Kuvauspaikkoja ja haastatteluja, ei ole kuin lopussa pätkiä leffasta ja nekin kai samoja mitkä trailereissa nähty. Kieltämättä ehkä mielenkiintoisempaa katsoa se leffan näkemisen jälkeen.
Alustavia arvioita Rotten Tomatoesissa: https://www.rottentomatoes.com/m/blade_runner_2049 Eli näemmä tähän täytyy ensi viikolla roposet laittaa. Villeneuven hyvä putki jatkuu.
Trailerin perusteella musiikki kuulosti Vangelikselta, mutta IMDb listaa säveltäjiksi Benjamin Wallfischin ja Hans Zimmerin. Jälkimmäinen on jo monista suurtuotannoista tuttu, joten toivotaan että luvassa on audiovisuaalisesti vakuuttava, jylhä teos. Siirryn nyt itse katsomaan alkuperäistä Blade Runneria lähestyvän ensi-illan pohjaksi — jos BR 2049 onkin pettymys, niin koetaan se sitten oikein sielu vereslihalla...
^ Hivenen selventävämpää kuvaa musiikkipuolen kuvioista ohjaajan näkemyksen mukaan: ‘Blade Runner 2049’ Soundtrack: Denis Villeneuve Finally Reveals Why Jóhann Jóhannsson Left the Project
Harmittaa vaan että Zimmer tekee musiikit koska miehen tekeleet on viimesen 10v aikana olleet todella geneerisiä jumputuksia pääsääntöisesti tai sitten ihmeellistä kirkkoharmoniaa kuten Interstellarissa. Johansson olisi ollut mielenkiintoisempi vaihtoehto.
Episodin arvio Tänään täytyy katsella muistin virkistämiseksi tuo alkuperäinen mestariteos ja huomenna sitten pitkästä aikaa oikein leffateatteriin
Voi Kakka! Tai siis hyvä! Erittäin hyvä, että kerrankin jatko-osa on hyvä! Mutta voi kakka, kun liput on jo lauantaille varattuna, mutta pitää lykätä reissun vuoksi seuraavaan viikonloppuun tuo katsominen.
Kävin katsomassa, 2D version. Täytyy sanoa että aika hyvä leffa, Krista Kososesta huolimatta. Hänen hahmonsa kun tuntui jotenkin oudolta ja tarpeettomalta, ehkä suomenkielisyydestä johtuen. Toki tässä sivuhahmot puhuvat monia muitakin kieliä, että ei siinä mitään. Arvosanaa pitää vielä miettiä, mieli tekisi antaa 5/5 mutta kun leffa kuitenkin tuntui ylipitkältä... enkä kuitenkaan keksi mitä siitä olisi kannattanut leikata pois. Tarinaa kerrotaan turhia kiirehtimättä ja harvinaisen perusteellisesti ja sehän on näinä adhd-aikoina oikeasti positiivinen asia. Näyttelijätkin hoitivat hommansa hyvin, tosin Kososen suoritusta en oikein osaa arvostella, hienoa että oli päässyt mukaan mutta toisaalta, kuten jo edellä sanoin... Ja visuaalisestihan tämä leffa on just niin hyvä kuin traileristakin voi päätellä. Sello 1:ssä kävin katsomassa, ja pitää todeta että oli hyvä kuva ja ääni siellä. Joo-o, pitkän miettimisen jälkeen arvosanaksi annan 5/5. Kun ei tässä mitään varsinaista vikaa ole.
