Puhun nyt omasta ja monen muun puolesta: Kyllä on. Suhteellisen anonyymina kun täällä ollaan, niin esimerkiksi omassa tilanteessa tulot on parhaimmillaan korvauksineen 7-9k€/kk. Kuulostaa paljolta, mutta se työ mitä tuon eteen tehdään on linjassa tuon kanssa. Vero% on n. 40%, joka on kohtuutonta sillä teen keskimäärin 18h/vko ylitöitä (parhaimmillaan 30h/vko). Toki "ilmainen" koulutus on mahdollistanut työpaikan. Itsekin olen lähdössä jossain vaiheessa pois Suomesta kun perseeseen paneminen alkaa kyllästyttämään. Johonkin missä työntekoa arvostetaan eikä ostovoimaa veroteta kuoliaaksi. Siinä ei ole mielestäni ahneudesta kysymys, vaan huomattavasti paremmasta elintasosta mitä Suomessa saa ahkeruudella.
Muista sitten pysyäkin poissa, kun kerran lähdet. Nimittäin ei se ruoho välttämättä aina ole niin vihreää muuallakaan, ainakaan perheellisille:
Yhdenkään maailmalla vaikutusvaltaisen yrityksen johdossa tai edes hallituksessa ei ole yhtä ainutta suomalaista. Mihin ne fiksut sitten on menny? Ei ainakaan ulkomaille.
No jos suuryritysten toimitusjohtajia katsotaan, niin niitä on Suomessakin vain muutama kymmenen. Jos heiltä viedään lapsilisät, niin siitä ei mitään heru. Sen sijaan ulkomailla on läjäpäin korkeasti koulutettuja suomalaisia töissä, ja määrä tietysti lisääntyy sitä mukaa, jos/kun Suomessa olot heikkenevät.
Kyse lienee siitä, mitä arvostaa ja millaisesta näkökulmasta kirjoittelee. Ajatusmaailmassa on eroa kuin yöllä ja päivällä, mutta toisaalta juuri siitä syystä en itse tule koskaan tuomaan kotiin edes puolta tuollaisesta palkasta. Tietenkään en malta olla ottamatta kantaa tuohon pointtiisi työn rankkuudesta ja sen oikeuttamasta rahamäärästä. Siivoja voi työskennellä yhtä rankasti ja henkisesti uuvuttavasti kuin NHL-jääkiekkoilija, poliitikko tai insinööri. Toki tutkinto sekä kysynnän ja tarjonnan laki ihan oikeutetustikin määrittelee palkkaa, mutta tietyn pisteen jälkeen kyse ei ole muusta kuin absurdiudesta. Korkeapalkkaiset ihmiset Suomessa itkevät eurooppalaista keskitasoa pienempiä palkkojaan ja unohtavat, kuinka etuoikeutettuja he jo ennestään ovat. Luokkayhteiskunnalle ei mahda mitään, mutta siinä vaiheessa, kun pelkkä rahankiilto silmissä halutaan hylätä kotimaa ja suuri osa lähimmäisistä, niin jotain on vialla. Sen ymmärtäisin, jos ei tulisi toimeen Suomessa, mutta jostain kumman syystä en usko tootsilla olevan sitä ongelmaa. Tämä on tietenkin vain minun näkökulmani asiaan, mutta haluaisin uskoa, etten olisi ainoa, joka näin ajattelee.
Jenkeissä on tullut asuttua n. 4kk töiden vuoksi eikä se ole maa nro. 1 kun asuinmaata valitaan. Perheellinen en ole, siksi voinkin suunnitella menoja ominpäin. Tiedostan kyllä että ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella, muualla kuin Suomessa on tullut asuttua n. vuosi kolmessa eri maassa töiden puolesta. Tällöin huomaa Suomen hyvät ja huonot puolet jotka jokainen priorisoi omalla tavallaan. Miksi ei saisi palata takaisin jos lähtee yhdesti muualle?
Siivoojan työ on ehkä fyysisesti rankkaa, mutta palkkamurehtimisia lukuunottama henkisesti? Siihen on syynsä miksi ruumiillisesta, helposta työstä maksetaan yleensä matalaa palkkaa. Koska sitä pystyy tekemään lähes kuka tahansa. Kenestä tahansa ei tule NHL-kiekkoilijaa, poliitikkoa eikä insinööriäkään. Ja sanonpa sen että henkisesti vaativa työ vastuineen ja paineineen on paljon kovempaa duunia kuin ruumiillinen työ. Siitä olen samaa mieltä että joskus liksat ylittävät absurdiuden rajan (miljoonia palkkatyöstä). Mutta sitäkin pitää pohtia siltä kantilta että kenen laariin niiden rahoja soisi valuvan jos firma takoo kovaa tulosta tai naamallasi myydään miljoonia tossuja.
