Asioita joita en voi ymmärtää

Enpä ole ennen tällaisesta mainospsykologiasta kuullut enkä siitä ymmärrä tämän jälkeenkään mitään...

 

Kaipa siinä viitataan samankaltaiseen väärän tiedon levittämiseen, kuin mitä "80% tuuheammat ripset"-mainoksissa harrastetaan?

 

Kuten saadaan joka vuosi aikaiseksi "50 % puhtaampi pyykki" kuin aiemman sukupolven pesuaineella.

Outoa sinänsä, että kun lasketaan puhtauden lisääntymisen prosentit yhteen 50-luvulta alkaen, poistutaan fysiikan laeista ja astutaan mainostajien matematiikan alueelle. Koska tänään pyykki olisi mainostajien matematiikalla 6546541651651651561556156 % puhtaammaksi pesevä kuin vuonna 55, kun merkin ensimmäinen pesuaine myyntiin tuli. Käytännössä puhtauden kanssa on tapahtunut päinvastainen ilmiö: ennen pyykki oli puhtaampaa kuin nykyään, koska ennen käytettiin voimakkaan myrkyllisiä pesuaineita ja kiehuvaa vettä.

Oikeampi mainoslause olisi tämä: Osta Uusi EkoPesuaine, se pesee pyykin 37% niin puhtaaksi kuin lipeässä ja ddt:ssä keitetty pyykki vuonna 1955.



Jos "ripsiä 40% pidentävä ripsiväri" olisi fysiikan lakien vallitessa totta, niin nykyään, verrattuna vuoden 1955 tilanteeseen, ihmisillä olisi 987654 kilometriä pitkät ripset. Ripset olisi käämitty isoille keloille ja keloja kuskattaisiin ihmisen perässä rekkajonon avulla. Liukuportaissa tulisi ongelmia, koska rekat eivät mahdu tavaratalojen sisään. Siispä ripsikelat jäisivät parkkipaikalle odottamaan ja kelalta päästetään ripsiä ulos sen verran kuin ihminen niitä kävellessään tarvitsee. Kilometrin verran kun ripsiä ottaa kelalta esille, pärjää tavaratalokäynnistä. Pitää muistaa peruuttaa samoja askelia takaisin tavaratalosta rekkaan, muuten ripset jumiutuvat tavarataloon ja menevät sekaisin jonkun muun kanssa, joka siellä ripsiään perässään laahaa.

Ainoa raukkapolo oliorykelmä, joka voi edes teoriassa uskoa mainosmatematiikka, on hameväki. Yksikään kolmijalkainen ei voi olla niin tyhmä, että ottaisi todesta mainostajien väitteet. Anteeksi, löytyi kuitenkin yksi kolmijalkaisten ryhmä, jolla on aivoissaan hameväen herkkäuskoisuus: amish-viiksivallut. He nimittäin uskovat, että hevosvoimamäärä lisääntyy kun Korollan Pakoputken vaihtaa ja melutaso kasvaa 30 dB. Myös Karvanopilla kuulemma saa 45 hevosvoimaa lisää.

