pe 20.10. Alexandre Bustillo & Julien Maury: Livid (2011) Vanhuksia hoitava Lucie saa vihiä koomapotilaan kartanoon piilotetusta aarteesta. Äkkirikastumisen toivossa hän päättää parin kaverinsa kanssa ryöstää vanhuksen aarteen, mutta he jäävätkin omituisen kartanon ja siellä lymyävien kauhujen vangeiksi. Leffa luo tehokkasti tunnelmaa ja säikyttelee ansiokkaasti, loppua kohti homma eskaloituu juuri sopivan kreisiksi. Positiivinen yllätys. ***½ James Isaac: Jason X (2001) (uusintakatselu) Kun Jason Voorheesia ei kymmenessä elokuvassa saada tapettua, hänet päätetään syväjäädyttää, mutta vahingossa yksi tieteilijöistä joutuu myös jäihin. 455 vuotta heidät löydetään ja viedään avaruusalukselle, jossa Jason herää ja jatkaa vanhoja temppujaan. Hyvä leffahan tämä ei ole, mutta sopivan hölmökin slasher uppoaa perjantai-iltana. ***½ la 21.10. Freddie Francis: Dr. Terror's House of Horrors (1965) (uusintakatselu) Mystikko lukee tarot-korteista viiden kanssamatkustajan kauhistuttavat kohtalot. Samaa Amicus-episodielokuvien sarjaa kuin aiemmin arvostelemani Asylum. Ei kovin kauhistuttavaa kauhua, mutta viisi mukavaa pikku yliluonnollista jännäritarinaa kuvattuina 60-luvun väreissä ja hyvällä näyttelijäkaartilla (Peter Cushing, Christopher Lee, Donald Sutherland, Bernard Lee...). *** su 22.10. Parker Finn: Smile (2022) Psykiatrin potilas kertoo ennen itsemurhaansa näkevänsä kaikkialla hymyileviä ihmisiä, ja pian psykiatri alkaa nähdä samanlaisia näkyjä. Hymyilevistä naamoista on saatu sopivan puistattavia lähestymiskulma mielenterveyden ammattilaisen kautta on mielenkiintoinen, mutta suurimmaksi osaksi leffa nojaa enemmän säikyttelyyn kuin pelotteluun. Kyllähän hyvin toteutettu jumpscare säpsäyttää, mutta ei pelkästään niihin perustuva kauhuilu pitkälle kanna. *** ma 23.10. Michael Giacchino: Werewolf by Night in Color (2022/2023) (uusintakatselu?) Kuolleen hirviönmetsästäjän leski kutsuu koolle alan parhaat kilpailemaan siitä, kuka saa haltuunsa kuolleen patriarkan mystisen reliikin. Marvelin viime vuonna ilmestyneen mustavalkoisen, tunnin mittaisen Halloween-spesiaalin väritetty versio ilmestyi muutama päivä sitten Disney Plussaan, ja pitihän se kuriositeettina katsoa. Eipä se värillisenä yhtään alkuperäistä parempi ole, jos ei merkittävästi huonompikaan. Harriet Sansom Harris on loistava, väreillä tai ilman. **½
24/31 Fender Bender (2016) https://www.imdb.com/title/tt5131906/?r ... 2520bender Fender Bender on Mark Pavian toinen ohjaustyö 19 vuoden tauon jälkeen. HBO:lle valmistunut The Night Flier (Yölentäjä) 1997 perustuu Stephen Kingin novelliin ja on varsin arvostettu vamppyrileffa, eikä vähiten Miguel Ferrerin erinomaisesti esittämän sosiopaattisen lööppihaukan ansiosta. Kauhufanit odottivat mitä seuraisi. Työn alla oli elokuva nimeltä Slice (mukana Michael Berryman, Tony Todd, Jason Miller ja efekteistä vastaisi itse Tom Savini), mutta kaksi viikkoa ennen kuvausten alkua rahoittaja joutui oikeuteen. Kahden leffan diili Warner Brossille kuihtui kasaan pomojen vaihduttua Warnerilla. Muitakin projekteja meni persiilleen; Clive Barkerin tarinaan perustuva The Midnight Meat Train sekä Night Flier II jonka Pavia kirjoitti itse Stephen Kingin kanssa. Pavia työskenteli elokuvien jälkituotannossa ja kirjoitti siinä sivussa kässärin Fender Benderiin. Suoratoistopalvelu Chiller sekä Scream Factory hoitivat massit tuotantoon. Filmissä seurataan 17-vuotiasta Hillarya, joka joutuu autoillessaan takaa tulevan kolaroimaksi. Tietojen vaihtaminen peräänajajan kanssa osoittautuu kohtalokkaaksi, sillä tyyppi iskee Hillaryn kotiin kun