Aivan totta. Toisaalta yhteiskunnassa on tätä kenen tahansa tehtävissä olevaa työtä ja jonkun ne työt pitää tehdä. Pitääkö näitä työntekijöitä rangaista siitä, että sitä työtä voisi tehdä kuka tahansa toinen, vai pitäisikö heitä palkita siitä, että hoitavat "paskahommia" muiden puolesta? Samoin voimme miettiä sitä, paljonko haluamme palkita niitä, jotka sattuivat syntymään NHL-tähden geenien kera ja paljonko rankaisemme niitä, jotka eivät moisia geenejä saaneetkaan. Omalla ahkeruudella, uutteruudella ja yritteliäisyydellä on merkittävä osansa menestymisessä, mutta hyvin suuri osa menee myös sattumien ja onnenpotkujen piikkiin. Siksi meidän tulee palkita menestyjiä heidän uutteruudestaan, mutta myös tasata vaurautta yhteiskunnassa, jotta homma ei mene aivan kohtuuttomaksi niiden kannalta, jotka saivat huonot geenit ja huonon tuurin elämässä.
Hyvin sanottu siellä perällä. Ei sovi myöskään unohtaa lähtökohtia, sillä Teemu Selänteeksi tai Stephen Hawkingiksi on perin vaikea tulla, jos sattuu syntymään ympäristöön, jossa ei urheilullisuutta tai neroutta tueta tai jossa ei ole resursseja toteuttaa niitä. Onkin hassua, että nostamme tähtiurheilijat korkealle jalustalle, vaikka vastaavanlaisista lähtökohdista ja tilaisuuksista meilläkin olisi ollut periaatteessa potentiaalia ponnistaa "korkeuksiin". Esimerkiksi muuan Michael Jordan pudotettiin high schoolin edustusjoukkueesta pois, koska hänen ei koettu olleen valmis. Jordanhan tunnetusti ylisuoritti etenkin niissä tilanteissa, joissa hänen eteensä oltiin laitettu haaste tai este. On mahdollista, että mikäli hän olisikin päässyt ko. edustusjoukkueeseen, niin hän ei olisi työstänyt samalla tavalla pelitaitojaan, eikä hänestä olisi välttämättä tullut sitä ilmiötä, miksi hän tuli. On mielenkiintoista, että mitä korkeampi palkka tietyssä ammatissa on, niin sitä vaativampaa työ ko. ammatissa on verrattuna muihin ammatteihin. Näin siis korkean palkan omaavat haluavat antaa ymmärtää. Pienipalkkaisissa töissä aivot voivat heidän mukaansa olla käytännössä narikassa, kun taas heidän omassa työssään heillä on koko ajan mieletön henkinen paine. Onkohan se näin? Eikö siivooja voi tuntea työnsä olevan henkisesti kuluttavaa tai haastavaa? Onko esimerkiksi kansanedustajan työ sitä, että hän on 12 tuntia päivässä mielettömän henkisen paineen alla joutuen joka sekunti käyttämään siivoojaa parempaa aivokapasiteettiaan? Onkohan se näin? Tarkoitukseni ei ole väheksyä niitä, jotka takovat nyt vaikka vähintään +5k€ kuussa käteen. Työ on varmasti raskasta, mutta niin on muidenkin työ, ja jos työtunteja saattaa kertyä enemmän, niin niitä kyllä supistaa korkeapalkkaisissa töissä usein esiintyvät edut (ei ne "herrojen huvit" tuulesta temmattuja ole). Palatakseni alkuperäiseen pointtiini, niin on ihan ookoo, jos pidetään epäkohtana sitä, että Suomessa palkkataso (etenkin ilmeisesti korkeapalkkaisissa töissä) on eurooppalaista keskiarvoa alempi. Minusta vaan se kertoo aika paljon ihmisestä, jos jo valmiiksi korkean palkan omaava lähtee nimenomaan enemmän rahaa tienatakseen ulkomaille jättäen taakseen yhtä tai toista. Tuntuu itse asiassa aika hurjalta, jos tätä ei nähdä epäkohtana.