Oli tämä kyllä hieno. Kaiken hehkutuksen väärti. Leffan pituudesta olen itsekin sitä mieltä, että leffa oli kyllä aika pitkä, ja kerran katsoin kelloa. Se oli suunnilleen puolivälin tienoilla. Sitten juoni vei taas mennessään. Kososen rooli vähän yllätti, mutta ei sitä tosiaan suomalainen välttämättä pysty neutraalisti arvioimaan. Juonen kannalta se oli kyllä minusta ihan mielekäs. Kävin katsomassa leffan Finnkinon Scape -salissa 3D-versiona. Edelleenkään 3D-lasit eivät toimi hyvin yhteen silmälasien kanssa. Jos menisin uudestaan katsomaan, niin valitsisin kyllä 2D-version. Itse annan kyllä 5/5. Leffaa katsoessa fiilis oli nousujohteinen, eli alussa oli sellainen "kyllähän tätä katselee"-fiilis, mutta koko ajan leffaan pääsi paremmin sisään. Olisi kyllä ehdottomasti kannattanut katsoa vanha Blade Runner pohjalle. Itse olin katsonut sen viimeksi varmaankin viime vuosikymmenellä, ja muisti olisi kaivannut virkistystä...
Onko varsinaisella 3D:llä tässä suurempaa merkitystä ja tuleeko yhden yhtäkään vau-elämystä siltä osin? Vai kannattaako suosiolla mennä 2D-näytökseen?
Leffaa ei ole kuvattu 3D kameroilla joten sanoisin että se on jo pelkästään syy mennä katsomaan 2D. Toki sitten on vielä parempi kontrasti.
Olihan tää vähän pitkä juu, ja vauhtikin oli kuin jostain ranskalaisesta taide-elokuvasta. Mutta jäipä ainakin aikaa ihastella hienoja kuvia ja nättejä likkoja. (Tahtoo muuten oman Join, mahdollisimman pian kiitos.) Jollei tästä nyt Deakinsille vihdoin tule sitä Oscaria, niin antaa olla sitten. Sokeita ovat sitten kuin Leto konsanaan. Musiikit olivat hyvinkin alkuperäisen oloisia, odotin jo että lopputekstien alkaessa olis tullu tutut sulosävelet muttei tullukkaan. Vähän petyin. Kyllä sitä olis voinut käyttää. Tietokoneella nuorennettu Nuori oli leffan ainoita kauneusvirheitä, ei näytä edelleenkään aidolta, älkää siis käyttäkö jollei nyt ihan pakko ole, ja nyt mielestäni ei ihan pakko ollu. Krista puhumassa suomea pisti kyllä hihittään. Torilla tavataan! ****½
Hmm, minusta tuo "nuorennus" (kuten koko BR2049) taas oli ihan uskomattoman hyvin tehty ja olin ihan äimänä, että mitä helvettiä. Näin vahvasti alkuperäisen klassikon henkistä ja kuitenkin toisaalta täysin omaa juttuaan tekevää elokuvaa ei montaa tule mieleen. Enkä pitkästynytkään missään vaiheessa, joten viivan alle jää 5/5.
Kävin katsomassa tämän eilen iltapäivänäytöksessä yksin ja poistuin teatterista mykistyneenä ja haikeuden vallassa; fiilis, jota mikään (elokuvateatterissa katsottu) elokuva ei ole aikoihin onnistunut minussa herättämään. Alkuperäinen Blade Runner ei ole itselleni mitenkään erityisen merkittävä teos, enkä edes muista siitä kovin paljon, joten mitään erityisiä superhyperodotuksia ei ollut. Erityisesti pidin elokuvan visuaalisuudesta ja rauhallisesta kerronnasta, johon Gosling sopi enemmän kuin hyvin. Elokuvan kesto oli hiukan siinä rajoilla ja huomasin katsovani kerran kelloa, mutta se johtui lähinnä siitä, että ison colan juominen lähes kolmen tunnin elokuvan aikana on aina virhe keski-ikäiselle miehelle, jonka pitää ravata kusella keskimäärin noin kymmenen kertaa päivässä. Kuvaus, äänet ja erikoistehosteet tullaan varmasti muistamaan useissa palkintogaaloissa ensi vuonna, ja jos vertaa tämän elokuvan käsikirjoitusta esim. Promotheus-kikkareeseen, niin ero on samaa luokkaa kuin vertaisi Barack Obamaa Donald Trumpiin. Ainakin nyt tämä menee heittämällä omien suosikkielokuvieni top vitoseen ja 5/5 on selviö. Täytyy toki tarkistaa tilanne parin vuoden kuluttua uudestaan.
