Se on lokakuu jälleen koittanut ja sehän on halloween kuukausi. Olen jo muutamina viime vuosina koettanut monen seuraamani kauhuelokuviin keskittyneen tubettajan tavoin katsoa yhden kauhuelokuvan kuun jokaisena päivänä. Kahtena edellisenä vuotena homma on onnistunutkin ja nyt olisi jälleen saumat uuteen yritykseen. Lähtekääpä uskaliaat mukaan, katsotaan mihin lukemiin pääsemme. Pienen arvion voi katsomistaan ja kokemistaan kauhuelokuvista tähän ketjuun sitten heittää. Kauhuelokuvia on taas vuoden aikana kertynyt hyllyihin roima määrä, joten valinnanvaraa riittää. Uudempaa indiekauhua, vanhaa b-roinaa, nollabudjetin saastaa, mindfuck sekoilua, arthouse käsittämättömyyksiä ja voisihan sitä kerrata jotain franchise klassikoitakin. Valmista listaa en aio tehdä, vaan mennään päivän mutulla. - Vuoden 2024 Lokakuun kauhut alkavat tästä viestistä sivulla viisi
1/31 The Deep House (2021) https://www.imdb.com/title/tt11686490/? ... %2520house Brittijätkä Ben (Mick Jaggerin poika James Jagger) ja hänen ranskaa sujuvasti puhuva amerikkalainen tyttöystävä Tina (Camille Rowe) harrastavat urbaania tutkimusmatkailua. Pariskunta kuvaa retkeilyjään GoPro-kameroilla ja droneilla sosiaaliseen mediaan. Ranskasta löytyisi kohde jolla tilaajamäärää saisi kasvatettua hulppeasti: kokonainen veden alle jäänyt kylä. Paikan päällä somettajat kohtaavat kuitenkin pettymyksen, turistit ovat vallanneet alueen. Benin noutaessa rantabaarista viinilasillista hän tapaa paikallisen asukkaan Pierren, joka kertoo syrjäisemmästä alueesta jota turistit eivät ole löytäneet. Siellä olisi veden alla hyvin säilynyt asumus. Lopulta Pierre lähtee viemään Benin ja Tinan kohteeseen. The Deep House saa puolikkaan tähden pelkästään lavastuksesta. Veden alla oleva talo on mallinnettu erittäin hyvin. En tiedä kuinka suuri osa kuvastosta on cgi:tä, mutta lopputulos toimii. Idea vedenalaisesta kummitustalosta on mielestäni hieno, eikä found footage tyyliin nojaava kuvaus pilaa tunnelmaa. Talon mysteerejä avavataan pikkuhiljaa ja dronen lamput avaavat näkymiä katsojalle saman tahtiin Benin ja Tinan kanssa. Kameran liike pysyy enimmäkseen siedettävänä, elokuvan loppupuolen toimintakohtauksissa tosin mennään siihen found footagelle tyypilliseen kohkaamiseen, jolloin katsoja ei saa mitään tolkkua tapahtumista. Talosta poispääseminen ei sitten (tietenkään) olekaan niin helppoa ja hapen rajallisuuden tullessa vastaan jännitysruuvi kiristyy kivasti. Benin ja Tinan suuhun ei ole keksitty kovin laadukasta dialogia, Ben on oikeastaan hahmona aika mulkku, molemmat tekevät tyhmiä ratkaisuja eivätkä näyttelijätkään ole kovin kaksisia rooleissaan. Peruspuutteita siis kauhuelokuvalle. Mutta jos katseluolosuhteet ovat kohdillaan (ilta, pimeä huone, kännykkä piilotettu hevon perseeseen) ja antaa tunnelman viedä, niin The Deeep Housesta saa ihan kivasti säväreitä. Mukavaa että ohjaajakaksikko Alexandre Bustillo ja Julien Maury pysyvät kauhugenren parissa. Debyyttielokuvansa Inside (2007) tasosta jäädään kauas, mutta tunnelman puolesta The Deep House on ihan siellä Lividin (2011) sfääreissä. Katsottu Netflixistä.