En usko hyvätuloisten olevan keskimääräistä stressaantuneempia työnsä vuoksi. Hyväpalkkaisissa ammateissa on usein toki paljon vastuuta, mutta se ei näy ainakaan kyselyissä tyytyväisyydestä. Tällä hetkellä tilanne on se, että heikommin koulutetut viihtyvät selvästi huonommin työssään kuin korkeasti koulutetut. Monet matalaa koulutusta vaativista ammateista ovat niin tylsiä, että olisi oikeastaan aika kohtuutonta vaatia niiden tekijältä mitään muuta kuin että tekee työnsä. Ei tarvitse hymyillä! Korkeasti koulutetuissa on huomattavasti enemmän sellaisia, joille oma työ on aidosti mielekästä ja palkitsevaa. Sen lisäksi siitä saa hyvän palkan yleensä eli ei ihmekään, jos tuollaisessa asemassa oleva ihminen on tyytyväinen elämäänsä. Tuo on ehkä suurin syy, miksen näe mitään tarvetta tuloerojen kasvulle. Eroa tyytyväisyydessä ja palkassa on jo tällä hetkellä ihan tarpeeksi. Siivoojien yms. "vähäpätöistä" työtä tekevien kohdalla pitää myös muistaa, että juuri nuo ovat lopulta niitä kaikkein tärkeimpiä töitä. Jos palkka menisi sen mukaan kuinka paljon työ hyödyttää yhteiskuntaa, niin siivoojan palkan pitäisi olla korkea. Ei realismia, mutta jos kuulen jonkun siivoojan valittavan palkastaan ja työn arvostuksesta, niin en voi kuin ajatella, että hän on täysin oikeassa. "Kommari-Suomessa ei anneta rikastua!"-hyvätuloisille minulta ei juuri ymmärrystä liikene.
Lähinnä tuossa heitossa oli pointtina 'rusinoiden poimiminen pullasta'. Eli nautitaan ensin maksuttomat lapsuuden ja nuoruuden ajan terveyspalvelut sekä maksuton korkeakoulutus, mutta tämän jälkeen vietetään korkeapalkkainen rillutteluvuosikymmen veroparatiisissa. Sitten perheen perustamisen aikoihin palataankin taas takaisin Suomeen nauttimaan verovaroin tuettuja palveluita kuten lasten terveydenhuolto, päivähoito sekä koulutus. Tällaisesta toiminnasta aiheutuisi Suomelle maksimaaliset kulut, mutta minimaaliset tulot. On jopa mahdollista, että korkeahkosta veroprosentista huolimatta parilapsisen perheen nauttimat verovaroista tuetut palvelut vetävät yhtälön hetkellisesti tappiolliseksi. Noita 'tappioita' olisi ehkä ollut tarkoitus 'maksaa talteen' niiden rillutteluvuosien aikana, mutta mistä ne rahat sitten otetaan jos verot niiltä vuosilta menivätkin ulkomaille?
Olen ollut kummallakin puolella ja kyllähän se on niin että suurin osa noista koulutusta vaatimattomista fyysistä töistä on aika pitkälti aivot narikkaan hommaa. Kummastakohan duunista menee yöunet, siivoat 10 hotellihuonetta vai mietit kenelle 10 annat kenkää? Totta tietty sekin että jos ne aivot ovat liian syvällä narikassa niin sekin voi rassata. Ylipäätään työn pitäisi olla mielekästä ja korvaus kohtuullista. Kansanedustajan työ on varmasti vaativaa jos sen haluaa tehdä kunnolla, omaksuttavaa asiaa on ihan mielettömästi. Tosin siellä voinee päästä helpommallakin jos menee ryhmän mukana, en tosin tiedä yhtään minkälaisia ja kuinka työläitä tehtäviä valiokuntatyössä jaellaan.
