Ihan mielenkiintoinen juttu liittyen laitteiden huollon keskittymiseen: HS.fi: Laitehuolto kuihtuu palveluiden keskittyessä Etelä-Suomeen Paperilehdessä on juttu laajemmin, suosittelen etsimään käsiin.
Tuossa on koko juttu kopioituna näköislehdestä: Maahantuojat ulkoistavat huoltonsa Etelä-Suomeen Laitehuolto katosi maakunnista Pienyrittäjät eivät saa edes ostaa varaosia tai kytkentäkaavioita. Vielä toistaiseksi kuhmolainen huoltoyrittäjä Olli Salminen, 56, on suunnilleen Kainuun suosituin mies. Kuka korjaa rikki menneen matkapuhelimen tai metsäkoneen piirikortin? Kuka palauttaa Vuokatin nikotteleviin hotellitelevisioihin kuvan tai äänen? Kuka kuuntelee koneiden sisuksia stetoskoopilla ja tonkii niitä hammaslääkäreiden sondeilla niin kauan, että vika löytyy? Tietysti Salminen. Mutta kuka auttaa radio- ja televisiomekaanikkoa itseään, kun hänen työnsä käy mahdottomaksi? Sitä ei kukaan tiedä. Salminen on jättänyt haikeat hyvästit jo kymmenille virkaveljilleen. Suurimmassa osassa Suomea huoltoliikkeet kuolevat, kun valmistajat ja maahantuojat keskittävät huollon yksiin käsiin. Yleensä huoltopisteitä on vain yksi. Se sijaitsee pääkaupunkiseudulla tai muualla Etelä-Suomessa. Muita huoltopisteitä ei ole edes maakuntien keskuksissa. Liioin ei syrjäseudun yrittäjille lähetetä laitteiden kytkentäkaavioita, eikä niitä tai varaosia saa edes ostaa. Takuuajan ulkopuolisen vian korjaaminen keskushuollossa taas voi maksaa paljon enemmän kuin uusi laite. "Mitä haaskausta!" Salminen siunailee. Edes kierrätyskonteista hän ei saa kerätä varaosia. Sitä hän tiedusteli kajaanilaisliikkeestä, joka vastasi uhkaamalla häntä poliisilla. "Taulutelevision ehjä näyttöpaneelikin kuljetetaan laitokseen, joka murskaa sen. Siitä tulee kahvikupillinen lasinsirua", Salminen tietää. Asiat alkoivat muuttua kuutisen vuotta sitten. Keskushuollon ja aluehuoltojen tilalle tuli ulkoistettu keskushuolto. Sinne kauppiaat lähettävät kaikki vialliset laitteet. Jos takuuaika on ohi, asiakas maksaa myös edestakaisen rahdin. Salminen ei käsitä maahantuojia. Hänen Videoklinikkansa on toiminut vuodesta 1987 ja hänellä itsellään on 35 vuoden kokemus alalta. Työvoimaakin saa helposti. Mutta järkevästä kuluttamisesta tai ympäristönsuojelusta ei ole enää puhettakaan. Samaa mieltä on helsinkiläisen huoltoliikkeen Miro Oy:n toimitusjohtaja Rolf Popper. Hänkin on ollut alalla yli 30 vuotta ja nähnyt, miten huoltoliikkeet kuihtuvat. Tuotteen ainoa kilpailuvaltti on hinta. "Siitä pitäisi varata osuus jälkimarkkinointiin", Popper arvioi. "Mutta me elämme kertakäyttökulttuurissa." Vantaalainen Infocare Oy on yksi maan suurimpia huoltoliikkeitä. Sillä on Philipsin tuotteiden takuuhuoltovaltuutus ainoana Suomessa. Toimitusjohtaja Ilkka Tuomela vahvistaa, ettei Infocare Oy lähetä varaosia tai kytkentäkaavioita yksityisille huoltoliikkeille. Niin ei hänen mukaansa tehdä, sillä usein osat ja tieto ovat päämiehen omaisuutta. "Varaosien myynti ei ole meille kannattavaa bisnestä, eikä meillä ole siihen mitään velvollisuutta." "Tämä on volyymibisnes ja merkkikirjo on valtava. Kattava korjaustoiminta vaatisi valtavaa tavaran siirtelyä." Kuitenkin Salminen Kuhmossa osaisi työnsä. Hän rakensi omia koneita jo pikkupoikana. Salminen opiskeli elektroniikka-asentajaksi ja radio- ja tv-asentajaksi ja perusti lopulta oman yrityksen. Se oli hänestä hienoa aikaa, sillä yrittäjät tekivät yhteistyötä. Keskushuolto selvitteli hankalimmat tapaukset, ja aluehuollot korjasivat laitteita siellä, missä laitteet olivat. Ongelmatapauksissa keskushuollosta saattoi kysyä neuvoa ja toisinpäin. Finluxin digitelevisioista Salminen löysi kuivuvan smd-kondensaattorin. Kun kolmas samanlainen tuli vastaan, Salminen raportoi ruotsalaisyritykselle, joka Finluxin kuoltua vastasi osista. "Heiltä tuli kaunis kiitos, sillä yhteydenottoni jälkeen he kertoivat löytäneensä kaikista samanlaisen toimimattoman kondensaattorin." Salminen on anonut valtiovarainministereiltä alan päästämistä madalletun arvonlisäprosentin piiriin ja lähettänyt vetoomuksen myös ympäristöpiireille. Hän on myös kirjoittanut maahantuojille ja kertonut, miltä asiakkaista tuntuu. Kaikki turhaan. Mutta Salminen korjaa vielä. Hänen korjaamossaan on neljä huoltopistettä, jokaisessa niistä tuoteryhmäkohtaiset mittalaitteet. Salmisen arkistoissa