Jörn Donnerin ohjaama fiktiivinen elokuva Armi elää! on tarina yhdestä Suomen kaikkien aikojen tunnetuimmasta yritysjohtajasta. Se kertoo naisesta, joka loi Marimekon sekä sen puhdaslinjaisen tyylin, jota on opittu pitämään modernin suomalaisen muotoilun synonyymina. Niin johtajana kuin yksityishenkilönäkin Armi Ratia oli rohkea ja rajaton, kohtuuton ja kaikkensa antava. Armin tarina kerrotaan teatteriseurueen kautta, joka valmistelee näytelmää Armista. Armia näyttelevän Marian (Minna Haapkylä) johdolla he kysyvät uudestaan ja uudestaan, kuka tämä merkillinen nainen todella on? Näytelmä keskittyy Armin elämässä vuosiin 1949-68, jolloin Armi perustaa Marimekon, johdattaa sen kansainväliseen menestykseen ja lopulta joutuu puntaroimaan omaa suhdettaan yritykseen: tarvitseeko Marimekko Armia, vai Armi Marimekkoa? Harjoitusprosessin aikana Maria-näyttelijä kamppailee Armin ristiriitaisuuksien välillä ja etsii totuutta ja kokonaista ihmistä legendan takaa. Katso kuvagalleria: selattava | klikattava Ensi-ilta Suomessa 20.03.2015
Armi elää! on metafiktiivisen rakenteensa takia älyllinen ja ehkä hiukan kuivakaskin tutkielma siitä, kuinka oman aikamme ihmiset koettavat ymmärtää viime vuosisadan puolenvälin aikoihin vaikuttanutta yrittäjää. Armi Ratia oli monisärmäinen ihminen, joka kärsi yksityiselämässään pettymyksiä ja turvautui alkoholiin. Hän toimi toisenlaisessa yhteiskunnassa. Äärimmäisen pelkistetyt lavasteet ja näyttelijöiden pohdiskelut viittaavat tietenkin melko suoraan brechtiläiseen vieraannuttamiseen mutta myös Ingmar Bergmanin myöhäistuotantoon ja jopa Federico Felliniin. Lavastusta ei kuitenkaan voi luonnehtia saidaksi vaan ytimekkääksi à la Dogville, ja se korostaa näyttelijäntyön merkitystä. Minna Haapkylä saa roolistaan irti enemmän kuin odotin Kuulustelun perusteella. Elokuvan pituus ja rytmitys ovat onnistuneita, eivätkä metaelokuvalliset jaksot keskeytä Ratian tarinaa liiaksi. Sivuhenkilöt tuntuvat kuitenkin jäävän jotenkin ohuiksi. Jörn Donner on ottanut elokuvallaan tiettyjä riskejä, ja pelkän viihdyttämisen ja illuusion asemesta hän haastaa katsojaa myös älylliseen pohdiskeluun. 3/5
Pisteet rohkeudesta. Valittu tyylilaji on vaikea, eikä Donner ole täysin onnistunut, sillä elokuvassa muoto menee sisällön yli. Olen eri mieltä rytmityksen onnistumisesta, mutta pituus oli juuri se, mitä tätä jaksoi katsoa. Paha pettymys tämä oli. No, eurolla kun leffan osti, niin eipä tuo kauheasti kirpaissut. 2/5