Roy Ward Bakerin ohjaama naisvampyyrileffa. Hammerin Karnstein-trilogian ensimmäinen elokuva vuodelta 1970. Hienoa 1960-/70-luvun tunnelmaa.
2/31 Blood (2022) https://www.imdb.com/title/tt13280054/? ... _0_q_blood Lääkeriippuvuudesta kuiville päässyt sairaanhoitaja Jess (Michelle Monaghan) muuttaa poikansa ja tyttärensä kanssa vanhalle sukutilalle hakemaan uutta alkua. Isällä on jo uusi kumppani ja lasten huoltajuudesta kinaillaan. Maatilan lähistöllä on ollut joskus järvi, mutta se on kuivunut ja rapakon keskellä tönöttää palanut puu. Perheen koira osoittaa antipatiaa aluetta kohtaan ja karkaakin yhtenä päivänä, palatakseen silmät kiiluen vaahto suunpielissään. Koira puraisee perheen poikaa ja siitä alkaa tämän kauhudraaman ruuvinkiristys. Slow burn tyylillä rakennettua nostatusta on aina kiva katsoa mainstream kauhussa yleisen jump scare taktiikan sijaan. Koiran purema on nimittäin mitä ilmeisimmin aiheuttanut pojalle jonkinlaisen vampirismin muodon. Eineeksi kelpaa vain veri, ruoka ei pysy sisällä. Verenkin pitää olla ihmisestä lähtöisin ja kun äiti ei sitä pysty itsestään tarpeeksi pojan jatkuvasti yltyvään nälkään valuttamaan, pitää ottaa radikaalimmat keinot käyttöön. Ohjaaja Brad Anderson loi nimensä parilla onnistuneella jännärillä. Session 9 (2001) sekä The Machinist (2004) olivat psykologisesti monitasoisia elokuvia. Sittemmin mies on pyörinyt lähinnä tv-sarjojen vierailevana ohjaajana. Blood on varsin onnistunut paluu genre filmin pariin. Hahmot ovat yllättävän monisyisiä ja heidän motiivinsa loogisia. Näyttelijät onnistuvat skidejä myöten. Kauhuaspekteja olisin toivonut mukaan enemmän, mutta jos tätä lähtee katsomaan ihan draamapohjalta, niin ehkä odotukset ovat enemmän kohdillaan. Hieman George Romeron Martin fiilistä leffasta löytyy, kun verta juodaan pulloista ja imetään letkuista kaulavaltimoiden sijaan. Voisin kuvitella, että jälkikasvua omistaville leffa antaa vielä suuremmat sykäykset. Mihin asti olisit valmis menemään oman lapsesi tähden. Katsottu netflixistä.
3/31 Separation (2021) https://www.imdb.com/title/tt9173154/?r ... separation Imdb synopsis: "8-vuotias Jenny (Violet McGraw) on jatkuvasti jumissa asianajajaäitinsä Maggien (Mamie Gummer) ja taiteilija-isänsä Jeffin (Rupert Friend) välisen riidan keskellä. Hän elää yksinäistä mutta mielikuvituksellista elämää, jota ympäröivät "Grisly Kin" -nimiset nuket, jotka perustuvat hänen isänsä teoksiin. Kun Maggie kuolee traagisesti törmäyksessä, Jeff ja Jenny yrittävät koota uuden elämän. Mutta kun Maggien isä (Brian Cox) haastaa huoltajuuden oikeuteen ja lastenvahti Samantha (Madeline Brewer) yrittää olla talon uusi nainen, elämä heidän Brooklynin kaupunkikodissa saa synkän käänteen. Nuket ja pelottavat hahmot heräävät henkiin ja Jenny on ainoa henkilö, joka voi nähdä ne. Kun aavemaisten olentojen motiivit selviävät, kaikkien elämä on erittäin vaarassa." Huh huh mikä sekamelska. Tässäkin leffassa lapsi kärsii ydinperheen hajoamisesta, mutta manisfestaatiot eivät ole pelkästään lapsen mielessä. Elokuva on kuvattu ja näytelty varsin mallikkaasti. Mamie Gummer ja Rubert Friend pelaavat loistavasti yhteen. Brian Cox unissakäveleekin perus Brian Cox roolin. Cgi rulaa ja jump scareja on riittämiin. Varsin kaluttua polkua tallataan ja aineksia on yksikertaisesti liikaa. Perhe melodraama ja yliluonnollinen aines eivät aivan sulaudu yhteen. Lopun twistikin on helppo arvata. Ehkä käsikirjoitus on alkujaan ollut koherentimpi, mutta jo alkutekstien aikana piti hieroa silmiään. Tuottajien nimet eivät meinanneet loppua millään. Imdb:stä tarkistin ja kyllä, kun kaikki producerit ja executive producerit laskee yhteen tulee loppulukemaksi 17 kpl! Siinä on varmasti monella ollut sanottavaa miten homman pitäisi mennä. Kerran katsottavaa ja unohdettavaa tusinatavaraa.
