En ole aikalainen, mutta CCR:llä on erityinen paikka omassa musiikkimuistihistoriassani ja -siten vaikuttanut omaankin musiikkityylin päätymsieen roots/blues soolosähkökitaralla Tämä dokumentti piti nyt katsoa uudestaan Areenasta, mitä katsoin tämän torstaina tuoreeltaan televisiostakin, niin tämä on klassikkofilmi! En tiedä, jos palstalla on joku aikalainen, oliko aikanaan lehdistössä juttua tai faniyhteisiöissä, että CCR olisi ollut täydellinen triona ilan Tom Fogertya? Mitä tuon 1970 kuvatun Lontoon Albert Hallissa kuvatun konserttiesityksen perusteella voisi perustella, että kyseessä olisi ollut vielä täydellisempi kombinaatio line-up kokonaispaketti, jos yhtye olisi ollut trio. John Fogerty etualalla eniten bändin aivot yhdistettynä Stu Cookin hyvään tajuun basson soitosta, eikä Doug Clifford rummuissa lainkaan huono ollut. Se pisti konsertin alusta lähtien heti merkille, että Clifford lopettaa jokaisen kappaleen snaren iskuun, virveli-iskuun. Olisi kivaa kuulla myös aikalaisilta, oliko se tietty koukku ja tavaramerkki CCR:n konserteissa tuo lopetustapa? Itselläni ensimmäinen jäähallikonserttikokemus on Turun Typhoon-areenasta John Fogertyn Blue Moon Swamp -kiertueelta, vaikkakaan ei ikimuistoisin konserttikokemus, 9-10 vuotta myöhemmin 2006/2007 Eric Clapton eturivin istumapaikka permannolla Hartwall Areena on ehdottomasti ykkönen, tuskin koskaan pääsen kokemaan enää vastaanlaista konserttia elämäni aikana tavallisen lipun ostaneena yleisön edustajana, saati sitten mitään loppuunmyytyä jäähallia elämäni aikana en pääse itse esiintyjänä kokemaan mitä todennäköismmin. Heikki Silvennoinen oli silloin sen Bobcat -levyn tiimoilta lämmittelijänä tuossa konsertissa, ja palaan aina siihen iltaan, mitä ostin John Fogertyn sen Blue Moon Swamp Amerikan kiertuepaidan sieltä merkkumyynnistä. Paita on päälläni Youtube-videollani, jossa improvisoin oman tulkintani Knocking on Heavens Door -sooloa soitan sähkökitaralla noin 11 kuukautta takaperin julkaisin sen siellä, kun loopperipedaalini oli vielä ehjä ja toimintakunnossa. Tosin siinäkään näe sitä selkäpuolta paidasta, missä on sen kiertueen ne Amerikan konserttipaikkakunnat ja venue. Muita havaintoja sitten tuosta Ylen lähettämästä dokumentti/rock-konserttitaltioinnista: Varmaan tuo Keep on Chooglin on psykedeelisin kappale, mitä CCR:llä on ollut koskaan? Katselin netistä onko näin, niin bändi olisi alkuvaiheessa psykedeelisempiä, avant-gardemaisimpia vaikutteita ottanut levyraitoihinsa, vaikka olen kuullut kaikki CCR:n viralliset studiolevyt ja omista CCR Complete -nuottikirjan ostin sen markka-aikana 139 vai oliko se 149 markkaa Turun Soitin laineella hyllyvaraston viimeinen jäljellä ollut kappale, myyjäkin totesi "Hyvä ostos!". On niitä käyty läpi. Toinen, mitä muistaakseni tuolla John Fogertyn BMS -kiertueella Turussa muistaakseni ei näkynyt miehen soittavan, mitä tuossa 1970 konsertissa harpistin taitoja mies esittelee