heips! Olis tarkoitus asentaa autoon muutama neliö Silent Coattia, mutta tahtoisin ennen asennusta (ja asennuksen jälkeen) mitata ajonaikaisen melun taajuussisältöä (ja vaimennuksen vaikutus siihen kiinnostaa). Laitteistona läppäri, ulkoinen äänikortti ja tallennusmikkinä Radio Shackin viisarimallinen dB-mittari. Room EQ Wizardiko tähän tarkoitukseen olisi paras softa?
Minä vain "äänittäisin autoa" ja tekisin analyysit vasta kotona rauhassa jälkikäteen tallenteita nuuskimalla. Analysointisoftat voi valita myöhemminkin ja vuosien edetessä tehdä äänitallenteista parempia analyysejä kun softat kehittyvät. Äänitys kaksikanavaisena tai useammallakin jos mahdollista, mutta yksi- tai kaksikanavainen äänentallennus onnistuu vakiolaitteilla. Kahdella erillisellä mikillä, eri paikkoihin asennettuna, että saadaan esim. etupenkin ja takapenkin äänimaisemat talteen. Mieluiten mikit kiinnittäen (nippusiteillä vaikkapa) vakiopaikkoihinsa vakioasentoihinsa (niskatukiin, kahvoihin), joihin ei saa kajota mittauspäivien aikana. Mikkien laadulla ei ole mitään väliä, koska mitataan EROA. Vaikka mikkien taajuusvasteessa olisi +-20 dB himalajat, ne kumoavat toisensa pois kun verrataan ennen/jälkeen -tallenteita toisiinsa eli tehdään desibelivasteille vähennyslaskutoimenpide. 1 euron halpahallimikkejä ja mp3-tallentimia vaan ostamaan kassillinen ja ripotellaan niitä joka paikkaan autoon. KOKO äänityslaitteiston mikeistä ad-muunnokseen ja tallennukseen pitää sietää se desibelimäärä mitä autossa esiintyy, esim. 140 dB jos ajetaan ratakiskojen tai kakkosnelosten ylitse. Mekaanisesti tai sähköisesti yliohjautunut mittadata on arvotonta ja kaikki on pilalla. Ellei ole käytettävissä tarpeeksi suurta äänenpainetta sietävää laitteistoa, minä käyttäisin äänityslaitteena Lumia 920 -kännykkää tai muita kalliin pään Lumioita erinomaisine mikkeineen. Siis nimenomaan äänitallentimena, en analyysilaitteena (en tiedä mitä käppyräsoftia kännyyn edes on tarjoilla). Helpointa on painaa Lumiassa kameranappia muutama sekunti, valita videokuvausmoodi ja sitten käynnistää tallennus. Kolme kosketusta ja äänitys on pyörimässä! Tämän pienempää+helpompaa+parempaa äänityslaitetta ei taskusta löydy, minun taskustani ainakaan. Jos kännykameran/videokameran vieläpä suuntaa kuvaamaan näkymää tuulilasista ulos (apukuski toimii "mikkitelineenä" jos ei ole kännypidikettä), pystyy videokuvasta seuraamaan missä kohdassa reittiä milloinkin ollaan, ja voi valita kaikilta ajokerroilta saman ajo-osuuden äänivertailuun. "Ennen"-tilanne ajetaan kello 3:00 aamuyöllä, tai jokin vastaava kiinteä aika, jolloin on kaikista hiljaisin liikenne. Ajetaan vakio tuttu reitti, esim. kotoa moottoritielle ja palataan takaisin x kilometrin ajon kaahailun ajon kaahailun jälkeen. Liikutaan normaalilla ajonopeudella. Liikennemerkkien+sääntöjen kirjaimellinen tottelu on helpoin tapa säätää nopeus vakioksi ajokerrasta toiseen. Sopivilla vaihteilla ajetaan, totuttuun tapaan, että ajaminen tulee selkäytimestä mitään miettimättä. Moottorin koko kierroslukualue mieluiten läpi käyden, että resonanssit saadaan heräämään jos niitä on. Ei saa yrittää ajotavalla vaikuttaa meluun, esim. niin, että ajetaan ykkösvaihteella 120 km/h ennen akustointia ja akustoinnin jälkeen työnnetään autoa alamäkeen moottori sammutettuna, joka siis olisi mittaustilanteen väärentämistä. Ei saa muuttaa yhtikäs helvetin mitään parametria ajokertojen välillä, koska jos muutetaan, silloin mittadata kertoo vain muuttuneen ajokäytöksen eikä sano mitään muuttuneesta