Kaikki nuo kapiset lisäkaakit kylläkin laukkaavat pelkästään amishviiksen ontossa pääkopassa. Fysikaalisessa maailmassa tarvitaan ihan muut keinot konimäärän lisäämiseksi. Puristusten lisäys on hyvä keino, hyötysuhdetta parantava. Se kaipaa nykyisillä pellebensoilla avukseen nakutustunnistimen asentamisen wanhaan kumijalkaan, tai moottorinhallinnan ohjelmoinnin muuttamisen uuteen. Vasta jos kierroslukua aletaan kasvattaa alkuperäistä suuremmaksi, pakoputken vaihto ja imupuoilen avarrus tulee hyödyksi. Samalla voi joutua uusimaan kiertokangen ja männän laakerit, jopa kiertokangetkin. Polttoaineen syöttölaitteetkin pitää uusia. Tehon tuplaamisen tarvitsemaa tuplamäärää polttolitkua kun ei saa mahtumaan läpi vanhan kaasarin tai ruiskupumpun+suuttimien läpi. Ja niin edelleen. Missään tapauksessa ne karvanoppametodit eivät tehoa kasvata. Vaikka Korollamyyjä miten lupaisi 50% lisää tehoa "pakoputkea vaihtamalla". Myyjä unohtaa sopivasti mainita, että samalla pitäisi ostaa 5000 eurolla muitakin kilpaluokan erikoiskomponentteja, että uudesta avarasta pakoputkesta saa edut käyttöönsä. Saapahan edes sen putken kaupaksi, ja osa ostajista sitten joutuu ostamaan ne loputkin osat, jos rahaa piisaa. Kannattaako sijoittaa 5000 euron osia 500 euron ruosteiseen Korollaan, se on toinen juttu. Mainosmisten mielestä tietysti kannattaa!

 

Fazerkin tämän osaa, kun taannoin pienensivät suklaapatukoitaan, mutta hinta säilyi samana. Toiselta foorumilta poimitut Fazerin perustelut ovat aika hienot. Pienempiä patukoita on kalliimpi valmistaa, asiakkaat saavat vähemmän rahalleen vastinetta, mutta kuitenkin kaikki osapuolet ovat jollain logiikalla tyytyväisiä:

"Tavoitteenamme on vastata kuluttajien tarpeisiin ja huoltaa tuotteita
siten, että ne pysyvät ajan tasalla. Aiemmin saamamme palautteen mukaan 44
- 45 g täyte- ja täyssuklaapatukoidemme palakoko koettiin liian suureksi ja
kulmikkaaksi. Myös trendi hitaaseen nautiskeluun suunnattujen
suklaapatukoiden osalta näyttää menevän kohti pienempää ja sirompaa,
paremmin suussa sulavaa palakokoa.

Muutosprojektit ovat isoja joten kovin kevyin perustein muutoksia ei tehdä.
Nyt meillä oli kuitenkin mahdollisuus muokata tuotteita nautinnollisemmiksi
uusien sirompien muottien avulla, joten kaikki Karl Fazer, Geisha ja
Fazerina suklaapatukkamme muuttuivat kesän aikana 37g - 39g- painoisiksi.
Koon pienentyessä myös kilomääräinen tuotantokapasiteetti laskee: pystymme
tuottamaan tunnissa saman verran pieniä patukoita kuin ennen suurempia,
näin niiden tuotantokustannukset (per patukka) ovat ennallaan. Tämä
tarkoittaa kilohinnan nousemista ja näkyy myös patukoiden hinnassa.
Toivomme, että lisääntynyt nautinnollisuus korvaa kasvaneen kilohinnan -
tämä on ollut muutoksen tavoite."

 

Näiden takia mä rakastan DVB-G:tä

Minulle on kehittynyt sellainen mainostenvälttelytaito, etten vahingossakaan taltioi niistä mieleeni mitään. Joku hauska lause saattaa jäädä päähän pyörimään, mutten osaa yhdistää sitä mihinkään tuotteeseen. Veikkaan syyksi sitä, etten koskaan katso mainoksia. Kuunnella voin silloin harvoin kun katson mainoskanavia livenä, mutten katso. Eipä niissä ole mitään katsomista. Toki ei se aivan mustavalkoista ole... Kyllä varmaan 5% mainoksista pääsee muurista läpi. Usein ne on niitä, jotka jatkaa vanhaa sarjaa. Kuten "elämä on".

Eilen Perhe paketissa sarjan jakson parhaat naurut tarjosi yläkulmaan ilmaantunut pinkki infoboksi "Tuksu menee naimisiin TV Viidellä 3.3 kello 20". En googlannut tuota aikaa. Nämä oikeasti tärkeät asiat kun tuppaa tarttumaan aivoihin kristallinkirkkaina kuvina. Enää reilu pari viikkoa...

