Kyllä tästä voi joku jotain huumoriakin repiä mutta ainakin itselleni idea lasten Euroviisuidoleista kauhuleffan verenhimoisina teurastajina on niin järjetön että ei siitä enää huumoria revitä. Kaiken lisäksi leffa on täynnä toinen toistaan hölmömpiä kliseitä + sekavia ja turhia juonenkäänteitä. Ei naurattanut.
Suprise. Nosiis itse jollain hullulla tavalla pidin elokuvasta melkein loppuun asti. Eli hyvin Silent Hillmäinen mystinen/kaamos tunnelma oltiin saatu aikaiseksi. Mutta en ajatellutkaan tätä Lordin leffana. Ja Lordi nyt ei vain myy. Tyypillinen nykyajan (musiikillinen) ilmiö. Tähdenlento
Tämä oli niiin paska teos kuin olla ja vaan voi. Odotukset oli korkealla kun kerran normisti jenkkikauhusta pidän, mutta alun onnistunut tunnelma muuttui totaalisen pelleksi siinä kohdassa kun Loiri-hahmot putkahtivat ruutuun. Kaikki uskottavuus katosi. Ilmiö on sama kun tekisi kauhuleffan Koop Arposesta, jossa Koop on pahis. Ei vaan toimi...
Jossain välin rupes ottaa pattiin noi näyttelijät ku ne on niin huonoja!! Se tyttö siin on salee joku random kakara jostain joka hyvä et ees osaa englantia. Huuhuuh miten paska leffa.:sick::sick:
Tulipa katsottua telkkarista eilen. Odotukset olivat todella matalalla ja siksipä tämä onnistui yllättämään minut iloisesti. Peruskauhua, mutta kelvollisesti totdutettu ja tosiaan, kiva silent hill- tai alone in the dark -tyyppinen tunnelma. Viihdyin kyllä tämän parissa mukavasti alusta loppuun.
Ai pahus, täähän tuli tosiaan eilen ja tietenkin unohdin laittaa boksin tallentamaan. Olin Piparirockissa niin en voinut "livenä" katsoa... öhöm... no kai tämä esitetään vielä joskus uudestaan.
Pitihän tämä tarkastaa vaikka ennakko-odotukset aika mitättömät olikin. Kuvaus ja lavastus olivat ihan ison maailman tasoa, juoni täyttä soopaa. Tekijöiden innostus aiheesensa kuitenkin aina kompensoi puutteita. Yle Areenassa katsovissa viikon ajan.
Kyllähän sitä tähän mennessä on kaikenlaista kuraa tullut nähtyä, mutta yhtään liioittelematta voin sanoa, että Dark Floors on HUONOIN KOSKAAN NÄKEMÄNI ELOKUVA. Filmi pisti kyllä kiemurtelemaan sohvalla ihan tosissaan, sillä alle puolentoista tunnin kesto tuntui lähinnä kuudelta tunnilta. Koko leffassa ei oikeastaan tapahtunut yhtään mitään, ja se ei ollut lainkaan pelottava. Leffassa oli toistuva kameraliike, jossa kamera liikkui (tai zoomasi) hitaasti lähemmäs henkilöitä. Onkos tämä nyt sitten sitä tunnelmanluontia? *