Leffa saanut mielettömän hyviä arvosanoja. Käsikirjoitus ja musiikki by Nick Cave. Länkkäri (kuulemma vielä Leone tyylinen). Pätkä arviosta: "Verinen, tyly, raaka, ahdistava, runollinen, balladimainen, komea. Tätä adjektiivirimpsua käytin viimeksi kolmen Kummisedän yhtey-dessä" Joten pakkohan tuo oli käydä kattomassa. Odotukset oli katossansa. Entä täyttyikö ne? Kyllä !!!1!11one Tämä leffa saa Great Silence leffan synkkyyden ja epätoivon tuntumaan Disneyn piirretylle. Väkivalta ei ollut viihdyttävää ala' Tarantino vaan aina kun jotain sattui niin sitä tosiiaan sattui. Eikä saanut hirveää naurukohtausta niinkuin hollywood action leffoissa. Väkivaltaa oli käytetty vähän mutta kun sitä oli niin se sattui. Juoni oli aika perus mutta siitä oli saatu onneksi kaikki irti. Näyttely oli pääasiassa hyvää ja huumoria ei ollut leffassa ollenkaan. Paitsi 1 kohtaus jossa meinasin kuolla nauruun, tosin en tiedä oliko se huumorintakia sinne laitettu. Mukavaa oli se kuitenkin että ei tossa ollut yhtään selkeää kuvaa kuka on se hyvä tai kuka on se paha.. kaikki oli hyviä ja pahoja ja ennenkaikkea rumia. Kerrankin kaikki oli ns.realistista. Vanhat aseeet räjähtivät käteen ja jos suhun tuli luoti niin se sattui. Jos Australian villilänsi on tämmöistä niin se saa jenkkien lännen tuntumaan Tykkimäen huvipuistolle. Suosittelen jos länkkärit ja lohduttomat elokuvat kiinnostaa. 5-/5
Kävin tuon tänään katsomassa. Ei mitään suurempia odotuksia koko leffalta ollut, joten yllätti minut täysin. Helvetin hyvä leffa, joka piti otteessaan koko kestonsa ajan. En tunnistanut Guy Pearcea partansa takia, mutta veti roolinsa tarinan päähenkilönä todella hyvin. Hyvää huumoriakin löytyi leffasta. Varsinkin se kohtaus, Spoiler jossa ne alkuasukkaat ulvoivat kuin koirat. Kaikki raakuudet olivat myös tehty hyvin aidon näköiseksi. Spoiler Esim. Keihäs joka meni Charlie Burns:n rinnasta läpi ja aboriginaalin pään räjähdettyä haulikon ammunnasta. Suosittelen kovasti. 5/5
Oli kyllä hyvä leffa ja tyylikkäästi tehty, mutta jotenkin jäi etäiseksi. Vasta loppupuolella pääsin kunnolla sisälle touhuun, mutta se pelastikin paljon. Eli hyvä jälkimaku jäi kumminkin. Kaikki näyttelijät olivat erinomaisia ja Australian wild wild west oli todella karu paikka. Odotin aika paljon elokuvan raa'alta kuvastolta, ja olihan siinä suht kovaa toimintaa silloin kun sitä tuli. Ruuti, hiki, veri ja paska haisi niin kuin pitääkin. Nick Caven musat loivat hieman erilaisen tunnelman länkkärille. Ei mitään erikoisen mieleenpainuvaa, mutta hyvin toimivaa kuitenkin. Caven käsikirjoitus ei ollut mikään nerokas, mutta hahmot toimivat ja hyvän pahan rajat olivat hyvin kateissa. Kukaan ei ollut sellainen kunniakas good old westernin mies.
Jos on Jaded tykännyt, niin kyllä tykkään minäkin. Tänään piti mennä katsomaan, mutta kyyti ongelmaan kaatui. Traileri vaikutti hieman kaksipiippuiselta. Välillä hieman tylsältä, mutta toisaalta taas helvetin realistiselta. In Jaded leffamaku we trust. Nyt vaan on PO- aika kiihkeimmillään, niin kaikki aika ja raha menee sinne, mutta sitten on taas kaksikymmentä vuotta aikaa leffojen katseluun.
