Yhä useammin huomaan, että "tässä on taas elokuva, josta minä pidän, mutta jonka arvostelijat olisivat varmasti haukkuneet". Näinhän nimittäin on käynyt melkein aina. Voisi oikeastaan sanoa, että jos luen arvostelun, jossa kehutaan elokuvaa, annetaan paljon tähtiä jne. en todennäköisesti pidä elokuvasta lainkaan. Ja sama toisin päin, kun monet tuntuvat automaattisesti haukkuvan esim. kaikki toimintaelokuvat (kärjistäen), on hyvin todennäköistä, että kyseinen leffa on mielestäni hyvä. Tai jos ei näin, niin ainakin siten on tähän asti käynyt, että suurin osa mielstäni hyvistä elokuvista on saanut ala-arvoisen arvion. Olen tätä silloin tällöin pohtinut. Syitä voi olla useita. Yksi on silminnähtävästi se, että itse pidän toimintaelokuvista, n. 40% omista DVD:istä on actionia ja vielä 14% toimintakomediaa päälle. Ja toimintaleffoille ei tunnu arvostusta löytyvän. Sen sijaan kaikki Pianot, Englantilaiset potilaat, Kolmet värit yms. ovat niitä "oikeita" elokuvia. Toinen yleinen peruste elokuvan haukkumiselle on se, että se on "Hollywood-kamaa" tai "niin amerikkalainen". Joten taaskin pitää osata kääntää asia niin, että silloin on hyvät lähtökohdat. On huomattava, että jokainen on erilainen. Toinen pitää toisesta, jota toinen voi hyvinkin vihata omien mieltymystensä mukaisesti. Juuri tämän vuoksi asetan tietyllä tavalla esim. elokuvien arvioinnin kokonaan kyseenalaiseksi. Korostan kohtaa _tietyllä tavalla_. Tottakai esim. DVD-arvosteluissa voidaan jakaa paljon esim. teknistä tietoa "kuva on terävä", "lfe-kanavaa on käytetty vähän", "levyllä ei ole lisämateriaalia". Hyvä niin, mutta entäpä itse elokuvan sisältö. "Jackie Chan ei ole tässä elokuvassa terävimmillään" "Tarinan kerronta on tylsää" "Elokuvan juoni ei ole syvällinen" - miten tällaisia seikkoja voi perustella, kun ne pohjautuvat vain ja ainoastaan mielipiteeseen! Olkoonpa se sitten yhden tai tuhannen ihmisen mielipide, niin ei todellakaan välttämättä Sinun mielipiteesi! Voisin varmaan mainita täälläkin kymmeniä, vaikka satakin elokuvaa joita itse pidän hyvinä, mutta joita teistä suurin osa ei. Jos nyt olisin siinä asemassa, voisin pitää esittelyjä tv:ssä tai kirjoittaa arvostelun lehteen. Minulta vaadittaisiin mahdollisesti tarkempia perusteluja, mutta tämä tarkoittaa sitä, että oma mielipiteeni ei välttämättä saisi paistaa liiaksi läpi. Pystyisin kuitenkin juonimaan siten, että loppujen lopuksi kehuisin elokuvaa juuri siksi, että se on minusta hyvä, ja päinvastoin. Tämän vuoksi en koe suurta halua arvostella elokuvaa. Joutuisin hylkäämään oman mielipiteeni, mikäli haluaisin olla täysin objektiivinen, tavallaan rehellinen lukijoita kohtaan. Tällöin arvosteluun ei jäisi jäljelle mitään. Kaiken tämän vuoksi en välitä kärpäsen crapinkään vertaa lukuisissa lehdissä olevista arvosteluista, tv:n Ensi-illasta tms. tai edes Oscar-palkinnoista, joiden määrä ei paranna elokuvaa tippaakaan. Eikä minua huolestuta oma tilanteeni, koska kuten sanottu, en välitä arvosteluista. Mutta minua harmittaa se, että sadat tuhannet suomalaiset lukevat muiden kirjoittamia tekstejä, ja uskoessaan jättävät elokuvan katsomatta / ostamatta / vuokraamatta. Traban arvosteluissa on sentään se hyvä puoli, että kun/jos oppii tuntemaan arvostelijan elokuvamaun, osaa suhteuttaa sen omaan makuunsa. Tämäkään ei kuitenkaan takaa mitään, jos kirjoittaja on antanut esim. pienen häiritsevän yksityiskohdan vaikuttaa arvosteluun, vaikka se ei välttämättä häiritsekään ketään muuta. Toivon, että jaksoit lukea tämän kokonaan, varsinkin jos meinaat esittää kritiikkiä. Asian selittäminen, vielä siten että joku muukin kuin minä itse ymmärtäisi, on vaikeaa. Erilaisista arvosteluperusteista, tähtien antamisesta, keskusteltiin täällä Thread "Vielä DVD-luetteloinnista" . Olen muuten katsonut DVD:n "Dude, Where's My Car?" 5 kertaa muutaman päivän aikana. 3 kertaa 24 h sisällä. Silti, meinasin antaa leffalle vain 3 tähteä. Ehkä neljä.
