Itse en ole löytänyt vielä ahaa ihmetystä tuosta 3D tekniikasta. Empä usko, että kovin paljon jaksaa innostaa kotiinkaan päivittää vielä HDMI 1.4:sta. Joku minusta taisi kehua koti käytössä 3D:tä. Varmaan saattaakkin olla ihan hyvä, mutta antaa nyt tekniikan kehittyä, niin että saadaan edes leffat katottua ilman niitä typeriä laseja.
Eivätpä ensimmäisten sukupolvien tietokoneet kotikäyttöön päätyneetkään. Ensimmäiset kotitietokoneetkin olivat harvalukuisten intoilijoiden harraste. Tekniikan piti kehittyä paljon käytettävämmäksi ja softatarjonnan kasvaa merkittävästi ennen kuin tietotekniikka löi itsensä läpi kotioloissa.
Yleensä kehityksen suunnan ennustaminen on helpompaa kuin sen toteutumisvauhdin. Tietokoneiden kohdalla ennuste meni alussa pieleen suunnankin osalta. Mielestäni 3D:n käyttöönoton suunta on yhtä selvä kuin mustavalkoisesta kuvasta värilliseen siirtyminen oli aikanaan. Toteutusvauhtia en uskalla ennustaa.
Nykyisessä 3D-systeemissä on kyllä mun mielestä yksi perustavaa laatua oleva ongelma: 3D-efektin voimakkuus riippuu osin siitä, että miten iso kuva on, koska efektin voimakkuuteen vaikuttaa se, että miten kaukana toisistaan ovat vasemman ja oikean silmän näkymät. Tämän takia efektiä tuotettaessa se pitäisi kalibroida käytettävän näyttölaitteen kanssa, jotta voitaisiin renderöidä sopivia etäisyyksiä. Vaan blurayn kanssa tämä ei onnistu, koska siihen tallennettu aineisto on ennalta tuotettua. Mulla ei ole tietoa, että millaista 3D-efektiä bluray-levyillä käytetään, eli meneekö prikulleen samaa matskua kuin leffateattereissa, mutta jos menee, niin käytännössä 3D-telkkujen käyttäjät ehkä kärsivät ( = liian vaisu efekti), elleivät sihtaa 50-60" telkkaria puolentoista metrin päästä. Vielä keljumpaa olisi varmaan se, jos 3D-materiaali kalibroitaisiin telkkarikatsojille, koska sitten videotykillä katsovat kokisivat pahoinvointia överiksi menevän 3D-efektin takia.
Tietokoneella (tai jopa 3DS:llä) tota 3D-efektin voimaa voi säätää ihan miten haluaa, onko se siis soittimissa ja BD:n 3D-standardissa aina vakio?
No sehän se ongelma juuri on, että BD:llä näytetään kiinteää materiaalia, kun taas tietokoneella homma renderöidään alusta asti. Jotta efektin voimakkuutta voitaisiin säätää BD:llä, pitäisi näytettävä materiaali olla ihan eri muodossa. Paljon kalliimpaa ja monimutkaisempaa. Ehkä 10-20 vuoden päästä.
Muistan varmaan sitten ihan väärin että ihan normaalissa videomateriaalissakin säädin efektin tehoa koneella, en siis puhu mistään reaaliaikaisesti rendatuista 3D-demoista joissa voi vapaasti liikkua. En ole tosin nukkunut kunnolla viikkoon.
Syvyysvaikutelman suuruus riippuu kahdesta asiasta: siitä millainen syvyysvaikutelma on on itse elokuvassa, ja kuvakoon/katseluetäisyyden suhteesta. Kuvakoko/katseluetäisyys vaikuttaa asiaan niin päin että mitä suurempi kuva/lähempää katsoo sitä pienempi syvyysvaikutelma. Tämä johtuu siitä että jos elokuvaan on kohtaus jossa jokin esine tulee kankaan ja katsojan puoleen väliin, niin se näyttää tietenkin tulevan siihen puoleen väliin kaikilta katseluetäisyyksiltä. Eli jos kuvaa katsoo 2m päästä esine näyttää olevan 1m kuvan etupuolella, ja jos kuvaa katsoo 10m päästä niin esine näyttää olevan 5m kuvan etupuolella. 3d elokuvia ei siis kannata katsoa liian läheltäkään, koska se latistaa syvyysvaikutelmaa.