Oli kyllä varsin maistuva leffa. Tosin realismiahan tässä välillä oli vähän miten oli... Caven musiikit olivat myös loistavat tähän pätkään. On se Nick Cave vaan niin :king: ukko. 4/5
Jossain määrin pettymys. Tarina ei ollut mitenkään erityisen omaperäinen, mutta toteutus oli ihan hyvää peruskauraa. Kerronta tosin laahasi pahasti keskivaiheilla pitkän aikaa ja Proposition tuppasi käymään vähän tylsän puoleiseksi. Lopun suurin piirtein 25 minuuttia taasen toimi loistavasti. Väkivaltaahan tässä oli riittävästi, joskaan ei tätä goren takia kannata ostaa. Näyttelijät tekivät kaikki hyvät suoritukset. Hahmot olivat kyllä mukavan moniulotteisia, eikä varsinaista sankaria näkynyt. Siksi olikin jotenkin kumma, että henkilöt jäivät hieman etäisiksi. Elokuvan suurin ongelma oli sujuvuuden puute. Leikkaus oli jatkuvasti tökerön oloista, kohtauksesta toiseen kuljettiin kovin töksähdellen. Lisäksi mukana oli nippukaupalla tavaraa, jotka eivät tarinan kannalta tuoneet mitään uutta. Jos tästä kovasti tykkää, kannattaa ehkäpä tutustua Blueberryyn, jonka jonkinlaiselta serkkuelokuvalta tämä mastui. Visuaalisesti Proposition oli loistava alusta loppuun, mutta sitten mukana oli ihan ylimääräisiä lauluja ja elämän pseudo-filofisointia. Haluttiin olla niin kovin mietiskeleviä, että unohdettiin kunnon kerronta välillä. Sanotaan nyt alustavasti vaikkapa 3+
Kyllä meikäläinen piti tästä älyttömästi. Tunnelma elokuvassa oli jotain, mihin nykyelokuvissa harvoin ylletään. Kehuttavaa olisi, mutta oikeastaan kaikki omat kommentit on postattu jo aiemmin, niin en ala tässä niitä mainitsemaan. Suosittelen kyllä kaikille, joita hidastempoiset elokuvat eivät haittaa. PS. Samaan näytökseen oli eksynyt muutama varsin oudon huumorintajun omaavaa henkilöä. Raakuuksien aikana nämä nauraa rätkättivät. Eipä tuo häirinnyt, lähinnä oudoksutti.
Ihan komea leffa tämä oli. Tarina oli ehkä turhankin yksinkertainen, mutta kun kestokin oli vain sen hieman reilut puolitoistatuntia, niin ei siihen mitään laahausta mahtunut. Hahmot, joista tosin yhteenkään ei kovinkaan syvällisesti keskitytty, olivat todella hyviä sivuosia myöten. Esiin voisi nostaa ainakin Guy Pearcen ja Ray Winstonen päähahmot ja John Hurtin raihnaisen palkkatappajan. Caven sävelmät toimivat todella hienosti tunnelman rakentajina ja pidin kovasti näistä ns. tunnelmapaloista siellä täällä. Realismia tihkui elokuvan jokaisessa kohtauksessa ja mukavan tyly maku tästä jäi. Tällainenhan westernin oikeastaan pitäisi ollakin. 4/5
Eipä tätä turhaan oltu kehuttu. Kuvaukseltaan todella komea aussilänkkäri näytti raakuudet kaunistelemattomina, mutta osasi aina tarpeen tullen rauhoittua myös mitä mainioimpaan tunnelmointiin. Näyttelijäsuoritukset olivat järjestään vahvoja ja Caven ja Ellisin musiikit sopivat kokonaisuuteen hienosti. Ohjaajan loppuvuodesta tuloillaan olevaa post-apokalyptistä trilleriä kohtaan heräsi tämän myötä varsin positiiviset odotukset. +
Juu.... Tämähän se oli se leffa minkä trailerin joskus katsoin Apple.comista, mutta jotenkin on livahtanut ohitse. Pitääpä tilata, näköjään jo discshopissa alessakin