Jos katsoo tänään (2.10.) kaksi, niin pääseekö vielä mukaan tähän tempaukseen, vai yritänkö ensi vuonna uudelleen. Ja jään seuraamaan tätä ketjua.
Ei se haittaa jos ei päivälleen mene, maali on se vähintän 31 kauhuleffaa lokakuun aikana. Mäkin katson joskus monta samana päivänä ns. varastoon, jos tietää et ei ehdi jonain päivinä leffoja tiirailla. Eikä se mitään haittaa vaikka katsoisi vaikka vain 10 kauharia. Laittakaa pikkuarvioita vaan kehiin.
Kummitustarina Emilystä, joka ei hoksaa olevansa kuollut. Asiat muuttuvat kun meedio Sylvia saa yhteyden Emilyyn. Emilyn talon nykyiset asukkaat kun ovat huomanneet siellä kummittelevan. Mukavatunnelmainen pikkubudjetin leffa.
Perinteisesti pyhitän lokakuun kauhuille, joten miksipä en niistä tännekin jotain raapustaisi. Kiitos hyvän ketjun avauksesta Solo! su 1.10. Carl Theodor Dreyer: Vampyr (1932) Upeasti kuvattu leffa ja toimiva (joskin simppeli) vampyyritarina. Paikoitellen (varsinkin alkupuolella) häiritsee se, että Dreyerin ensimmäinen äänileffa kuvattiin kolmella eri kielellä ja välillä se oikein paistaa läpi leikkauksesta (iso osa dialogista tulee kuvan ulkopuolelta ja kaikki info jaetaan mykkäelokuvien tapaan tekstiseininä). ***½ Bill Zebub: Dickshark (2016) Välillä on hyvä katsoa hirveätä paskaa, jotta osaa arvostaa hyviä elokuvia enemmän. Äärimmäisen loogisten juonikuvioiden kautta miehen penis muuttuu hirviöhaiksi, joka vaanii vesistöjen lähistöllä liikkuvia vähäpukeisia naisia. Ohjaaja-käsikirjoittaja Bill Zebubin näyttelemä tiedemies yrittää jäljittää monsteria ja keksii siinä sivussa erilaisia tekosyitä kouria naisten rintoja loputtomien pseudo-filosofisten monologien saattelemana. Mutta ainakin tällainen leffa on lyhyt, eikö vaan? Mutta kun ei. 172 minuuttia. Toistan: 172 minuuttia. Melkein kolme tuntia. Alussa nauratti, sitten iski epäusko, sen jälkeen epätoivo, ja lopussa aivot vaihtoivat defenssimekanismina takaisin nauruun. Tätä on vaikea kuvailla, tämä on koettava. ½ ma 2.10. Scott Derrickson: The Black Phone (2021) Ethan Hawken näyttelemä sekopäinen lasten kidnappaaja vs. viestejä tuonpuoleisesta saava poika. Leffa perustuu Stephen Kingin pojan Joe Hillin kirjaan, ja omena ei ole kauas puusta pudonnut, vahva King-fiilis tästä huokui. Tarinassa ei ole paljon kotiin kerrottavaa, mutta Hawken roolisuoritus ja pari mainiota sivuhahmoa tekivät tästä näkemisen arvoisen. ***½ Stephen Bradley: Boy Eats Girl (2005) Irlantilainen zombiekomedia, joka on kauhuksi liian kevyt ja komediaksi liian vakava. Kovin vähän tästä jäi käteen, mutta ainakin se oli alle 80 minuuttia pitkä. ** Lew Lehman: The Pit (1981) Kanadalainen leffa, jossa nuori poika a) käy dialogia pehmolelunsa kanssa, b) pervoilee pikkukaupungin naisten perään ja c) löytää metsästä kuopan täynnä hirviöitä, joille alkaa syöttää kaupungin asukkaita. Tönkkö toteutus, mutta tarpeeksi ideoita pitääkseen mielenkiinnon yllä. ***½
