Etusivu: Hieno homma, että tämä parvivaljakko työskentelee jälleen yhdessä. Crowe on omaan makuuni paras näyttelijä tällä hetkellä ja Ridley Scottin visuaalinen silmä on aina ihastuttanut. Tiedä sitten onko vakava draama oikea genre Scottille, joka on yleensä ollut parhaimmillaan hieman toisenlaisissa elokuvissa.
Comingsoon.netin mukaan elokuvan naispääosaan olisi valittu Marion Cotillard (Big Fish, A Very Long Engagement).
Traileri: linkki Ihan kivalta näytti, mitä nyt paikkapaikoin ei osannut päättää olisiko draama vai komedia.
Oikea sana taitaakin olla nimenomaan "kiva". Eipä tuota uskoisi Ridley Scottin leffan traileriksi. Edelleen jaksan toivoa, että mies palaisi Alien/Blade Runner/Legend -osastolle, ei ole oikeastaan noiden jälkeen mikään tekele säväyttänyt.
Tuli tänään nähtyä tuo elokuva. En tiennyt että tuo oli Ridley Scott -elokuva. Vasta kun lopputekstit luin, niin sitten tajusin, miksi elokuva vaikutti niin tutulta. Sellainen feel good elokuva. Tuli kesää ikävä ja hyvää viiniä samaten. Juonen käänteet olivat ennalta-arvattavissa ja romanttiset kohtauksissa oli Lucas:maista kökköyttä. Kuvaus, maisema ja tunnelma pelastivat paljon. Ei siis ihan onneton elokuva, mutta ei mitään uutta Provancen taivaan alla.
Kovinpa maistui hutaistulta välityöltä tämä Russel Crowen ja Ridley Scottin jälleennäkeminen. Liekö miesten tarkoituksena ollut vain päästä fiilistelemään Ranskanmaalle komeisiin maisemiin, sillä juurikaan muuta rainalla ei ollut tarjottavanaan. Crowe tuntui olevan lähes koko ajan aivan väärässä elokuvassa Hugh Grant -tyylisessä roolissaan. Miehen kömpelö ja slapstickin puolelle kampeava komiikka oli paikoin nolostuttavaa katseltavaa. Muutamat OK pätkät Albert Finneyta lyhyissä takaumissa eivät riittäneet pelastamaan juosten pissittyä kokonaisuutta. Toivottavasti Scottin ja Crowen tulevassa American Gangsters-elokuvassa olisi enemmän ns. tekemisen meininkiä. 2½/5
Leppoisa leffa josta tuli hyvälle tuulelle. Kauniita maisemia ja vielä kauniimpia naisia. Ei huono... **** Blu-ray-julkaisua odotellessa...
Tätä aloin uudelleen katsomaan, niin kun tässä taloudessa asuu myös nainen, ja hänellä oli sellainen fiilis, että tämän voisi katsoa uudelleen. Hän taisi katsoa loppuun, minä luovutin puolen tunnin jälkeen, ja menin lukemaan Groucho Marxin omaelämänkertaa. Olen siis leffan aiemmin nähnyt, enkä sitä silloin pitänyt juuri minään. Nyt se oli vain vastenmielinen lällytys. Tarkistin. Ei vaimokaan ollut jaksanut loppuun katsoa.