Amerikkalainen Hunter Prey (2009) on Sandy Colloran ensimmäinen pitkä elokuva. Hän oli aikaisemmin herättänyt huomiota lyhytelokuvalla Batman: Dead End (2003), joka levisi internetissä. Hunter Prey on viihdyttävä ja onnistunut tieteiselokuva, joka tavoittelee 1970-luvun avaruusseikkailujen henkeä (esim. Apinoiden planeetta, Tähtien sota — Uusi toivo). Pääpaino ei ole erikoistehosteissa vaan tarinassa ja henkilöissä. Tapahtumat sijoittuvat autiolle planeetalle, ja Meksikon erämaasta on löydetty komeat maisemat. Kuvauksesta on annettava arvosanaksi 5/5. Elokuva on kuvattu RED-kameralla ja kunnon objektiivilla, jolla tapahtumat ja ympäristöt on tallennettu eeppisessä mittakaavassa. Tarina kertoo sininahkaisista humanoidisotilaista, jotka vievät kotiplaneetalleen vaarallista vankia. Vanki on kuulemma lajinsa viimeinen edustaja ja kostonhimoinen. Kuljetusalus kuitenkin haaksirikkoutuu aavikkoplaneetalle ja apua joudutaan odottamaan jonkin aikaa. Vanki pääsee pakoon. Spoiler Tarinaa seurataan aluksi humanoidien näkökulmasta, ja vähitellen katsoja samastuu heihin ja heidän tavoitteisiinsa. Puolen tunnin kuluttua seuraa kuitenkin tarinan suuri dramaturginen käänne. Vanki saa kypäränsä irti ja paljastuu, että hän on ihminen. Tarinan asetelma kääntyy päälaelleen, kun katsoja joutuu tarkistamaan sympatioitaan: Sininahkaiset humanoidit ovat tuhonneet Maan ja vanki on viimeinen ihminen. Katsoja alkaakin toivoa, että vangin kostoretki onnistuisi. Juonessa on keskeistä vartijoiden ja vangin kissa-ja-hiiri-leikki sekä yllättävät juonenkäänteet. Tunnelmaa luo myös musiikki, joka on luotu syntetisaattorilla mutta kuulostaa aidolta sinfoniaorkesterilta. Pienen budjetin esikoisohjaukseksi Hunter Prey on varsin mainio tuotos, joka viihdyttää ja pitää otteessaan 90 minuuttia. Tarinan kehittely on melko onnistunut ja kameratyö loistavaa. Rekvisiitta on realistisen kulunutta ja maskit huolella tehtyjä. 3½/5 Katsoin saksalaisen blu-rayn, jota levitetään nimellä Space Prey — Der Kopfgeldjäger (!). Pari kuvanäytettä: Spoiler
Siinä tapauksessa selosteeni ei ollut paras mahdollinen. Mieluummin tämä on (ainakin osin) kuin avaruusversio elokuvasta Kahden miehen helvetti eli Kirottujen saari (John Boorman).