Saksan-paketissa katsottavaksi saapui myös Drake Doremusin Equals (2015), koska mainostekstin perusteella aihe vaikutti kiinnostavalta: suurin osa maailmasta on tuhoutunut sodassa, ja jäljelle jääneiltä ihmisiltä on geeninmuuntelulla tapettu tunteet. Päärooleissa nähdään Nicholas Hoult ja Kristen Stewart, tuo Amerikan Silvia Modig, sivurooleissa mm. Guy Pearce ja Jacki Weaver. Jos odottaa romanttista postapokalyptista tieteisseikkailua (tai edes kiinnostavaa romanssia kuten Warm Bodies), joutuu kuitenkin pettymään. Silas (Nicholas Hoult) ja Nia (Kristen Stewart) työskentelevät jonkinlaisessa julkaisufirmassa. Kansalaisten tunteet on tukahdutettu ja parinmuodostus on kielletty, kaikki elävät yksikseen, mutta jotkut ihmiset sairastuvat SOS-oireyhtymään (Switched-On Syndrome) ja alkavat kokea tunteita ja jopa seurustella. Heille annetaan lääkettä, mutta se ei kykene pysäyttämään sairautta kokonaan. Kun sairaus etenee riittävän pitkälle (4. vaiheeseen), potilas pidätetään ja viedään DEN-laitokseen (Defective Emotional Neuropathy), jossa annetaan sähköhoitoa ja kannustetaan itsemurhaan. Yhteiskunta muistuttaa Pohjois-Koreaa, jossa on hallittava tunteensa ja ilmoitettava kaikki epäilyttävä viranomaisille. Kuten arvata saattaa, Silas sairastuu, alkaa kokea tunteita ja ihastuu Niaan. Paljastuu, Spoiler että myös Nia kärsii SOS:stä mutta hän osaa teeskennellä tervettä. Rakastavaiset päättävät paeta kaupungista ja muut SOS-tapaukset auttavat. Mutta silloin keksitäänkin uusi, tehokkaampi lääke ja Nia kutsutaan raskauspalveluun, säntäilyä jne. Käsikirjoittaja ei ole kyennyt päättämään, haluaako hän onnellisen vai onnettoman lopun — niinpä pannaan pakettiin molemmat! Elokuva on tekotaiteellinen ja ponneton — kuin 10-vuotiaan pikkutytön käsikirjoittama tarina aiheesta, jota hän ei vielä ymmärrä. Tarinan asetelma on liian kaukaa haettu, jotta se voisi kiinnostaa, ja tieteisteema on ylimalkainen; ainesta tässä olisi ollut lähinnä lyhytelokuvaksi. Käsivarakamera tutisee kuin sama pikkutyttö olisi tekeleen kuvannut. Aluksi kuvat ovat hailakoita, kliinisen sävyttömiä, mutta kun tyttö ja poika ovat tehneet ”sitä”, maailma muuttuu värikylläiseksi. Facepalm. Ainut ansio on se, että on löydetty kiinnostavia kuvauspaikkoja, uskottavan futuristista arkkitehtuuria à la Æon Flux. Äänisuunnittelu vaikuttaa epäonnistuneen, koska puheesta ei yleensä saa selvää vaan on turvauduttava tekstitykseen (tässä julkaisussa vain saksaksi). Equals alkoi pitkästyttää vakavasti 60 minuutin kohdalla, vaikka jäljellä oli vielä 40 minuuttia tyhjää jahkailua. Teki mieli jättää kesken, mutta aivoni määräsivät: ”Sinun... täytyy... uhrautua... DVD... Plazan... puolesta... pakko... jaksaa... l o p p u u n . . . ” Jos pidätte Kar-Wai Wongin elokuvia tylsinä, niin Equals on tappavaa tavaraa. ½/5 Saksalaisessa blu-rayssa (BD-50) on hyvä kuvanlaatu ja pari mitätöntä mainospätkää (amerikkalaisille tarjotaan kommenttiraita ja melkein tunti dokumentteja). Haastatteluissa näyttelijät puhuvat yllättäen aivan selvästi. Muutama kuvanäyte: Spoiler Traileri (Full HD)
Mitäh..? Jotain rajaa sentään näihin vertauksiin... Ehdottomasti yksi suosikki ohjaajistani, enkä siis tosiaan pidä hänen leffojaan tylsinä joten varmaan pidän tästäkin. Kunhan joskus pääsen näkemään. Leffan juoni vaikuttaa kyllä aika pöljältä, mutta kai se hyvien näyttelijöiden varassa menee...
Jos pääosissa olisi nähty Taissa Farmiga & Brad Pitt, olisin kyllä saattanut antaa peräti ⅓/5! PS. USA:laisesta PG-13-julkaisusta on leikattu 6 sek paljasta pintaa Saksalaisessa ja pohjoismaisessa julkaisussa leikkaamaton versio.