Asioita joita en voi ymmärtää

Se on muuten jännä miten he ovat aikoinaan valinneet sanan Matador, ymmärtäisin jos siinä olisi härkätaistelija kannessa....

 

Öö, siis mikäs tämä sitten on, jos ei härkätaistelija?

 

Ei hemmetti, jostain syystä muistin että sillä skidilla oli vaan t-paita ja shortsit!

 

[QUOTE="Liekinheitin, post: 1654771, member: 5759" Näin kohteliaasti sanottuna härkätaistelu on vitun oksettavaa paskaa. Miksi karkkeihin liitetään eläinrääkkäys?[/QUOTE]

Voisihan sitä ajatella myös että ostamalla Applen tuotteita tuet ihmisrääkkäystä....

 

Seuraava lisäys Haribolta spanski-sarjaansa: Galguero-pussi?

 

Samaa mieltä, meni ainakin omalla kohdalla boikottiin kaikki Klarnaa käyttävät verkkokaupat jos muuta maksumahdollisuutta ei ole.
Todella työn ja tuskan takana oli peruuntuneen tilauksen rahojen palautus

 

PyhPah, olipa taas lenkillä äksöniä kun ihmiset pitävät koiriaan vapaana vaikka eivät niitä pysty hallitsemaan, tätä minä en voi ymmärtää....

 

Joo, kaupunkialueella - vaikka Suomen pienimmässä ja hikisimmässä kaupungissa asunkin - koirien ulkoiluttaminen vapaana on sekä kiellettyä että typerää. Pari kertaa olen siitä muille huomauttanut omaa koiraa ulkoiluttaessa ja vastaus on aina sama:"ei meidän koira kenellekään mitään tee, se on niin hyvin koulutettu" Kerran jopa tuli kipakka vastaus, että "kouluttaisin sinäkin oman koirasi, niin ei pitäisi pitää kiinni hihnassa".

Noh, se että koira on hyvin koulutettu ei poista sitä asiaa, että se on edelleen kiellettyä ja sitä mikä on siihen syy on se, että koira on eläin, jota ei voi 100% kouluttaa.

Minulla on ihan omakohtaista kokemusta tuosta, kun sivukylällä vapaana lenkitetty berhandilainen kävi läheisten tuttujen koiran kimppuun ja puri sen melkein kuoliaaksi. Reilusti yli tonnin lasku tuli eläinlääkärin leikkauksista ja pitkästä lääkityksestä, jonka koiran omistaja kyllä heti maksoi, ja oli hänkin kauhuissaan tilanteesta. Koira oli jo yli 10-vuotias ja aina ollut todella kiltti ihmisille ja muille koirille. Jonkin päähänpiston vain yhtäkkiä sai ja päätti irti ollessaan hyökätä tuttujeni koiran kimppuun. Että se siitä koulutuksesta.

 

Jos koira hyökkäisi kimppuuni, niin välitön reaktio olisi että tekisi mieli kohdistaa väkivaltaa siihen koiraan. Mutta olisihan se tavallaan väärin, koska se on vain koira, jolle on annettu ihan liikaa vastuuta. Kyllä iskut pitäisi kohdistaa sen koiran omistajaan.

 