Tämä tuskin auttaa tykkien kanssa, mutta tv-puolella kylläkin. "3DFusionin tekniikka eroaa muista vastaavista siten, että siinä 3d-vaikutusta voidaan portaattomasti säätää." Lähde
Töissä kuultua ihmettelyä: "Ostin ensimmäisen BD elokuvan, eikä se näyttänyt juurikaan erilaiselle DVD:hen verrattuna?". :hitme:
Ehkäpä hänellä on: Televisio, jossa ei olekaan se Blu-ray:ltä tuttu Full HD -resoluutio (1920*1080), vaan joku hieman alhaisempi, eli ns. 'HD Ready' -resoluutio, kuten 1366*768, 1024*768 tai 1024*720. Tai jopa wanha CRT-televisio... Kuvakoko suhteellisen pieni. Tai katseluetäisyys liian suuri, jotta Full HD:n suurempi tarkkuus kunnolla/lainkaan erottuisi. Esim. 3,5 m katseluetäisyys kuvakoolla 32". Asetukset ja säädöt aivan mitä sattuu (ääritapaus: BD-soitin lähettää Blu-ray -leffan SD:ksi alaskaalattuna, jonka tv sitten skaalaa takaisin 1080p:ksi). Tai sitten on joitain "kuvanparannuspiirejä" päällä random-asetuksilla. Yleisestä käytännöstä tai ainakin edellisestä tv:stä toiminnaltaan poikkeava, mutta kuitenkin samanniminen säätö. Esim. oman töllöni (Sony X4500) Sharpness/Terävyys-säätö toimii poikkeuksellisesti niin, että nollakohdasta - eli siis säädön keskiasennosta - ylöspäin tapahtuu vain lisäterävöitystä ja siitä alaspäin kuvaa vain pehmennetään. Eli keskiasento on siis neutraali, eikä suinkaan säädön minimiasento, kuten yleensä tuppaa olemaan. Itsekin menin aluksi lankaan ja laitoin ko. säädön "oikeaoppisesti" minimiinsä (se kun oli oikea logiikka aiemman televisioni kanssa). Ja sitten ihmettelin, kun kuva oli omituisen pehmeä (kuvan pehmennys oli siis TÄYSILLÄ)... Parhaan kuvansiirtotavan, eli HDMI:n sijaan käytetän jotain muuta liitäntää, ääritapauksessa jopa komposiittivideota (1 x keltainen RCA). Toiseksi huonoin tapa olisi S-VIDEO (pyöreä DIN-liitin). Komponenttivideolla sen sijaan saa jo parempaa kuvaa, tosin max 1080i, eli 1080p ei onnistu (3 x RCA). Se ensimmäinen BD-leffa nyt vain sattuu olemaan kuvaltaan aivan paska tai ainakin melko huono. Niitäkin siis löytyy, valitettavasti. Tässä eräs lista kuvanlaadusta annettujen tähtien mukaan järjestettynä (jopa yhden tähden BD-leffojakin löytyy). Parhaat DVD-leffat ovat siis kuvanlaadultaan parempia, kuin huonoimmat BD-leffat. Toki ne parhaat BD-leffat ovat kuvanlaadultaan todella paljon parempia, kuin parhaat DVD-leffat. Sitä ei vain huomaa jos on pieni tv ja suuri katseluetäisyys, sekä vielä mahdollisesti noita muitakin tekijöitä heikentämässä kuvanlaatua.
En voi oikeesti uskoa, että vielä tässä vaiheessakim jotkut väheksyvät blu rayn ylivoimaisuutta :hitme: Ihan oikeasti, vaikka kyseessä olisi heikko laitteisto, niin kyllähän sen sokea kepillänsäkin näkee kuinka paljon parempi blu-ray on normaalioloissa normaaleille katsojille. Sen sijaan, jos ei halua maksaa enempää paremmasta laadusta tai ei ymmärrä ottaa kaikkea irti järjestelmästään, on sitten ihan oma asiansa.
Veikkaan että ihmiset jotka väittää ettei BD:n ja DVD:n välillä ole merkittävää eroa on todellakin näöntarkastuksen tarpeessa. Enkä sano tätä edes vitsillä, kun on elää vuosikausia likinäköisenä niin siihen tottuu niin paljon ettei siitä osaa edes välittää, ei edes ymmärrä sitä enää kuinka paljon terävämpänä esim. telkkarin kuva pitäisi silmään välittyä. Nimim. hankin piilarit ehkä 7 vuotta sen jälkeen kun olisi ollut tarvetta.
SCART-liitäntä ei kyllä tue RGB:nä mitään muuta kuin SD-resoluutioita eli 480i/576i... Jotkut digiboksit (esim. Topfield) tosin osaavat antaa SCART-liitännästä komponenttivideota (YCbCr), mutta se on epästandardi ratkaisu, eikä kovin yleinen. Jos halutaan HD:ta, on pakko käyttää vähintään komponenttivideota. HDMI on tietysti paras vaihtoehto.
Käsittääkseni Blu-ray -soittimissa ei edes ole SCART-liitäntää, jolloin liitäntävaihtoehdot ovat komposiittivideo, komponenttivideo ja HDMI.
Kyllä sellaisiakin kummajaisia taitaa olla, mutta käytännösä ei ssi juuri koskaan ole SCART:ia. Se kun tosiaan on tarkoitettu vain SD-resoluution analogiselle signaalille, eli sikäli hieman turhake BD-soittimessa, etenkin kun melkein aina on 1080i:n mahdollistava komponenttivideokin. Tuli vain edellä hutaistua nuo liitännät epähuomiossa "DVD-moodissa", vaikka BD-soittimesta höpisinkin.
Ei oikein aukea tuo sun logiikka. Jos keskiasento on minimi, siis toinen ääripää, niin mitä tapahtuu jos liukua siirretään vasemmalle? Siirrytään minimistä minimimpään?