3D tekniikka

Olisikohan aika avata oma pääotsikko 3D tekniikalle, laitteille jne. kun ne nyt tekevät tuloaan?

3D tekniikoitaa lienee useita. Aikoinaan 3D:ssä oli kaksi erillistä kuvaa joita sitten katsottiin punavihreä pahvilappujen läpi. Ei oikein sytyttänyt

Yksi tekniikka on käyttää horisonttaalisesti ja vertikaalisesti polaroitua kuvaa. Onko tämä tekniikka teattereissa yleinen? Entäpä mitä tekniikka käyttävät 3D DVD:t ja Blu-ray:t.

Kävin katsomassa 3D Avatarin (upeat maisemat). 3D laseissa oli lasien välissä millin kokoinen aukko, kun sen peitti hävisi myös 3D. Mikähän tämä 3D tekniikka on?

Jostakin luin että tulossa on 3D TV:t. Kaipa niistä tulee useita kilpailevia versioita kuten beta/VHS, eri CD-formaatit, HD-DVD/Blu-ray. Mitenkähän tässä tulee käymään?

Olisko jotain muuta 3D:stä mikä olisi hyvä tietää?

AT

 

Fyysisesti levitettävä lähdemateriaali on speksattu ja sen suhteen ei ole kilpailevia formaatteja.(blu-rayn 3d laajennus). Lähdemateriaali ei ole sidottu mihinkään tiettyyn näyttötapaan. Näyttölaitteiden osalta löytyy erilaisia implementaatioita. Siirtotapa lähteen ja kohteen välillä on myös speksattu ja se on hdmi1.4(a) joten suhteenkaan ei pitäisi olla olemassa (enää) kilpailevia formaatteja joilla on tukea isoilta pelaajilta.

Blu-ray 3d Leffoissa on molemmille silmille oma 1080p kuva ja näyttölaite parhaansa mukaan noista kyhää 3d:n tai jos ei osaa niin näytetään vasemman silmän kuva 2d-laitteissa. Peleissä löytyy erinäköisiä ratkaisuja millä tuotetaan 3d kuvaa ja se on vähän kimurantimpi asia.

Lähinnä fragmentoitumista markkinoihin tulee siitä, että yhden television mukana tulevat lasit eivät välttämättä toimi toisen television/tykin kanssa.

 

Teittinen selitti tuolla 3D-teatteriketjussa tämän suht' simppelisti.

 

Shutteri lasit: Suurin osa näytöistä / projektoreista käyttää tätä tekniiikkaa. Lasien keskellä on infrapunasensori jonka tahdissa lasit pimentää vuorotellen toisen LCD linssinsä. Lasit on isot, polarisoituja painavemmat ja toimivat nappiparistolla. Kuva päivitetään 120hz tahdissa jolloin kummatkin silmät saa 60hz kuvan.
Kävin muutama viikko sitten ihailemassa yhtä 3D-telkkaria expertillä. Näytti muuten varsin upealta, mutta näyttön kiiltävyys latisti paljon kolmatta ulottuvuutta.

Polarisoidut lasit: Kuvasta suodatetaan esim joka toinen rivi eri silmään, jolloin resoluutio puolittuu. Polarisoidut lasit ovat varsin kevyet ja niitä löytyy aurinkolasien kokoisita pieniin muovirimpuloihin. Polarisaatiostakin on montaa eri tekniikkaa, mutta toimivat pääpiirteittäin samalla tavalla. Kaikki polarisoidut lasit eivät sovellu kaikkiin näyttöihin.
Tietokonekäytössä polarisoitujen näyttöjen ei pitäisi periaatteessa tarvita enempää tehoja näytönohjaimesta, kuin normaalisti 2D:lla pelatessa. Shutteri laseilla tarvitaan tuplasti enemmän konetehoa. Vaakapolarisoidussa näytössä on pystysuunnassa pieni katselukulma. Zallmani kai ainoana suomessa tarjoaa polarisoitua tietokonenäyttöä. Joissain 3D-läppäreissä käytetään myös polarisoituja näyttöjä.

Sitten on olemassa pieniä näyttöjä jotka ei tarviste laseja. En muista tekniikan nimeä, mutta siinä jokatoinen pystyrivi näkyy hieman eri kulmassa, jolloin kummatkin silmät näkee eri kuvan. Tässä on myös erittäin pieni katselukulma (yks näkee kerralla) ja näytön resoluutio puolittuu. Fujifilmin 3D-digikamerassa ja sen 8" valokuvanäytöstä löytyy ainakin tälläinen. Uuteen nintendon 3DS käsikonsoliin taitaa tulla myös vastaavanlainen näyttö.