hänen vanhempansakin ovat juuri lähteneet matkoille. Makenzie Vega (Sin City, Saw) omaa karismaa ja paljon onkin hänen harteillaan, kun leffan puolivälissä on pitkä jakso jossa seurataan pelkästään Hillaryn toimia ja askareita kodissaan. Pavialle pisteet ettei tunnelma juurikaan lässähdä missään vaiheessa. Muu nuorisoporukka ei sitten olekaan Vegan tasoista näyttelyltään. Pavia kertoo Fender Benderin (tarkoittaa pientä autokolaria esim. parkkipaikalla tai peräänajo) olevan rakkauskirje 80-luvun slasher-elokuville. Sitä se onkin teknistä toteutusta myöten. Maukas Tangerine Dream tyylinen synthwave luo tunnelmaa, otokset ovat pitkiä ilman modernin kauhun kirottuja salamaleikkauksia. Henkilöt käyttäytyvät monessa kohtaa typerästi ja tappaja on äärimmäisen määrätietoinen sekä voittamattoman oloinen sarjamurhaaja. Gorea tarjoillaan ihan kohtuullisesti ja puukon iskuista lähtee ilkeän mehukas ääni. Pointsit myös leffan varsin kyynisestä lopetuksesta. Ei siis mitään uutta slasher varjojen alla, mutta pesee jo yleisellä tunnelmallan ja auvoisan rauhallisella kameratyöskentelyllä useimmat uudehkot run of the mill slasherit. Katsottu Shout Factoryn R1 dvd:ltä.
Mä oon epäonnistunut ihmisenä, sillä en todellakaan ole pystynyt pitämään elokuva / päivä tahtia lokakuussa. Olen toki yrittänyt katsoa paljon kauhuelokuvia, tai ainakin sellaisiksi jossain rankattuja. Vaatimaton panokseni tällä kertaa on seuraava: The Exorcixst (5/5), The Dead Don't Die (3½/5), The Wicker Man (5/5), The Wicker Tree (2/5), Pet Sematary (3½/5), Halloween Ends (2/5), Knock At The Cabin (3/5). Muutaman ehdin vielä, mutta eihän se tätä suoritusta toki paljoa paranna. 10 leffaa mulla on tuossa pinossa valmiina odottamassa.
25/31 The Roost (2005) https://www.imdb.com/title/tt0387549/?r ... %2520roost The Roost on kauhugenressä ansioituneen Ti Westin (The House of the Devil, Innkeepers, The Sacrament, X, Pearl) debyyttiohjaus. Mikrobudjetilla tehty lepakko/zombie raina kestää 80 minuuttia, joista loppu- ja alkukrediitit sekä Tom Noonanin näyttelemän tv-hostin sektiot poistettuna jää jäljelle noin 68 minuuttia itse elokuvaa. Tarinaa ei ole ollut täyttämään edes tuota kestoa, joten homma etenee H-I-T-A-A-S-T-I. Häihin matkalla oleva nuorisojoukkio ajaa autonsa ojaan lepakon iskeydyttyä tuulilasiin. Läheiseltä maatilalta apua hakiessaan porukkaa eksyy maatilan latoon, jossa zombivirusta levittävät lepakot asustavat. Paikalle saapuva poliisikin saa tuta nuo kauheudet. Sitten nahistellaan sekä lepakoita, että näiden puremia saaneita eläviä kuolleita vastaan. Pisteet elokuva saa superrouheasta kuvarakeesta joka saa fiiliksen taittumaan nautittavasti sinne 70-luvun grindhousen puolelle. Myös naturalistinen näyttely ja kuvaus lisäävät dokumentaarisen tyylin tuntua. Pääsin kohtuullisen hyvin hitaan kerronnan mukaan, vaikka kerran kelloa katsoessani olin varma, että leffaa on kulunut jo miltei tunti ja viisarit näyttivät vasta puolen tunnin vierähtäneen. Tom Noonanin osuudet ovat ihan turhaa diiba daabaa ja kesken leffan tuleva pätkä jopa pilaa filkan (hitaan) flown vähäksi aikaa. Praktikaaliefektit ovat varsin hyviä ja cgi-lepakot uppoavat kuvaan myös hyvin, kiitos duplopalikoiden kokoisen kuvarakeen. Sountrackillä vinkuvat epämelodiset viulut alkavat rassata jossain vaihessa. The Roost on enemmän mielenkiintoinen kuin nautittava esimerkki 70-luvun tyyliin tehdystä independent b-kauhuelokuvasta. Larry Fessenden on ollut mukana tuottamassa ja myös cameoi filmin lopussa. Kiva kuriositeetti Ti Westin elokuviin viehättyneille. Katsottu Showtime Entertainmentin R1 dvd:ltä.
