Huumori ei liene vahvin lajisi. Kasetteja kärrättiin katsottavaksi tietenkin niiden luokse joilta tuo tekniikan ihme taloudesta tuolloin löytyi. Niin...kuka kuului "keskiluokkaan", kuka ei. Hyvä muistaa millaisissa hinnoissa harrastuksessa käytettävä välineistö formaatin alkutaipaleella huiteli tänne rantautuessaan. Mutta voi herran perse sitä päivää, kun elämä vihdoin soi mahdollisuuden omaan nauhuriin ja mustavalko matkatelevisioon. Yritin joskus kertoa asiasta eräille nuoremman sukupolven edustajille, ja lopputulos oli hillitömyydessä samaa tasoa kuin youtubesta löytyvät videot, joissa kakaroille lyödään VHS-kasetti käsiin ihmeteltäväksi.
Samaa mieltä viimeisestä. DVD-kotelo olisi kokonsa puolesta voinut jäädä standardiksi tässä mielessä, mutta markkinointi massoille olisi taatusti tuonut myös ongelmia mukanaan ja syitä tuskin tarvitsee eritellä.[/QUOTE] Nyt kyllä voisi eritellä hieman syitä nimittäin en varmaan aivan ymmärrä. Miksi markkinointi massoille olisi tuottanut ongelmia? En kyllä keksi yhtään muuta kuin että pienempi kotelon koko vie vähemmän tilaa. Mutta toisaalta jos kerää fyysisiä formaatteja niin onko sillä kotelon pienuudella niin suuri merkitys kun jokainen keräiliä varmasti tiedostaa että keräily vie tilaa ja luulisi hyväksyvän sen. Toiseksi minusta nämä kotelon koot dvd blu-ray ja cd levyillä on niin pieni että ei luulisi olevan suurta merkitystä tilan kannalta Itsellä nämä kaverit jotka katsovat jotain netpaskaa niin ne taasen kehuvat kun ei ole tilaa vieviä lyvejä joita on asunto täynnä.
Niin siis mahdollisesti ongelmallisella markkinoinnilla massoille tarkoitin tietenkin sitä, että jos Blu-ray koteloiden koko olisi alun alkaen ollut sama kuin DVD:llä, niin tämä olisi saattanut muodostaa "ongelmatilanteita", joissa kaikki ostajat eivät välttämättä olisi erottaneet kahta rinnakkaisformaattia toisistaan, huolimatta bannereista jne, vaikka se tässä yhteydessä, pitkälti toista vuosikymmentä jälkeen formaatin julkistuksen, kuinka hullunkuriselta kuulostaisikin. Tosin combo-julkaisut toi tässä mielessä tiettyä selkeyttä kuvioon. Niinhän sitä luulisi, mutta tilan viennistä nillittäviä fyysisen formaatin keräilijöitä on yllättävän paljon. Tämän huomaa lähes foorumilla kuin foorumilla formaatista keskusteltaessa. Kotelovirta tokkopa täytä sisustuksellisia kriteereitä, jos tavoitteena on katalogikoti ja vieressä asiasta natkutuksellaan alati muistuttava puoliso. Tätä "ongelmaa" itsemäärämisoikeudessa ei luojan kiitos ainakaan allekirjoittaneella ole koskaan ollut, vaikkei neliömäärällä huushollia ole piloille hemmoteltu. Sanoisin, että määrät on oltava kirjaimellisesti massiivia, jos alkaa vaikuttamaan siltä, että sisätilojen vuoraus optisen median julkaisuilla olisi ylipäätän mahdollista.
Itsellä ei ole ketään tuttuja tai kavereita, jotka ostaisivat fyysisenä (tai digitaalisena) leffoja tai TV-sarjoja. Kaikki käyttävät striimauspalveluita ja/tai warettavat. Pelirintamallakin lähes kaikki ostavat diginä kaiken. Itse menen vain ja ainoastaan fyysisellä medialla vanhaan malliin. Warettamista en ole ikinä tukenut. Striimauspalveluita on tullut käytettyä hyvin harvakseltaan, lähinnä väliaikaisesti jos on ollut tarve katsoa sarjojen kaudet aikaiseen (mm. GoT) tai jotain eksklusiivista sisältöä Netflixissä yms, mutta nuokin olen yleensä saanut kikkailtua kuukauden ilmaiskokeiluilla.