Täyttä asiaa!! Kriitikoiden asenne jenkkikuvia vastaa on jo sellane että ei sieltä tuu ikinä mitään hyvää. Sitten joku puolalainen kulakki pakertaa jossain ladossa jotain hippitaide elokuvaa josta ei kenelläkään ole mitään hajua mitä siinä tapahtuu ja sitten joku kriitikko hehkuttaa sitä vuosisadan elokuvatapaukseksi. Ja oscareita tippuu...:grr:
Sinä olet ehkä ymmärtänyt asian hieman väärin: elokuva-arvosteluhan ON pelkästään mielipide. Ei sen ole tarkoituskaan olla objektiivinen ja puolueeton. Tämä pätee kaikkiin muihinkin arvosteluihin ja lukijan pitää tietenkin ottaa se aina huomioon. MKL
Tottakai kaikki arvostelut pitääkin ottaa aina vain yksittäisen henkilön mielipiteenä. Tosin kuten tuossa kirjoititkin voi tuttua arvostelijaa seuraamalla päästä nopeahkosti selville arvostelijan linjasta ja suhteuttaa sen sitten omiin mieltymyksiinsä. Itse seuraan, ja luotankin, ainakin joidenkin arvostelijoiden linjaan, esim. Hesarin Helena Yläseen. Sitten taas voi mainita esim. Turun Sanomien Tapani Maskulan, jonka arvosteluja en ole koskaan lukenut, mutta HS:n NYT-liitteessä julkaistavien tähtien mukaan miehen makua voi aina välillä vain ihmetellä. Kollektiivista hyvän elokuvan käsitettä on todella vaikea määritellä niinkuin sitäkin onko joillain ihmisillä vain yksinkertaisesti huono maku. Miten huonon maun voi määritellä jos se kyseisen henkilön kohdalla kuitenkin edustaa sitä parasta mahdollista makua? Itsekin voin tässä mitenkään provosoimatta sanoa että suurin osa nyky-toimintaleffoista on aika heikkolaatuista tavaraa ja moni varmasti onkin samaa mieltä, mutta mitä sitten? Mahoney on varmastikin eri mieltä ja aivan yhtä oikeassa kuin minäkin.
Muiden arvosteluihin en pahemmin katso (paitsi yhden hyvän ystäväni, jonka kanssa teemme leffadatabasea ja hänellä on hyvin samanlainen leffamaku) joten aloitan aina nollilta kun leffa hyrähtää päälle. Itse "luokittelen" leffoja näin: 1. Viihdeleffat eli "popcorn-elokuvat". Katsellaan, eikä aivoja tarvitse rassailla. Esim. "Independence Day". 2. Taide-elokuvat, ts. "ajatuskia herättävät leffat" (ei ollut kirjoitusvirhe). Katsellaan ja pistetään aivot hyrräämään oikein tosissaan. Esim. "Lost Highway". 3. Kulttileffat. Pätkät, joissa joko rikotaan rajoja tai ollaan muuten vaan tehty niin "hämärää" leffaa ettei sitä voi luokitella ykkös- tai kakkoskategoriaan. Esim. "Rocky Horror Picture Show". 4. Camp-leffat. Tahattomasti tai tahallisesti huonoja leffoja, jotka todellakin ovat niin huonoja että se on loistavaa. Esim. "Plan 9 from Outer Space" tai "Ponterosa". Jokaista leffaa arvostelen sen mukaan mihin se selkeästi on tarkoitettu. Kun katsoin "Pearl Harborin", en todellakaan nähnyt sitä minään 2-4 -kategorian leffana. Puhdasta viihdehömppäähän se oli. Ja pidin siitä, koska se oli tehty hyvin ja se viihdytti minua. Oh, liian pitkää tekstiä, eihän näitä kukaan jaksa lukea... STOP!