Virhe, johon syyllistyy Hesarikin joskus, mutta hapella ei sukelleta, eikä happi lopu koskaan, paitsi mahdollisesti tekniikkasukeltajalla suljetun kierron laitteesta (rebreather). Edes suunnilleen puhdas happi olisi tappavan myrkyllistä jo parissa metrissä. Pinnal alla vedellään ilmalla, rikastetulla ilmalla tai seoskaasulla ja mukana on joko ilmapullo(ja) tai kaasupullo(ja). Happipullo saattaa olla pinnalla ensiapuun jos käy onnettomuus.
4/31 Don't Be Afraid of the Dark (1973) https://www.imdb.com/title/tt0069992/?r ... e%2520dark Synopsis (Imdb ja minä) Neuroottinen kotiäiti nimeltä Sally (Kim Darby) ja hänen liikemiehensä Jim (alex Farnham) muuttavat Sallyn perheen taloon, kaksikerroksiseen viktoriaaniseen kartanoon. Kun Sally aloittaa sisustamisen, hän törmää talossa olevaan lukittuun huoneeseen. Oven takana on hänen isänsä vanha työhuone ja siellä umpeen muurattu ja pultattu takka. Remonttireiska varoittaa Sallya avaamasta takkaa, mutta toki Sally tekee juuri niin. Pian hän alkaa nähdä pieniä olentoja kaikkialla, mutta kukaan ei usko häntä. Onko hän hullu? Vai onko Sally vapauttanut demoneita talosta, demoneja, jotka hänen isänsä kutsui? Olin nähnyt aiheesta tehdyn remaken vuodelta 2010. Muistaakseni se oli varsin mainio kauhufilmi pääosissaan Katie Holmes ja Guy Pearce. Kässäripuolella jopa Guilermo Del Toro. Isot pojat sitten aina muistivat mainita, että alkuperäinen vuoden '73 tv-elokuva on monin verroin parempi. No ei sitten kyllä ollut. Tämä olisi varmaankin pitänyt nähdä herkässä iässä televisiosta, jotta nyt voisi nostalgiahuuruissa tykätä. Näinhän nämä asiat tahtovat vain usein mennä. Jos ei ole kiinnekohtaa sinne nuoruuteen, niin kokemuksesta puuttuu jotain. Don't Be Afraid of the Dark on kompakti 74 minuuttinen jännäri, jossa hommaa rakennellaan ihan kivasti. Takasta valloilleen pääsevät menninkäiset/demonit ovat varsin mainion näköisiä ja loppukin on mukavasti alavireinen. Hahmot ovatkin sitten aika ohuita, eikä kokenutta kauhugenren ystävää yllätetä millään muotoa. Pieni stetsonin lierin nosto silti siitä triviasta, että filmi puskettiin kahdessa viikossa purkkiin käsikirjoituksen hyväksymisen jälkeen. Craftmanshippiä jollei muuta. Katsottu: Warner Archive Collection blu-ray.
Elokuva jossa röyhtäillään Eero Aarnion Kuplatuolissa, ei voi olla ihan huono. Veljekset Lukas ja Elias alkavat epäillä, onko kauneusleikkauksesta pää siteissä kotiin palannut äiti oma äiti lainkaan. Kireää tunnelmaa tarjoava Itävaltalaisleffa.
