Asioita joita en voi ymmärtää

Vole, olet täysin oikeassa. Suomalaisten pitäisi uskaltaa puhua englantia (ja muita kieliä) rohkeammin. Ja itse asiassa tuo on tiedossa myös peruskouluissakin, joissa englanninkielen opiskelussakin pääpaino on puhumisessa ja oikeinkirjoitus tulee vasta toisena.

Myös eri aksentit yms. ovat ihan ymmärrettäviä. Onhan suomen kielessäkin murteita. Olen pariltakin syntyenglantilaiselta kuullut, että ruotsalaisten ruotsalaisittain lausuttu englanti on paljon vaikeampaa ymmärtää kuin meidän rallienglanti. Se, että sana lausutaan rallienglannilla, mutta kuitenkin siten, että sen ymmärtää, tuskin haittaa ketään (paitsi suomalaisia).

Mutta sitä en ihan täysillä hyväksy, että sanoja yksinkertaisesti lausutaan väärin. Veri ei ole bluud ja pihvi ei ole stiik. Tietotekniikassa swap ei ole sväp ja header ei ole hiideri. Tietenkin ihmisillä tulee virheitä. Itsekin hoksasin tuossa tyttären puhelimen nimeä tavatessa, että sehän olikin onö eikä anö. Tosin tuon voi vielä helposti toinen ymmärtää, mutta menepäs tilaamaan englantilaisessa ravintolassa bluudi stiik.

 

Olen kuullut että suomalainen rallienglanti on erittäin helposti ymmärrettävää ulkomaalaisille ja se johtuu siitä että sanat lausutaan niin selvästi.

Vaikkei tuo "mii zyy" ole rallienglantia, niin ei siinäkään ymmärtämisen kannalta mitään ongelmaa ole. Varmasti joka puolella maailmaa se ymmärrettäisiin täydellisesti, toisin kuin vaikka irlantilaisten puhetta.

 

Tuo kuulostaa joltain huonolta skottiaksentilta.

No ehkä se sitten särähtää korvaan, jos muuten lausuminen on hyvää ja sitten joukkoon pari hassusti lausuttua sanaa niin erottuu joukosta huonossa mielessä?

 

Tähän vielä keskustelupalstojen moderni klassikko triidi ( = thread ).

 

Sen olen huomannut, että nuo bluud ja stiik tuntuvat menevän väärin monella. Oli sitten hyvä englannissa tai ei. Eikä se sinänsä haittaa, koska eihän kukaan täydellinen ole. Ne vain todella ikävästi särähtävät korvaan ja pistävät pohtimaan, että mistä ihmeestä ihmiset oppivat nuo sanat väärin. Ja se, että kun sanoin, että en oikein hyväksy, että sanoja lausutaan väärin, niin väärin lausuminen ei sinänsä ole lausujien vika, koska eivät he tiedä lausuvansa niitä väärin. Joten ehkäpä tämä nyt vain herättää minun sisälläni turhaan ärtymystä.

En itsekään väitä olevani mikään mestari ja varmasti monella olisikin huomautettavaa meikäläisen englannista. Olenkin joskus sanonut englantilaisille kavereilleni, että korjatkaa vapaasti, jos lausun väärin tai teen kielioppivirheen. Tosin harva silti uskaltaa korjata, mutta olen yrittänyt käyttää hyväkseni noita tilanteita.

Olisi ihan mukava yrittää kehittää englannin osaamista niin pitkälle kuin mahdollista, mutta ainakaan nykykaupungissa ei ole kielikursseja kuin aloittelijoille, joten menee itseopiskeluksi. Sen olen huomannut, että kun muutaman vuoden ajan on tullut englannin kielisiä äänikirjoja kuunneltua, että niistä oppii ihan mukavasti kieltä.