Tällähetkellä kehitteillä on 3D-näytöt jotka ei tarvitse laseja ja joita pystyy useampi henkilö katsomaan. Yhdessä artikkelissa puhuttiin sellaisesta näytöstä joka seuraa max 4 katsojan silmiä ja säätyy silmien sijainnin mukaan. Parin vuoden päästä (ehkä) saattaa alkaa tulemaan markkinoille.

Joisain artikkelissa on ollut myös juttua ettei lapsille suositeltaisi 3D-näyttöjen käyttöä, koska ne voisi haitata silmien kehitystä. Näitten näyttöjen terveysvaikutuksista ei myöskään vielä tiedetä mitään. Jotkut ihmiset saavat niistä ainakin päänsärkyä.

 

Tota, öö? http://fi.wikipedia.org/wiki/Polarisaatio

 

Minulla 3D-puuhailut tyssäävät kolmeen kohtaan:

1. Laitteiden uusinta ties kuinka monennen kerran. Suurin osa ihmisistä on vasta päässyt digitaalisen median maailmaan ja nytkö pitäisi olla jo ostamassa 3D-televisioita, -soittimia ja -virittimiä? Me teknofriikit jotka olimme ehtineet sijoittaa jo Full HD/BD -tekniikkaan ennen 3D:n mukaantuloa emme välttämättä katso hyvällä, kun pelkän 3D-tuen takia pitää pistää lähes kaikki hankinnat uusiksi.
2. 3D-lasien sopimattomuus kotiin. Minä ja epäilemättä monet muut katsomme kotona elokuvia eri tavalla kuin elokuvateatterissa. Käymme vessassa ja jääkaapilla, käytämme kännykkää niin soittoihin, tekstareihin kuin sähköposteihinkin ja muutenkin saatamme liikkua katselupaikalta useamman kerran elokuvan aikana. Henkilökohtaisesti minua ei kiinnostaisi alkaa 3D-laseja vedellä päähän ja pois kovempaa tahtia kuin David Caruso. Entä jos katsojia on enemmän kuin yksi? Pitäisikö kaikilla ostaa kalliit lasit erikseen? 3D-laseja vaativaa sisältöähän ei lasiton henkilö voi katsoa.
3. Sijoittuminen ruutuun nähden. Käsitykseni mukaan nykyinen 3D-tekniikka vaatii, että katsoja on vastapäätä ruutua eikä sen sivussa. Jos katsojia on monia tai jos sisustuksen takia ruutua pitää katsoa kulmassa, niin eipä siitä ilmeisesti mitään oikein tule.

 

Mutta näin se kehitys kehittyy. Jos haluaa uusia ominaisuuksia, niin ostetaan uudet kamat. Ei tässä mitään kummallista pitäisi olla alan harrastajalle.

Miksi lasit pitäisi ottaa pois päästä jos käy esim. jääkaapilla? Niistähän näkee läpi ihan sujuvasti. (Pikku sivunoottina sen verran, että ainakin minun kotiteatteristani lentää kaaressa, jos pilaa muiden nautinnon kälättämällä kännykkään kesken leffan.)

Näinhän se tosiaan on. Lasien hinnat tulevat kyllä alas ajan myötä.

Ei vaadi. Katselukulma on toki hieman kapeampi kuin taviskuvalla, mutta 3D toimii muuallakin kuin kohtisuoraan ruudun edessä.

 

Joo, eli lcd-näytössä on joka toisen pikselirivin päälle laitettu eri suuntaan polarisoivan pinnan. Lasien linsseissä on myös eri suuntaan oleva polarisaatio ja kun näytön ja linssin polarisaatiot menevät ristiin, valo ei pääse läpi. Yhdellä silmällä läheltä katsottuna kuva näyttää raitaselta kun joka toista riviä ei pysty näkemään.
Polarisointia pystyy testaamaan tavallisilla polarisoiduilla aurinkolaseilla ja tavallisella näytölläkin. Kun pyörittelee aurinkolaseja näytön edessä niin tietyssä asennossa näytön valo ei pääse lasien läpi, jolloin näyttö näyttää pimeältä.