5/31 Population 436 (2006) https://www.imdb.com/title/tt0462482/?r ... on%2520436 Rockwell Falsin pikkukaupunki vaikuttaa päällisin puolin paratiisilta. Kaupungin väkiluku ei vain ole muuttunut viimeisen sataan vuoteen. Kun väestönlaskentaa suorittava liittovaltion tutkija Steve Kady (Jeremy Sisto, mm. Mullan Alla) saa selville mitä salaisuuksia täydelliseltä vaikuttavan pinnan alla piilee, hän sotkeutuu uskonnollisen kiihkon ja puritaanisen perinteen sekavaan verkkoon, josta kukaan ei ole koskaan paennut. Kadylla on kaksi vaihtoehtoa: löydettävä tiensä ulos tai liityttävä kyläläisiin. Henkiinjäämisen todennäköisyys molemmissa tapauksissa on olematon. Kanadalainen suoraan videolle jenkeissä heitetty kauhujännäri huokuu 2000-luvun alun tv-estetiikkaa. Tuotantoarvojen ollessa sinänsä ok, kaikesta huokuu jotenkin halpis televisotuotanto. Näyttelytyö tosin on mallikasta, jopa Limb Bitzkit nokka Fred Durst on hyvä apulais-sheriffin roolissa. Kylän mytologiaan olisi mielestäny pitänyt pureutua syvemmin. Nyt katsoja seuraa vain Kadyn kujanjuoksua kohti lopputulemaa, jonka katsoja on tiennyt joka askeleella hieman Kadya aiemmin. Elokuvasta puuttu todellinen kurkkua kuristava uhka, eikä pieni hurmeen roiskuttelukaan olisi tehnyt hallaa. Jää hieman sellainen köyhän miehen Twilight Zone-jakson fiilis. Leffa on saanut r-ratingin yhden seksikohtauksen vuoksi, muuten ollaan kiltissä pg-13 sarjassa. Population 436 on sellainen sunnuntai-iltapäivän jännäri, jonka aikana voi vaikka torkahtaa maha täynnä kyljyspottuja. Elokuvaan oli kuvattu kaksi loppua, joista tylympi esitetään tässä suomi dvd-julkaisulla.
Roger Cormanin leffa taiteilijamaailmasta reilun 60 vuoden takaa. Walter haluaisi kovasti olla varteenotettava kuvanveistäjä. Mutta taidot eivät kuitenkaan riitä. Walter tappaa vahingossa kissan ja päättää käyttää sen savipatsaan runkona. Teosta pidetäänkin mestariteoksena, mutta taiteilijaystävät haluavat nähdä lisää Walterin mestariteoksia.
ti 3.10. Lee Cronin: Evil Dead Rise (2023) Evil Dead siirrettynä metsämökistä kerrostaloon. Siinä se. Eihän tämä varsinaisesti mitään uutta tähän leffasarjaan tuo, mutta pirun hyvin hoitaa ne tutut juonikuviot. **** Tommy Wirkola: Dead Snow (Død snø) (2009) Norjalainen natsi-zombie-komedia syrjäisessä, lumen ympäröimässä mökissä majailevista kaveruksista ja lumen alta kaivautuvista epäkuolleista natseista. Turhan kauan kestää, että leffassa päästään pääasiaan eli zombien lahtaamiseen, mutta kun pyörä alkaa loppupuolella pyöriä, se kerää kyllä hyvät kierrokset. Wirkola on zombie-klassikkonsa ja Evil Deadinsä katsonut eikä yritäkään peitellä vaikutteitaan. *** ke 4.10. Larry Buchanan: Zontar: The Thing from Venus (1967) Venuksesta tuleva ulkoavaruuden örkki manipuloi tiedemiehen auttamaan tätä maailman valloituksessa. Pienellä budjetilla tehty leffa on paljon paikallaan seisoskelua ja kovin vähän äksöniä ja kun Zontar viimein lopussa ilmestyy ruutuun, se on naurettava kumista valettu rapu-lepakko-otus. Elokuvalliset arvot vähissä, camp-arvo kohtalainen. **