ti 24.10. Paul W.S. Anderson: Event Horizon (1997) (uusintakatselu) 2047. Vuosia sitten kadonneeksi luultu uutta teknologiaa testannut avaruusalus on yllättäen löytynyt, ja toinen alus miehistöineen lähetetään sitä noutamaan. Perillä selviää, että aluksen testaama teknologia on avannut väylän jonnekin tuonpuoleiseen. Nämä Alienin tyyliset scifit, joissa avaruusmatkustus on arkista duunia, ovat minulle mieleen. Näyttelijäkaarti on pätevä, Sam Neill ja Laurence Fishburne etunenässä, premissi on toimiva ja efektit riittävän hyvät. **** Edward Dmytryk: The Devil Commands (1941) Aivotutkijan vaimo kuolee kolarissa, ja surusta suunniltaan oleva mies kuvittelee saavansa keksintönsä avulla yhteyden vaimoonsa, mutta nämä kokeet paljastuvat hengenvaarallisiksi. Karloff mielipuolena tiedemiehenä tulee tehtaan takuulla, ja tässä premissi on keskimääräistä mielenkiintoisempi. *** Eli Roth: Cabin Fever (2002) Kun joukko nuoria lomailee syrjäisessä mökissä, heidän riesanaan eivät ole vain paikalliset kummajaiset, vaan myös helposti tarttuva lihansyöjäbakteeri. Pitää sisällään hyviä hetkiä, mutta viba heittelehtii holtittomasti kauhun ja komedian välillä, mikä vie terää molemmilta. Viimeinen vitsi sai kyllä hölmöydellään suun hymyyn, siitä bonusta. *** ke 25.10. Nicolas Roeg: Don't Look Now (1973) Nuoren tyttärensä kuolemasta traumatisoitunut pariskunta lähtee työmatkalle Venetsiaan, missä selvänäkijäksi esittäytyvä nainen kertoo tuovansa heille viestin tyttäreltä tuonpuoleisesta. Upeasti ohjattu ja Donald Sutherland ja Julie Christie pääosissa ovat erinomaisia. Viipyilevä tunnelma toimii, mutta loppuratkaisu jätti vähän kylmäksi. ***½ William Eubank: Underwater (2020) (uusintakatselu) Mariaanien haudan pohjalle rakennetun kaivoslaitoksen henkilökunta joutuu kamppailemaan hengestään, kun laitos alkaa mystisestä syystä repeillä liitoksistaan. Simppelin toimiva jännäri, joka jälkipuoliskolla onnistuu välillä yllättämäänkin. Leffa ei turhia aikaile, vaan on taistelua henkiinjäämisestä alkuminuuteista lähtien, ja näyttelijäkaartikin on varsin pätevä. ****
Olikos tälle Underwaterille joku suomenkielinen nimi? Ei löydy cdonista, mutta Saksa blurayssä on suomitekstit, niin arvelen löytyvän myös meiltä? Muistaakseni jäin tämän kohdalla odottamaan luvattua UHD:tä, jota ei koskaan ilmestynyt..
Ei ole julkaistu Underwateria pohjoismaissa eikä missään UHD-formaatissa. Tämä on niitä elokuvia jotka 20th Century Fox vielä tuotti, mutta siirtyi yrityskaupassa Disneyn haltuun. Disneytä ei kiinnosta tämmöiset elokuvat.