Pienipalkkainen joutuu miettimään ja stressaamaan hyväpalkkaista enemmän oman arkensa puolesta. Hajoaako se pesukone todella, kun niin outoa ääntä on alkanut pitämään? Rikkoutuneen kodinkoneen uusiminen "ennen aikojaan" voi pistää pienipalkkaisen henkilön talouden polvilleen pitkäksi aikaa kun taas hyväpalkkainen marssii seuraavana päivänä kauppaan ostamaan uuden laitteen ja pankkitili ei edes heilahda. Työttömillä se vasta stressaavaa onkin! Joutuu "makaamaan sohvalla" yhteiskunnan elättinä jo pelkästään tuloloukkujen takia (perustulo raivaisi niitä kovasti, mutta edelleen monet haraavat vastaan :sleep: ) ja hyvällä ansiosidonnaisella eläviä lukuunottamatta talous on tiukkaa kuin mikä. Siinä sitten pitäisi saada itsekunnioitus ja itseluottamus kuntoon. Pitkää päivää puurtavia hyväpalkkaisia arvostetaan, koska koetaan, että heidän panoksensa tuottaa paljon hyvää yhteiskuntaan. Toisaalta työttömien stresseille ei sympatiaa heru, koska hehän ovat vain "loisia". Ei oteta yhtään huomioon sitä, että toiset nyt vaan pääsevät syystä tai toisesta (lahjakkuus, ahkeruus, suhteet, onnenpotkut, jne.) yhteiskunnassa asemiin joissa pystyy tuottamaan yhteiskuntaan paljon hyvää. Jokainen järjellinen ihminen hinnoittelee vapaa-aikansa niin, että mitä vähemmän sitä on, sitä arvokkaampaa se on. Toisinsanoen, mitä pidempää päivää tekee, sitä ennemmän pitää lisätunneista saada rahaa. Voin esim. myydä vapaa-aikaani tunnin viikossa hintaan 20 , mutta jos myynkin vapaa-aikaani tätä enemmän, hinta onkin esim. 30 /tunti. Hyväpalkkainen kiinteäpalkkainen duuni on siten kannustavaa vielä siinäkin vaiheessa, kun vapaa-aikaa jää niukasti. Matalapalkka-alojen työntekijöiden ylenkatsominen tekee hallaa ammattiylpeydelle. Jos siivooja kokee olevansa arvostettu työntekijä pienestä palkastaan ja vaatimattomasta koulutuksestaan huolimatta, hän tekee siivoustyönsä todennäköisesti huolellisemmin ja paremmin. Työ tuntuu mielekkäämmältä ja vähemmän raskaalta kun sitä tekee asenteella "minäpä näytän kuinka kiiltäksi saan tämän sumean lattian!". Huolimattomuus ja virheet vähenevät. Asiat hoituvat kuntoon useammin ensimmäisellä kerralla. Tästä on positiivisia ulkoisvaikutuksia yhteiskuntaan. Mielenterveysongelmatkin vähenevät. Kaikkia ihmisiä pitäisi arvostaa, olivat he sitten hyväpalkkaisia työnarkomaaneja, siivoojia tai työttömiä.
Mikään ei madalla työmotivaatiota enempää kuin väärällä tavalla "pihi" työnantaja. Työläisellä pitää olla kunnon työvälineet, jotta homma hoituisi nopeimmin ja hyvin. Mikään ei rassaa enempää, kuin että joutuu jatkuvasti "kikkailemaan" että työ vastaisi vaatimuksia... Toisaalta jokaisen pitäisi olla työelämänsä varrella moisella työnantajalla töissä, niin osaisi myöhemmin oikein toimivaa arvostaa ja myös itse osaisi esimiesasemassa toimia oikein... T: Vesku
Palatakseen ketjun aiheeseen, eiköhän sieltä tule Keskusta + PS + Kokoomus hallitus. Varovainen peukku tälle.
Itse toivon Kesk+PS+SDP. Soini pääsi jytkyttelyllään joidenkin ihon alle. Heh, sehän olikin selvä viesti persuvastaisille tyyliin "olette aina pilkanneet meitä, kuunnelkaapa tätä!". Ehkä hieman lapsellista silti, toki.
Näin mäkin uskon. Mietin kyllä, että voisi periaatteessa olla mahdollista, että tulee vielä joku "apupuolue", mutta välttämätöntä tarvetta sille ei ole. Kuka esim. vastustaisi, jos puolustusministerinä jatkaisi Haglund?
No se olisi kyllä hatunsyönnin paikka jos RKP ei olisi hallituksessa. Ei sinänsä huonompi juttu, mutta kun se on siinä mielessä helppo puolue, että kunhan ruotsin kielen asemaan ei puututa, niin ovat kaikessa muussa loppuhallituksen kanssa samaa mieltä.
Niin, oleellinen kysymys on että kykeneekö PS yhteistyöhön muiden kanssa vai alkavatko taas perseilemään, kuten aina tähän asti on käynyt... Mutta mikä sitten olisi vaihtoehto, näillä äänimäärillä? Kesk + kok + vihr + rkp?