Tämä menee minunkin ketjun aiheen kaikkien aikojen Top-3:een. On harmillista, että kenellä vain on oikeus omistaa koira. Vielä harmillisempaa on se, että moni, jolla ei ole mitään käsitystä koiran oikeaoppisesta (en väitä että tähän olisi vain yksi koulukunta, tarkoitan vain yleisesti sellaista kasvattamista, jossa ymmärretään jotain esim. koiran psykologiasta ja toisaalta rodun ominaispiirteistä) kouluttamisesta, valitsee rodun, joka väärissä käsissä saa pahaa jälkeä aikaan. Esimerkiksi tämä monen rakkaus pitbulleja kohtaan on käsittämätöntä, sillä vaikka ne varmasti ovat iskän ja äiskän pikku hellanlettasia oikeissa käsissä, niin nämä aikanaan "veriurheiluun" jalostetut vekkulit taitavat olla aika armottomia materian tuhoajia kouluttamattomina pentuina -- ja mitä ne ovatkaan väärissä käsissä. Kuinka itsekäs ihmisen täytyy olla, että valitsee itselleen isokokoisen ja lujaa purevan rodun, jos oma kyky kouluttaa koiria on vähäinen ja jos kaupan päälle vielä omat fyysiset voimat eivät riitä pitämään koiraa aisoissa, jos tämä innostuu lenkillä. Tällaiseen itsekkyyteen, joka kumpuaa halusta mielikuvaan eikä itse eläimeen, liittyy yleensä myös asia, jonka koen menevän eläinrääkkäyksen puolelle: esimerkiksi yksinasuva hankkii koiran ja kun alkuinnostus on ohi, niin innostus huomioida, aktivoida ja jopa ruokkia koira laskee sen mukana.

Ehkä tässä on kyse siitä, että siinä missä koirarotuja jalostetaan, niin myös ihminen on jalostunut pitämään koiraa parhaana ystävänään ja tiedän esimerkkejä, joissa koira(t) on korvannut parisuhteen tai halun etsiä ihmiskumppania. Tuntuu, että moni on sokaistunut sille mitä koira on. Monelle koira on älykäs kuin ihminen mutta samaan hengenvetoon täysin vaistonvarainen eläin -- riippuen aina siitä, miltä kantilta koiraa ollaan puolustamassa. Kun koira hyökkää tai kun sillä napsahtaa päässä ja se näkee punaista, niin "hyvien kasvattajien" mukaan vika on aina koiran omistajassa, mikä varmasti pitääkin usein paikkaansa, mutta missä ummistetaan silmät myös niille tapauksille, jossa hyvin kasvatettu koira on yhtäkkiä seonnut ikävin seurauksin -- aivan kuten ihminen, niin koira ei liene immuuni pääkoppaa sekoittaville sairauksille tai esim. jonkin ärsykkeen takia sekoamiselle, oli elämä kuinka mallillaan tahansa. Se on myös hyvin mielenkiintoista, että esimerkiksi juuri irtipäässyttä, ihmisen tai ihmisen hihnan päässä olevan lemmikin kimppuun hyökkäävää koiraa vastaan ei saisi joidenkin mielestä puolustautua esimerkiksi potkulla, koska silloin syyllistytään eläinrääkkäykseen. Vaikka faktaa lienee se, että iso koira ei potkusta mene rikki ja että eiköhän luonnossakin eläimet käytä toisiaan vastaan fyysistä voimaa antaakseen varoituksen, niin ilmeisesti sitten irtiolevan koiran pitäisi antaa tehdä potentiaalisia tuhojaan.

Vaikka olenkin enemmän kissaihminen, niin omassa perheessä on koiran paikka auki, kun elämäntilanne siihen on otollinen. En siis ole koiravastainen, mutta koen koiran sen potentiaalisen tuhoamisvoiman takia vähän samana kuin miten koen aseet: omistajuuden pitäisi vaatia vähintään psykologisten kokeiden selvittämisen sekä aiheen mukaisen, käytäntöä koskevan kurssin läpäisyn.

 

Miksi Suomessa niin monet lausuvat tuon Me Too -kampanjan "mii zyy" tjsp. Pressiklubissa se vuosia sitten potkut saanut lesbo taisi lausua sen oikein, mutta muuten eri yhteyksissä 3/4 kuulemistani ovat lausuneet sen väärin ja kaikki samalla tavalla. Katsoin varmuudeksi englanninkielisten lausumista ja ihan "mii tuu" ne sen lausuu.

Ovatko meidän trenditietoiset julkisuudenhenkilöt englantilaisempia kuin englanninkieliset itse? Tuu on liian junttia heille, zyy sen olla pitää.