 

Noista terveysvaikutuksista on puhuttu justiin shutteri lasien käytössä. Siinä oleva ongelma on että kun linssi pimennetään niin silmän mykiö laajenee jotta se näkisi paremmin pimeässä ja kun linssin aukaistaan ja valo pääsee linssin läpi, silmän mykiö supistuu. Tätä liikettä kun mykiö tekee 60 kertaa sekunnissa useamman tunnin ajan niin silmät voi rasittua. Samsungikin on antanut jonkun varoituksen 3D-näytöistä että käyttö on omalla vastuulla.
3 tuntista Avataria katsellessa multakin pääsi parit kyyneleet (ei surusta) vaan siitä että silmiä kirveli. Leffan loputtua oli vähän höpö olo eikä tienny uskaltaisko auton rattiin hypätä. Polarisoiduissa laseissa ei ole samaa ongelmaa.

 

Eli jos tulevaisuudessa 3D-TV-lähetyksetkin yleistyvät, niin meneekö homma siihen, että perhe hortoilee hortoilee kotona mustat muovimötikät päässä kaiken aikaa? Minä kun luulin, että tulevaisuutta pitäisi olla se, että ihmisten tarvitsee yhä vähemmän pitää mitään mukanaan ja yhä useampi asia on integroituna yhteen laitteeseen. Nyt sitten ollaan menossa vissiin takaisin siihen, että pitää pitää mukanaan muovimassaa että pärjää.

Totta kai jos on ns. asuntolaina-kotiteatteri, niin siihen voi varata 3D-lasit. Toisaalta jos kyse on normiolohuoneesta, -laitteista ja -katselijoista, niin 3D-lasien kanssa pyöriminen ympäri huushollia kuulostaa kyllä hölmöltä ja kovin vanhanaikaiselta. Sen rinnalla Gordon Gekkon vanha kännykkä alkaa tuntumaan jo iPhonemaiselta.

 

Parin kuukauden kuluttua itse asiassa saapuvat jo ensimmäiset myyntiin:
http://www.prosessori.fi/uutiset/uutinen2.asp?id=56496

Toki ruudut ovat vielä pieniä (20"), mutta lasiton 3D näyttäisi joka tapauksessa tulevan markkinoille odotettua aiemmin. Projektorikuvakokoon tottuneille tuo ei toki varmasti ole missään vaiheessa vaihtoehto.

 

3D piilolasit tekevät tuloaan...

http://www.3dtvblog.info/2010/02/09/3d-contact-lenses-are-they-coming/

http://www.televisions.com/tv-news/No-joke-3D-contact-lenses.php

 

Mutta nuo eivät ole head-tracking -näyttöjä, joista juksu puhui.

 

Ei millään pahalla, mutta viestistäsi jäi sellainen maku, että nyt haetaan aika kaukaa argumentteja nillittämisen tueksi.

 

Aivan, juu. Enpäs tuota hoksannut. Mutta siltikin, ei varmaan monikaan odottanut lasittomien 3D-töllöjen tulevan vielä tänä vuonna markkinoille. Luulisi vaikuttavan nykyisten vehkeiden myyntiinkin; kannattaako kolmedeehen satsatakaan vielä, jos kohta pääsee nauttimaan siitä ilman laseja?

 

EtP ei taida kuulua suomalaiseen valtaosaan, joka käyttää silmälaseja joka päivä ja koko ajan.

Se on tosi, että koti-3D maksaa nyt reilusti, tekniikka ei ole vakiintunut, ja lähdemateriaaliakin on harvakseltaan.

 

Onhan tuo ollut varsin yleisessä tiedossa jo useamman kuukauden ajan.

Kohta ja kohta. Aina saa odotella sivurajoilla, jos jää odottamaan sitä seuraavaa ja parempaa, kuten tiedät.

Nuo Toshiban julkistamat näytöt eivät ole minusta lähelläkään validia vaihtoehtoa nykyisille 3D-näytöille: 1) surkean pienet kuvakoot, 2) vajakkiresoluutio ja 3) multiparallaksi ei tule toimimaan toivotulla tavalla nykyisillä S3D-materiaaleilla, koska ne on kuvattu kahdella kameralla tarvittavan yhdeksän sijaan.

Veikkaanpa, että tavallista kahden kuvakulman S3D:tä katsottaessa nuokin Toshibat kompastuvat siihen, että katsojan täytyy istua tietyssä kohdassa, eikä päätä voi kovin paljoa liikuttaa 3D:n siitä kärsimättä.

 

Viimeisestä olen samaa mieltä, kahdesta ensimmäisestä en. 3D-televisiota ostaessa saa huippuluokan 2D-television, jossa on lisänä 3D-ominaisuus. Hintaero vastaavantasoiseen 2D-töllöön ilman 3D:tä on joitain satasia.

