LiT katsottu ja olihan erinomainen leffa pitkästä aikaa. Leffan tunnelma oli käsinkosketeltava ja pääparin välinen kemia toimi, Murray ja Johansson vakuuttivat molemmat roolisuorituksillaan. Hieno ääniraita ja todella kaunis urbaani kaupunkikuvaus oli piste i:n päälle. Ehdottomasti DVD hyllyn helmiä (4.5/5)
LIT on kultturi-imperialistinen elokuva jossa tavallisella jenkkiherkkyydellä toimitaan vieraalla maalla ja esitetään paikalliset hölmöinä tiukka tuomio vaikka en ole nähmyt tekelettä, lukenut valaistuneita kommentteja vain
Tyttärellä on varmasti paljon opittavaa isältään mutta ei tämä minusta tylsä ollut. Mikään varsinainen juonielokuvahan se ei ollut. Kuvasi ehkä ihmisen vierauden tunnetta vieraassa paikassa. Tai sitten jotain muuta. Ei kyllä ole niitä elokuvia, jotka kerrottuina kuulostavat hyvältä mutta pidin elokuvan tunnelmasta. "Kuka tahansa" ei todellakaan omalla kamerallaan kuvaa yhtä mielenkiintoista pätkää, huh huh. Avauskuva oli oikein mukavaa viihdettä, ja sitä olisin katsonut pitempäänkin... :love:
4/5. Lyhyestä ja ohuesta juonesta on saatu paljon aikaan. Murray olisi tuolla suorituksella voinut vetäistä Oscarin.
Heikko tekele. Ohjaus erittäin vaihtelevaa mukiin menevästä surkeaan. Leikattu aivan päin persettä. Ainoa plussa hyvästä näyttelytyöstä. Välissä paljon kohtauksia jotka eivät liity elokuvaan mitenkään ja otoksia jotka sopisivat paremmin Tokion promo DVD:lle. Ja tämä elokuva on sitten niin arvostettu... Odotin leffalta paljon kun se sai Oscar ehdokkuuksiakin, mutta enpä kyllä nyt näe oikein että mistä hyvästä. Ei tämä nyt täysin susi ollut, mutta aika mitään sanomaton tekele. Taitaa tyttö tehdä yhtä epätasaista jälkeä kuin isänsä. Luulenkin elokuvan saaman hypen johtuvan osittain enemmän tekijätiimistä kuin elokuvallisista ansioista. Olen kyllä pettynyt. Muutamassa pätkässä päästiin fiilikseen ja rytmitys toimi, mutta sitten lässähti homma kuin pannukakku kun kuvattiin eukkoa kävelemässä Tokiossa joku 5 minuuttia putkeen. Kaiken lisäksi se ei liittynyt juoneen yhtään mitenkään. Kuuluu sarjassamme elokuviin joita hypetetään hetki, mutta joita kukaan ei tule muistamaan vuoden päästä. 2½/5
Itse kyllä pidin tästä. Tunnelmaa löytyi vaikka muille jakaa, näyttelijät loistavat suorituksillaan (varsinkin Bill) ja huumori toimi ainakin itselleni. Jos oikein muistan niin kuvaus oli myös erittäin kaunista (enkä kyllä leikkauksestakaan muista mitään nipottamista). Harmi vain että menin myymään oman devarini pois. 4/5 PS. Tästä lähtien jos Kurdt haukkuu jotain elokuvaa, niin tilaan sen itselleni, koska sen verran ristiin menee mieltymykset. Kätevää.
Et varmasti ole ainoa. Aina löytyy ihmisiä, jotka eivät ymmärrä loistavien leffojen hienoutta. En ole itse nähnyt tätä leffaa. Ehkä minäkään en ymmärrä sitä tai sitten ehkä ymmärrän. Jotkut leffat vaativat tietty useamman katselukerran ennen kuin niiden hienouden pystyy oivaltamaan.
Ihan ok leffa, mutta jossain kohtaa missasin jotain, kun: Spoiler Itselleni jäi sellainen kuva, että molemmat olivat juuri tulleet Tokioon ja olivat vähän eksyksissä tuntemattomassa kaupungissa ja vieraassa kulttuurissa. Kuitenkin, kun he menevät viettämään iltaa discoon missä he lauloivat karaokea, niin Charlotte esittelee japanilaisia kavereitaan Bobille, vaikka mielestäni leffassa kuvattiin molempia yksinäisinä ja missään ei kerrottu, että Charlotella on japanilaisia kavereita??? Joka tapauksessa 4/5 leffa, mutta ei kyllä päädy kokoelmiini.
Viime vuosien ehdottomasti parhaita leffoja mitä olen nähnyt. Bill Murray tekee todella vakuuttavan suorituksen. Käsikirjoitus on mielenkiintoinen ja hauska. Ainoa asia mikä häiritsee on R3 julkaisun kuvanlaatu, jossa on yllättävän paljon kohinaa, 5/5.
Teatterissa aikoinaan tämän katsoin vaimoni kanssa ja kyllä molemmat pidimme leffan tunnelmasta ja "tarinasta". Ei nyt mikään "pakko saada DVDllä"-leffa, mutta kyllä tuon toisenkin kerran katsoisi.