 

Miksei suklaatehtaaseen ole päästetty ainoatakaan peruskoulun ekan luokan onnistuneesti läpäissyttä?

Olenko maapallon ainoa, joka ymmärtää, että suklaapalan koon pienennys EI tarkoita suklaalevyn tai patukan kokonaissuklaamäärän muutosta.

Laskin valmiiksi vähälahjaisille suklaatehtailijoille=kusettajille=riistäjille, joilta puuttuu päästä joka ainoa elävä aivosolu, miten patukan PAINO PYSYY SAMANA, täysin riippumatta palojen määrästä tai palan painosta:

45 g suklaapatukka:

Koodi:

kpl      grammaa
paloja   per pala

 1	45,000
 2	22,500
 3	15,000
 4	11,250
 5	 9,000
 6	 7,500
 7	 6,429
 8	 5,625
 9	 5,000
10	 4,500
11	 4,091
12	 3,750
13	 3,462
14	 3,214
15	 3,000
16	 2,813
17	 2,647
18	 2,500
19	 2,368
20	 2,250
21	 2,143
22	 2,045
23	 1,957
24	 1,875
25	 1,800
26	 1,731
27	 1,667
28	 1,607
29	 1,552
30	 1,500
31	 1,452
32	 1,406
33	 1,364
34	 1,324
35	 1,286
36	 1,250
37	 1,216
38	 1,184
39	 1,154
40	 1,125
41	 1,098
42	 1,071
43	 1,047
44	 1,023
45	 1,000
46	 0,978
47	 0,957
48	 0,938
49	 0,918
50	 0,900

Lyhyt ohje suklaatehtailijoille:

Jos "kuluttaja" haluaa pienempää palakokoa, se voidaan tehdä muuttamatta patukan kokonaissuklaamäärää.

Jos joku ei halua ostaa patukkaa, jossa on 6 kpl 7,500 gramman palasia, niin valmistakaa heille vaikka patukka, jossa on 9 kpl 5,000 gramman paloja. Tai jokin muu vaihtoehto listaltani. Kunhan ensin palkkaatte tehtaallenne jonkun, joka osaa lukea tekstiä ja numeroita. Sekin ikävä kyllä vaatii peruskoulun ekan luokan läpäisemisen onnistuneesti.

Mistä helvetin muropaketista suklaatehtailijat ovat saaneet peruskoulun ekan luokan päästötodistuksensa?

 

Suklaapalan koon muuttaminen ei ole pieni asia, siinä tuote muuttuu täysin toisenlaiseksi, uudenlaiseksi. Huonommaksi kuin entinen, todennäköisesti.

Selvennän. Suklaapala, jossa on pinnalla kiinteää suklaata ja sisällä pehmeämpi sisus, on tarkasti suunniteltu kokonaisuus, jossa pintasuklaakerroksen paksuus JA pinnan ala (sekä pinnan muoto) muodostaa tarkasti suuhun sopivan puruvastuksen.

1) Jos suklaamäärän säästämiseksi pinnan alaa pienennetään ja pidetään seinämävahvuus ennallaan, pala muuttuu liian kovaksi, se vaurioittaa ikeniä kovan puraisun jälkeen tai hampaan lipsahtaessa. Lisäksi sisäosan pehmeä ainemäärä pienenee, makuelämys latistuu. Pinnan pienennys ei kelpaa ratkaisuksi palakoon pienentämiseen.

2) Jos suklaamäärän säästämiseksi pinnan seinämävahvuus ohennetaan ja pintaa pienennetään, että sama puruvoima riittäisi pilkkomiseen, silloin sisällä olevaa pehmeää ainetta on suhteessa enemmän kuin ennen, se alkaa dominoida syöntielämystä maullaan ja struktuurillaan. Tämän kompensaatioksi sisään pitää jättää tyhjä ilmakupla. Palan koko siis pienenee ulkoa sekä muuttuu sisältä ontoksi. Päivänselvää on, että on syntynyt täysin uusi tuote, joka ei muistuta entistä enää mitenkään.