Kun hyllyssä on yli 1800 julkaisua, alkaa toivoa että uudet hankinnat veisivät mahdollisimman vähän tilaa. DVD-kotelo (Amaray) ei todellakaan ole mikään ihanne vaan CD-slimcase. Ärsyttävimpiä ovat VHS-kokoiset ”erikoisjulkaisut”, jotka ottavat tilaa, vaikka ovat enimmäkseen tyhjää täynnä: Spoiler Keittiö on tällä hetkellä tukossa, mutta makuuhuoneeseen mahtuu vielä yksi Ikean CD-torni. Silti aion hankkia BD-julkaisuja edelleen. (Voikohan niitä säilyttää pakastimessa?) Yle Areena on ainut suoratoistopalvelu, jota tulee käytettyä (vähän, koska kuvan- ja äänenlaatu on mitä on eikä lisämateriaaleja yleensä ole).
Eihän tuo ole vielä paljonkaan, vaikka toiveen tuossa mielessä toki ymmärtää. Slim-kotelotyyppi on kokonsa puolesta hyvä ratkaisu oheismateriaalivapaita 1-3 levyn julkaisuja ajatellen. Yhden levyn julkaisuissa käytetty standardikoteloratkaisu tuntuu kaikessa tyhjänpuhuvuudessaan tätä nykyä hivenen turhalta, mutta mitä puolestaan tulee mainittuihin VHS-kokoisiin erikoisjulkaisuihin, niin henkilökohtaisesti en koe niissä "ärsyttävyyttä" laisinkaan. Tosin se on aina sääli, jos julkaisijaa ei kiinnosta täyttää tilaa tilpehöörillä.
Nämä sinun peukutukset ovat ihan parasta. Olen muuten ihan samaa mieltä noista ajatuksista, joita tällain kannatat ja tuet. (Vaikka minulla on myös Netflix) itsellläni on hyvin vaatimaton kokoelma elokuvia Blu-rayna joku 400 ja DVD:nä ehkä 250. Eikä yhtään uudemmassa formaatissa. VHS:stä en koskaan pitänyt. Joten niitä kasetteja ei ole. Aikoinaan hankin Siemens S-2000? (olikohan tuo) digitaalisen kasettinauhurin, joka oli minun kavereideni mukaan teknisesti paras, muta luovuin siitä aika pian. Enkä sen jälkeen ole tallennellut kotona mitään ennen tytön minulle ostamia (=minun rahoillani) Vu+ Ultimoita(+4K).
onhan tuossa levyjä. Itsellä dvd levyjä on useita satoja mutta epäilen että tuhat olisi mennyt lähellekään rikki. Pitäisi melkein laskea lähiaikoina kun rupesi kiinnostamaan paljonkohan niitä mahtaa olla. olen viimeksi laskenut varmaan 2000 luvun alkupuolella ja silloin niitä oli melko vähän. mutta ei tule osteltua hirveesti kun ostan harkiten. Varmaan maksini vuodessa on ollut noin 10 kpl. blu-ray levyjä on 4 kpl ja laserdisc levyjä keskimäärin 150kpl mutta pitäisi periaatteessa nekin laskea uudestaan kun joitain on tullut ostettua. En sitten tiedä kuinka paljon niitä levyjä on sitten jos elän yhtävanhaksi kuin sinä
Eihän tuo määrä ole mitään verrattuna siihen, että täällä joillain on jo noin 2000 teosta. Toisaalta minä olen katsonut jokaisen ostamani elokuvan lukuunottamatta viimeistä CDON:sta tekemääni ostosta, josta on vielä 2 katsomatta. Ostan vain ne filmit, jotka haluan katsoa todennäköisesti useammin kuin kerran. Amerikoista en ole nyt koronan aikana ostanut mitään, kun olen epäillyt, että toimitus kestää valtavan kauan tai ei tule perille ollenkaan. PS. Enkä minä nyt niin hirveän vanha ole. Kaj Chydeniuskin on muutaman vuoden vanhempi (yli 80:nen) ja vielä täydessä iskussa.
Kuten myös allekirjoittanut. Elokuvan katsominen/kuuleminen/kokeminen, pelkän keräilyn sijaan, on aina ollut pääprioriteetti harrastuksessa. Ja vaikka fyysisen formaatin keräily itsessään olisi syy "harrastaa elokuvia", ja sitä kautta lisätä formaatin menekkiä valinnoillaan, niin sehän on pelkkää plussaa. Näissä talkoissa tarvitaan kaikkia kynnelle kykeneviä. Saman suuntaisella ajatusmallilla toimii myös allekirjoittaneen ostokäyttäytyminen tältä osin. Tosin sillä erolla, että myös heräteostokset osaltaan muodostanee positiivisen kannustimen formaatin tulevaisuutta ajatellen, joka (sanomattakin selvää) välittyy tätä myöden formaattia tuottaville osapuolille.
Täsmälleen samaa mieltä. Aikoinaan oikein vitutti ne isot DVD-kotelot ja useasti mietin mikseivät voineet laittaa niitä CD-koteloon? Hirveästi tyhjää tilaa levyn ympärillä. Onneksi blu-ray on edes vähän pienempi.