Blu-ray 3D on vakiintunut standardi ja vieläpä taaksepäin yhteensopiva. Aktiivi- ja passiivilasitekniikat ovat molemmat olleet jo pitkään käytössä elokuvateattereissa, joten tuttua kauraa nekin. Korkeaan virkistystaajuuteen kykenevät näyttöpaneelit eivät nekään ole mikään uusi juttu. Kaikki 3D:n palaset ovat kasassa, toimivat hyvin keskenään, ja vaikka tämäkin tekki kehittyy, ei näköpiirissä ole mitään paranneltua versiota, joka yhtäkkiä rikkoisi yhteensopivuuden. Kyllä 3D on minusta ihan vakiintunutta tekniikkaa.

 

No se ei ollut tarkoitus. Kyllä minä näen erillisessä teatteritilassa 3D-lasien paikan hyvinkin, mutta tavalliseen olohuoneeseen ne tuntuvat oudolta lisältä. Jos sinusta ei ole mitään ihmeellistä siinä, että käydään keittiössä tekemässä voileipä 3D-lasit päällä ja sitten vielä laitetaan pyykit koneeseen ennen ruudun ääreen menemistä, niin näemme kai asiat sitten hyvin eri tavalla (pun not intended).

Toki ne 3D-lasit voidaan ottaa päästä pois. Toisaalta jokainen voi tietenkin sitten kysyä itseltään kuinka monta kertaa nousee sohvalta television äärestä hoitamaan samaan aikaan jotain toista asiaa päivän aikana. Niitä 3D-lasien pois ottamisia ja takaisin päähän laittamisia tulee varmasti keskimäärin aikamoinen määrä. Taas toisaalta olohuoneen sohva/pöytä voi näyttää mielenkiintoiselta, kun koko perheen lähtiessä tekemään voileipiä lojuu 3D-laseja joka puolella.

Jos nyt mielikuva siitä mitä tarkoitan pitäisi antaa, niin Angry Video Game Nerdin arvostelema Nintendo Power Glove on hyvä esimerkki. Kyseinen ohjainhanska mukamas parantaa pelikokemusta, mutta yhtenä kysymyksenä herää miksi ihmeessä kukaan haluaisi jotain vempainhanskaa pitää kädessään jatkuvalla syötöllä. Jälleen kerran se voileivän teko Power Glove päällä näyttäisi ikkunasta sisään katsovasta melkoisen omituiselta. En sitten tiedä onko tässä kyseessä enemmän se, että täysverinen kotiteatteriharrastaja ei ajattele näitä käytännön puolia, koska arvostaa vain tekniikkaa eikä sitä miten se integroituu kotiin.

Kyllä minä elokuvia katsoessa sekä tekstejä kauempaa lukiessa silmälaseja käytän. Vaikka varmasti modernit 3D-lasit ovat kevyempirakenteisia, niin kyseessä lienee hieman eri asia kuin silmälasit mitä tulee mukavuuteen, painoon ja lasien läpi näkemiseen. Itse asiassa silmälasien käyttäjien luulisi suhtautuvan 3D-laseihin vielä kielteisemmin. Varmasti jokainen silmälasien käyttäjä olisi mielummin ilman niitä ja nyt sitten moderni kehitys onkin saapunut siihen pisteeseen, että nauttiakseen täyspainoisesti elokuvasta pitäisi lasien päälle laittaa toiset, raskaammat ja muovisemmat, lasit. Olenko tosiaan ainoa, joka näkee tämän käytännön puolen ongelmaisena? Jälleen kerran erilliseen teatteritilaan 3D:llä paikkansa on, mutta käytänteet lienevät eroavaiset, jos verrataan isoa kellariteatteria sitten tavalliseen olohuoneeseen.

 

Köh. Huomasinpa vasta nyt, että puhuitkin aiemmassa viestissä tosiaan tilanteesta, jossa 3D-lähetykset ovat yleisiä ja laseille on tarvetta/käyttöä selvästi nykyistä enemmän. Tuli vissiin luettua vähän hätäisesti, sori.

Tuosta tulevaisuudenvisiosta: uskoisin, että siinä vaiheessa kun 3D-ohjelmaa tulee niin paljon että lasien pitäisi olla päässä monta tuntia joka ilta, meillä on jo käytössä vähän eri 3D-värkit. En usko mainittuihin 3D-piilareihin pätkääkään (enkä voisi sellaisia käyttää), mutta veikkaanpa, että laitevalmistajat ovat tuohon mennessä (2015? 2020?) kehittäneet toimivia ja tarpeeksi edullisia head-tracking -näyttöjä, ja lasit ovat historiaa.