 

Miksi nykyään vaikka ihmisillä on historiansa aikana eniten tapoja olla yhteydessä toisiinsa on niin vaikeaa vastata yhteydenottoihin? Vielä kun näkee, että toinen on viestin saanut ja nähnyt eli oletettavasti lukenut niin miksi ei voida vastata mitään? Yrittää tapaamista sopia eikä toinen voi antaa mitään vastakaikua, ehdotusta tai edes että palataan asiaan myöhemmin. Mahdoton sopia joidenkin ihmisten kanssa yhtään mitään.

 

Tämän olen huomannut Torin myyjänä. Saan usein yhteydenottoja, joissa kysytään, onko myymäni tuote vielä saatavilla, ja ilmaistaan kiinnostusta ostaa ko. tuote. Kun vastaan lyhyellä viiveellä myyväni mielihyvin tavaran toiselle, niin vastausta ei enää kuulukaan. Ilmiö liittynee siihen, ettei yllättävän monella ole minkäänlaista asioiden hoitamisen tai loppuunsaattamisen omatuntoa, joka käskisi vaikkapa tässä tapauksessa vastaamaan takaisin, kun kerran on itse ko. keskustelu aloitettu. Monesti tulee mietittyä, että on se vaan mielenkiintoista, että monen monta fiksua ja tunnollista ihmistä on työttömänä samaan aikaan kun heidän aloillaan työskentelee ihmisiä, jotka pyrkivät tekemään kaiken minimivaivalla pahemmin ajattelematta sitä, tuhlaavatko he muiden aikaa.

Näin alan ihmisenä pitää tuohon englannin kielen lausumiseen sanoa, että homma korjaantuu huomattavasti, kunhan näkee pienen vaivan sanojen äänneasun opetteluun foneettisten aakkosten avulla. Ei siinä tarvitse kovin monta sanaa käydä läpi kunnes hoksaa homman jujun, ja osaa tehdä valistuneen arvauksen sanoista, joiden äänneasua ei entuudestaan tiedä. Lukuun ottamatta tiettyjä suomen kieleen kuulumattomia äänteitä, kyse on lopulta samasta kuin lukisi normaalisti suomen kielen sanoja. Toki joidenkin sanojen kohdalla tarvitaan myös ymmärrystä englannin kielen intonaatiosta, mikä menee sitten jo monotonisesti puhuvalle suomalaiselle vaikeammaksi.

 

Länsimetron ensimmäinen matka villitsi Espoossa - innokkaimmat saapuivat jonottamaan jo kahdelta yöllä

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201711182200542772_u0.shtml

lol mitä vittua

 

Ei tuo paljon eroa siitä, että rynnätään aamutuimaan ämpäreiden takia uuden megamarketin avajaisiin.

 

Kyllähän tuo metron jatkeen avautuminen on sen luokan maailmanihme, että kun se viimein tapahtuu niin pakkohan se on kokea omin silmin.

 

Voihan tuo raisiolaiselle olla samanlainen elämys kuin helsinkiläisille jonottaa räntäsateessa tuntikaupalla Burger Kingin tai Taco Bellin maailmankuulua ruokaa. Kai siinä tuntee olevansa osana jotain isompaa kuviota.

Itseäni ihmetyttää eniten suomalaisten viehtymys metroihin. Helsingin metrohan on poikkeuksellinen siitä, että silloin pikkukaupunkiin päätettiin rakentaa metro. Käsittääkseni missään muualla maailmassa noin ei ole toimittu. Nyt jopa Espoo saa metron, joka toki on kytketty Helsinkiin, mutta silti tuntuu että kuviot vain pienenee.

 

Metrohan on huikean kätevä väline liikkumiseen. Ainakin omassa tapauksessani se mahdollistaa asumisen keskusta-alueen ulkopuolella ilman, että on pakko omistaa oma auto. Metron vahvuuksia on luonnollisesti nopeus ja ennustettavuus. Asemalle voi mennä tietämättä aikatauluja ja perille pääsee aina ennustettavassa ajassa.