Aivan loistava leffa.Oikeastaan sangen mitättömästä aiheesta oli saatu näin laadukas leffa.Hyvyys ei piile juonessa,vaan kuten jo aiemmin on sanottu,vahvoissa näyttelijäsuorituksissa,hyvästä tunnelmasta jne. Varmaan paras tänä vuonna näkemäni leffa, 4,5/5
Ajattelin toiseksi viimeisen lomapäivän kunniaksi katsoa elokuvan DVD:ltä, ja onhan tuo erinomainen kino. Näyttelijäsuoritukset ovat vakuuttavat, ja Murrayn ja Johanssonin kemia toimii mainiosti. Murrayn tylsistyneen iloinen hymy ja Johanssonin nauru toimivat aina. Loistava surumielisen kepeä ja epätodellinen tunnelma, jossa haluaisi itse olla mukana. Kuin kaksikko huomaisi joutuneensa ulkopuoliseen unimaailmaan, jonka tietää kohta loppuvan. Miten unettomuus ja satunnainen lojuminen voikin olla näin mielenkiintoista katseltavaa. Musiikista myös plussaa: My Bloody Valentine - Sometimes jyrähtää juuri oikeaan väliin. Bobin epämääräinen kuiskaus ja The Jesus & Mary Chain - Just like honey lopettavat paketin tavalla, jonka jälkeen jää onnellisen kevyt ja irrallinen olo. 5/5 edit: kuin menisi heti oikein.
Ei, kyllä meitä on... Olihan se muuten oikeen hieno tekele noin niinku teknisesti ja näyttelyn kannalta, mutta pirun tylsä mun mielestä.
"Lost in Translation" on eräs kuluvan vuosikymmenen toistaiseksi parhaista elokuvista. Leffa on tullut nähtyä kolme kertaa: kahdesti teatterissa ja ihan äskettäin DVD:lta. Coppolan elokuva on tunnelmallinen ja kaunis. Se on myös äärimmäisen romanttinen ja sensuellilla tavalla eroottinen, vaikka ihmissuhde ei fyysisellä tasolla etenekään suudelmaa ja varovaista kosketusta pitemmälle. Ja kuten edellä todettiinkin, tukee soundtrackin musiikki elokuvaa paremmin kuin hyvin. Näyttelijät ovat erinomaisia. Bill Murray tekee eleettömän hienon roolisuorituksen (esittänee melko lailla itseään), eikä jumalainen Scarlett Johansson jää tästä sanottavammin jälkeen. Ja kuten joku sanoikin, on tytön naurussa jotakin vangitsevaa. Scarlettin takia kävin jopa tuhlaamassa rahani Michael Bayn The Islandiin. "Lost in Translationia" on mahdotonta sanoa rasistiseksi. Huumori syntyy pikemminkin kahden kulttuurin välisistä eroista. Elokuvassa esitetään toki muutamia japanilaisen yhteiskunnan piirteitä, jotka tuntuvat meistä huvittavilta, mutta jotka eivät ole sikäläisittäin mitenkään ihmeellisiä: esimerkiksi televisio-ohjelmat osaavat olla melko ihmeellisiä kaikessa värikkyydessään ja liioittelevassa hössötyksessään. Tuntuuhan saunominenkin monista amerikkalaisista jotenkin käsittämättömältä ajatukselta. Ja viime kädessähän kaikkein koomisin ja typerimmäksi kuvattu hahmohan on ehdottomasti Anna Farisin esittämä Hollywood-bimbo. Kerta kaikkiaan hieno elokuva. * * * * 1/2 Charlotte tuntee kaupungin jo entuudestaan, mutta kaipa tämä enemmän tai vähemmän "hukassa" muuten: avioliitto on käymispisteessä, ja ote elämään on muutenkin vähän hakusessa.
Katsoin LiT teatterissa ensi-ilta-aikoihin, ja pidin kovasti sen luomasta tunnelmasta. Sen vuoden parhaita leffoja. Kävin nyt työmatkalla ja katsoin sen uudestaan hotellin videopalvelusta. En oikein ymmärtänyt enää mikä siinä oli niin hienoa. Olisiko tämä sellainen elokuva joka on pakko katsoa keskittyneenä isolta screeniltä? Aika olemattoman tarinan alkuperäinen viehätys oli nimenomaan latautunut tunnelma, ja se tila jäi saavuttamatta kun katseli pientä ruutua liian kaukaa. Minusta tämä leffa toimii samalla tavalla kun tietyntyyppinen kirjallisuus. Joissakin romaaneissa ei 'tapahdu' hirveän paljon, mutta kun kirjaan uppoutuu nojatuolissa niin siirtyy melkein transsiin kirjailijan opastuksella. Jos samaa kirjaa yrittää lukea viihteenä lentokoneessa niin ei välttämättä toimi ollenkaan. Päätin kuitenkin nyt ostaa tämä dvdn, ehkä tykillä katsottuna toimii taas. Muutenkin tuli mieleen (tästä pitäis ehkä aloittaa uusi topic) että tilanne ja ennakko-odotukset vaikuttavat ratkaisevasti leffan toimivuteen. Kun katsoo sarjaa telkkarista, ja tietää että se on sarja, hyväksyy kaikenlaisia epäloogisuuksia ja tyhmyyksiä, ja voi olla sitä mieltä että ihan hyvä. Jos saman jutun katsoisi elokuvateatterissa, asenteella että nyt katsotaan elokuvaa, voisi tuntua tosi kököltä. Esimerkki: 24:n mikä tahansa jakso. Toimii tunnin mittaisena tv-sarjana, mutta jos parista jaksosta tekisi elokuvan niin varmaan tuntuisi että tarinassa ei ole mitään järkeä. Vekkaan että LiT:n vastaanotto riippuu paljon ennakko-odotuksista ja katsomistilanteesta.
Nyt parin vuoden jälkeen uusi katsomiskerta vain vahvisti ensimmäisen kerran tuntemuksia. Kertakaikkisen kaunis elokuva täynnänsä hienoja tuokiokuvia. Arvosanasta poistui nyt perästä tuo rumentava miinus, kyllähän näillä fiiliksillä täydet viisi irtoaa.