VHS aikakaudella pystyi paskat leffat katsomaan pikakelauksella läpi, koska tekstit näkyivät silti, vaikka kelattiin. DVD aikakausi poisti tämän.
Itse asiassa, ei se ole täysin mahdotonta DVD-soittimellakaan. Jotkut soittimet näyttävät tekstit kelatessakin, jos nopeus on max. 2-kertainen. Ainakin halvemman pään soittimissa olen moista nähnyt sekä pelikonsoleissa.
No en toki ole kelaamassa. Eipä ole niin huonoa leffaa vastaan tullut, mitä ei saisi loppuun katsotuksi. Ja tarpeeksi huonot leffat menevät jo loistavasta viihteestä, varsinkin jos katsoo kavereiden kanssa.
Itsekkään en myös harrasta kelailua,ennemmin hammasta purren katson elokuvan loppuun.Itse myös elokuvia todella paljon nähneenä osaan mielestäni valita vuokratessa hyviä elokuvia.Kannesta osaa jo sanoa jonkin verran mitä on kyseessä ja jos se miellyttää niin takakannesta sen viimeistaa huomaa.Vahinkoja tietysti sattuu niin kuin toissapäivänä.Olen varmaan jo vuodenpäivät katsellut vuokraamon hyllyllä Spider elokuvaa ja vihdoin sen päätin lainata.Niin eiköhän se ollut semmoista sontaa että en tiennyt miten sitä nyt kattoisi,mutta en kelannut kuin seuraavana päivänä kun katsoin sitä uudestaan ja muistelin mitä oli tapahtunut kun tuli yöllä silmään. Eli en siis kelaa
Ite olen sitä mieltä, ettei ole elokuvaa nähnyt, jos on siitä pätkän jättänyt katsomatta. Mitä "teoksempi" elokuva, sen paremmin tuo pätee. Muutamia leffoja on tullut katsottua siten, että elokuvan aikana on voinut tuntua hieman tylsältä, mutta myöhemmin, esim pätkän loputtua huomaakin ajattelevansa, että huhhuh, kun vaikuttava leffa... Eräs kaveri mullakin on, joka monesti tekee sitä, että pitkät leffat katsoo pätkinä jopa eri päivinä. Ei voi ymmärtää. ½OT: Mielestäni, elokuvat, kuten muutkin teokset, on nautittava siten, että niitä (ja niiden tekijöitä) täytyy yrittää ymmärtää. Ei siten, että istuu passiivisena penkillä, aivot narikassa, ja ainoastaan näkee teoksen, millä ikäänkuin kuittaa tekeleen koetuksi, ja toteaa lopuksi, että eipä oikein napannut, olipa paska. Elokuvien tunne-, ja kokemusmaailma on jatkumo, jossa edellinen asia vaikuttaa seuraavaan. Jos sen menee pätkäisemään, niin sitten se pheelis katkeaa, ja on herkästi pudonnut siitä pulkasta, mitä ohjaaja vetää. Ps: JC näitä quote-threadeja - myllyttäkää poijjaat privana mielummin.
Kunnon sodat täälläkin saadaan pystyyn pienestä kommentista.. Ja "syyllinen" tuolla yrittää anella tuomiota. Mutta siis, itse en ole koskaan kelannut/hyppinyt yli chaptereita, vaikka jokunen huonompi leffa on kohdalle sattunut. Jos on ostanut leffan, pitää se kattoa loppuun asti, oli se miten paska tahansa (yleensä olen ostanut vain hyviä teoksia, ainoastaan yksi-kaksi heikompaa on sattunut kokoelmaan). Ja tiedä vaikka, että elokuvan loppu olisikin hyvä?