Hyvä että lisäsit sanan ehkä. En minä ymmärtänyt sitä väärin, jos luit koko tekstin, huomasitkin ehkä... mutta ajatellaanpa syvällisemmin, ok? Mikä on arvostelijan tarkoitus, kun hän kirjoittaa tekstiään? Haluaako hän kenties vain saada palkkansa, vai saada ihmisiä katsomaan tiettyä elokuvaa, välttämään toisia elokuvia? Mikä on pohjimmainen syy? Jos arvostelijan tarkoituksena on vain tyydyttää oma kirjoituksenhalunsa tai saada palkkio tms. mitä virkaa arvostelulla on? Kun lukijan pitää ottaa huomioon arvostelijan oma mielipide, miksi lukea koko arvostelua. Hänhän voi olla täysin eri mieltä kuin mitä itse olisit. Tämä siis taas vain itse elokuvan sisältöä arvioitaessa, kuten sanottu.
Älähän nyt... minä jaksoin ainakin. "Luokittelu"perusteesi on varsin hyvä! Mutta toisaalta, jos nyt ajatellaan että esim. minä kirjoittaisin arvostelun jostain "popcorn-leffasta", jota pitäisin hyvänä. Lukija ei välttämättä tajua, että arvostelu on tehty siltä pohjalta. Tämän vuoksi moni saattaisi pettyä ja olisi taas ollut parempi jos hän ei olisi ikinä lukenutkaan arvosteluani. Toisaalta, eihän tässä lukijoilla mitään "rahat takaisin!" -oikeuksia olekaan.
Leffakriitikon ammatti on puoliksi yhtä pörssianalyytikon kanssa: Molemmat tekevät ammattiaan omien silmiensä kautta, omia näkemyksiään julki tuoden, arviot osuvat jotakuinkin yhtä usein maaliinsa. Sillä erotuksella kuitenkin, että vaikka analyysit ovatkin vain arvioita tulevasta, tulevat pörssikurssit ovat aina faktoja. Leffa-arviot ovat myös näkemyksiä, joissa "oikeat mielipiteet" ovat kuitenkin vain niin oikeita, kuin niitä lukevien ihmisten omat "oikeat mielipiteet"...
Tapani Maskulasta kun tuli puhe niin pakko on sanoa, että tähtiä se jakaa ihmeellisillä perusteilla, mutta osaa se mies kirjoittaa ihan fiksusti. Ite en koskaan oikeastaan ajattele niitä tähtiä vaan sitä juttua...Eli kuka vaan voi sanoa, että olipas siinä taas yhden tai vaikkapa viiden tähden leffa. Se, että pystyy perustelemaan minkä takia näin on niin on jo paljon vaikemapaa. Sen takia arvostan Maskulan arvosteluja. Turun Sanomien leffa arvosteluja voi hakea täältä
Tuohan tuossa juuri onkin pointtina. On kiinnostavaa tietää muiden ihmisten mielipiteitä asioista. Rivien välistä taas pystyy kyllä huomaamaan miten arvostelu soveltuu omiin mieltymyksiin. Jos esim. kriitikko kirjoittaa "leffa oli pilattu liialla toiminnalla ja teinihuumorilla" niin silloinhan toiminnan ja teinihuumorin ystävät voivat pitää sitä suosituksena. Hyvä arvostelija ei pelkästään julkituo mielipiteitään vaan myös perustelee ne.
Mutta eipä ollut Maskulalla munaa arvostella Sormusten Herroja. Se tavanomainen ameriikasta kotoisin oleville elokuville jaettava yksi tähti olisi varmasti ollut Tolkien-faneille liikaa. Välillä kannattaa siis olla vaiti, ja jättää provokaatiot toiseen kertaan.