yleisölle. Positiivinen tapaus! Mitä muut tästä musiikkifilmistä mieltä, jonka Yle esitti viikolla ensi-ilta? Ja varmaan sallittaneen vähän CCR-triviaa ja John Fogerty -nippelitietoutta myös tähän ketjuun, jos aikalaisilta kuulisi jotain, mitä ei ole selvitettynä itselläni niistä lähteistä, mitä silloin jo Blue Moon Swamp -aikoihin aloin miehestä kaivamaan, ja hyllyssäni on vielä tuo Premonition -VHS -videokonserttitaltiointi, joka taitaa olla jossain ison meidajätin studiossa olla kuvattu, mutta ei se huononna sisältöä, ei edes vaikka VHS-kasetti on ajan patinan myötä kuva on heikentynyt, niin paljon tullut katsottua sitä aikanaan. Kenny Aronoff on siinäkin rummuissa, sama mitä tuolla Turun konsertissa aikanaan. Siinä on ja merkityksekäs rumpali, jokseenkin lahjakkuutta vaativa ajan taju, ja lyöntitarkkuus ja hyvä tyylitaju sen, mitä rumpalin roolista bändissä ymmärrän basistin jälkeen toiseksi tärkein työpiste siellä rumpujen takana rumpalin pallilla istua. Mode/EDIT, linkkejä: - Travelin' Band: CCR Royal Albert Hallissa -dokumentti Areenassa (poistuu 30.12.2024). - At the Royal Albert Hall -artikkeli Englanniksi Wikipediassa - Travelin' Band: Creedence Clearwater Revival at the Royal Albert Hall @ IMDb
Mardi Gras on 1972 julkaistu, kun Tom Fogerty jätti CCR:n 1971 vuonna. On totta, että itsellenikään niitä tärkeimpiiä CCR-kappaleita tuolla Mardi Gras -levyllä ole, mitä Hello Mary Lou:sta olen aina pitänyt, mitä katsoin Spotifysta nyt kertasin levyn, niin levyn toiseksi eniten kuunelluin kappale. On siinä monia muitakin tekijöitä, kuin pelkkä ajankohtainen kokoonpano, mikä tekee aktista hyvän, erityisesti jos arvioidaan artistin livekuntoa ja konserttikokemusta tavallisen konserttilipun ostajan näkökulmasta, ketä lähtee illaksi konserttiin toivoen sen olevan hyvä. John Fogertyn ne ensimmäiset sooloalbumitkaan mitään erityisiä ole, muistan joskus lukeneeni jostain, että jonkun oliko se noista 1980-luvun albumeista mies kirjoitti kappaleet yhden päivän aikana ja soitti kaikki instrumentit itse studiossa levyn valmistus ja tuotantoprosessin kuluessa? Toisaalta, 50 vuotta oikeustaistoa elämästä varman syö ja miestä, mitä voisi kuvitella kun mies on yhä onneksi hengissä ja keikkailee vielä nykyäänkin ja julkaisee levyjäkin, niin 77-vuotta eläneenä käynyt CCR:n omistajaoikeuksista niiden rojaltien suhteen oikeutta 50-vuotta arviolta, joka sitten lopulta päätyi miehen eduksi. Eilen katsoin tämän konserttitaltioinnin katselun jälkeen käytin tähän teemaan vähän aikaa, niin aikanaan huono diili Fantasy Recordsin kanssa, josta Concord taisi olla se pelastava tekijä, joka osti sen ulos sitten tuosta Fogerty-casen osalta. Oletko aikalainen? Mikä on mielestäsi paras CCR-levy? Itselleni tutuin on tuo Osmo's Factory, mutta se on vissiin ja parhaiten aikanaan myynyt levy kanssa ja sehän on innoittanut suomalaisiakin artisteja ihan taustayhtiön "Akun Tehdas", mitä Eppu Normaalin Aku Syrjä on ollut vissiin