akustiikasta. "Jälkeen"-tilanne ajetaan myöskin kello 3:00 aamuyöllä ja identtinen reitti identtisine vaihteenvaihtohetkineen ja niin edelleen. Kaikki tehdään ihan kuten ennen akustointiakin tehtiin. HUOM: viikonloppuna liikenne on öisin lähes kuollut, joten MOLEMMAT ajot pitää suorittaa joko virkapäivinä tai molemmat viikonloppuna. Ihan turha analysoida mitään dataa jos vieressä ajaa pakoputketon Hurley Taavitsoni, edessä savuttaa venäläinen kuorma-auto kolme sylinteriä pimeänä, takapuskuria nuolee NuorisoKorolla Karvanoppineen ja pakoputkikin on siihen jäänyt asentamatta, koska Amish-laiset luulevat melutason olevan suorassa suhteessa moottoritehoon. Eipä ole. Litiumakkuinen kilpuri suhahtaa ohi 300 km/h vaudilla äänettömämmin kuin sen Korollan tyhjäkäyntiräpätys on. HUOM2 AVOAUTOILLE: Linnut alkavat kirkua auringon noustessa tai valoisuuden ylipäänsä lisääntyessä, joten pitää pyrkiä ajamaan pimeimmällä mahdollisella hetkellä, mutta silti niin myöhään, että liikenne on jo hiljentynyt. Klo 2 saattaa olla parempi hetki, ettei tule tehtyä ornitologista konserttitallennetta. Umpiautolla ei tarvitse linnuista välittää ja liikenteen hiljaisuus on tärkein kriteeri, kello kolmea silloin suosittelen. Paikkakuntaeroja toki voi esiintyä. Analysoinnissa on helpointa summata yhteen vastekäppyrään "koko biisin" fft-analyysi eli taajuusvaste kokonaisesta yhdestä ajoreissusta. Käppyrässä on mukana kiihdyttelyt ja rullaamiset ja kaikki muukin. Kun nämä kaksi käppyrää, ennen ja jälkeen -biisit, ladotaan samaan kuvaan, paljastuu millä taajuudella on saatu minkälainen vaikutus aikaan. Työläämpää on rajata biisistä lyhyt aikajakso tai leikata audiosoftilla irti haluttu palanen ja verrata kahden palasen ominaisuuksia toisiinsa. Helpottaa tulkintaa jos pannaan esim. vasempaan kanavaan ennen-äänitepala ja oikeaan kanavaan jälkeen-tilanteen pätkä. Pelkästään KORVILLA tuollaista äänitettä kuuntelemalla, kun siis vasemmassa ja oikeassa kanavassa ovat ne eri päivien äänitteet, kuulee mitä on tapahtunut. Oikea kanava kuulostaa vaimentuneelta eli vasen dominoi, puoltaa äänimaisemaa vasemmalle. Jos akustointi meni kuten piti. Ja jos osattiin ajaa identtisellä tavalla molemmat reissut. Se, onko osattu ajaa identtisellä tavalla eri päivinä, paljastuu myös käppyröistä. Moottorin kierrosluku näkyy piikkinä vasteessa. Jos vaikka näkyy 66,66 Hz piikki vasemmassa kanavassa ja sitten 70 Hz oikeassa, on ajettu 5% liian kovalla nopeudella jälkimmäinen reissu, eikä tuloksia voi tällöin verrata, koska taajuuden muuttuminen (kierrosluvun nousu) väistämättä nostaa melutasoa. Amatöörin ei kannata verrata edes saman kierrosluvun mittahetkiä toisiinsa (etsimällähän löytää molemmista fileistä varmuudella hetken, jossa vallitsee 66,66 Hz taajuus eli sama ajonopeus), koska kyseinen hetki voi olla eri kuormitustilanteesta, alamäki/ylämäki, eikä vertailua voi tehdä. JOS on tarjolla ajotietokoneen polttoaineenruiskutuskäppyrä jokaiselta ajosekunnilta, sitten voi siitä päätellä asioita eli etsiä ajotilanteet, joissa on käytössä identtinen moottoriteho ja kierrosluku. Lyhyesti: mitä pienempiä ajanhetkiä aletaan verrata toisiinsa, sitä pahemmin metsään analyysi menee, koska muuttujien ja vaikuttimien määrä kyseisellä hetkellä on tuntematon. "Koko biisin" vertaaminen on paras tapa, siis kaiken mitatun datan hyödyntäminen, kahden kokonaisen ajoreissun vertaaminen toisiinsa. Isoon datamassaan häviävät taustakohinaksi pienet hetkelliset epävarmuustekijät ja huonot vaihtamiset ja aivastukset. .