Sen sijaan viehtymystä raitiovaunuihin en oikein ymmärrä. Raitiovaunu on onnettoman hidas matkustusväline, varsinkin, jos matka on yhtään pitempi. Pitemmän matkan pääsee nopeammin muilla tavoin (autoillen, bussilla), ja lyhemmän matkan voi kätevämmin taittaa kävellen tai pyöräillen. Ainoastaan talvella, kun jälkimmäiset eivät oikein ole miellyttävä vaihtoehto, voisin kuvitella käyttäväni raitiovaunua. Ja sitten semmoinen oli tietenkin pakko rakentaa pikkukaupunkiin nimeltä Tampere. Vuosikaudet kyseisen paikkakunnan julkista liikennettä käyttäneenä en suostu uskomaan, että mitään oikeaa tarvetta raitiotielle olisi. Mitään sellaista siis mitä ei voitaisi hoitaa parilla lisäbussivuorolla ilman vuosikausia kestävää (ja satoja miljoonia maksavaa) tietyöhärdelliä.

 

Kyllä ratikka kepittää bussit 100-0 ruuhka-aikaan tänne Länsi-Helsinkiin. Varsinkin nyt jatkuvien tietöiden aikana. Metro olisi vielä kätevämpi, harmi ettei Töölön linjaa ole toteutettu. Asema täällä kotikulmilla oli jo louhittu..

 

Tuli koeajettua tuo länsimetron reitti näin avajaispäivän kunniaksi. Oli vielä mukava kulkea, kun kaikki oli puhdasta ja siistiä. Asemat on komeita ja mielenkiinnolla odottaa miten espoolaiset löytävät uuden liikennevälineen. Hieman huolettaa lyhyet laiturit, mutta kun saadaan metro automatisoitua muutaman vuoden päästä, niin ongelmaa ei toivottavasti syntyne pidämmälläkään aikaväillä.

Niin, sitä voi Raisiosta käsin olla vaikea käsittää. Helsingin metron perusongelma on ollut kaikki nämä vuosikymmenet se, ettei poliitikoilla ollut päätöksentekokykyä tehdä alun perin laajempaa verkkoa ja laajentaa sitä vuosikymmenten varrella määrätietoisesti. Metroverkko olisi pitänyt jo 60-luvulla saada kattavaksi, niin että on eri ilmansuuntiin radat ja ne yhdistävä ympyrärata. Olisi antanut ihan erilaiset eväät kaupunkirakenteen kehittämiselle betonipistelähiöiden sijaan. Espoohan tällä välin muotoutui maan amerikkalaisimmaksi kaupungiksi, jossa vain yksityisautolla voi liikkua siedettävästi (ellei asu Leppävaarassa).

Eniten kuitenkin ihmetyttää kyllä tämä "raisiolaisten" pysyvä alemmuuskompleksi pääkaupunkia kohtaan. En osaa sanoa mikä siihen auttaisi. Ehkä muutto Helsinkiin tai muu maailmankuvan laajentaminen. Turkuun muuttaminenkin voisi olla hyvä alku.

Bussi on veemäisin kaikista liikennevälineistä. Aikataulut ei pidä, kelit vaikuttaa, aina on liian kuuma tai kylmä, ruuhka-aikoina niin täynnä että saa seisoa ja junnaa ruuhkissa, kuskit nykii ja rykii, erittäin veemäistä kulkea minkään isomman esineen, esim. kantamusten kanssa. Raitiovaunu taas etenee omia kaistojaan ennustettavasti ja suhteellisen varmasti, toimii siten myös kantakaupungissa loistavasti ja kyyti on tasaista. Pysäkkejä myös kantakaupungissa tiheämmin kuin busseilla. Raitiovaunu on kaikkinensa kantakaupungissa ylivoimainen julkisen liikenteen väline. Jos kantakaupungista asunnon ostaa, kannattaa ostaa raitiovaunureitin varrelta. Miten idioottimainen päätös Turussa tehtiinkään, kun raitiovaunut tapettiin pois. Tampereen raitiotielle peukku. Helsinkiinkin saisivat jo alkaa rakentamaan Jokeri-pikaraitiotietä, liekö joku valituskierros menossa. Myönnän siis olevani ehdottomasti raideliikenteen ystävä, juna mukaan lukien, joka mukavin tapa taittaa pidempää matkaa,

Kun käy maailmalla, niin on helppo huomata, että julkinen liikenne on vanhoissa kaupungeissa tyypillisesti metron ja raitiovaunujen varassa, se on looginen tie myös meillä.

