Luc Bessonin tuorein ohjaus Anna (2019) on viihdyttävä mutta mutkikas KGB-seikkailu, jossa nuori ja kaunis agentti Anna Poljatova (Sasha Luss) toimii huippumallina ja salamurhaajana Moskovassa ja Pariisissa 1980–1990-luvulla. Kaksoiselämä vaatii kuitenkin veronsa, ja katsojan on hallittava päässälasku. Elokuvassa seurataan Annan nousujohteista uraa KGB:n palveluksessa, mutta tarinan kronologia on pilkottu: välillä osa tapahtumista nähdään uudelleen ja saadaan olennaista lisätietoa. Elokuvan toimintakohtaukset ovat huimaavuudessaan satumaisia; esimerkiksi ravintolakeikassa ukkoa kaatuu melkeinpä loputtomasti ja hurmetta roiskuu objektiiviin. Kun aseista loppuvat panokset, Anna tarttuu kaiteeseen. Yhtä tehokasta tappokonetta ei valkokankailla ole kovin usein nähty. (Mukana myös tyttörakkautta pariisilaisittain.) Anna liittyy Bessonin supersankarittareiden joukkoon, jonka jäseniä ovat esitelleet Tyttö nimeltä Nikita, The Fifth Element ja Lucy. Kuvauksia on tehty Moskovassa, Pariisissa, Milanossa ja Belgradissa. Elokuva on ulkoisesti tyylikäs ja näyttävä, toiminta melkeinpä henkeäsalpaavaa, mutta tietoisesti osoitettu aikahyppely tekee seuraamisesta hiukan työlästä, koska koko ajan on oltava selvillä, missä ajassa nyt mennään, ja käänteitä tarinassa riittää. Vaikka ensi alkuun Anna tuonee mieleen elokuvat Salt ja Red Sparrow ynnä muut, pohjimmiltaan Spoiler Anna kertoo työväenluokan tytöstä, joka pyrkii järjestämään itselleen paremman elämän — tässä tapauksessa käyttää sekä KGB:tä että CIA:ta ja omaa kauneuttaan sosiaalisen nousun välikappaleina. Välillä tytölle meinaa tulla burn-out. Tavallaan Anna on jonkinlainen välineellistämisen apoteoosi, koska kaikki käyttävät toisiaan ja jopa itseään välikappaleina tavoitellessaan omia päämääriään, ja tätä voi pitää komediallisena, ironisena tai traagisena. Roolituksen osalta on kehuttava erityisesti Sasha Lussia (Valerian and the City of a Thousand Planets), joka on malli-agentin roolissa aivan ilmiömäinen, tarvittaessa herkkä, tarvittaessa tappavan armoton. Helen Mirren esiintyy hillityn ironisesti KGB-maatuskana, Luke Evans on lähiesimies KBG:ssä ja Cillian Murphy CIA:ssa — nämä kolme jäävät hiukan vaisuiksi. 3½/5 Ensi-ilta Yhdysvalloissa: 21.6.2019. — Ensi-ilta Ranskassa: 10.7.2019. Pohjoismainen blu-ray (BD-25) on yhdenlainen pohjanoteeraus: lisämateriaalia ei ole lainkaan, ja ääniraita on vain 5.1-kanavainen (UK:ssa ja USA:ssa Dolby Atmos). Muutama kuvanäyte: Spoiler
Ennemminkin tämä on täysi Nikita rip off, mutta johan siitä on aikoja sitten tehty Jenkki versio, joten miksei reboot uudelle generationille? UHD on myös olemassa, joten ei tarvitse vain Blu-ray tasoa katsoa, jos tämän haluaa nähdä.
Ei huono, mutta tuli kyllä varsin vahva fiilis että tämähän on nähty. Sama ohjaaja on kierrättänyt samankaltaista tarinaa jo vaikka kuinka kertaa. Tässä taisi olla melkoinen määrä ajankuvaan ja teknologioihin liittyviä mokia, ja etenkin aikakauteen sopimattomia laitteita. Tuota tosin hämärrettiin sillä että loikittiin jonkin verran aikajanalla sinne ja tänne. Kyllä tuon joka tapauksessa kertaalleen katsoi popcorn-viihteenä. SubTV:n tallenteelta katsoin ja kuva oli oikein hyvä.***½/*****
Tämä oli vaivaannuttavaa katseltavaa. Tai en tiedä, paraniko loppua kohden, mutta noin ½ tuntia jaksoin tätä leffaa. Harmittaa, kun muistaa miten hyvä viihdyttäjä Besson oli uransa alussa.