3) Idioottien kuluttajien "mää nyhverönyssykkä heikkohampainen tohvelisankari haluan pienempää palakokoa" takia tuhotaan perinteikkäät suklaat. Entiset ammattikäyttäjät joutuvat lopettamaan suklaansa syömisen.



Suklaapalan koko ei ole mikään plasebojuttu tai vitsi. Jokainen, joka on maistanut esim. Geisha-suklaata, teitää, että se on parasta nimenomaan patukkakoossa, ja menettää makuaan/tuntumaansa kaikissa muissa kokoluokissa. Suklaalevynä se kiikun kaakun vielä menettelee heikkona hetkenä hätätilassa, mutta käärepaperiset karamellikokoiset palat ovat jo aivan perseestä, käytännössä syömäkelvotomia.

Olen lähes varmuudella maapallon ainoa, joka ymmärtää, että palan kokoon EI SAA kajota. Pitäisi saada lottovoitto ja ostaa 10 kuutiometriä suklaita omaan varastoon, jos/kun vielä niitä myydään perinteisellä palakoolla.

.

 

Uskon että ripsiväri ei vaikuta ihmisen ripsien pituutta säätelevään geeniin, vaan ripsien pituus palaa jokaisen sukupolven kohdalla alkutilanteeseen. Mainos lupaa tietenkin pidentää olemassa olevia luomuripsiä 40%. Mikäli myös vuonna 1955 tai 1995 tai 2005 myytiin myös 40% pidentävää väriä, niin todellisuudessa ripsiväri ei ole kehittynyt lainkaan. Pituuden prosentuaalinen lisäys onkin edelleen samalla tasolla kuin silloin ennen.

E: On kehitystä ilmeisesti kuitenkin tapahtunut, mikäli vuoden 1955 ripsiväri lupasi tuon 40% pidennyksen (minä en ole sen aikaisia ripsivärimainoksia nähnyt). Nykyiset värit muistaakseni lupaavat mainoksien perusteella jopa 80% pidempiä ripsiä. "Teho" on kasvanut 29%.

 

Tuon kirjoittanut copy ansaitsee vuoden BULLSHIT-palkinnon! :thumbsup:

 

Mistä sinäkin olet matematiikkaa opetellut..? EI kai niitä prosentteja yhteen lasketa vaan otetaan siitä aiemman sukupolven pesutuloksesta 50% likaa pois. Siis likaa on aina puolet vähemmän. Lian määrässä vaikka grammoina mitattuna ero edelliseen sukupolveen on aina pienempi ja pienempi, nykyään jo todella pieni. Ehkä jopa mitättömän pieni.

Graafinen esimerkki, O-kirjaimet esittävät likaa pestyssä pyykissä:

2006 OOOOOOOOOOOOOOOO
2007 OOOOOOOO
2008 OOOO
2009 OO
2010 O
2011 ( (<-puoli oota)

Eli tuota se 50% puhtaampi tulos siis tarkoittaa, olettaen että parannusta tapahtuu joka vuosi.

edit:
Tuli tätä pohdittua vielä vähän lisää... Matemaattisesti siis tuota likamäärän puolittamista voidaan jatkaa vaikka loputtomiin, mutta reaalimaailmassa raja saattaa tulla jossain kohtaa vastaan. Nimittäin kun tarpeeksi pitkälle jatketaan, aletaan jo halkaisemaan atomeja ja puolittamaan neutroneja... nykyisellään fysiikan tuntemus ei vielä riitä juurikaan tuota pidemmälle mutta ehkä on olemassa vielä paljon pienempiäkin hiukkasia, joita puhtaassa pyykissa voi pesun jälkeen olla jäljellä ja joita pesuainevalmistajat voivat yrittää sieltä poistaa ja puolittaa. Toisaalta kun puhutaan atomien halkomisesta niin tulee väistämättä mieleen että jonkinlaisen ydinreaktion vaarakin on siinä olemassa. Kannattaa siis harkita tarkkaan kuinka tehokasta pesuainetta käyttää.

