ovat tietysti sivuseikka, perustelujen vankkuus ja ajatuksenjuoksun mielenkiintoisuus toki aina ratkaisevat arvostelun varsinaisen laadun. Siksi onkin vähän sääli, että täälläkin kritiikkidebatti rajoittuu yleensä vain noiden tähtimäärien päivittelyyn, ikään kuin ihmiset eivät edes muuta lukisikaan.
50%...tämä onkin jännä juttu. Kolikonheittohan on täysin riippumaton edellisistä tapahtumista, mutta todennäköisyys, että ylipäätään saa 10 kruunaa peräkkäin on häviävän pieni (0,00098). Jooh, olkoon...
Tähtien antoperusteet tulisi standardisoida, jolloin arvostelut olisivat jotenkin vertailukelpoisia keskenään Eri asia onkin sitten, annettaisiinko tähtiä kuten Michelin jakaa ravintoloille (tai Maskula jo edelläkävijänä elokuville) vaiko niin että kolme olisi keskivertotapaus... Parhaat arvostelut ovat tosiaankin sellaisia, joissa tähtiä tai muuta konkreettista arvosanaa ei edes anneta vaan arvostelijan mielipide selviää tekstiä lukemalla. Heikoille kirjoittajille/aloittelijoille (me, myself & I) tähdet antavat helpon keinon tuoda lopullinen mielipiteensä julki.
Jos tuollaista kvantitatiivista mittaria (lue: tähtiä) halutaan elokuvataiteen arvostelussa käyttää, niin kyllä sen pitäisi mielestäni noudatella Gaussilaista funktiota. Toisin sanoen, keskivertotekeleen pitäisi saada kolme tähteä, olettaen että arvosteluasteikko on 1-5 tähteä. Tämän arvosteluasteikon pitäisi sitten kattaa koko elokuvataiteen skaala. Maskulan tapauksessa runsas yhden tähden käyttö varmastikin kielii miehen 'Hollywood' -vastaisuudesta, eli hänen katsottavakseen on tullut paljon jenkkileffoja, joista hän ei pidä. Jonkun toisen mielestä ruotsalaisten tekemistä elokuvista vähennetään automaattisesti kaksi tähteä, koska ne ovat ruotsalaisia. Siitähän voi keskustella loputtomiin, onko yleensäkään mielekästä mitata taideteoksia kvantitatiivisessa mielessä. Yleensäkään asioita, joiden lopputulosta ei voi ilmaista SI-yksiköissä, ei pitäisi vertailla kvantitatiivisesti. Miksikö ei -siksi että se kertoo liian usein arvostelijan omista asenteista jotakin ilmiötä kohtaan (vrt. 'ranskalaiset taide-elokuvat'), jota ei voi havaita 'tähtiä tuijottamalla'. Samasta syystä -korjatkaa jos olen väärässä - mäkihyppykilpailussakin pudotetaan pienin ja suurin tyylipiste pois.
Kyllä Maskula voi antaa suomalaisellekkin leffalle yhden tähden, mutta Von Peetter ei voi. Varsinkaan jos filmi on tehty 30-50.luvulla
Hyvin tiedetty, Tapani käy (tai ainakin kävi vielä muutama vuosi sitten) keräämässä sähkömittareiden lukemia