Männeen itsepäisyyspäivän kunniaksi katsoin tämän DVD:ltä(*). Hankin Laine+Parikka -boksin vastikään, sillä alkuperäisten masterointi oli sitä tasoa, etteivät soineet normisoittimessa. Bonuksena otin Mollbergin mukaan ( http://www.imdb.com/title/tt0090215/ ). Olen tätä väheksynyt kautta aikojen, yhtenä syynä PPP:n maneerit. Nyt ne eivät ainakaan häirinneet tai jopa loistivat poissaolollaan. Tämän työn pahin rasite on, että se on liian uskollinen Edvin Laineen teokselle. Tämän esikuvan olemassaolon unohtaminen (niin mahdotonta kuin se olisikin) olisi tehnyt hyvää seuraavalle elokuvaversiolle. Kännäämisjakso on myös henk. koht. vaikeimpia seurattavia. Mustavalkoisessa lähiajankuvassa se toimii paremmin. Parhainta antia on seurata näyttelijäkaartin toimintaa siloposkisina ja nuoruutensa voimissa. Paavo Liski nousee Rokkana omiin svääreihinsä. Koskelan Risto Tuorila tuntui jostakin syystä aivan Sakari Kuosmaselta ja Lehdon Pauli Poranen aivan Kari Heiskaselta. Ehkä kyseessä on minulle melko tuntemattomien näyttelijoiden sivupersoonat. (*) Tunsin rinnassani Lehdon tuskaa ja avasin tv:n Laineen Tuntemattomaan. Poika keskeytti sen minuutissa, pasifisti lienee tulossa.
Joudun häpeäkseni tunnustamaan, etten ole nähnyt Mollbergin "Tuntemattomasta" kuin pätkiä. Se pitäisi ehdottomasti katsoa, vaikka olen jonkin verran vierastanutkin sitä Peteliuksen kaltaisten näyttelijöitten takia (jännä juttu, miten nopeasti kasvot kuluvat televisiossa, enkä tarkoita ainoastaan Suomea: esimerkiksi yhtään Frendien näyttelijää en osaa ottaa kovin vakavissani). Väinö Linnan teoshan otettiin purnaavine sotilaineen ja kuovimaisine upseereineen aikanaan vastaan heikosti ns. sinivalkoisissa piireissä - muun muassa oululaisen Kaltio-kulttuurilehden aikalaisarvio romaanista oli suorastaan tyrmäävä - joten siinä mielessä on aika jännää, että nykyisin jokaisena itsenäisyyspäivänä näytetään televisiossa Laineen versio Tuntemattomasta, ja millaisen isänmaallisen leiman elokuva onkaan vuosien varrella saanut. Mielestäni vanha Tuntematon on kuitenkin sävyltään aika neutraali ja paikka paikoin pasifistinenkin kuvaus jatkosodan kauhuista, mutta kaipa helpommin sulatettava kuin Mollbergin sotakuvaus, mikäli tahtoo viettää joulukuun kuudetta "perinteisissä" merkeissä. Joku elokuvaihminen - en muista kuka, olisiko ollut Åke Lindman - taisi taannoin todeta, että Linnan romaani on niin merkittävä osa kansallista kulttuuriperimäämme, että jokainen sukupolvi voisi periaatteessa filmata sen uudelleen ja tehdä omannäköisensä tulkinnan. Jännä nähdä, innostutaanko aiheesta uudelleen sanotaan 20 vuoden sisällä...
Ja vieläpä "Sotaromaani"-versiona, jossa on noita sensuroituja kohtauksia mukana... Miehet saavat tiedon kenttäkeittöltä, että tarjoillaan sellupuuroa, ja joku poraa: Spoiler "Voi saatanan helvetin perkeleen saatana."