 

En voi käsittää miksi hakuteoksissa tai kirjojen hakemistossa asiasanan 'väärillä' synonyymeillä etsiessä ei ko. synonyymin kohdalle voi merkitä suoraan sivunumeroa aiheeseen vaan viitataan ks. 'oikea synonyymi'.

Esim. (mielivaltainen esimerkki)

metafora ks. vertauskuva

Ensin etsit siis metaforan hakemistosta, sitten joudut etsimään vertauskuvan hakemistosta, ja vasta sitten saat sivunumeron, joilla asiaa käsitellään.

Miksei voi merkitä vain esim.

metafora ks. vertauskuva s. [sivunumero]

 

Koska kirjan tekijät eivät tiedä millä sivulla se tieto on?

 

Ei voi ymmärtää, miten Puhdistuksesta on tehty näytelmä. Ja kommenteista päätellen se ei yleisöön tainnut Nykissä oikein upota. Ihme.

 

Puhdistus on alunperin kirjoitettu näytelmäksi.

 

Elintarviketeollisuus. Joka teklee hommaansa mainosmiesten kanssa ja me viellä onnellisena ostetaan p4sk44 mitä ne suoltavat.
Samanmoista kusetusta ei taida muualla olla (jätän uskonnot pois). Jos vaniljan maku tehdään lahokuusesta :hitme: ja luontaiset aromit tarkoittavat sitä, että banaanin maku tehdään mandariinin, omenan ja päärynän uutteista laboratoriossa. Pelkkä aromi taas tehdään kemiallisesti ja on molekyylitasoltaan tismalleen sama, kuin tämä luontainen.
Sit ihmiset vielä innoissaan ostavat kevyt tuotteita.
Kevyt = vähemmän rasvaa
Vähemmän rasvaa = lisättyä vettä
lisätty vesi = vääränlainen koostumus, heikentynyt maku, halvempi valmistaa...
ja kun koostumus menee ketuiksi pitää lisätä lisäaineita jotta koostumus muuttuisi lähemmäksi alkuperäistä. Maku puolella homma toimii samallalailla lisätään E620-635 ja suolaa niin taas on jokin maku. (ei alkuperäinen mutta jokin kumminkin).:OI
Niin ja vaikka kevyt tuotteet on halvempi valmistaa ne maksavat enemmän.
Tässä vain pieni pinnan raapaisu miten persuuksillaan systeemi on.

Suosittelen lukemaan nämä kirjat:
-Aitoa Ruokaa http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9789529969784
-Petos Lautasella http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510345393

Kertovat kuinka homma nykyään toimii.

 

Tekisi mieli sanoa tähän kohtaan "hui kamala".

 

Huvittavinta esimerkiksi jugurttimauissa on se, ettei mikään niistä maistu oikeasti sille mille pitäisi, paitsi ne joissa on oikeita hedelmänpaloja. Esim. banaanijugurtti. Hyväähän se on, mutta banaaninmakuista? Jokaiselle meistä on taottu sen "banaani" päähän.

 

Aihetta käsittelee tänään TV2 22:05 Silminnäkijä: Väärennetty ruoka.

 

Hintaa ja sille saatavaa vastiketta:
http://www.huuto.net/kohteet/elokuvateatteri-subwoofer-kaiutin/166304175
Tukistaisin jos voisin.

 

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/K...laisen/art-1288371278135.html?ref=tf-promoimg
En sinänsä kyseenalaista isoa annosta ja haastetta mutta minusta ainakin hampparin idea menee täysin jos sitä ei voi syödä käsin. Muutaman kerran on raflassa liian korkea hampurilainen tullut eteen ja joka kerta sen haarukoiminen on ollut todella työlästä ja sotkuista puuhaa.