Kaiutinkaapelit

Puhelinkierrosta sinne studioitten suuntaan vain, kun kaapeloinnilla soundin parantaminen seuraavan kerran mieltä kovin askarruttaa...

 

En vieläkään ymmärrä miksi vastasit mun aiempaan kommenttiin? Mähän sanoin, että vahvistin on joku rutku johon ei 4 mm2 mahdu, niin äänenlaatua ei kannata miettiä kaapeleista. Sua taitaa vain yleisesti ärsyttää jos toiset haluaa kikkailla piuhoilla ja kuunnella eri asioita?

 

Ymmärsin tämän, ja siihen vastasinkin.
Mielestäsi siis ainoastaan vahvistimet jonka ruuveihin mahtuu yli 4 mm2:n kaapeli, sanotaan vaikka 40 mm2:n , saattaa kaapelinvaihtoleikeistä hyötyä?Mistä tämä mielestäsi kertoo?

 

Siitä, että laitteistossa pitää olla riittävästi resoluutiota jotta hienoiset erot voidaan huomata. Mutta saat jatkaa juupas-eipäs keskustelua yksin nyt, mä en jaksa jauhaa seinän kanssa:thumbsup:

 

Vahvistimen resoluutio on siis verrannollinen sen kaiutinliittimiin mahtuvan kaapelin paksuuteen!

Olkoon tämä mullistava kehäpäätelmä tunnettu jatkossa kansainvälisellä nimikkeellä Alspe's Amplifier Resolution Law, mittayksikkönään alspe = [als].

Montako alspea sinun vahvistimesi resoluutio on?

 

Kyllä sä nyt haluat ymmärtää kaiken kuin naiset

 

Tulee kyllä vähän mieleen vanha kunnon keskiaika. Antiikin aikana kirjoitetussa kirjassa luki hevosen hampaiden määrä ja jos määrä ei täsmännyt, niin hevosessa oli vikaa, kun opetettu tieto ei voi olla väärää ja itse ei haluta tutkia.

Eihän eriävissä mielipiteissä mitään vikaa ole, etenkin kun on aihe, jonka kokee subjektiivisesti. Niistähän voi väitellä, ei faktoista. Oli sitten kyse oikeasta parannuksesta, tai psykoakustiikasta. Jos hankkija kokee, että tämä on parempi, niin kyllä se on maksetun lisähinnan arvoista.

Ihmetyttää vain miten mielipiteet voi olla niin jyrkkiä. Etenkin jos ei ole itse kokeillut, siitä tuli mieleen tuo hevosesimerkki. Tiede kuitenkin menee eteenpäin, mittaustekniikat paranee.
Joten jos vaikka 5v päästä joku keksii mittaustavan, joka tuo eroja esiin, niin onko kaikki yllättäen kaapeliuskovaisia ja vaativat käyrät biltemakaapeliin ja lamppujohtoon?

 

Meillä on jo mittaustavat millä näitä asioita voi tutkia. Niitä ei vain näytetä käytettävän ainakaan lehdistössä.

Ja jos väittää kivenkovaa jotain uutta, niin mieluiten lähteitä eikä vaan mutua. Nämä dramaattiset kuultavat erot kaapeleiden välillä ovat nimenomaan niitä uskonasioita joista ei toistaiseksi ole mitään todellista näyttöä. Palstoilla on kyllä paksu pinkka selittelyjä miksi ne erot aina häviävät juuri silloin kun asioista yritetään jotain konkreettista selvyyttä hakea. Eiköhän tämäkin kerro asiasta aika tavalla.

 

.. Kuten hifilehden kolumnissa oli aikanaan mittauksista (en muista numeroa). Ajatuksena oli kuitenkin, oliko se soundin lämpimyys, sen mittaamiseen ei keksitty mitään metodia yrityksestä huolimatta. Eli arvostelijat oli sitä mieltä, että nämä soi paremmin kuin nuo, mutta mittaustuloksilla ei ollut eroja.
Minä en ainakaan usko, että nyt metodit on niin hyviä, että niillä mittaamalla selviää kaikki ja tämän pisteen jälkeen ei ole tietoa.