toimitusjohtajana siinä aikanaan Eppujen alkuaikoina, ja sitten tunnettu cover-bile bändi nimessäkin on Osmo's Cosmos, ja heilläkin on siinä 70's Rock'n Roll Show -albumilla CCR-Medley, nin varmaan se artistin ulospäin näkyvä nimi sitten on tuosta Osmos Factorysta. Siinä kotimaisen Osmo's Cosmos yhtyeen CCR-sikermässä on kappaleet Who'll Stop the Rain, Molina, Up Around the Bend ja Proud Mary muistaakseni nimenomaan tuossa järjestyksessä mitä se noin 4 ja puoli minuuttia raidan kesto. Huumoribändi Turo's hevi Gee:n käsittelyssä tuo "Molina" on "Poliisi" -käännöksellä se teksti ja raidan nimi. CCR muuten teki noihin huippusuosion kaudella aika monta hyvinkin kaupallisesti menestynyttää kalssikkolevyä aika lyhyen ajan sisään, se on ja poikkeuksellista.Oliko se jopa tiuhempaan, mitä albumi/LP per vuosi? EDIT: Kertasin tuon CCR-Medleyn, CCR-sikermän tuolta 70's Rockn Roll Show Osmos Cosmoksen levyltä, niin keston muistin oikein arviolta, ja kappalejärjestys muistin sen väärin. Korjattu fakta: Who'll stop the Rain -> Up Around The Bend -> Travellin Band -> Molina -> Proud Mary, kestoa on jonkun sekunnin yli 4:40, eli muistin oikein 4:30, mitä todella pitkään aikaan ollut kuunellut tuota, lainasin joskus Turun Musiikkikrjastosta tämän levyn ja se oli positiivinen löyty tämä Osmo's Cosmos siihen aikaan tuntui siltä itselleni.
Travelin' Band oli se biisi, josta ensimmäisenä innostuin. Sen takia Cosmo's Factory on minulle tärkein albumi. Luultavasti CCR:ää kuulin ensi kertaa sen jälkeen, kun yhtye oli jo lopettanut. John Fogertyn olen nähnyt livenä. Kovasti tykkäsin.
itsellänikin 1980-luvun alkuvuosina syntneenä kuullut tottakai CCR:ää ensimmäisen kerran vasta yhtyeen alkuperäisen kokoonpanon lopettamisen jälkeen luonnollisesti. Travelin Bandkin on suomeksi esitetty, ainakin Popedan siinä Vieraissa -levyllä se on nimikkeellä "Matkasoittajat". Popeda ei itselleni ole koskaan ollut mitenkään merkittävä yhtye, mutta eihän sitä ole noista 80-luvun megasuomirock-bändeistä voinut musiikin myös suurkuluttajana kuuntelumielessä harrastajana voinut välttyä. En tiedä, kuka tuon "Matkasoittajat" -käännöksen on krjoittanut ne lyriikat kääntänyt tuohon sävyyn, mitä tuossa Pauli Mustajärven keulakuvana esityksessä se on levytetty alunperin. John Fogerty vieraili jossain kohtaa 1990-luvun lopussa aika aktiivisesti Suomessa useitakin kertoja, muistaakseni lehdistössä tituleerattiin aikanaan jonkinlaisena "Suomen ystävänä" jopa. Noista Fogertyn sooloalbumeista luonnollisesti Blue Moon Swamp on itselleni se merkittävin, mutta on se totta puhuen näin jälkikäteenkin ajateltuna Fogertyn klassikkostatuksen oaava sooloalbumi, jota kuuntelee vielä nykyäänkin mielellään. Siinä levyllähän oikeastaan ei ole lainkaan huonoja kappaleita. Joy of My Life -on vissiin ja uudelleenkin julkaistu myöhemminkin, en tiedä, onko se äänitetty uudestaankin Fogertyn toimesta. Ainakin Hot Rod Heart on tuolta levyltä julkaistu