Kaikin puolin hienoa jatkoa sinne ensimmäisen elokuvan aloittamille visioille. Tavallaan tämä on osaltaan jopa parempi elokuva, koska sitä pysäyttävän kaunista visuaalista kuvastoa on saatu mahtumaan elokuvan kolmeen tuntiin niin runsaasti. Kaikkiin tapahtumapaikkoihin on saatu keksittyä sellaista omanlaista ja toisistaan poikkeavaa tunnelmaa, jota kelpaa kyllä hengitellä sisään. Elokuva on pitkästä kestostaan huolimatta erinomaisesti rytmitettyä, joten tarkkaavaisuus ei pääse notkahtelemaan juuri ollenkaan. Tarina ei ole pohjimmiltaan mikään erityisen monimutkainen, mutta tarvitseeko sen nyt oikeastaan ollakaan. Se mikä halutaan kertoa kerrotaan huolellisesti ja ajatuksia sopivasti herättäen. Harrison Ford tekee tässä tosiaan pitkästä aikaa jopa yllättävän hyvän roolisuorituksen. Hahmon tunnetiloja ravistellaan sitä ensimmäistä elokuvaa rajummin ja Ford pystyy vastaamaan tähän kohotettuun haasteeseen kyllä erinomaisesti. Muutkin näyttelijät tekevät hyvää työtä, mutta Ford nousee näistä melkeinpä koko elokuvan oikeutetuksi keskuspisteeksi, vaikka Goslingin hahmo on elokuvan kannalta varsin tärkeässä roolissa sen toimeenpanevassa arvoituksellisuudessaan. 4.5/5
Hirveää paskaa, on termi, jota ei onneksi tarvitse käyttää Blade Runnerin jatko-osan kohdalla. Minulla ei ollut oikein mitään sen kummempia ennakko-odotuksia, vaikka esim. ohjaajan selvittyä osa huolista katosi. Toisaalta hienoudestaan huolimatta alkuperäinen ei ole muutenkaan ollut minulle mikään pyhä elokuva. Mukava kuitenkin huomata, että tässä koitettiin tehdä vähän älykkäämpää scifiä olematta silti tylsä tai tekotaiteellinen. Tunnelma on kohdallaan ja näyttelijät tekevät oikein hyvää työtä. Fordin mukanaolo tuntuu myös varsin perustellulta, eikä hahmo ole niin väsähtäneen oloinen kuin vaikka viimeisimmässä Indyssä. Itse kuitenkin antaisin pientä miinusta leffan kestosta, ottaen vielä huomioon teatterin perseetuhoaja penkit. Penkit eivät toki ole leffan vika, mutta olisiko jotain voitu hieman tiivistää. Leffan "pahis" on myös ehkä hieman meh, mutta menettelee. 4,5/5
Kävin katsomassa uuden Blade Runnerin eilen ensi-illassa. Oli alunperin tarkoitus katsoa alkuperäinen elokuva ennen uuden ilmestymistä, mutta sain tehtyä sen vasta tänään... mikä oli loppupeleissä ihan viisasta. Näin niinkuin odotusarvojen osalta. 2049 on ihan hyvä elokuva, mutta se ei yllä edeltäjänsä tasolle. Mikä ei ole sikäli yllättävää, kun itse pidän ensimmäistä osaa yhtenä parhaimmista scifi-leffoista kautta aikojen. 35 vuoden tauko, eri ohjaaja ja eri näyttelijät ( tietenkin ihan hyvistä syistä ) eivät kuitenkaan tehneet Blade Runner -kokemukseen niin suurta lovea, kuin alun perin pelkäsin. Keston suhteen ei tehty kompromisseja ja Villeneuve otti taas aikansa ( vai saako näin sanoa jos on nähnyt vain Arrivalin... ). Toisaalta leffan olisi ehkä saanut pakettiin onnistuneesti lyhyemmässäkin ajassa, mutta otetaan tämä nyt tälläisenä kun tarjotaan. Sen enempää spoilaamatta, juonellisesti liikuttiin ihan fiksulla alueella. Visuaaliseen puoleen oli panostettu