No noita "suihkuverhot katosi kaiuttimen edestä" eroja en ole itsekkään kuullut, pientä muutosta vain. Joten uskon kyllä, että osa hehkuttaa kieltämättä ihan liikaa.

Toisin sitten jos joku kertoo, että vaihdoin nyörit, kuulostaa paremmalla, niin miksi vastaus on aina luokkaa "kuulet harhoja, pää kiinni, saat avata vasta kun olet testannut sokkona valvotuissa oloissa abx menetelmällä 50 kertaa"?

Oli se sitten psykoakustiikkaa, kuten mustien laitteiden parempi sointi, oikeaa kaapelin eroa, tai vesijohtoveteen lisättyjä huumeita. En silti lähde vaihtamaan omasta mielestä paremmin soivia naruja biltemaan, koska joku toinen sanoo, että ei voi olla, lukemani fysiikankirja kertoo, että eroa ei ole. Osta bilteman kaapelit ja kaapelien hinnan erotuksella huumeetonta pullovettä, kuulostaa ihan yhtä hyvälle ja ajatuksetkin kulkee paremmin.

 

Höpöjä. Jos hifilehdellä(hifimaailmalla) ei ymmärrys riitä, niin se ei vielä todista mitään. Ensimmäinen askel on selvittää se että miltä nämä kaapelit oikeasti kuulostavat, riittävän isolla otannalla sokkotestejä. Jos testaajat eivät anna johdonmukaisia ( ) tuloksia, niin silloin kyse on enemmänkin sattumasta ja päivästä, ja asia on sillä selvä. Käytetään siis samoja menetelmiä kun muussakin empiirisessä tutkimuksessa, kontrolliryhmineen päivineen.

Jos toistuvasti tietyt piuhat kuulostavat tietynlaisilta, eli arviot ovat johdonmukaisia laajalla otannalla, voidaan sitten alkaa vertailemaan mittaustuloksia.

"Yksinkertaisinta" lienee aloittaa tekemällä kuvaaja vaikkapa 30s. musiikkinäytteen perusteella aika, taajuus, ja voimakkuusakseleilla eri tehoisilla signaaleilla. Sitten käppyröitä päällekkäin, ja katsotaan (esimerkiksi oikean ääneen perehtyneen ammattilaisen kanssa) löytyykö joistain letkuista nopeampia signaalinousuja, lievää korostusta/vaimentumaa milläkin alueella, särökomponenttien vaihtelut jne jne. Tästä ehkäpä jo päästäisiin sitten tutkimaan yhtäläisyyksiä ja eroja sähköisissä ominaisuuksissa. Helppoa tai yksinkertaista? Ei, vaan aikaavievää. Mutta turha sanoa että mittauksilla ei löydy yhdistäviä tekijöitä jos edes ei ole yritetty eikä otettu edes sitä ensimmäistä askelta ts. empiriaosaa.

Ei tarvitsekkaan vaihtaa. Mutta jos toistuvasti naureskellaan "paskoja laitteita kuunteleville puukorville" kun eivät tajua näitä massiivisia eroja kaapeleissa, niin silloin näyttö on paikallaan.

 

Itse kyllä nostan hattua sille, joka sokkona vetää sarjat oikein. Ihminen ei kuitenkaan ole kone, jonka pää toimii aina samoin. Tuolla lausunnolla kaivan tietty maata omien jalkojen alta. Itse siis hankin omat narut noin kuukauden testijakson jälkeen. Nykyisten piuhojen ollessa kiinni teki aina mieli kuunnella musiikkia, muilla joku äänessä tuntui ärsyttävän ja huomasi alkavansa puuhaavansa jotain muuta.
Tuosta voi tietty väittää, että on ollut vain tuuria päivien kanssa. Toisin omiin korviin kuulostaa hyvälle, muista ärsyttäneet piirteet (liian tumppu, liian kirkas, tjsp. Nekin yhdistyi tiettyihin naruihin, mutta kun itse vaihtoi, niin ei se todisteeksi käy) ei ole toistunut ja oma mielenrauha on taattu. Joten rahat on hyvin käytetty.

Ok. Tuollaisia narumessiaita ei ole onneksi usein tullut vastaan, eikä niitä massivisia erojakaan. En toisin niitä superkaapeleita ole testannutkaan, kun uskon rahan olevan paremmin kulutettu muualla.