26/31 28 Days Later (28 päiväää myöhemmin) https://www.imdb.com/title/tt0289043 Aktivistit vapauttavat laboratoriosta simpansseja, joihin on tartutettu raivoa aiheuttavaa seerumia. Helvetti pääsee valloilleen ja ihmiskunta on tuhon edessä. Tuli katsottua myös tämä miltei 20 vuoden tauon jälkeen. Hyvin toimii edelleen. Pikkasen alkaa vaan tuo Canonin digitaalisella videokameralla kuvattu ulkoasu näinä päivinä ottamaan silmään. Ollut aikoinaan varmasti uraauurtavaa touhua ja mukavan dokumentinomainen tunnelma saatu aikaan, mutta on se aika karua katsottavaa. Leffan ns. outro onkin sitten kuvattu ihan 35 milliselle filmille ja näyttää hienolta. Cillian Murphy ollut jo tässä vaiheessa uraansa erittäin vakuuttava ja myöhemmin paljon tutummaksi tullut Brendan Gleeson vetää myös kelpo roolin. Pääosaan suunniteltiin alkujaan Ewan McGregoria ja Ryan Goslingia. Uraauurtava oli myös 28 Days Laterin näkemys viruksen aiheuttamista zombeista tai saastuneista. Leffa oli varmasti yksi ensimmäisiä sarallaan, jonka jälkeen samalla sapluunalla tehtiin tusinakauhuja epidemiaksi asti. Autio Lontoo sykähdyttää yhä ja soundtrack toimii vieläkin mainiosti. Lohduttomuus ja maailmanlopun tunnelma on hyvin saatu välitettyä. Katsottu suomalaiselta dvd:ltä.
Myrsky yllättää kolme automatkalaista jossain Walesin syrjäkylillä. He löytävät yksinäisen talon, jossa hovimestari (Karloff) ottaa vieraat vastaan omalla tyylillään. Femm-perhe ottaa vieraat vastahakoisesti vastaan. Tarjoavat jopa illalista. Kesken illallisen paikalle eksyy kaksi kulkijaa lisää (Toinen Charles Laughton). Hovimestari alkaa juopotella ja iskee silmänsä toiseen naisista. Lisäksi hän päästää lukkojen taakse teljetyn Saul Femmen vapaaksi. Illan tunnelma alkaa tiivistyä. Itselleni aiemmin tuntematon leffa oli jopa yllättävän hyvä.
Shiyori lähtee lohtulomalle ystävänsä Aikon kanssa. Tarkoitus on parannella rakkaushaavoja syrjäisen kylän lämpimissä kylvyissä. Majatalon emäntä kehoittaakin pesemään sääret hyvin. Käy ilmi, että kylän kulttiin kuuluu nuorten naisten jalkojen katkaiseminen. Kuvioihin ilmestyy vielä mustasukkainen Reika. Eikä Shiyori ole enää varma onko Aiko hänen vai kyläläisten puolelle.
27/31 Scary Movie (2000) https://www.imdb.com/title/tt0175142/?r ... %2520movie Olipas kauhean huono kauhukomedia. Puoli tähteä kummallekin hörähtämään saaneelle kohtaukselle (poliisipäällikkö esittelee omia valokuviaan ja naisten liikunnanopettajalta muljahtaa kassit pikkuhousujen välistä). Vika on kuitenkin eittämättä huumorintajussani, sillä filmin Imdb keskiarvo on 6.3 ja se tahkosi 19 miljoonan dollarin budjettiaan vastaan maailmanlaajuisesti 278 miljoona taalaa. Pelottaa ajatellakin että katsoisi vielä kaikki franchisen neljä jatko-osaa. Kauhu voi ilmetä monessa muodossa.