Oli kyllä tyylikäs pätkä kaikin puolin. Realistinen, karu ja samalla myös hikisen kaunis. Nick Caven tarina ei omaperäisyydellaan loista, mutta miehen lyyrinen ote antaa siihen hienon lisä säväyksen. Caven ja Warren Ellisin musiikit tukevat hienosti tarinaa ja ovat tunnelmiltaan lähes toisen loistavan nykywesternin The Assassination of Jesse James by The Coward Robert Fordin tasoisia sävellyksiä. Eikä ihmekkään sillä samat kaverukset vastasivat myös tämän elokuvan musiikeista. Ohjaaja John Hillcoat ja kuvaaja Benoît Delhomme ovat sisäistäneet naulankantaan Caven tekstit ja tunnelmat ja lataavat ruudulle toinen toistaan tyylikkäämpiä visioita, jotka voisivat olla suoraan maestron synkistä, mutta samalla niin kauniista mielenmaisemista. Näyttelijät tekivät kaikki hyvää työtä ja varsinkin Guy Pearce oli kerrassaan mainio. Kyllähän tämä yhdessä jo mainitun AoJJbTCRF kanssa osoittaa, että kyllä niitä loistavia westernelokuvia vielä tehdään, ja tullaan tekemäänkin. Tyylillisesti toki hieman erillaisia kuin vanhat westernit, mutta pohjimmiltaan kuitenkin saman henkisiä elokuvia miehistä ja heidän aseistaan ympärillään hiekan ja hien täyttämä maailma. Tosin AoJJbTCRF:ssa ei tainnut pahemmin sitä hiekkaa olla, ja hikikin pestiin aika äkkiä pois. Mutta silti Pitänee seuraavaksi tarkistaa 3:10 to Yuma. Niin ja Blu-rayn kuva oli lähes täydellinen. ****½
Enpä pysty ihan täysin arvostelemaan tätä teosta, kun sattui niin että tuli hankittua UK BD -versio jossa ei ole mitään tekstityksiä. Yleensä tuo ei ole meikäläiselle kovin paha juttu, mutta tässä puhuttiin "hihaan", kuiskailtiin, mumistiin jne. siinä määrin, että "hiukan" jäi dialogia hämärän peittoon. Oli sen verran haasteellinen ääniraita, että voisi kuvitella jotakin englannin murretta äidinkielenään puhuvallakin olevan hiukan vaikeaa saada sanoista toisin paikoin tolkkua. Sikäli kun oikein tulkitsin, niin aika karu ja hieno kuvaus oli kyseessä. Loppu tiivisti karun meiningin ja ehkä hiukan helpotti "oikeamielistä" maailmankuvaa hakevien katsantokokemusta. ***/*****. Ehkä lisää tähtiä joskus kun saa paremmin tajuttavan version katsottavakseen.
Hieno elokuva. Suosittelen myös Propositionin ilmeistä esikuvaa, Philippe Moran Mad Dog Morgania vuodelta 1976. Myös tätä oli hiukan vaikea seurata takamaiden paksun mongerruksen vuoksi. http://www.youtube.com/watch?v=O59vtG6QdLM
Tuli katseltua The Proposition myöhäisyöllä vähän sattumalta. On jäänyt täysin huomaamatta tämä tekele aikaisemmin, ja nyt kun sen katsoin, niin olipas se loistava. Tarina oli hyvin rakennettu, näyttelijät uskottavia ja ulkoasukin miellytti. Australia harvemmissa elokuvissa on näyttämönä, joten sekin oli piristävää vaihtelua. Muutamat hyvin raa'at kohtaukset tekivät elokuvasta vain autentisemman tuntuisen. Loisto leffa! 4/5
No niin kyllähän The Proposition parhaisiin aussileffoihin ehdottomasti kuuluu. Baz Luhrmannin Australiaa en ole nähnyt, mutta voisin veikata että aikapaljon silotellumpaa kuvausta Australian asuttamisesta siitä löytyy. Tässä ei paljon partaa ajeltu, paskakärpäset pörräsi ja hiki haisi katsomoon asti. Jenkkilänkkäreistä nostaisin vertailukohdaksi Peckingpah´n upean version Pat Garrettin ja Billy the Kidin tarinasta, jossa samanlaista runollista rumuutta. Mielenkiinnolla odotan miten John Hillcoatin ura kehittyy, The Road oli selkeästi tätä huonompi ja uusimman The Wettest County in the World tuotanto on ollut vähän vastatuulessa.
Kyllä tämä oli hyvä elokuva, ja pysyy leffakokoelmassa. En jaksa tarinoida enempää, lukekaa noita 4/5-arvioita, samaa mieltä minäkin olen.