Toisin tuossa ärsyttää sama piirre, kuin minuakin tässä "ei mitään eroja" - litaniassa. Joku asettuu yläpuolelle ja väittää tietävänsä korkeimman totuuden.
Kummatkin vain eri tavalla. Kaapeliuskovainen vetää herneen nenään, kun joku paasaa, vaikka ei ole ikinä kokeillut. Fysiikan ystävä taas siitä, että toinen vetää vuorisaarnaa, ilman ainuttakaan todistetta. Noidankehä on valmis.

 

Kärjistetty esimerkki (ihmelääke voisi yhtä hyvin olla kaiutinpiuhat):

uskovainen: Naapurin matti kuuli lääkkeestä jolla hiki lakkaa haisemasta! Oli ostanut sitä ja sanoi, että enää ei hiki haise!

skeptikko: paskan marjat! naurettavaa, sekaisin on matti vaan päästään, kyllä se hiki haisee. Matti vaan luulee ettei se haise!

viikko välissä....

uskovainen: Kävin ostamassa matin hankkimaa hikilääkettä eikä haise hiki enää!

skeptikko: En usko! Ei tuollaista lääkettä ole. Pitäisi käyttää samoja menetelmiä kun muussakin empiirisessä tutkimuksessa, kontrolliryhmineen päivineen. Ja siten selvittää lääkkeen toimivuus. Jos toistuvasti hiki ei haise, eli arviot ovat johdonmukaisia laajalla otannalla, voidaan sitten alkaa puhumaan aidosta lääkkeestä.

uskovainen: no kokeile itse läääkettä! Se toimii.

skeptikko: ei toimi, ei sellainen voi toimia kun sitä ei ole yleisesti todistettu toimivaksi!

uskovainen: mikset vain kokeile, eihän sinulla ole menetettävää, voihan se kuitenkin vaan toimia.

skeptikko: ei voi kun ei ole todistettu, eijeijeijei!!!!

Aikalailla story of this thread...

 

Riittävän suurella otannalla, ja riittävän monella toistolla "vahingot" voidaan eliminoida pois. Kyse onkin ilmiön riittävästä toistuvuudesta.

Lähinnä kuitenkin puutuin tähän "ei voi mitata"- jargoniin mihin aina törmää. Ja Alspe tuossa taannoin höpisi jo mitatusti samanlaisista vahvistimista joissa ääni oli kuitenkin erilainen osoituksena mittausten heikkoudesta. Ei kuitenkaan pystynyt esittämään yhtään testiä jossa näin olisi tehty tai käynyt(eli mitattu viimeisen päälle, ja sen jälkeen tehty kunnolliset kuutnelutestit).

Tällä alalla on sellaisia messiaita jotka vaihtavat digikaapelin liittimen ja huomaavat muutoksen stereokuvassa. Ja kauppiaita sekä lehtiä joiden elanto tähän perustuu.

Minun (muunmuassa) kohdalla tässä on se ongelma että olen kokeillut, enkä ole fysiikkauskovainen sanan varsinaisessa merkityksessä. Sensijaan sitä mainittua jatkuvuutta on erittäin harvoin havaittavissa kuuntelutesteissä jotka ovat tehty niin että se kuultu ääni on ainut vaikuttava tekijä.

Mikolla ei taida olla piuhat ihan kohdillaan, ja jos tuollatavalla tosiaan käsität tämän keskustelun, niin kannattaa kyllä jo hankkia joku avuksi lukemaan ja tulkkaamaan.

 

No jos yritän pistää kuulemani eron tällaiseen prosentuaaliseen asteikkoon, niin kokemani parannus on luokkaa 5%. Piuhojen hinta 131e. Eihän tässä edes kovin kaukana ole skeptikon ja uskovaisen mielipide...

Oikeanlaisella akustiikan kohennuksella saa ehdottomasti huomattavammat parannukset soundiin. Mutta kyllä ne akustiikkalevytkin maksavat, diffuusorin nyt saisi pykättyä kokoon aika halvalla, olettaen että omistaisi jo tarvittavat työkalut.