on 14 000 kytkentäkaaviota paperilla ja tuhansia sähköisessä muodossa. "Asiakkaat alkavat oppia. Monet käyvät kysymässä meiltä, minkä merkin laite heidän kannattaa ostaa. Pettyneet tulevat kertomaan, mitä merkkiä he eivät enää osta." Olli Salmisen työpäiväkirjasta Puhelimesta rikkoutui 27 euron hintainen näyttö. Valmistajan keskushuolto ei suostunut lähettämään varaosaa, vaan vaati 119 euroa maksaneen puhelimen lähettämistä korjattavaksi Helsinkiin. Kustannusarvio olisi ollut rahdin lisäksi 167 euroa. Taulutelevisiosta katosi suomen kieli. Edes tehdasasetusten valinta ei palauttanut sitä, eikä käsikirjasta ollut apua. Salminen soitti tuttuun turkulaiseen keskushuoltoon ja sai neuvon siitä, miten laitteessa päästiin tuotantovalikkoon. Huolto kesti minuutin ja asiakkaan kulut jäivät alle 20 euron. Tallentava digiboksi lakkasi toimimasta. Laitteen jatkotakuu oli voimassa, ja asiakas toimitti sen myyjälle Kajaaniin. Kolmen viikon kuluttua laite oli korjattu. Hän ajoi taas Kajaaniin ja nouti laitteen. Kaksi viikkoa myöhemmin se lakkasi jälleen toimimasta. Asiakas ajoi Kajaaniin. Parin viikon päästä hän sai uuden soiton: laite oli noudettavissa, mutta siitä ei ollut löytynyt vikaa. Asiakkaan piti maksaa 55 euron tarkastusmaksu. Neljästä edestakaisesta Kajaanin-matkasta kertyi 800 kilometriä. Kaivinkoneessa oli katkova piirikortti. Salminen havaitsi siinä hiusmurtuman, mutta sai sen korjatuksi. Asiakas maksoi Salmisen työstä 20 euroa. Uusi kortti olisi maksanut 6 700 euroa. Satakiloinen putkidigitelevisio meni rikki, kun sen softa jumiutui. Keskushuolto vaati laitteen lähettämistä Helsinkiin. Kauppias nosti kätensä pystyyn: hänellä ei ollut laatikkoa, johon televisio olisi mahtunut. Keskushuolto suostui lähettämään päivitystyökalun kirjekuoressa Kuhmoon. Kun se tuli, Salminen irrotti yhden muoviläpän, pani softapalikan paikoilleen ja ajoi koneeseen uuden ohjelmiston. Palikan hän palautti Helsinkiin. Työhön meni noin minuutti. Lieksalaisyrittäjän miljoonan euron hintainen monitoimikone rikkoontui keskellä metsää. Valmistajan huoltomies kävi katsomassa ja paikallisti vian elektroniikkaboksiin, jollaisia ei ollut enää saatavilla. Yrittäjä soitti Salmiselle, joka korjasi vanhan.
Just pari tuntia sitten vein telkun valtuutettuun Sony-huoltoon Kajaanissa. Viime kesänä Samsung sai saman kohtelun, valtuutettuun huoltoon Kajaanissa.
Valtuutetut arvauspajat sucks! Varsinkin kun laitteesta on takuu mennyt, niin pieniä yksityisiä huoltoja tulee todellakin ikävä. "merkkihuollot" ovat ihan järjetöntä ihmisen ryöstämistä. Tai tästähän tullaan sihen, että nykyään ihmiset pakotetaan tavallaan ostamaan aina uusi laite, kun parin vuotta vanha laite rikkoontuu. Onko tämä nyt sitten luonnonvarojen säästämistä? Lisäksi nykyään kaikki markkinoille tulevat laitteet ovat enemmän tai vähemmän keskeneräisiä/bugillisia. Ihan kuin tästä olisi tullut jokin muoti... äkkiä vain uusi laite markkinoille ja sitten vuoden sisään 20 päivitystä laitteeseen ja pari kertaa laitteen kanssa käynti huollossa. Anteeksi avautuminen Tämä on hyvä ja ajankohtainen aihe.
Nuo oli kumpainenkin omistajineen sen näköisiä nyrkkipajoja että hommia on painettu varmaan jostain 70-luvulta. Mutta se on kyllä totta että nykyään ei paljoa jonkun TV:n korjaus takuun jälkeen kannata. Vika paikallistuu yleensä johonkin isoon piiriin mikä maksaa enemmän kuin uusi vastaava TV. Jos niitä piirejä yleensä valmistetaan enää, omassa Samsungissa oli tällainen tilanne, korjaus olisi muuten onnistunut mutta varaosaa ei ollut saatavana. Himpun reilut kaksi vuotta vanha TV, oli poistuva malli ostettaessa.
Jotenkin tulee mieleen Hehkulamppuhuijaus -dokumentti tästä. Ei päätä eikä häntää tässä hommassa. Ironista kyllä allekirjoittaneella on juurikin tällä hetkellä oma päätevahvistin päätevahvistin huoltoliikkeessä fiksattavana. Onneksi kyse ei ole kertakäyttötuotteesta.
Sait tuon kuulostamaan ihan siltä että tuo olisi huono asia. Eikö jutussakin mainittu 35 vuoden kokemus alalta ole mielestäsi ennemminkin äärimmäisen hyvä todiste rautaisesta ammattitaidosta ja kattavasta tietotaidosta, kunnia-asia, eikä niinkään häpeä?
Tarkoitin sitä hyvänä asiana. Nytkin sain tv:n kotiin siksi aikaa kun odotetaan uutta emolevyä. (HDMI1-liitin on pimeänä) Ei varmaan onnistuisi jossain suuressa firmassa.