Mollbergin Tuntematon on ainakin minun mieleeni. Katson sitä mieluummin kuin vanhaa. Tosin muutamia pahasti häiritseviä asioita siinä on kuten se, että venäläiset lentelevät Vinka-alkeiskoulukoneilla. :OI Toinen ärsyttävä moka on vetäytymisvaiheen joenylityskohtauksen väärä vuodenaika. Joen ylityksen ajaksi tuli yhtäkkiä myöhäinen syksy räntäsateineen.
Joo, onhan siinä näitä "hieman" ontuvia kohtia, mutta meidän kotimaan budjetilla siihen aikaan ei mitään ihme-efektejä tehty, joten niillä eväillä oli mentävä. Jotenkin itse pidän tästä uudesta versiosta enemmän kuin vanhasta, pieneksi osaksi ehkä sen vuoksi koska Risto Salmi on yhden vanhan kaverin isä ja vetää ihan hyvän roolisuorituksen siinä. Peteliuksen esiintyminen leffassa ei ainakaan mun osalla saanut mitään kummempia negaatioita aikaan, vaikken muuten hänen töistään niin välitäkään.
Itse olen Molbergin tuntemattoman nähnyt vain kerran ja parempi maku tästä jäi suuhun kun sataan ja yhteen kertaan nähdystä Laineen versiosta. Pitää toivoa että joku itsenäisyyspäivä uusittaisiin vaihteeksi tämä versio.
Huomatkaa myös, miten huonoon aikaan, vuonna 1985, tämä elokuva on tehty. Juuri silloin ei vielä ollut nykytason kuvakalustoa (digi), pienet budjetit ja muutenkin taiteellisesti hieman kehnompi aikakausi. Lisäksi Molberg ei varmasti ollut "helpoin" mahdollinen ohjaaja korjaamaan näitä em. tekijöitä.
Ei millään pahalla, mutta tuossa kommentissa ei ole vähäisintäkään järkeä. Miten elokuvan taso olisi parempi tai huonompi, jos se olisi tehty digitaalisesti? Lisäksi jos viittaat tuolla "kuvakalustolla" kuvauskalustoon, niin käsittääkseni Suomessa ei ole edes harkittu yhdenkään elokuvan kuvaamista täysdigitaalikameroilla tänäkään päivänä. Jos taas puhut erikoisefekteistä, niin suomalaisella budjetilla tehdyt täyspitkän sotaleffan cgi-efektit olisivat varmaankin jotain niin noloa, että sen rinnalla Uuno Turhapurojen efekteistä voisi antaa pari Oscaria.
Mollen Tuntemattoman kohdalla harmittaa se, että se oikeasti olisi voinut olla todella onnistunut sovitus Linnan romaanista ja samalla erinomainen elokuva. Valitettavasti vain hyvinkin lupaavan alun jälkeen tuntuu punainen lanka hieman katoavan ja katsoessa jää sellainen vaikutelma, että Mollberg on väkisin ahdannut elokuvaansa kirjasta kaikki ne Laineen versiosta puuttuvat kohtaukset, ihan riippumatta siitä miten ne elokuvansa henkeen ja rytmiin sopivat. Toisena kompastuskivenä ovat muutamat todella köykäiset näyttelysuoritukset, jotka aiheuttavat nopean kaipauksen vanhemman version huomattavasti vakuuttavimpia näyttelijöitä kohtaan. Tämä ei kuitenkaan päde ihan kaikkien kohdalla, vaan ainakin Tuorila, Väänänen, Petelius, Liski ja se Rahikaista esittänyt tuntematon suuruus olivat erinomaisia rooleissaan. Muutenhan Mollbergin lähestymistapa on hyvä ja elokuva muistuttaa sanomaltaan enemmän romaania kuin vanhempi ohjaus ja esimerkiksi kuvauksellisesti elokuva täyttää helpostikin kansainväliset kriteerit. Samoin musiikin jättäminen kokonaan pois on persoonallinen mutta onnistunut ratkaisu. Elokuvan katsomisesta tosin on vierähtänyt jo useampi vuosi ja olisi mukava nähdä vieläkö nuo em. asiat yhtälailla häiritsisivät. Tällä hetkellä kuitenkin pidän Laineen ohjausta parempana kokonaisuutena.