Paljon tuli DVB-G:ltä juttua, mutta siitä unohtui sää/lämpötila: säätila, ulkolämpötila ja asfaltin pintalämpö pitää olla sama molemmilla testikerroilla. Auton rengaspaineet ja renkaiden (ja myös alustan puslien, ovien tiivisteiden yms.) pehmeys kun muuttuu tuon mukaan ja melutasokin on erilainen. (Ja toki ne rengaspaineet pitää olla samat molemmilla kerroilla, oletus tuossa oli ettei niihin kosketa vaimennuksen yhteydessä.)
Lyhyesti: Mitä kovempi pusla ja suurempi paine renkaassa (tiettyyn rajaan asti), sitä pahempi melu T: Vesku
Jonkin verran mittausdataa nähneenä minulle tuli mieleen että on aika optimistinen näkemys ajaa kaksi testikierrosta ja yhdellä vähennyslaskulla nähdä muutos. Jos ajotapahtuman vaiheet heittävät sekunninkin niin erotus ja siitä tehty johtopäätös ei ole edes hehtaarilla oikein. Autoa pitäisi ajaa robotti. Ennemmin useita yksinkertaistettuja testiajoja useissa olosuhteissa, esim. Maantie 40 km/h, 60 km/h, 80 km/h
Mä meinasin vähän oikoa ja suorittaa mittaukset mittarin mukaan 80km/h ja 100km/h nopeuksissa. tuo DVB-G:n mainitsema "FFF"-analyysi ajonaikaisesta melusta olisi kyllä varmasti oikea tapa saada keskiarvomelusta hyvä kuva. Ja pelkkä äänen tallennus ajon aikana tekee touhusta turvallisemman. Mikserinsoftan asetusten pitää vaan olla muistissa uusintaa tehdessä Missä softassa tommonen "FFF"-ominaisuus olisi?
"Koko biisin" tuottama keskimääräinen taajuusvaste ja sen vähennys toisesta vastaavasta onnistuu, olen tehnyt moisia vertailuja, tosin kaiuttimien ääntä mitaten sekä oikeille musabiiseille, mutta kuitenkin. Ei ole mitään väliä edes biisien pituuksilla eli ajoreissujen kestoilla, eikä muillakaan pikkuasioilla. Kaikista tietueista, kaikista universumin musabiiseistä ja ääninäytteistä on laskettavissa kyseisen tietueen keskimääräinen taajuusvaste, tavallaan sormenjälki. Näitä jälkiä, kunhan ne ovat desibeliasteikolla esitettynä, voi miinustaa ja summata mielin määrin. Erotus on se mitä nyt pitää tehdä. Ei tarvitse edes välittää siitä, onko äänitystaso pysynyt samana reissusta toiseen. Lumialla kun äänittelee niin taso on automaattisesti vakio, koska ei ole mitään säätimiä mitä voisi töpeksiä. Jos haluaa erikseen tutkia erilaisia ajotilanteita, kannattaa tehdä jokaisesta oma äänitallenne ennen ja jälkeen. Esim. hiekkatiellä ajamisesta omansa, tietyllä vaihteella ja ajonopeudella. Tuoreella sileällä hiljaisella asfaltilla ajosta omansa. Parkkitalon tai tunnelin kaiunnassa ajamisesta omansa, se paljastaa onko äänen eristys ulkomaailmaan parantunut, vai vuotaako jokin ovitiiviste. Koska ennen/jälkeen-vaihtohetki sattuu kohdalle vain kerran elämässä/autossa, kannattaa nyt tosiaan kerätä äänitallenteita järjetön datamassa ennen ja sitten jälkeen, koska toista kertaa homma ei enää onnistu. Ajellaan vaikka 8 tuntia putkeen mitä erilaisimmissa maastoissa. Ja sama reissu uudelleen sitten kun akustiikkaparannus on tehty. Saadaan 8+8 tuntia dataa pureksittavaksi tuleviksi viikoiksi...vuosiksi. Voidaan leikata datasta irti kiinnostava kohtaus, vaikkapa perunapellolla ajamisvaihe, ja verrata miten ääni muuttui akustoinnin ansiosta. Tai otetaan edes yhden minuutin tallenne moottoritiellä, jos ei ole aikaa laajoihin testeihin. HUOM: ideaalin äänenvaimentimen, esim. ideaalin pakoputken tai ideaalin ilmanvaihdon vaimentimen, mittaaminen "äänitystasoista välittämättä" ei onnistu. Ideaalin vaimentimen vaimennusvaste on vakio, taajuusriippumaton, jolloin ei synny taajuuseroja, erovaste