Paul Verhoevenin Basic Instinct – Vaiston varassa (1992) on aina kuulunut suosikkeihini, ja niinpä olen halunnut nähdä myös jatko-osan Basic Instinct 2, vaikka sitä on enimmäkseen haukuttu huonoksi. Onhan se kuitenkin parivaljakon Kassar & Vajna tuottama, ja mukana on Sharon Stone, tuo Amerikan Heli Sutela. Amazonista löytyi blu-ray (Collector’s Edition) ”kohtuulliseen” hintaan (19,99 $), joten rahat sinne! Valitettavasti pettymys oli melkoinen. Elokuva on huono, ja blu-ray kärsii teknisestä ongelmasta. Elokuvan alussa Catherine Tramell (Sharon Stone) kaahaa pitkin Lontoon katuja urheiluautolla ja lopulta hurauttaa Thamesiin. Huumaantunut poikaystävä Kevin Franks (Stan Collymore) uppoaa auton mukana. Tramell joutuu rikostutkinnan kohteeksi, ja psykiatri Michael Glass (David Morrissey) tutkii epäillyn mielentilaa. Lausunto ei ole mairitteleva — nti Tramell on vaaraksi itselleen ja muille —, mutta muotoseikan takia oikeusjuttu raukeaa ja Tramell pääsee vapaalle jalalle. Rikosetsivä Roy Washburn (David Thewlis) vannoo, että se narttu saadaan kyllä vielä telkien taakse. Tapahtumat saavat omalaatuisen käänteen, kun Spoiler Tramell saapuu psykiatri Glassin vastaanotolle ja haluaa tämän potilaaksi. Periaatteessa Glass olisi jäävi hoitamaan potilasta, josta hän oli aiemmin lausunut oikeudenkäynnissä. Glass on psykoanalyytikko, ja asetelma voisi tuoda mieleen freudilaisen jännitysdraaman Final Analysis. Mitään kiinnostavaa ei kuitenkaan seuraa. Tramell pelaa tuttuja manipulointipelejään ja saa Glassin sänkyynsä. Eräs hänen aikaisempi mielentilalausuntonsa alkaa kummitella, kun toimittaja Adam Tower (Hugh Dancy) alkaa kaivella sitä, mutta pian toimittaja löytyy kuolleena sängystään ja sitten Glassin ex-vaimo Denise (Indira Varma) julkisesta käymälästä. Molemmilla oli ollut suhde Tramellin kanssa, mutta tätä ei vain saada osoitettua syylliseksi, vaan enemmänkin alkaa näyttää siltä, että Glass on heidät murhannut. Lisää ihmisiä kuolee. Tramell hurmaa Glassin lähipiiriä, kuten psykiatri Gardoshia (Charlotte Rampling), tätä vastaan. Lopulta Glass ampuu Washburnin ja joutuu mielisairaalaan, jonne Tramell olisi kuulunut. Epäselväksi jää, kumpi teki murhat, Tramell vai Glass. Ilmeisesti kyseessä oli narsistisen naisen kosto: kun psykiatri oli leimannut hänet mielenvikaiseksi, hän juonitteli asiat niin, että kaikki alkoivat pitää psykiatria mielenvikaisena sarjamurhaajana. Toinen mahdollisuus on, että Washburn vääristeli todisteita ja myös Glass halusi hänet lukkojen taa mutta he kompastuivat omiin juoniinsa. Katsoja ei jaksa välittää, mitä oikeastaan tapahtui. Jännityselokuvana Basic Instinct 2 jää kauas edeltäjästään. Toteutus on jotenkin halvan tuntuinen, seksitouhuilu väkinäistä, ja David Morrisseylta (tuolta Englannin Joel Edgertonilta) puuttuu karismaa. Stone toistaa ensimmäisen osan eleitään. Tuntuu kuin kaikki tämä olisi jo nähty paljon tasokkaammassa tuotannossa, eikä tässä ole camp-arvoja. (En ymmärrä, miten Martta Kaukonen on antanut tälle 3/5.) Tapahtumat oli kuulemma siirretty New Yorkista Lontooseen. Joe Eszterhazilla ei ollut mitään tekemistä käsikirjoituksen kanssa, mutta muutamassa kohdassa soi Jerry Goldsmithin majesteettinen musiikki. 1/5 Amerikkalaisessa blu-rayssa (BD-50) on vain keskinkertainen kuvanlaatu, koska kaksi versiota ovatkin levyllä erikseen (à 22 GB), tekstitys on täynnä kirjoitusvirheitä, ja vähitellen se alkaa laahata yhä pahemmin puheen jäljessä, niin ettei sitä lopulta voi käyttää. Julkaisu sisältää jonkin verran lisämateriaalia. Muutama kuvanäyte pitemmästä versiosta: Spoiler Traileri (Full HD)