Huieman of-topic menee, mutta Suomessa kuvataan nykyisin karkeasti arvioiden lähes puolet teatterielokuvista HD-videokameroilla, koska se on halvempaa. Esim. Paha Maa, Vares, Saippuaprinssi ja uusin Uuno on kuvattu HDcamilla. Jopa MiniDV:lle kuvattu leffa on pyörinyt teattereissa (Kukkia ja Sidontaa).
Suurin osa "Sotaromaanin" sensuroiduista pätkistä ei parantanut mielestäni kirjaa ollenkaan, päinvastoin meni liikaa politiikan puolelle.
Juu, juu, mutta nythän oli nimenomaisesti kyse siitä, että digi toisi lisää laatua. Totta kai jollain digitaalisesti toimivalla videohärpättimellä voi kuvailla, mutta useimmissa tapauksissa perinteinen filmi olisi laadukkaampaa. Ja jos puhutaan "state-of-the-art" digihärveleistä, niin epäilen, etteivät ne Hollywoodista Suomeen asti oikein ole ehtineet...
aivan, oli turhaa vouhotusta. pari kohtaa oli ok. yleensä kirjoilla on kustannustoimittaja (editor) jonka kanssa kirjailija käy keskustelua. tämä yleensä parantaa kirjan laatua, eikä tästä muokkauksesta (editing) väitetä että kyseessä olisi "sensuuri"
Onkos sitä 3h 45min kestävää versiota julkaistu esimerkiksi VHS:nä, vai onko se näytetty vain TV:n puolella?
Nyt kun telkusta tulee ja vielä restauroituna HD-laitoksena, niin hyvältähän tämä näyttää. Aluksi tuli pimeissä kohtauksissa katseltua, että onko tässäkin ryssitty väriavaruus (kuten Talvisodan BD-julkaisussa), mutta kuva lienee vain luonnostaan vähän hailakka tummassa päässä.
Kuva on tosiaan pehmeänpuoleinen, liekö jollekin Sovcolorille filmattu (tai ehkä pikemminkin linssistä johtuvaa) aikoinaan eikä negoista enempää irti saa.
No toivottavasti ei tuosta pökäleestä ikinä tule bluraytä. Joku virhe taas KAVIn touhuissa kyllä oli.
Kyllähän tämä nyt BD-julkaisuksi pitää saada, kun isoin vaiva on jo nähty. Jos ei muualla (VLMediahan näitä vain taitaa Suomessa pykätä), niin vaikka Saksassa. Tilataan sitten sieltä. Kun ei ollut hetkeen nähnyt, ja tuli lähemmäs puolet katseltua eilen suorana, niin tämähän olikin elokuvana parempi kuin muistin. Pitää nyt tietenkin katsoa vielä kokonaisena teoksena ja tunnustella, minkä fiiliksen jättää. Yllättävän vahvasti palautui mieleen kohtaukset samalla kun niitä katsoi eli ehkä tämä kuitenkin on ollut vahva katselukokemus itselle joskus vuosia sitten. Näinä välivuosikymmeninä näyttelijöihin on tullut hyvää etäisyyttä. Suuri osa jäänyt aika tuntemattomiksi tuonkin jälkeen ja jopa Kari Väänänen ei hyvällä tavalla ole itsekseen tunnistettavissa. Pakko todeta, että oli ne Turkan oppilaat vaan aika kovia näyttelemään kuitenkin. Realististisuuteen pyrkivää, lakonista tarinankerrontaa, mikä toisaalta saattaa olla myös elokuvan heikkous. Arvosana vasta myöhemmin, kun katsottu rauhassa kokonaan.