on aina viivasuora. Näissä tilanteissa (ideaali sitä tai tätä), joita ei maapallolla onneksi esiinny, olisi kiinnostavaa silti saada tietää vaimentuman määrä ja unohtaa taajuussisältö. Tämä vaatii äänitystason vakioimista ja vaatii samankaltaiset olosuhteet molempiin mittaustilanteisiin, tekee hommasta vaativan. Mitä ideaalimpi ilmiö on mitattavana, sitä vaikeammaksi sen havaitseminen käy. Auton tai asunnon vaimentelu ei onneksi ole ideaalia puuhaa, vaan vaimennus/räminälisäys ilmaantuu vain tietyille rajatuille taajuuksilla, muun taajuuskaistan jäädessä lähes ennalleen. Nämä ennalleen jäävät kaistan osaset toimivat referensseinä, joiden avulla voi skaalata äänentasot samaksi jos haluaa. Jos latoo samaan kuvaan ennen- ja jälkeen-taajuusvastekäppyrät, niin silmällä määrittäen voi helposti siirtää käyrät päällekkäin, ennalleen jääneiden kohtien perusteella. Käyrien muodon todellisuus riippuu mittakaluston laadusta, mutta erot ja muutokset joka tapauksessa on helppo havaita huonollakin mittakalustolla. Alle euron mikrofoneillakin ne erot kyllä paljastuvat. Jos tekee vähennyslaskun noille käyrille, ei tarvitse etukäteen skaalata tasoja samaksi, koska lopputuote, erovaste, ei sinällään sisällä tietoa äänen absoluuttisista tasosta, on vain tietoa taajuuskohtaisista tasoeroista. Erokäppyrä kertoo erotuksen, ja siinä on automaattisesti ideaali viivasuora taajuusvaste, jos mitään eroa ei ole tapahtunut. Plasebo-akustointi siis tuottaa viivasuoran vasteen. Jos taas jossain taajuudessa ilmenee vaikka 5 dB pullistuma, se paljastaa 5 dB melutason kasvun tuolla taajuudella (kaavalla: lopputilanne miinus alkutilanne). Eli on ilmestynyt outo resonanssi tai heikennys. Tiiviste jäänyt asentamatta esimerkiksi, tai kattoluukku jäänyt raolleen jälkimmäisessä ajossa. Mikäli viivasuorassa perusvasteessa on monttu jollain taajuudella, se kertoo akustoinnin imeneen pois kyseisiä taajuuksia, niin monen desibelin verran mitä kuva kertoo tai mittadatan vähennyslasku numeroina sanoo. Tähän mennessä kukaan ei näemmä ole ymmärtänyt mistä on kysymys eromittaamisessa ja ääninäytteen keskimääräisessä taajuusvasteessa. Jos mittaaja töpeksii mittaushetket tai analyysit, tieto on hölynpölyä. Jonkinlaiset perustiedot pitää omata jos mittaamaan lähtee. Kerroinpahan vain, että erovasteen selvittäminen ei maksa yhtään mitään, sen voi tehdä jokainen joka omistaa nykyaikaisen kännykän, jolla voi tehdä äänitallennuksia (tai siis videoita, joissa on ääniraita mukana). Eikä tarvitse välittää mittalaitteiston laadusta, kunhan se ei yliohjaudu. Ja että tallenteesta otettu keskimääräinen taajuusvaste sellaisenaan voidaan vähentää toisen tallenteen vastaavasta, jolloin erovaste suoraan kertoo onko mitään muutoksia tapahtunut. Hienosäätöä on sitten se, paljonko dataa pehmennetään. Esim. 1/16...1/6 oktaavin pehmennys voidaan tehdä kummallekin sormenjäljelle eli äänitteen vastekäppyrälle, ja vasta sitten miinustetaan ne toisistaan. Tai päinvastoin, eli ensin miinustetaan käppyrät ja vasta lopputuotekäyrälle tehdään pehmennys. Ihan sama, jälkikäteen voi analyysiä kohentaa sitä mukaa kun oppii uusia analyysitapoja ja saa parempia analyysisoftia käyttöönsä. Tärkeintä on tehdä ne äänitteet, eikä murehtia kuka tai miten ne analysoidaan. Ellette itse osaa analysoida, joku muu osaa. Tehkää siis ne äänitykset. Se ei vaadi kuin kolme kosketusta älykännykkään, tai x kosketusta mp3-audiotallentimeen/videokameraan/C-kasettinauhuriin/kelanauhuriin/jne.