28/31 Ice Spiders (2007) https://www.imdb.com/title/tt0840304/?r ... 520spiders Araknofobiaa potevana kauhuelokuvien ystävänä olen vuosien saatossa haalinut kokoelmaani kaikenmoista karvajalkafilmiä. Nyt katseluun valikoitui premissiltään mielenkiintoinen Ice Spiders. Alussa pari metsästäjää törmää todella halvannäköiseen cgi hämähäkkiin. Jaahas, tää on näitä Scifi-Channelin halpoja creature feature tuotoksia. Hämyrit ovat ulkonäöltään PS1 cgi välinäytös tasoa. Nooh, sitten joukko "dude" slacker nuorisoa on matkalla laskettelukeskukseen jossa ex-olympia pujottelia ja elokuvan tuleva sankari on cool as a fuck. Pian juoni edistyy ja opimme, että alueella on myös armeijan vanha bunkkeri joka on nykyisin tutkimuskäytössä. Sinne on roudattu Afganistanin vuoristosta löydetty hämähäkin jäännös, josta DNA:ta uuttamalla on saatu luotua pakkasta kestävä lajike. Tarkoituksena on ollut luoda hämähäkin seitistä luodinkestävää panssaria, mutta keskuksen paha päälikkö tohtori on kasvattanut steroidien avulla lukiesta jättikokoisia, jotta seittiä saataisiin kerralla enemmän. Megaspaiderit tietysti ovat sitten karanneet ja suuntaavat pian kohti laskettelukeskusta armeijan miesten vastustelusta huolimatta. Ice Spiders ei pelota tipan tippaa, mutta leffan tempo on hyvä ja kieli on poskessa sen verran kivasti, että kyllä tässä viihtyi. Verta ja suolenpätkiä on näytillä ihan mukavasti ja kyllä mä nauroin ääneen kun paskannäköiset animaatio hämähäkit tappoivat rinteessä olevia laskettelijoita. Huvitti myös suunnattomasti, kun jengi on jäänyt hämisten saartamina rinteen alaosassa olevaan hotelliin loukkuun ja Olympia pujottelija sankari pakenee hotellin yläikkunasta suksilla kattoa pitkin pakoon ja onkin yhtäkkiä koko laskettelurinteen huipulla hämikset perässään. Elokuvassa olisi vain saanut olla enemmän juuri tällaista epäloogista perseilyä. Näyttelijöistä kolme on esiintynyt Melrose Placessa, mut en minä niitä tunnistanut. Arvosanasta jää puoli pistettä pois, koska filmi ei tarjoa ainoatakaan paljasta tissiparia. Hyvässä nousussa tai krapulassa Ice Spiders voi antaa enemmän. Kertakäyttö tawaraa, enemmän leppoisa viihdyke kuin kauhu, eli juuri sitä Sci-Channel/SyFy/Asylum 13 tusinassa huttua, mutta ei paskinta lajissaan.
to 26.10. Ti West: Pearl (2022) 1918. Nuori Pearl asuu texasilaisessa maatalossa äidin tiukan kurin alla, mutta haaveilee muutosta suurkaupunkiin ja tanssijan urasta. Jatkuva riitely äidin kanssa ja pettymys rakkauselämässä ajavat Pearlin lopulta veritekoihin. Leffa on prequel, päähahmo on 1970-luvulle sijoittuvan elokuvan X pahis, joten alusta asti tätä katsellessa on selvää, ettei lopusta tule onnellinen. Leffan voima on pitkälti Mia Gothin loistavan näyttelijäntyön ja sopivan synkällä tavalla hauskojen juonenkäänteiden varassa. Yksi kuukauden parhaista. **** Kevin Greutert: Saw X (2023) Ensimmäisen ja toisen Saw-elokuvan väliin sijoittuvassa "midquelissa" John Kramer matkustaa Meksikoon kokeellisen syöpähoidon perässä, mutta saa sen sijaan uusia asiakkaita ansoilleen. Jos sarjan elokuvat yhtään iskevät, tämä uusin on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Juoni nyt on mitä on ja lopun "twist" on alusta asti ilmiselvä, mutta Kramerista tehtiin onnistuneesti sympaattinen kaveri, uhreiksi valikoitui sopivan niljakasta väkeä, ja ansat olivat mielikuvituksellisia. Sarjan parhaita leffoja. ***½ pe 27.10. Chloe Okuno: Watcher (2022) Amerikkalainen Julia on juuri muuttanut uuden aviomiehensä kanssa Romaniaan. Uusi ympäristö pelottaa ja kielimuuri eristää, naapuri tuijottaa ja sarjamurhaaja pitää kaupunkia pelon vallassa. Eipä tämä juuri mitään uutta paranoiatrillerin genreen tuo, mutta Maika Monroe pääosassa ja laadukas ohjaus nostavat leffan tylsyyden suosta. *** Christopher Smith: Severance (2006) Brittifirman toimistoporukka saapuu Unkarin maaseudulle tiiminrakennuslomalle, mutta metsässä lymyävällä sarjamurhaajalla on muita suunnitelmia heidän varalleen. Kauhukomediassa on enemmän kauhua ja vähemmän komediaa kuin ennakkoon kuvittelin, mutta toimii se näinkin. Laura Harris on ihuna. ***½ Glenn Standring: Perfect Creature (2006) Maailmassa, jossa vampirismi on geneettinen sairaus ja ihmiset ja vampyyrit elävät sulassa sovussa, yksi vampyyri alkaa tappaa ihmisiä ja uhkaa 300 vuotta kestänyttä rauhaa. Leffalla on mielenkiintoisia ideoita, mutta niitä on ihan liikaa. Uusi twist vampyyrimyytistä, steampunk-maailma, kömpelö rasismimetafora, järjestäytyneen uskonnon ja vallankäytön kritiikki... Tuloksena on sekamelska, josta mikään idea ei erotu kunnolla. **