Tietääkseni ainoa kerta, kun olen elokuvaa kelannut, tapahtui joskus naskalina kun Sea of Love sisälsi liikaa eroottisia kohtauksia pikkupoikien makuun... Sittemmin ei ole tullut edes mieleen, että niitä voisi kelata. En jätä edes alku- tai lopputekstejä katsomatta, joten en tosiaankaan voisi kelata sekuntiakaan itse teoksesta. Jos muutama sekuntikin menee ohi, kelaan takaisin. Eli siis sen kaltaista kelaamista harrastan kyllä mutta siitä ei tainnut olla kyse.
Siinä on miehellä oikea asenne! Itse en läheskään aina jaksa lopputekstejä katsoa, mutta muuten kyllä olen yhtä neuroottinen. Harmittaa suunnattomasti, jos joku onnistuu jotenkin keskeyttämään elokuvanautintoni. Pitäisi saada jonkin sortin "do not disturb!" -moodi päälle tämän estämiseksi.
Suurinpiirtein ainoa elokuva jota pikakelaan on Cannibal Holocaust, tarkalleen ottaen se kilpikonnakohtaus. Kaksi minuuttia pehmeitä, limaisia sisälmyksiä on liikaa jopa minulle...
Elokuvan uusintaesityksiä jos on ottanut ajansiirtona, niin silloin tuli aiemmin kelailtua, sitten aloin miettiä mitä järkeä on katsoa leffaa jos sitä ei kuitenkaan viitsi katsoa. Eli lopetin nauhoittelut muutenkin, kun ei niitä kaikkia muutenkaan jaksanut edes aloittaa katsomaan. Ja uusina taas tulee katsottua yleensä leffoja joita haluaa katsoa. Jos katsoo sellaista leffaa, kelailu rikkoisi elokuvan rytmin ja leffankatsomisessa oltaisiin vähän kuin supermarketissa eli tuota otan tuota en. Muistelen että viimeisin leffa jonka katsoin loppuun, mutta olisin halunnut kelata oli Signs, vaikka muista tekijän filmeistä pidänkin.
Yhden ainoan kerran olen elokuvassa käyttänyt kelausnappulaa, vaikka aika pitkään jaksoin rainaa tapittaakin. Kyseessä oli klassinen Bullitt, jonka tietenkin olin hankkinut auton takia ja sitä kovasti odotin. Kun autokaahailua ei alkanut näkymään, menin sitten kelaamaan elokuvan siihen kohtaan ja loppuosakin leffasta tuli kelattua. Kyllä, Mustangia lukuunottamatta pidin leffaa tylsänä. Kyllä, olen syntinen. Muuten joka minuutti (ellei sitten sekunti) tulee huonommistakin leffoista aina tiirailtua.
Totta kai pitää kelata että ehtii katsomaan illassa aina yhden elokuvan kun niitä tulee tilailtua niin usein hyllyn täytteeksi (hih!) kun sen lisäksi on organisoitava jokaiselle päivälle hieman laatuaikaa frendien kanssa (tietysti ei liikaa ettei frendit saa minusta enemmän hyötyä kuin minä niistä) ja säbätreeneissä on oltava särmänä ettei gunnar pääse kuittailemaan myöhästymisestä (gunnarilla oli muuten ihana kashmir-pusero, mä olin ihan auts että, vau ja you just didn't say that!). No se off topicista. Kaipa sitä joskus tulee kelattua mutta silloin täytyy pistää mentaaliseen muistikirjaan ylös että kyseisen filmin katsominen ei luonnistunut. Itsepetostahan se on ajatella katsoneensa elokuvan jos on pikakelannut osan yli. Erityisesti tuntuu tosiaan vastenmieliseltä ajatus, että on pakko katsoa kaikki filmit vaikka sitten pikakelaamalla että voisi sanoa katsoneensa ko. filmin.
Yleensä tulee katottua surkeatkin leffat väkisin loppuun asti, eli koskaan ei ole tullut kesken jätettyä -> mutta täysin paskoja leffoja on tullut muutaman kerran kuvakelauksella kelailtua lopariin mm. Dune, Blair Witch 2 ja pari muuta.
