Tämä kirjoitus ei ole faktaa -joskin toivon viisaampien ihmisten tuovan sitäkin tähän ketjuun omilla postauksillaan. Sen sijaan tämä on pitkän linjan kotiteatteriharrastajan kriittistä pohdintaa DTS-HD MA -tyylisten kotiääniformaattien laadukkuudesta. Aihe tuli mieleen kun lueskelin Säätäjän kirjoituksia kotiteatteri vs. elokuvateatteri -ketjussa. Oikeassa elokuvateatterissa on huomattava määrä perkästään elokuvakäyttöön tarkoitettuja kaiuttimia ja subbareita, sekä iso akustoitu tila joka on pyhitetty vain elokuvien esittämiseen. Teattereiden koot vaihtelevat, mutta pääsääntöisesti oli teatteri sitten iso tai pieni, nuo yllämainitut tekijät pitävät. Kaluston taso tietysti vaihtelee, uusimmissa teattereissa kalusto on parempaa. Kotikäytössä BluRay formaattissa olevat elokuvat sisältävät monikanavaisen ääniraidan korkealla bittivirralla. Tilaa on kuitenkin käytössä rajallisesti formaatin rajoituksista johtuen. Elokuvia myös katsotaan hyvin erilaisissa olosuhteissa: Ainoastaan parilla prosentilla BR-elokuvien ostajista on todellinen elokuvateatteriin verrattavissa oleva dedikoitu ja akustoitu teatteri. Valtava enemmistö ihmisistä katselee elokuvan TV:stä, ehkä jollain Samsungin "kotiteatterilla" ryyditettynä tai ihan television omilla kaiuttimilla. On selvää, että BR-levyn tulee ensisijaisesti tyydyttää tuo 98% ihmisistä. Ne pari prosenttia, joilla on high-end teatteri käytössään todennäköisesti joutuvat kärsimään tästä massalle optimoinnista. Elokuvateatterilla tilanne on täysin toinen. Kovaa vauhtia digitalisoituvat teatterit tarkoittavat sitä, että elokuvia on helppo levittää, eikä materiaalia tarvitse pakottaa 25 gigan muotoon kuten Blurayllä. Varmasti tässäkin on joku oma formaattinsa ja sen mukanatuomat rajoitukset, mutta kuvittelisin sen sallivan äänen osalta valtavasti suuremman datamäärän. Lisäksi, koska elokuvat ovat dedikoituja tiloja, joissa on suuri määrä kaiuttimia ja tilat on akustoitu, voidaan ääniraita miksata aivan erilailla kuin sekalaiseen kotikäyttöön miksattavat DD ja DTS -ääniraidat näin tarjota katsojalle uniikki auraalinen elämys! -- Tässä ketjussa on tarkoitus keskustella elokuvateattereiden ääniraidoista. Onko tuossa alustuksessani mitään pointtia, ovatko elokuvateattereiden ääniraidat teknisesti ylivertaisia kotiformaatteihin verrattuna?
Hyvä ja kiinnostava alkuviesti. Itselläni on kotona pieni elokuvateatteriin verrattavissa oleva tila, enkä ole kokenut LPCM:ää, Dolby TrueHD:ta tai DTS-HD Master Audio:ta puutteelisiksi äänilähteiksi. Olen kuitenkin halukas oppimaan ja ymmärtämään elokuvien ja musiikin toistoon liittyvistä mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista sekä kaikesta sellaisesta, jolla voin teatteriani vielä aidosti kehittää. Jos meille uskotellut ajatukset näistä häviöttömiksi kutsutuista kodekeista ovatkin vain markkinamiesten sloganeita niin haluan sen kuulla ja pystyä paremmalta teoriapohjalta arvioimaan tulevaisuuden hankkeita.
Teattereissa pyöritetään aivan samoista lähteistä tehtyjä 5.1-kanavaisia miksauksia kuin BD:lläkin. Digitaalisten esityskopioiden ääniraidat ovat parhaimmillaan 24-bittistä 48 kilohertsin PCM:ää. Ainoa merkittävä ero teatterin ja BD:n ääniraidan välillä on se, että kotikäyttöä varten ääniraidasta tehdään hieman erilainen, kotikatselun tarpeet ja rajoitukset (tila, äänenpaine jne.) huomioiva miksaus. Äänenlaadullista eroa ei ole, jos BD:llä on käytetty PCM:ää tai häviöttömästi pakkaavaa kodekkia.
Noi digifilmit on kooltaan noin 200-300 gigaa leffateatterissa. Vaikea sanoa kuinka paljon ääniraidat vievät niistä tilaa, mutta useimmat filmit ovat kuitenkin leffoissakin 5.1 tavaraa. Ainoastaan Toy Story 3 oli muistaakseni 7.1 ääniraidalla. Ehkäpä tulevaisuudessa aletaan näkemään myös enemmän 7.1 raitaisia leffoja.
Tuo erilainen miksaus on juuri se mitä mietinkin. On aika helppo ajatella, että tässä miksauksessa HC-kotiteatteristit menettävät jotain verrattuna elokuvateattereihin. Eli tavallaan saavutetaanko kalliilla kotiteatterikaiutinjärjestelmällä lisäarvoa jos lähdemateriaali miksataan kuitenkin peruskäyttäjät silmälläpitäen? Joskus muistin Tampereen Plevnassa olleen Sony SDDS -järjestelmä, joka näyttää speksien mukaan tukevan kahdeksaa kanavaa (eli juuri tuo 7.1). En tiedä sitten saavutetaanko teatteriympäristössä tuolla 7.1:n kahdella lisäkanavalla mitään huimaa parannusta 5.1:n verrattuna? ED: Aah, ainakin tuossa SDDS:ä näköjään tuo suuri määrä kanavia selittyy neljällä etukanavalla eikä neljällä takakanavalla. http://upload.wikimedia.org/wikiped...nels_(extended_surround_sound_SDDS)_label.svg
Ei niitä miksata peruskäyttäjille. Peruskäyttäjän äänentoisto käsittää television kaiuttimet. Jos joku jotain menettää, niin nimenomaan se peruskäyttäjä, jolla ei ole kunnollista äänentoistoa.
Muutama vuosi sitten Mikrobitin digitaalisia leffateattereita käsittelevässä artikkelissa mainittiin, että niissä käytetään viittä etukanavaa (vasen, vasenkeski, keski, oikeakeski ja oikea) ja kahta takakanavaa. Juttussa muistaakseni tutustuttiin tarkemmin tennispalatsin 2. saliin. En nyt muista ulkoa millaisia ääniformaatteja siellä käytettiin, mutta elokuva toimitettiin teatteriin ihan tavallisella USB-kovalevyllä. Elokuvan koko oli kuulemma jotain 200-300GB luokkaa ja se piti kopioida palvelimen kovalevylle, josta se sitten näytetään. Minkähänlaisella ääniformaatilla viisi etukanavaa saadaan toimimaan? Onkohan elokuvan ääniraita kuitenkin ihan perinteinen 5.1, josta prosessoidaan ääni viidelle etukanavalle?
Ei tietysti. Tarkoitin "peruskäyttäjällä" siis valtaosaa ihmisistä, suurta massaa. Eli käytännössä kaikkia muita kun niitä, joilla on todella-hc kotiteatterihuone käytössään.