PTHYI olkoon! Luojan kiitos, että sentään tuotantoprosessissa älyttiin alun alkaenkin valita toinen suunta jonkun saatanan cd-koteloiden valmistuksen sijaan. Muutoinkin jo kärsii alati supistuva kansikuvataide julkaisujen yhteydessä, joka yhtä kaikki, on vaatimattomasti yksi keskeisimpiä riemun aiheita sisällön jälkeen, FYYSISESTÄ formaatista puhuttaessa.
Itse olen vasta vajaat pari vuotta harrastanut fyysisten levyjen ostoa. Ennen sitä olen ostanut ainoastaan omat suursuosikit blurayna (mm. Band of Brothers ja Saving Private Ryan). Pääsääntöisesti tulee hankittua UHD-leffoja, mutta joitain bluraytakin (ml. 3D) on tullut ostettua. Leffat on enimmäkseen sellaisia, jotka olen jo nähnyt ja hyväksi todennut, jolloin niitä sekä uutta formaattia samalla on ollut mukava tukea. Joitain ennen näkemättömiä leffojakin on tullut ostettua, kun ovat arvosteluista saanu korkeita arvosanoja sekä leffa itsessään on kuulostanut sellaiselta että sitä katsoessa viihtyisin. Mitään sellaista en ole ostanut, missä itse leffa on vaikuttanut paskalta vaikka kuinka olisi saanut hyviä arvioita. Taloudesta löytyy netflixit ja viaplayt, joten niihin nähden saa toki etua paremmasta kuvasta ja äänestä, mutta myös siitä että leffa on aina katsottavissa silloin, kun haluan. Noissa palveluissahan leffat tulevat ja menevät miten sattuu.
Jos "kansitaide" on itselle se tärkeä juttu, niin olisiko järkevämpää siirtyä elokuvajulisteiden keräilijäksi? Niissä on kokoa paljon enemmän kuin missään fyysisessä formaatissa. Minulle hyvä kansitaide on toki plussaa, mutta kooltaan sen ei tarvitse olla CD-levykotelon 12 cm x 12 cm mittoja. Jos olisin joku monimiljonääri, joka asuu 1000 neliön "palatsissa" niin liputtaisin ehkä suurikokoisen kansitaiteen puolesta vähän enemmän, mutta täällä pienessä yksiössä koteloiden pienuus on kummasti arvossaan. Upgradaus DVD => Blu-ray lisää hyllytilaa usein, koska se Blu-ray on koteloltaan usein pienempi kuin DVD, jonka dumppaan kellariin pois jaloista.
Elokuvajulisteiden keräily päättyi allekirjoittaneen osalta vuosia sitten, syistä joita en ryhdy tässä yhteydessä erittelemään. Hieno harrastus, jota osaltaan helpotti erityisesti kotimaisten teatterijulisteiden hyvä saatavuus sekä kehysten ostomahdollisuus niinkin läheltä kuin Prismasta, jossa niitä tosin ei enää valitettavasti myydä. Kansitaiteeseen panostaminen on (kuten jo aiemmin viittasin) yksi keskeisimmistä seikoista sisällön jälkeen fyysisissä julkaisuissa lukemattomille keräilijöille tulevaisuudessakin. Ah, on se hienoa, että asiaan yhä panostetaan 100 lasissa, hyvin tiedossa olevien tahojen tuottamana. Jos talous sen sallisi, valtaosa kokoelmasta olisi Mediabook -julkaisuja. Tosin tässä nousee barrikadiksi monesti myös puolihuolimaton tekninen toteutus ja käytetyn lähdemateriaalin rajallisuus, joka joidenkin julkaisijoitten kohdalla edustaa enemmän sääntöä kuin poikkeusta.
Itse heitän esim. kaikki pahvikotelot blu-ray levyjen päältä kierrätykseen, kun vievät vain lisää tilaa ja muutenkin ottavat helposti hittiä normaalistakin käytöstä. Mitään steelbookkeja tai vastaavia en ole Band of Brothersin/Pacificin jälkeen ostanut, kun hyllyyn mahtuu enemmän ilman niitä.
Tuosta tulikin mieleen, että jos ehdoin tahdoin haluaa slipareista eroon, niin pois heittämisen sijaan säästäkää ja pistäkää privaa. Poistan nurkista homehtumasta, jos suinkin omasta hyllystä kyseiset julkaisut ilman slipareita löytyy.