Fast Fourier Transform eli FFT. Lähes kaikissa softissa taajuusvaste lasketaan kyseisellä metodilla. Ääninäyte voi olla ihan mikä vain. Joko aivastus, jodlaus, pieru, konsertti, mitä vain useampia sampleja sisältävä datamassa, ja siitä kyetään selvittämään taajuussisältö. Reaaliajassa (tallenteesta) taajuusvasteen näkee esim. musasoittimilla, kun soittaa musiikkia tai automelua vaikka Foobar2000:lla tai muilla kehittyneillä playersoftilla. VLC-videoplayerissäkin taitaa olla erilaisia vasteen näyttäviä funktioita (Audio - Visualizations - Spectrum), siis videontoisto-ohjelmissakin ääniraidan spektrin saa näkyville. Audacity sun muut audioeditorit myös osaavat näyttää mitä taajuuksia tallenne pitää sisällään. Softia on satoja tai tuhansia, ilmaisia, joilla pääsee katsomaan millainen on tallenteen taajuussisältö. Erotiedon ja keskimääräisen vasteen laskeminen onnistuu muutamilla softilla, joita en nyt ulkoa muista, pitää kaivaa softat tai niiden nimet esille jostain myöhemmin. Haenpas aluksi Audacityn ja kokeilen mitä sillä saatiin tehtyä, kun en enää muista mitä muinoin mittasin ja vertailin... http://audacity.sourceforge.net/ Ei ollut tämä softa se mitä käytin. Tällä voi äänittää, editoida, analysoida spektriä ja muuta pientä, mutta nimenomaan ne kaksi olennaista asiaa puuttuvat, mitä nyt tarvitaan, eli koko äänitteen spektrin laskeminen sekä kahden tuotteen erotuslaskenta. Kokeeksi otin sisään erään mp3-musabiisin, monotin sen yksikanavaiseksi, sitten otin toisen biisin ja monotin sen, ja copypastesin molemmat ääniraidat samaan toimintaikkunaan softassa. Mutta tästä eteenpäin tarvittavat työkalut tästä softasta puuttuvat. Mikä hitto olikaan se softa mitä käytin? Jään pohtimaan asiaa... Ei kelpaa (minulle) myöskään Spectrum Lab: http://dl4yhf.darc.de/spectra1.html http://www.qsl.net/dl4yhf/speclab/specdisp.htm vaikka siitä löytyykin tarvittava "Long term average spectrum"-laskenta. Tämän softan käyttäminen vaatii yliopistotason koulutuksen tai professorin paperit tai edes sata tuntia opettelua. Opetelkoon ken haluaa. Liian vaikea. Yhden klikkauksen takaa minä sen jostain softasta löysin, jatkan sen metsästämistä toiste. Sinänsä tämä professoreiden softa on maapallon helpoin softa jos äänikorttiin on liitetty mikki tai äänilähde. Softan asennuksen jälkeen alkaa viiveettä näkyä spektri sekä joku muu näkymä siitä mitä äänikorttiin tulee. Tosin minulla ei tule mitään eikä näy mitään järkevää. Pitäisi kai valikoista mennä säätämään asetuksia, mutta ehkä jollain muulla äänikortti on jo valmiiksi tälle softalle sopivassa moodissa. Audiofileen (WAV) sain tähän softaan kokeeksi avattua ja myös LTAS-moodin kytkettyä, mutta mitään ohjeissa mainittua punaista käyrää en näe. En osaa käyttää, vaadittaisiin ÄO yli 250 tämän softan kanssa. Tarvittavat muokkaus+analysointisoftat kyllä aikanaan löytyvät (vuonna 999999999 minun etsimiskyvyilläni). Pääasia on tehdä ne äänitykset sitten kun sen aika tulee. Analysoinnin aika koittaa myöhemmin, sitten kun on kaksi vertailtavaa äänitallennetta olemassa vertailtavaksi. Ellei muu onnistu, pitää väsätä taulukkolaskenta-arkki, joka tekee erotuslaskennan ja pehmennykset. .