 

Raisiota haukuttin aikanaan Suomen ainoaksi risteykseksi, jolla on kaupunginoikeudet. Nyt on kyllä väärä paikka lytätä Raisiota metrobongauksen takia. Tämän päivän HS kertoo tarinaa pääkaupunkiseutulaisista metrofaneista:
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005453910.html

Ehkä sinua auttaisi hahmottamaan asioita, jos kävisit vaikka Tukholmassa. Näkisit oikean metropolin. Siellä on ollut useita metrolinjoja jo yli 50 vuoden ajan.
nimimerkillä: en asu Raisiossa ja minulla ei ole mitään tunnesiteitä Raisiota kohtaan.

 

Metro on ollut kätevä Suomessakin jo vuosikymmeniä, ja Helsinki/Espoo on pikkukaupunkeja. Näistä nyt on vaikea olla eri mieltä.

Sen sijaan tuo ratikkaliikenne on vähän hölmö systeemi, kun se toimii samassa ympäristössä missä "vapaa" liikennekin. Vaikka miten mitoitat ajamisesi niin ratikkakuski tuuttaa torvea, tai koko rotisko ja sitä myöten liikenne jää jumiin jonkun parkkeeratessa vähän luovemmin. Sivistyneessä maailmassa nuo kulkeekin ilmassa.

Bussien dissailua en ymmärrä. Järkevä ihminen käsittää ettei aikataulut aina noudata vihkoon kirjattuja lukemia tai että kun ovia aukaistaan niin sisään voi tulla omaa ruumiinlämpötilaa viileämpääkin ilmaa. Kuskit tietysti on leipääntyneitä kiertämään samaa reittiä vuosikaudet ympäri.

 

Ratikka pelaa oikein hyvin silloin kun ratikoilla on omat kaistat. Sitten jos on sekaisin autoja ja ratikoita, niin se on molempien kannalta askel huonompaan.

 

Mutta miksi bussikuskit ovat "leipääntyneitä" mutta ratikkakuskit taas eivät? Ei se bussin vika joukkoliikennenevälineenä ole jos kuski vetää äkkijarrutuksia jne. Raitiovaunu on kovin haavoittuvainen (juuri nuo väärinpysäköinnit ja tietyöt, yksi huolimaton pysäköinti voi katkaista koko linjan), kallis rakentaa ja ylläpitää (ja lisäksi kaikki tietyöt alueella tai vaikka kadun alla oleva putkirikko onkin yllättäen x kertaa kalliimpi korjata kun päällä menee kiskot, ja näitä rikkoontumisia tulee olemaan jatkossa entistä enemmän), lisäksi se on varsin äänekäs, toki jonkun mielestä kiskojen kalina kai kuuluu keskustaan...

Ja aivan kuin raitiovaunuille, niin busseillekin voi olla omat kaistat joissa ei ole muuta liikennettä haittana.

 

Voi olla joo, mutta ratikalle riittää kapeampi kaista kuin bussille. Ratikoilla on myös kivempi matkustaa, koska meno on tasaisempaa. Tämä näkyy myös matkustajamäärissä, eli useampi käyttää julkista liikennettä, jos voi kulkea ratikalla.

 

Kyllä siinä järkevälläkin ihmisellä iskee tuskastus kun ei voi tietää kestääkö muutaman kilometrin bussimatka 15 vai 50 minuuttia ja katsella kun jo kuudes ratikka porhaltaa ohi.

Olkoon Helsinki sitten pienkaupunki, mutta niemennokkaan sijoitettuna tekee se liikkumisen joskus hitaaksi.