Haukkuihan Maskula LOTR:n rivien välissä leffavuoden 2001 yleiskommentoinneissaan. Jokainen äijän arvosteluja lukenut arvannee täsmälleen mitä sanankäänteitä hän käytti. Hesarin NYT -liitteen kriitikon valinta -sivulta tosin saa sen käsityksen, ettei Maskula ole edes nähnyt kyseistä elokuvaa. No, tosi guru tietenkin tietää näkemättäkin mistä on kyse :hitme:
...toi oli aikas rankasti sanottu, en väitä että itse tai ystäväpiirini olisi mitenkään erityisen valaistuneita vaan minulle/meille ei todellakaan merkitse p****n vertaa mitä ja kuka on jossain arvostelussa sanonut - arvostelutkin vaihtelevat mediasta toiseen. Lähinnä leffat menee oman filtterin läpi kuten keitä siinä on, kuka ohjannut, genre ja ennen kaikkea kun tulee seurattua erinäisin keinoin leffojen valmistumista käsiksestä anttilan hyllyyn niin siinä vaan muodostuu kuva "...että tuonpa haluan nähdä...", se mitä joku sitten keksii siitä sanoa on aivan sivuseikka ! -lepo-
Ehkäpä luet väärien ihmisten tekemiä arvosteluita? Varmasti löytyy sellaisiakin, jotka pitävät nimenomaan toimintaelokuvista ja keskittyvät niiden arvosteluun. Näin varmasti onkin. Syynä varmaankin on se, että suurin osa toimintaelokuvista vain toistaa samaa vanhaa kaavaa, sisältäen kaikki lajityyppinsä kliseet. Näyttelijöitäkään harvemmin valitaan heidän taitojensa perusteella (ellei kyse ole hyppypotkun näyttävyydestä), vaan pikemminkin ulkonäön tai "viileyden" mukaan. Niiden ei ole tarkoituskaan tuoda esiin mitään syvällisempiä ajatuksia; ne on tarkoitettukin vain viihdykkeeksi ja tuottamaan rahaa. En tietenkään tarkoita, etteikö toimintaelokuva voisi olla hyvä, itsekin voisin luetella vaikka kuinka monta viihdyttävää action-pätkää. Mutta, tässä haluaisin nimenomaan korostaa sanaa "viihdyttävää". Itselleni hyvä elokuva tarkoittaa sitä, että siinä täytyy olla jotain muutakin kuin vain komea ulkokuori. Useimmissa toimintaelokuvissa on yhtä paljon sisältöä kuin Marvelin sarjakuvissa, ja kuinka vähän se onkaan verrattuna hyvään kirjaan Kuten jo sanoin, sinun täytyy vain löytää sellainen arvostelija, joka pitää samanlaisista elokuvista kuin sinä, ja joka tarkastelee niitä samasta perspektiivistä. Eihän elokuvaa voi oikein mitenkään muuten arvostellakaan, kuin kertomalla siitä oma mielipiteensä. Niin, no samalla tavallahan opit tuntemaan kenen tahansa elokuva-arvostelijan maun suhteessa omaasi. Luet muutaman hänen arvostelunsa, katsot itse elokuvat ja arvioit hänen tekstiään. Harva "ammattilainen" haukkuu hyvää elokuvaa huonoksi yhden pienen yksityiskohdan takia. Ja lopuksi vielä pieni toive: Lisää Agradon elokuva-arvosteluja!
Täytyy myöntää, et mulla on varmaan jäänyt joitain elokuvia katsomatta sen takia et kriitikko on takonut leffan maantasalle. Mutta toisaalta on leffoja jotka katsoo vaikka kuka sanois ja mitä! mun ystävä/tuttavapiiri lukee ja uskoo aikalailla kriitikoita, mikä ewi välttämättä ole ihan hyvä juttu!
Maskula oli kuulemma kyrpiintynyt LOTR:in pressinäytösten erikoisvaatimuksiin; mokomiin kun piti vääntäytyä puoli tuntia ennen elokuvan alkamista, ja varautua näyttämään sekä pressikortti että käsi/olkalaukun sisältö. Moiset vaateet olivat olleet miehelle liikaa, ja kundi oli jättänyt pressinäytökset väliin.