uudestaan ja äänitetty, mitä rikoskumppanina on ollut Amerikkalainen uudemman sukupolven Country-artisti Brad Paisley. Minä vuonna näit John Fogertyn ja missä konsertissa paikkakunta ja kiertue kiinnostaisi? Mies ei ole tainnut täällä Turussa esiintyä käsittääkseni, kuin tuon yhden kerran, Helsingissä useammin, ja sitten Järvenpään puistobluesissa mies on tainnut esiintyä myöhemmin. Itse en ole Suomen rajojen ulkopuolella kokenut yhtään itselleni merkityksellisen statuksen omaavan vähäkään suuremman staran konserttia, ainoastaan Beatles-coverbändin keikka oli menossa Cavern Clubilla 2006 loppuvuodesta, mitä se oli perjantai-ilta, mitä siellä vierailin ensimmäisen kerran niin keikka oli menossa, kun saavuin sinne alakertaan, ikimuistoinen kokemus. En tiedä bändin nimeä, kai sillä siellä paikallisesti jokin tunnettavuus oli Beatles-kontekstiin liittyen, kun kuitenkin esiintyi siellä. Toisaalta, Suomessakin esiintyy paljon hyviäkin artisteja illasta toiseen jossain päin Suomea, joilla ole sen ihmeemmin valtakunnallista tunnettavuutta. Pitää siinä tavallisesti jokin ainakin paikallinen tunnettavuus ja yleisö olla, että ravintoloitsijat tilaavat illan ohjelmaa järjestäessään live-akteja, koska suurempi yleisö tietää illasta suurempaa myyntivolyymia ja liikevaihdon kertymää raintoloitsijalle ihan luonnostaakin. Tuo Fogertyn perkussio-osasto Kenny Aronoff tuli erityisenä mainintana mainittua tuli, niin Aronoff taitaa vielä nykyäänkin olla Fogertyn taustayhtyeessä miehen luottorumpalina vielä nykyäänkin kokoonpanossa. Varman Fogertyn konsertissa, jossa itse näit CCR-legendan, Aronoff oli ja rummuissa? On totta, että on olemassa vielä artisteja maailmassa, joita haluaisin nähdä livenä vielä, kun ovat hengissä ja mahdollisuus nähdä, mutta varallisuuteni estää kuitenkin sitten kaikenlaisen kulttuurilomailu lähinnä kiinnostaa, että ei ole mahdollisuutta. Tuosta kulttuurilomailun mahdollistavasta unelma suuremmasta varallisuudesta sitten lopulta, on olemassa lähipiirissäni kanssani ikäinen ihminen, jonka kanssa tykkään pitää yhteyttä puhelimitse, jolla ja Etelä - Amerikasta positiivisia reppureissukokemuksia, jos sattuu lottovoitto kohdalleni ihan käytännössä, tuhlaajapojat lähtee maailmalle minun kustannuksellani, mitä jäänyt itselläni menemisestä, ja lomamatkailusta jonkinlainen trauma, mitä olin varmaan ainut oppilas ylä-asteella 1999 ysin lopussa, ketä jäi ulkopuolelle Lontoon luokkaretkestä, koska vanhempien olisi itse pitänyt maksaa kokonaisuudessaan se matka, ja vanhemmillani oli silloin poikkeuksellisen heikko taloudellinen tilanne. Siitä jäi v-mäinen trauma, eikä menneitä saa enää korvattua millään. No, Britannia jäi 1999 korkkaamatta, olen kompensoinut sitä myöhemmin elämässäni, kun oli ensimmäisen kerran mahdollisuus varallisuuden puolesta käydä siellä ennen Brexitiä, ja muutoinkin nähnyt sen verran sitä touhua kuitenkin, että aivan tyhjätaskuna turha unelmoida mistään lomamatkasta.