 

Huvittaa miten ulkomaalaiset lausuvat suomalaista suklaata Youtubessa maistellessaan Fazer - nimen "feiser" eikä "fatser" kuten me suomalaiset.

 

Puhut ihan eri asiasta. Vähän sama kuin antaisit englanninkieliselle paperilapun, jossa lukee "lue tämä ääneen" ja sitten kun se lukee sen ihan päin peetä, niin lopuksi toteaisit että ok, tuo on sinun tapasi puhua. "Feiser" kelpaa sinulle ja minulle, mutta se älämölö mitä sieltä tulisi lauseessa "lue tämä ääneen" ei meille kummallekaan kelpaisi. Siksi koulussa opetetaan yleisten, normaalien sanojen ääntäminen. Erisnimet ovat kokonaan oma maailmansa. Esimerkiksi suomalainen lausuu usein Chicagon zikakoksi tai zikagoksi ihan luonnostaan, yrittämättä kuulostaa hienolta. Se vaan tulee niin. USA:ssa se kuitenkin lausutaan shikago.

"Too" sen sijaan on yksi yleisimmistä englannin kielen sanoista ja se on suomalaiselle luonnollisinta ääntää "tuu". Lisäksi sen ääntäminen opitaan jo koulussa ja keskivertoihminen kuulee sitä päivittäin oikein lausuttuna englanninkielisissä tv-sarjoissa. En tiedä millaisissa piireissä pitää liikkua, että se muuttuu zyyksi.

 

Täsmälleen samanlaista olen (täälläkin) ihmetellyt sen feisbuuuuuukin kohdalla. Siis "kirjan" on oltava ensimmäisiä koulussa opetettavia sanoja englanniksi, jota myös kuulee usein tv:ssä ja sitten sitä aletaankin yhtäkkiä joukolla lausumaan päin persettä. Häh?

 

^
Joukkovoima muutti espanjanääntämyksen lespaavaksi aikoinaan, koska silloinen kuningas joskus 1600-luvulla tjsp. sattu lespaamaan....

T: Vesku

 

Book yms. on mielestäni kohtuullisen vaikea, tai sanotaanko epätuttu omasta kielestämme ääntämyksellään. Usein tulee itsekin (tai ainakin on tullut - olen yrittänyt terävöittää tietoisesti sanan ääntämystä) löysäiltyä näiden sanojen lausumisen kanssa, jolloin ne venyvät liian pitkiksi ja löysiksi.

Pitäisi englannissa (ja ylipäänsä kielissä) kuitenkin melkein tärkeimpänä sitä, että oma aksentti pysyisi yhdenmukaisena. Ei niin, että osa menee briljantisti vieraalla aksentilla ja sitten osa taantuu rallienglanniksi. Yhtenäistä aksenttia, jormaollila-tyylistäkin, on helpompaa seurata ja ymmärtää natiivinkin kuin vaihtelevaa.

 

Suomalainen kieltenopetus painottuu kieliopin ja sanavaraston opiskeluun puheen tuottamisen sijaan. Iso syy tähän on se että vielä lukiossakin pääasiallinen opetuskieli kieltentunnilla on usein suomi.

Oma tytär tuli Suomeen lukioon muutama vuosi sitten luettuaan ulkomailla suomenkielisessä koulussa ranskaa ensimmäisenä vieraana kielenä ja järkyttyi kun huomasi puhuvansa parempaa ranskaa kuin opettajansa. Hänen aiemmat kieltenopettajansa eivät olleet edes osanneet suomea joten tunneilla puhuttiin vain sitä kieltä jota opiskeltiin. Lisäksi ylemmillä luokilla myös osa teoria-aineista oli ranskaksi. Siinä oppii puhumaan.