Sonera Plazan Kaistalla jokusia leffoja arvostelleena pitänee kai hieman kommentoida tähän threadiin. Itse olen aina lukenut leffa-arvosteluja nimenomaan ja ainoastaan kyseisen kirjoittajan omina mielipiteinä. Jos joku kritisoi arvosteluja absoluuttisina totuuksina, on hän "hieman" hukkateillä. Koska arvostelut ovat mielipiteitä, ei niistä ole mielestäni vastaavaa hyötyä muille kuin niille lukijoille, jotka huomaavat omaavansa samanlaisen leffamaun kuin kriitikolla. Jos lukijan luottama ja hyväksi havaitsema kriitikko haukkuu jonkun leffan, voi lukija todnäk hyvillä mielin jättää mokoman leffan katsomatta ja säästää lippurahat. Kriitikkona oletan lukijoiden ymmärtävän kyseessä olevan vain oman subjektiivisen mielipiteeni, jota en edes yritä tuputtaa universaalina/äärimmäisenä totuutena. Aivan kaikki lukijat eivät ilmeisestikään ajattele asiaa aivan samalla tavalla, mistä todisteena taannoisen Harry Potter -artikkelini saama palaute; urani ensimmäinen tappouhkaus, huraa! =) Olen kirjoittanut ammatikseni peliarvosteluja vuodesta 1986 lähtien. Leffa- ja levyarvioita aloin kirjoittaa vasta parisen vuotta sitten, enkä olisi uskonut homman olevan aivan näin vaikeaa. Tiedän kohtuullisen paljon elokuvanteon eri vaiheista, ja tulipa eräillä leffafestareilla pokattua palkintokin parista lyhytelokuvasta, joita ei tosin kehtaa näin 15 vuoden jälkeen enää katsoa... En sitten tiedä moniko muu tämän maan leffakriitikko voi sanoa kirjoittaneensa ja ohjanneensa palkittuja lyhäreitä, mutta tuo antaa minulle ainakin jonkinlaisen pohjan lähteä ruotimaan muiden tekeleitä Sen olen huomannut, että hyvän elokuvan kehuminen on paljon vaikeampaa kuin huonon elokuvan haukkuminen. Olen ainakin kerran törmännyt elokuvaan, josta pidin todella paljon, mutten halunnut kirjoittaa sen arvostelua, koska en osannut jäsentää itselleni miksi pidin elokuvasta niin kovasti. On huomattavasti helpompaa selvittää itselleen, mikä elokuvassa mätti ja miksi. Ehkäpä eniten vihaan sitä, kun elokuvan tekijät aliarvioivat rankasti katsojien älykkyyttä. Tuo tuntuu lisäksi olevan nykypäivän Hollywood-elokuvissa enemmän sääntö kuin poikkeus; välillä tuntuu että se on jo laki. Bruckheimer tulee ensimmäisenä mieleen tuottajana, joka ilmeisesti kuvittelee, että hänen elokuviaan katsotaan lähinnä mielisairaaloiden suljetulla osastolla. (Ed. kommentista huolimatta odotan mielenkiinnolla Ridley Scottin ohjaamaa Black Hawk Down:ia, joka on kuulemma Bruckheimerista huolimatta älykäs, raaka ja totaalisen anti-amerikkalainen... noh, seeing is believing.) Katselin viime yönä Monsters Inc:in, ja tänään Evolutionin sekä Scary Movie 2:n. Yksi noista kolmesta oli kerrassaan erinomainen, mielestäni viiden tähden leffa.. ja kaksi muuta olivat käsittämätöntä kuonaa, joista toinen ei naurattanut kertaakaan, ja toinen parin hörähdyksen verran. Arvatkaa, mikä oli mikäkin? =) .-petri
Mahoney heitti mielestäni ihan hyviä ja ajattelemisen arvoisia pointteja, mutta tätä en oikein ymmärrä. Katsopa vaikka threadia "Hollywoodissa kaikkien aikojen vuosi" - "Muumion paluu" ja "Rush Hour 2" eivät todellakaan olleet kriitikkojen suosikkeja, vaan eipä se pitänyt ihmisiä poissa lippuluukuilta. Kyllä se satojen tuhansien suomalaisten päätöksiä ohjaava voima löytyy jostain ihan muualta kuin lehtikritiikeistä, nimittäin leffayhtiöiden markkinointiosastoilta. Kysymys arvostelujen tarkoituksesta on kuitenkin varsin relevantti. Yksinkertaisimmillaanhan kritiikki