Olen nähnyt Fogertyn kahdesti: oli Pori-Jazzissa ja sitten hjartwall-areenalla. Ihan jäätävää settiä ja hittipotpuria vaan tuli ja tuli. Set list Pori Jazz https://www.setlist.fm/setlist/john-fogerty/2010/kirjurinluoto-pori-finland-bd45196.html Set list Helsinki 2005 https://www.setlist.fm/setlist/john-fogerty/2005/hartwall-areena-helsinki-finland-6bdcfe26.html
Noista keikojen soittolista, joita "Snafu68" -pistit jakoon konserteista, joissa olet ollut yleisön edustajana tein ainakin yhen havannon sellalisen, joita voi tuoda julkisuuteen. Ehkä jopa toinen. Pistää merkille, että molemmissa noissakin konserteissa ollut toisena illan esiintyjän numerona "Green River", klassikko-single-julkaisu aikanaan. Se oli ja tuolloin ja tuolla BMS -kiertueella toisena kappaleena, ja mitä olen nähnyt ja katsonut useampia Fogertyn myös 2010-luvun jälkeisiä konsertteja ei rajoitu ainoastaan Final Deadline tuohon Premonition - VHS:ään, joskin siinäkin niin Green River on jokseenkin tärkeä kappale ilmeisesti John Fogertylle, mitä se on keikan soitttolistalla toisena vakiintunut paikka. Mä oon noita konsertteja enimmäkseen videolta nähnyt koko konsertteja vielä 2010-luvun jälkeen ja mitä 1997 oli tuo BMG -Turun Typhoon Areenalla ja mitä tuo Premonition -VHS -taltiointikonertti, niin siinä keikka alkaa Born On The Bayoulla, missä on yksinkertainen niksi E-soinnusta se Intro-riffi 7-sävel siinä heti ensimmäisestä tahdista, ja sitten tajunta räjähtää oivaltaen jotain,musiikkimiehen tajunnassa, mitä samaa soittokuntaa omaavassa bändissä olin jo silloin ylä-asteella, kun Kenny Aronoff lähtee mukaan siihen komppiin en muista oliko se fillillä. Teinihulinat eturivissä on skeidaa, pitää miessukupuolen näkökulmasta hallitusti ymmärtää konserttikokemus tyylillä. No aina artisti LP:n tai levyn julkisun lähteen se kiertue myydään,, ja sitten se keikkalista ohjautuu sen mukaan, mitä biisejä se sisältää tottakai. On totta, että John Fogerty en tiedä miehen juridisista jääviykistä tällä hetkellä soittaa jotain kirjoittamiaan, eli säveltämiään kappaleita sanoituksineen 100%, mutta erityisesti 77-vuotiana niin paljon mies levyttänyt klassikoiksi muodostuneita ajan saatossa, että koko keikkasetti-soittolista tottakai sisältää pelkästään ehkä kaikeseta huolimatta pelkkiä hittejä ja klassikkoa klassiikon perään. Sama se musiikkialalla on, että aika on kriittinen, poikkea mitenkään muista toimialoista että siitä olisi etua, jos joku aiemmassa edes elossa olevan aiemman sukupolven elossa ollut ja vielä oleva henkilö olisi tehnyt sen pohjatyön jossain määrin, vaikka itse ei olisi kaupallisesti menestynytkään musiikkialalla. John Fogerty on 1940-luvulla syntynyt, niin se maailmanaikaan, kun hän oli nuori, niin silloin Suomesskain puhuttiin ns. "Ensimmäisen polven opiskelijoista", ja se oli muutoinkin oleellinen tekijä ensimmäinen täysin vapaana saanut kasvaa sukupolvi sodanien läpikäymättä se Beatles-sukupolvi silloin. Se on aina aikaan, sukupolvisidonnaisesti ja kasvuympäristöön sidottuna se toiminta ihmisen elinkaaren myös määritellevä ja sen vankina eläminen pakosta mahdollisesti sitten, kun sen tajuaa tästä lähestymistavasta, mitä itse olen jäsentänyt privaatisti itsekseni.