29/31 28 Weeks Later (2007) https://www.imdb.com/title/tt0463854/?r ... %2520later Kuusi kuukautta on kulunut ja Lontoota aletaan jälleen asuttaa jenkkiarmeijan valvonnassa. Don (Roberty Carlyle) on menettänyt elokuvan alkukohtauksessa vaimonsa, mutta saa lapsensa kuitenkin pakolaisleiriltä takaisin luokseen. Muksut sitten karkaavat vanhaa kotitaloaan tsekkaamaan ja siellä lymyää vaara, joka uhkaa aloittaa koko epidemian uudelleen... Yli 10 vuoden tauon jälkeen tuli tsekattua myös tämä jatko-osan toimivuus. Ihan jees meininkiä huolimatta typerästi käyttäytyvistä mukuloista ja armeijan henkilöistä sekä muutamista mahdottomista juonenkäänteistä. Tässähän on aika kova cast mukana: Robert Carlyle, Jeremy Renner, Rose Byrne, Idris Elba, Imogen Poots, Harold Perrineau jne. Synkkyys ja lohtuttomuus on säilytetty kiitettävästi ja goreakin tarjoillaan ensimmäisen osan tapaan. Mutta se kuvaus/kameratyösketely sitten. Voi herranjestas että oli paikoin ärsyttävää katseltavaa. Se että kaikki isommat toimintakohtaukset ja saastuneiden joukkohyökkykset on kuvattu epileptikon pitämällä käsivarakameralla kertoo siitä, että minkäänlaista vaivaa ei ole viitsitty näiden kohtaukset toteutukseen nähdä tai ole yksinkertaisesti ollut taitoa niiden tekemiseen. Ohjaaja Juan Carlos Fresnadillo luottaa toiminnassa salamaleikkauksiin, joilla peitetään kuvatun materiaalin vähyyttä ja suunnittelemattomuuta. Mitään muuta raivopäiden hyökkäyksistä ei tahdo saada selvää kuin punaiset silmät ja aukovat suut. En muistanut elokuvan visuaalista toteutusta näin huonoksi. Ei tämä missään nimessä katselukelvoton ole, mutta kyllä käsivaralla lähti tähti arvosanasta pois. Katsottu kotimaselta blu-ray julkaisulta.
Kauhean kiva idea tämä ketju! kiitos aloittajalle ja osallistujille. Kauhu ei ole ihan sitä ominta genreä mutta ajoittain tulee katsottua, ainakin kehuttuja teoksia. Sekä sivistyksen vuoksi, monipuolisuutta kulttuuriin. Ja toimiihan se kauhu mukavana kevennyksenä arjesta. Ketjun innoittamana siis kauhua katseluun kauhukauden kunniaksi: Lamb (2021) Sattumalta Areenalta huomattua erikoisempaa tarjontaa, islantilaista elokuvaa. Arkinen hidas leffa haastoi kärsivällisyyttä varsinkin käynnistymisessä, mutta palkkioksi sai riittävästi outoutta. (Yle Areena) Renfield (2023) Puheet Nicolas Cagen antaumuksellisesta sivuosasta houkutteli ja tämä lähti mukaan tarjouksesta. Humoristinen vampyyri-iloittelu viihdyttää napakan mittansa verran. Mukana on aika veristä, huvittavaa toimintaa, hurmeenhimoisillekin ravintoa. (AppleTV) It Follows (2014) Mitenhän tän muotoilisi, mukavan pienimuotoinen, positiivisella tavalla pelkistetty leffa nuorison piinaajasta. Mutta mikä se piinaaja oikein on.. (HBO Max) Don't Worry Darling (2022) Florence Pugh'n pääosa kannatteli tätä hienon näköistä leffaa. Todellisuuden rakoilut miellytti, ja ennalta tummaksi tiedetyn teema silti hieman yllätti, positiivisesti. (HBO Max) The Menu (2022) Nyt yli hyvä! Erinomainen, hykerryttävän herkullinen kattaus ja toteutus, hyviä hahmoja. Foodiet saa vielä ekstra-annoksen teemoista, mutta maistuu tämä ilman sellaisiakin perversioita. (Disney+) Fresh (2022) Palvelu suositti katsotun perusteella tätä. Hyvin tehty, aika ahdistavaa menoa sopivan uskottavuutensa ja psykopatian takia. (Disney+) No One Will Save You (2023) Joistain jännäreistä voi pilata jännitystä tietämällä etukäteen onko yliluonnollisia elementtejä vai ei. Tätä ei. Tosi vähäsanainen toteutus, ilmeikäs pääosa viestii riittävästi ilman dialogiakin. (Disney+) Jennifer's Body (2009) Jonkun sortin moderni kulttiklassikko tämä ilmeisesti. Toteutuksessa on tiettyä kökköyttä, mutta lopulta kokonaisuus & asetelma oli riittävän toimiva, ja yksittäisiä hyviä hetkiä löytyy myös. Megan Fox oli hyvä. (Disney+) Sivuhuomiona, olipas striimi-painotteinen kattaus.