toimii vain elokuvalippujen (tai DVD-levyjen) osto-oppaana: viisi tähteä, mennäänpä katsomaan (tai Mahoneyn tapauksessa pysytellään kaukana). Ja tämä on hyvä ja tärkeä tehtävä, ilman puolueetonta kritiikkiä olisimme valinnoissamme täysin markkinavoimien armoilla. Itse kuitenkin odotan kritiikiltä jotain muuta: näkökulmia, syvärakenteeseen kohdistuvia huomioita, mielikuvia... toisin sanoen vuorovaikutusta. Elokuvista keskusteleminen on minulle erottamaton osa elokuvaharrastusta ja keskustelun synnyttäminen tai sen inspiroiminen on mielestäni parasta, mitä kritiikki voi tehdä. Siksi luenkin syvällisemmät kritiikit yleensä vasta nähtyäni leffan. Näin haluan suojella paitsi spoilereista neitseellistä elokuvakokemusta, myös omaa näkemystäni; haluan pohdiskella elokuvaa rauhassa ja muodostaa siitä omat mielipiteeni, ennen kuin annan itseäni viisaampien manipuloida minua. Mutta miksi kriitikon ja ns. tavallisen leffakävijän sukset tuntuvat niin usein menevän ristiin? Ajatellaanpa asiaa kriitikon kannalta: miten ihminen pätevöityy kriitikoksi? Vastaus on helppo: katsomalla paljon elokuvia. Helvetin paljon elokuvia. Joku Maskula on taatusti elämänsä aikana nähnyt enemmän elokuvia kuin kaikki trabalaiset yhteensä. Tällaista vanhaa kettua on hyvin vaikea yllättää puun takaa, Hollywoodin formaatit ovat hänelle läpikotaisin tuttuja. Hän kykenee ennakoimaan jonkin standardileffan koko juonen jo ensimmäisen viiden minuutin jälkeen. Miten tällainen elokuva voisi tuottaa hänelle nautintoa? Me tavalliset leffafanit innostumme jostain jännästä elokuvallisesta jiposta, joka on meille jotain täysin uutta ja mullistavaa (eikä tässä ole mitään pahaa); mutta Maskula voi heitää hihastaan heti kymmenen leffaa, jossa sama jippo on tehty jo aiemmin (ja usein paremminkin), eikä hän voi olla ottamatta tätä huomioon arvostelussaan. Kaikkein olennaisin ero kriitikon ja multipleksin kanta-asiakkaan välillä on kuitenkin mielestäni "elokuvallinen maailmankuva". Minusta on hieman paksua, että keskustelufoorumissa, jossa puhe pyöriii 99-prosenttisesti amerikkalaisen nykyelokuvan ympärillä, kehdataan syyttää kriitikoita vääristyneistä asenteista Vakavasti otettavalle kriitikolle USA on yksi elokuvien tuottajamaa muiden joukossa - suuri sellainen toki, muttei missään nimessä ainoa. Kaikkialla maailmassa tehdään elokuvia, niin hyviä kuin huonojakin. Se, että amerikkalaisiin elokuviin (ja niiden markkinointiin) käytetään enemmän rahaa, ei tee niistä erityistapauksia kriitikon silmissä. Meille (kyllä, itsekin olen jenkkiviihteen orja) hollywoodilainen elokuva edustaa standardia, elokuvan arkkityyppiä. Kriitikolla näin ei ole. Ja itse kriitikoista vielä: jos kriitikko haluaa herättää keskustelua ja saada arvostusta ja yleistä kiinnostusta osakseen, on tiukka linja ainoa oikea, voitaisiin ehkä puhua "Heikinheimo-ilmiöstä". Kun jakaa kehuja säästeliäästi, saat ihmiset todella kiinnostumaan siitä, mistä oikeasti pidät. Kun viime City-lehdessä kyseltiin kriitikoilta kaikkien aikojen elokuvia, kaikki lukivat ensimmäisenä Tapani Maskulan listan, -kö? Niin ja Flynnille erityiskiitos masentavan duunipäivän pelastamisesta!
by the way, mikäs muuten se Maskulan mielestä paras leffa oli joku 14.tuntinen pätkä se oli, mutten nimeä muista. Muistaaksen jotenkin näin Maskula tiivisti elokuvan hyvyyttä: "Se on niin hyvä, ettei sitä malta nukkua, syödä tai käydä edes vessassa." Kyllä tekisi mieli nähdä...monellekkohan dvd:lle se sopisi...