 

Eli siis sinusta tyytyminen 5 % huonompaan piuhaan joka maksaa esim. 5 euroa ei ole järkevä teko? Kuvittele jos voisit ostaa auton joka on 95 % Mersu mutta maksaisi 1/20 hinnan. Eikö olisi hyvä kauppa?

Minusta melkein mikä tahansa paukkulanka antaa vähintään 99 % äänen joten 5 % todellinen parannus on minulle mahdonta, siinä on vähintään 4 % placeboa.

Minulla ei ole neliösenttimetriäkään akustiikkalevyä. Ne ovat kalliita ja niillä ei tee mitään muuta kuin akustoi. Niiden vaikutus ääneen on selvä mutta mieluummin akustoin huonekaluilla, ne kun ovat olemassa joka tapauksessa. Akustoiva sisustaminen on kustannustehokkain tie hyvään ääneen. Se sisältää luonnollisesti kaiuttimien ja kuuntelupaikan optimaalisen sijoituksen huoneessa.

Jos pakosti halutaan laittaa rahaa piuhoihin tai akustiikkalevyihin niin jälkimmäinen on ehdottomasti järkevämpää.

 

Fixed Your Post.

 

Ennemmin ostelee kalliin akustiikkalevyn sijaan 10 euron tarjouspeitteitä pakettiautollisen, tai paljonko nyt haluaa akustointilainaa ottaa. Etenkin jos sattuu eteen akustisesti optimaalisesti vaimentava malli, kuten minulle viimeksi sattui.

Saa olla huopapeite tai polyesterivanupeite, kunhan se toimii akustisesti "oikein", kaikki peitteet eivät suinkaan toimi oikein, harva toimii. Esim. 1000 euron untuvapeite on aivan liian kallis akustiseen hyötyynsä nähden.

Vaaditaan useiden erilaisten peitemallien ostamista ja mittailuja+kuuntelutestejä, että löytää hyvän hinta-hyötysuhteen. Onneksi 5...20 euron peitot/huovat ovat niin halpoja, että ilokseen niitä ostelee ja etsii, kaikki ostokset kelpaavat akustiseen käyttöön edes jollain tavalla, mutta parhaan etsimistä kannattaa silti jatkaa.

Huonoimmat peitemallit alistetaan muuhun käyttöön, vaikkapa väärinkäytetään niitä nukkumapeittona tai koiranalushuopana, perkele. Minusta jokaisen esineen, mitä maan päälle on rakennettu, ensisijanen funktio on akustinen, muut käytöt ovat toisarvoisia. Esim. V8-moottori höpisee mukavia akustisesti, siksi suosin sitä, vaikka se muussa mielessä onkin huono.

Peitteitä voi muokata kaari/aaltomuotoihin, jolloin mahdollinen pintakangas ei peilaa ääntä. Akustiikkalevt peilaavat diskantteja, elleivät ne ole profiloituja. Minä en huoli kämppääni diskanttipeilaavia pisteleviä villalevyjä, mutta huolin pehmoiset mukavat akustisesti virheettömät peitteet (10...40 euroa neliömetri) ja pehmoiset mukavat studioprofililevyt (100 euroa neliömetri).

 

[OT]
Haluaisin kuulla mielelläni perustelut V8:sin huonoudesta!

Enkä ole mikää autofriikki, juuri siksi olisi mukava kuulla tuon legendaarisen moottorin heikkouksista
[/OT]

 

Joka osa-alueelta löytyy muu moottorityyppi, joka voittaa nelitahtisen veekasin. Kilpaurheilussa vain ikäloput antiikkiset luokkajaot suosivat 60-luvun tekniikkaa eli vanhanaikaisia moottorityyppejä.

Jos moottorin saa suunnitella itse puhtaalta pöydältä, V8 lentää ensimmäisenä romulaatikkoon. Sen ainoa hyvä puoli on pakoäänet, ja se, että moottoreita on miljardeittain saatavilla, halvalla. Eipä löydy suorasuihkuisia kolmipyttyisiä taksitahtisia, tai keskiulosottosia W12-koneita tai muuta hämärää outoa kivaa pientä.

 

Hmm... mielestäni en missään sanonut niin. Sanoin että ei kaapelihifistelyn tarvitse överikallista olla.