30/31 From the Dark (2014) https://www.imdb.com/title/tt4030442/?r ... lmg_t_8_dr Nuoripari Mark ja Sarah ovat roadtripillä Irlannin maaseudulla, kun auto jumiutuu mutavelliin. Samoilla mestoilla pahuus hieroo juuri unihiekkaa silmistään tuhannen vuoden unien jälkeen. Syvältä pimeästä suosta nousee käsittämättömän paha. Mark ja Sarah ymmärtävät pian, että valo on heidän ainoa suojansa, mutta kun aurinko laskee ja valonlähteet heikkenevät, he taistelevat henkensä puolesta. Mainio Irlantilainen indie horrori. Ohjaaja Conor McMahonin kädenjälki oli ennestään tuttu kahdesta muusta kauhistelusta, Dead Meat (2004) ja Stitches (2012). Muistan nauttineeni myös noista molemmista. Sarahin näyttelijä Niamh Algar oli tuttu toisesta irkkukauhusta Without Name (2016), jonka pari vuotta sitten kauhukuussa tsekkasin ja arvostelin (3/5). Algarin voi nähdä myös tuoreessa brittikauhussa Censor (2021), joka minulla vielä näkemättä. McMahon naulaa tunnelman heti leffan alussa kohdilleen. Suolla savea/turvetta (en saanut selkoa) kasoihin keräävä vanhahko maajussi osuu pistolapiollaan johonkin kovaan. Sehän on vaarna ja epäonnekseen jussi riuhtaisee vaarnan savesta, jolloin ikiaikainen pahuus herää verenhimo suupielissään. Tämä alkukohtaus on kuvattu upeasti viimeisten auringonrippeiden valaistessa suoaluetta punaisellaan. Tunnelma pitää vaikka yö saapuu ja Markin sekä Sarahin selviytymiskauhut todistetaan hyvin vähässä valaistuksessa. Varjoja käytetään hienosti ja on mukava bongata missä nurkassa vahvasti klassisen Nosferatun muotoja muistuttava vampyyrimörkö luuraa. McMahon saa vähällä dialogilla Markin ja Sarahin varsin pidettäväksi kaksikoksi. Kun alussa hieman jääräpäinen ja dominoiva Mark (vaikka osa tästä paljastuukin vedätykseksi) ottaa osumaa, on Sarahin noustava tilanteessa aktiiviseksi toimijaksi mikäli aamuun asti aikoo selviytyä. Eristyneisyyden fiilis on mainio ja rappiolle ränsistynyt maatila tarjoaa mainion leikkikentän survival horror genren mehusteluille. Hahmojen tekemisen ja valintojen suhteen voidaan aina nillittää epäloogisuuksista, mutta itse olin niin uppotunut hyvään meininkiin, etten ehtinyt kaikkia mahdollisia käyttämättä jätettyjä valonlähteitä puntaroida. Sitä paitsi vampyyri on varsin viekas ja nokkela poistamaan valaisinlaitteistoa pois pelistä. Paljon sisätilojen toiminnasta on kuvattu käsivaralla, kamera heiluu mutta tällä kertaa kaikesta tapahtuvasta saa hitto soikoon selvää. Musiikit ovat nautittavan alakuloista settiä. From the Dark omaa riittävästi omaperäisyyttä, tunnelmaa ja teknistä onnistumista, että sitä voi helposti suositella kaikille verenimijöistä kiinnostuneille. Katsottu Dark Sky Filmsin julkaisemalta R1 dvd-levyltä.