99,9-prosenttisesti en elokuvia kelaile. Huonoimmallekin elokuvalle täytyy antaa sen verran armoa, että katsoo sen kokonaan. Muutenkin minua ärsyttää suunnattomasti, jos joku kanssakatsoja on hyppäämässä koko ajan jossakin muualla katsomisen aikana (kaveripiiristäkin näitä tapauksia löytyy). Siinä täytyy melkein laittaa aina pause päälle, ja odottaa, että tyyppi löytää itsensä takaisin telkun ääreen, että voi näyttää sille sen legendaarisen kohtauksen siitä Kubrickin leffasta (mitä ilman se piruparka muuten jäisi). Joskus harvoin tulee varsinkin pidempiä pläjäyksiä katsottua useampana eri päivänä, se täytyy tunnustaa. Mutta silloinkaan en hypi kohtauksia. Tietysti kokonaiskuvan/nautinnon saaminen elokuvasta tällä lailla pilkottaessa kärsii.
Itse kelaan elokuvaa, jos siinä on tylsiä kohtauksia, vaikka elokuva olisikin muuten hyvä. Jos elokuva on niin huono, että sitä ei pysty katsomaan normaalinopeudella, on se silti kelattava loppuun ja nähtävä miten se päättyy. Siinä ei todellakaan ole mitää järkeä, että kelaa ensin elokuvan läpi ja katselee pätkiä sieltä täältä ja sitten katsoo vasta elokuvan kokonaan. Elokuvahan menee heti kättelyssä ihan pilalle.
En tiedä mihin tämä lasketaan, mutta jos esim. testailen subbaria niin kelailen johonkin tiettyihin kohtiin. Tämä kuitenkin taitaa olla melko normaalia.
Eipä tule kelailtua tai muutenkaan hypittyä. Elokuva katsotaan alusta loppuun tai sitten sitä ei katsota ollenkaan. Toki oma arviointikyky on nykyään suht hyvää luokkaa, joten harvemmin enää vastaan tulee elokuvia joissa kävisi edes teorian tasolla mielessä joko kelaus tai katsomisen kokonaan lopettaminen. Ja tietysti kaikista tuskallisimmatkin kokemukset ovat silloin tällöin ihan virkistäviä vaikka siltä ei ehkä juuri sillä hetkellä tunnu. Jos ei muuta, niin pääseepähän ainakin haukkumaan kunnolla:thumbsup:
Henk. koht. tuntuu aika "erikoiselta" kelailla elokuvia ja huonotkin tallenteet tulee aina katsottua. Tosin niin huonoja elokuvia en ole dvd:ltä katsonutkaan että menisi skippailuksi, joten jonkinlainen filtteri ilmeisesti toimii. Tosin tv-sarjojen introt tulee yleensä kelattua...
Nyt DVD-aikana kaikki kelailu on poistunut kokonaan, hyvä sinänsä. Tuohan johtuu lähinnä siitä ettei tekstejä näy eikä ääntä kuulu. VHS-aikana pikakatselua tulikin harrastettua reilusti, varsinkin 2x nopeudella. Tämä johtui lähinnä siitä että mun JVC toisti ääntä aina normaalilla nopeudella vaikka kuva menikin nopeampaa. Tuo ominaisuus oli kyllä loistava.
Vallankumouksellinen laite. En vaan voi mitenkään ymmärtää sen toimintaa. Ei taida olla tästä ulottuvuudesta peräisin edes. Onhan tuo kelailu, etenkin esikatselu, suht typerää. Itse olen ehkä kerran tai kaksi tähän sortunut, koska vuokravideon katselu on jäänyt viimetipppaan ja palautusaika lähestynyt uhkaavasti. Eli vastasin kyllä, koska olen kelannut joskus. Normaalisti katson kaiken, kurankin, loppuun asti. En jätä elokuvaa koskaan kesken.