 

Itse tunnun vetävän pultit aina, kun joku lausuu sanat blood "bluud" ja steak "stiik". Ihan vasta Yle Puheen jossain hassutteluohjelmassa toinen toimittaja lausui tuon veren noin ja toinen ei ihan heti ollut mukana, että mitähän se toinen tarkoittaa. Toinen toimittaja lausui sen sen jälkeen oikein, mutta ei kuitenkaan korjannut kaveria, että lausuitpas väärin.

 

Itse en taas enää ymmärrä, kun suomalaisten englanninkielen lausumisesta on tehty niin iso juttu ja aina ollaan häpeämässä, kun joku puhuu rallienglantia tai lausuu eri tavalla. Totuus on kumminkin, että suomalainen puhuu ja lausuu englantia hyvin, se aksentti nyt sarahtaa suomalaisen korvaan, mutta kyllä siitä selvää saa. Suomi on kielenä erilainen kuin englanti, joten ei sinänsä ole mikään ihme, että suomalaisella on jotain haasteita lausumisen kanssa. Aika paljon vaaditaan toisiltamme, jos pitäisi lausua kieltä yhtä hyvin kuin natiivit. Se nyt ei ole vaan mahdollista ellei vietä pitkiä aikoja englanninkielisessä maassa. Sanoja voi muutenkin lausua eri tavalla ja pelkästään Briteissä eri aksenteille lausuttuna sanat voivat kuulostaa hyvinkin erilaiselta. Paikalliset heittävät lähinnä läppää asiasta.

Parina viime vuonna olen viettänyt enemmän aikaa eri maista tulleiden vaihto-oppilaiden kanssa ja ihan samanlaisia lausumiseen liittyviä haasteita löytyy, mutta ehkä eri sanojen kohdalla. Tuntuu, että heille annetaan asia kumminkin anteeksi, jos on vaikkapa intialainen niin todetaan, että hän nyt lausuu asiat intialaisella aksentilla, kun taas suomalaisen puhuessa englantia aksentilla niin se onkin sitten katastrofi. Suomessa vierailevat britit, jenkit ja muut englantia äidinkielenään puhuvat aina kehuvat, miten hyvää englantia täällä puhutaan ja ei tarvitse kieltä opetella, vaikka olisi pitemmällä työkomennuksella.

Varmasti täällä voisi kehittää englanninkielen opetusta, että puhe tulisi sulavammin ja sen sijaan, että keskityttäisiin puhumaan täysin korrektisti niin voitaisiin opettaa, että on ok epäonnistua ja yrittää uudestaan. Suomalainen opetustyyli on vain monesti sitä, että opettaja puhuu, muut kuuntelee paitsi jos on jotain kysyttävää, voisiko tätä muuttaa enemmän osallistavampaan suuntaan, että uskallettaisiin avata suu oppitunneilla? Tämä puhumattomuus on ongelma ihan jo suomenkielellä opettaessakin. Kaikki kumminkin tekevät virheitä puhuessaan, pitää ottaa vain henkeä ja yrittää uudestaan, kukaan ei asiaa suuremmin noteeraa ellei itse tee siitä numeroa. Suomessa osataan jo erittäin hyvin englannin kielioppi ja sanasto on laajaa, myös kuullunymmärtäminen on hyvää ja varmasti dubbaamattomilla televisiosarjoilla ja elokuvilla on osuutensa asiaan. Suomalaiset osaavat kirjoittaa englantia ehkä jopa paremmin kuin keskiverto jenkki, ainakin näin internetin keskustelupalstojen perusteella.

Suomalaiset ovat tässä suhteessa aika perfektionisteja ja armottomia itseään ja toisiaan kohtaan, pitäisi oppia ottamaan löysemmin asian suhteen.

 

^
Joskus baarissa illanvieton lomassa erehdyin juttusille suomessa työkeikalla olevan yorkshirestä olevan hemmon kanssa ja alkuun piti moneen kertaan pyytää anteeksi ja toistamaan sanomansa, senverran leveää brittien savvoo hää viänsi....

T: Vesku