paljon niin laadullisesti ja ruutuajallisesti. Lavastus tuntui olevan vähän simppelimpiä tai suoraviivaisempaa kuin ensimmäisessä elokuvassa, mikä ei sikäli kerro asioiden laadullisesta puolesta mitään. Siellä täällä vilahti kuitenkin visuaalisesti ja toiminnallisesti tuttuja asioita, joiden alkuperästä ei voinut erehtyä. Alkuperäisen osan lavasteet , sisusteet ja ympäristöt tuntuivat vain mielestäni enemmän kotoisilta... toisaalta, olihan entinen elokuva muutenkin hieman romanttisempi, joten en tiedä voiko tässä syytellä ketään tietoisien valintojen tekemisestä. Joi oli niin idealtaan kuin toteutukseltaan hieno sivuvivahde ja tandemi prostituoidun kanssa jää kyllä varmasti mieleen myös ei-pervossa mielessä. Suurin pettymys, jos sitä voi nyt edes sellaiseksi sanoa, oli leffan soundtrack. Jo katselun aikana tuli vähän sellainen fiilis, että vanhassa taisi olla parempi. Hans Zimmerin versio edusti enemmän sellaista nykytyyliä, suoraviivainen, mahtaileva, arastelematon ja vähän simppeli. Sinne tänne oli miksattu osia vanhoista sävellyksistä, mikä onneksi elävöitti asioita. Leffa olisi temponsa puolesta kaivannut mielestäni hieman rauhallisempaa ja soljuvampaa soundtrackia. Jos Zimmer on nykyelokuvien äänipuolen luotettava työmies, niin Vangelis on häneen verrattuna äärimmäinen virtuoosi. Vangeliksen sävellykset ovat yksinkertaisesti vain niin omaperäisiä, kauniita ja romanttisia, että oksat pois. Vangelis soljuu, koska hänellä on asiaa - Zimmer säveltää, koska hän saa siitä rahaa. Ei ollut ehkä nätisti sanottu, mutta toisaalta en usko, että kukaan muistaa 2049:en soundtrackia enää 35 vuoden päästä. Tyrell Corporation oli haudattu ja tilalla oli uusi Wallace Corporation uusine androidineen. Alkuperäiset Nexukset olivat melkoisia vekkuleita. Heidän taustatarina oli syvällinen ja osaltaan myös traaginen... heidän käytöksestään paistoi lapsenomaisuus, mutta teoista ja elämänhalusta epätoivoisuus. 2049:ssa Anroidit oli nuijittu erilaiseen, tiukempaan muottiin ja jossain mielessä tuntui, että teknisesti (elokuvan maailmassa) ollaan itseasiassa kehitytty taaksepäin. Jos joku kysyisi suositusta android-elokuvasta, suosittelisin vanhaa Blade Runneria, näitä androideja on nimittäin jo nähty uusissa Alienin-"jatko"osissa. Niander Wallacea esittävä Leto ei mielestäni onnistunut roolissaan täydellisesti, tai oli sitten alunperin väärä valinta rooliin. Miehen, jolla on näin paljon valtaa, tulisi olla vaikuuttavampi ja ehdottomasti pelottavampi. Minulle jäi kuva ylimielisestä näsäviisastelijasta. Harrison Ford vanhana Deckardina esoteerissa paikassa elävänä erakkona suoriutui roolistaan kunnioitettavasti. Suurin epäilykseni kohdistui alun perin pääosanäyttelijää Goslingia kohtaan. Hän osaa kyllä näytellä, mutta häneltä puuttuu samanlainen charmi kuin Fordilta. Siitä on tietty vaikea syylistää ketään, etenkin kuin huomioidaan varsinainen roolihahmo. Lopputuloksena on elokuva, jonka yleinen ilmapiiri liittyy samalla tavalla tiivisti pääosanäyttelijän viehättävyyteen, kuten ensimmäisessäkin osassa. 4/5