.. Itsellä tuo uusien levyformaattien ostamatta jättäminen johtuu lähinnä siitä että rupesi vain ottamaan pannuun se että jatkuvasti tulee uusia formaatteja . Haluan vain nauttia elokuvan sisällöstä enkä juosta koko ajan kaupassa ostamassa jotain uutta laitetta kun ne eivät vanhalla laitteella toimi. Nämä jotka ostavat aina näitä uusimpia laitteita ostavat yleensä elokuvat jotka ovat jo ostaneet uudestaan samat elokuvat jopa useita kertoja. Jos rupeaisin semmoiseen niin siinä menisi älyttömästi rahaa ja resursseja kun omistan vähintään satoja elokuvia.. Kylläkait tuota luulisi elokuva kauppioitakin naurattavan kun onnistuvat myymään saman elokuvan samalle ostajalle useita kertoja. vhs kasetti oli ensimmäinen formaattini ne hävitin kaikki eikä niissä ollut kovin montaa elokuvaa jotka halusin paremmalla formaatilla. Seuraava oli sitten laserdisc ja silloin päätin että nämä ostetut elokuvat pysyvät minulla enkä hävitä ja osta sitten uudestaan jollakin toisella formaatilla kun sellainen tulee joskus. Sitten tuli dvd muistaakseni jotain vuonna 1997 ja laserdiscejä ei tahtonut enää oikein löytään mistää joten jouduin ostamaan dvd laitteen ja dvd levyjä katsellaan edelleen. Ottaa vain jotenkin pannuun tämä kulutus hysteria että aina pitää saada jotain uutta ja tulee helvetisti hylättyjä laitteita jotka ovat olleet vain muutaman vuoden käytössä. Itse asiassa veikkaan että valmistajat olisivat pystyneet aikoja sitten tekemään formaatin suoraan dvd huimasti paremmalla kuvalla mutta eihän sitä kannata niin tehdä vaan parantaa kuvaa pikkuhiljaa ja näin saadaan myytyä leffat samalle henkilölle monta kertaa ja useita laitteita muutaman vuoden välein eli kusetusta
Tästä osittain samaa mieltä KILLPATRICKin kanssa. Myös itsekin ihmettelin aikoinaan DVD-kansien turhan korkeaa koteloiden kokoa levyn kokoon nähden. Mutta CD-kotelot taas olisivat mielestäni liian pienet elokuvien kansikuvataiteen kannalta. Mielestäni Blu-ray -elokuvien ohuemmat kannet/kotelot ovat parhaimmat optimaallisimmat mahdolliset elokuvien hyllykeräily-hifistelyn puolesta. Ko. kansissa ei ole juurikaan turhaa ylimääräistä tilaa toisin kuin DVD-kansissa, mutta kannet ovat mielestäni kuitenkin riittävän kokoiset hienojen elokuvaa markkinoivien kansitaiteen kosmeettisuuden kannalta sekä ns. ”käsihypistelyn” kannalta. Itselläni 16 Blocks Blu-ray -leffa, yhden levyn julkaisu, on turhaan paksummassa ”Standardi” ? -kotelossa. Kuitenkin mulla on esim. 127 Hours Blu-ray -leffa, kahden levyn julkaisu, ohuemmassa ”Slim” ? -kotelossa. Kaikki 1 - 2 levyn Blu-ray -julkaisut pitäisi olla ohuemmassa kotelossa ja vain 3 - 4 levyn julkaisut siinä paksummassa Blu-ray -kotelossa. Aikoinaan diggasin DVD-julkaisujen Steelbook-kansista, mutta sitten kun näin joitakin Blu-ray -julkaisujen Steelbook-kansia, niin olivat mielestäni vielä parempia kompaktimman koon puolesta. Kuitenkin riittävän isoja ollakseen jämäkkiä, toisin kuin CD:n kannet, jotka eivät antaisi riittävän jämäkkää tuntumaa. Nämä nyt vain omia mieltymyksiäni. Muihin useasti tässä ketjussa tulleisiin kommentteihin kompaten, niin myös itsekin olen ainoa omassa tuttavapiirissäni, joka ei ole katsonut yhdenkään maksullisen suoratoistopalvelun (Netflixit co.) leffoja/sarjoja. Ainoastaan olen muutaman kerran katsonut ilmaisista (YLE Areena ja YouTube) mm. Yksineläjä Severiniä ja muutamia B-luokan eläin-thrilleri -leffoja YouTubesta. Omassa kaveriporukassani taidan valitettavasti olla ainoa joka ostaa mieluummin fyysisiä levyjä kun toiset taas katsoo sitä mitä Netflixit ja Areenat sattuvat milloinkin tarjoamaan kuvanlaaduista tarjonnasta, pysyvyydestä ym. välittämättä. Jokin semmoinen valitettava ”Tarjonta luo kysynnän” -trendi.