la 28.10. Roy William Neill: The Black Room (1935) Aristokraattiperheeseen syntyvien kaksospoikien yllä on synkkä varjo: vanha ennustus sanoo, että kaksosista nuorempi murhaa vanhemman. Vuoskymmeniä myöhemmin vanhempi veljeksistä on tullut vainoharhaiseksi hulluksi, jolla on salakavala suunnitelma estää ennustuksen toteutuminen. Poe-vaikutteinen tarina on mainio ja Boris Karloff tuplaroolissaan erinomainen. **** Tero Molin & Tommi Lepola: Skeleton Crew (2009) Amerikkalainen kuvausryhmä tekee kauhuelokuvaa suomalaisessa hylätyssä sairaalassa, mutta kun ohjaaja löytää todisteita sairaalassa tapahtuneista todellisista veriteoista, todellisuus ja fantasia alkavat sekoittua keskenään. Ideasta olisi voinut saadakin jotain irti, mutta leffa kompastuu näppäryyteensä, kömpelöön parodiointiin ja todella surkeaan näyttelyyn. Suomalaisten näyttelijöiden rallienglanti ei varsinaisesti auta asiaa. Mutta pakko kai vähän on silti arvostaa, että suomalaiset elokuvantekijät ovat yrittäneet jotain erilaista. ** Uwe Boll: BloodRayne (2005) Vampyyri-ihmishybridi Rayne aikoo kostaa isälleen, vampyyrikuningas Kaganille, ja lyöttäytyy yhteen vampyyrinmetsästäjien joukon kanssa. Leffa sai juonensa videopelistä, ja sen huomaa. Minkäänlaisen tarinankaaren sijasta se on kokoelma kenttiä, jotka päähahmon on läpäistävä päästäkseen seuraavaan kenttään. Ohjaus on latteaa ja lavasteet kuin halvasta keskiaika-teemapuistosta. Kastiin on saatu hyviäkin näyttelijöitä (Ben Kingsley, Michelle Rodriguez, Michael Madsen), mutta he näyttävät olleen kuvauksissa puoliunessa. Pääosaa näyttelevä Kristanna Loken ei kummoinen näyttelijä ole. * Joe Dante: The Howling (1981) (uusintakatselu) Sarjamurhaaja on ottanut uutisankkurin silmätikukseen, ja ankkuri avustaa poliisia tämän kiinniotossa. Rikollinen viedään ruumishuoneelle ja kaikki hyvin, vai onko? En edes viitsi tuon enempää kertoa, vahva suositus katsoa leffa ilman ennakkotietoja jos ei ole ennestään tuttu. Yksi kuukauden parhaista leffoista. **** su 29.10. Scott Cooper: Antlers (2021) Kahden pikkupojan isä löytää maanalaisesta tunnelista pahan voiman, joka ottaa hänestä vallan. Vanhemman pojan uusi opettaja, jolla on traumoja omastakin takaa, yrittää selvittää mikä pojalla on hätänä. Ihan hyvää hitaasti etenevää tunnelmanluontia ja komeasti toteutettu hirviö, tönkkö kässäri on miljoona kertaa ennenkin nähtyä tavaraa. Kastissa laatunäyttelijöitä, jotka tekevät minkä pystyvät. **½ Ti West: X (2022) (uusintakatselu) 1979. Kunnianhimoinen elokuvatuottaja matkustaa näyttelijäkaartinsa ja kuvaajansa kanssa texasilaiselle maatilalle kuvaamaan pornoelokuvaa, mutta heidän touhunsa herättävät talon vanhassa omistajapariskunnassa ristiriitaisia tuntemuksia, ja kohta alkaa päitä putoilla. Mia Goth pääosassa (pääosissa) on loistava ja Ti Westin sopivan kiero huumorintaju uppoaa. ****
Tervehdys palstaveljet! Liityin viimeinkin uudestaan tämän ketjun innoittamana. Tämä on upea ketju, itse katsonut vain Werewolf väreissä tässä kuussa kun eukko hannaa. Mutta tällaista lisää, varmaan ollutkin mutta olisko samanlainen jouluhaaste paikallaan?