Huonoin elokuva minkä olet nähnyt pitkään aikaan?

Ihan EtP:mäisiin mittoihin ei tietenkään arvostelun tarvitse mennä, mutta jos se on vain 1-3 virkettä pitkä ja siinä esiintyy useamman kerran sanoja kuten "p#ska", niin ainakaan itse en ole täysin vakuuttunut sen pätevyydestä.

 

Historiafriikit tätä juuri inhoavatkin. Esim. koko Melin ja rinsessan välinen rakkaustarina on täyttä Hollywood-höpöä. Wallace ja Isabella eivät olleet missään tekemisissä keskenään Isabellan ollessa 10-vuotias Wallacen kuollessa.

Eipä täällä ole myöskään tullut niitä perusteluja, miksi Braveheart puolestaan jonkinlaista klassikkostatusta ansaitsisi. Voitti Oscar-kisassa Babe-urhean possun?

 

No vaikeaahan tuota on minkään elokuvan kohdalla perustella, joistakin elokuvista vain tulee klassikoita - ja aina löytyy vastaanväittäjiä jotka kaipaavat perusteluita miksi joku heidän mielestään kökkö leffa on muka klassikko... Mutta Braveheartista sanoisin että kysehän on kohtuullisen eeppisestä keskiaikaisesta toimintaseikkailusta, jollaisia ei ole koskaan liikaa. Hyvin näytelty, hyvin kuvattu, kauniita maisemia, hienoja taisteluita, politiikkaa, historiaa (vaikka sitten vääristeltyä) romantiikkaa ja Mel Gibson naama sinisenä hameessa, mitä muuta vielä leffassa pitäisi olla klassikoksi päästäkseen?

Paljon parempi leffa kuin joku v*tun Ridley Scottin Gladiator. Jonka suosiota minä en kertakaikkiaan tajua. Olen tainnut sen sanoa ennenkin... mutta siinä leffassa on kaikki tehty päin p*rsettä. En voi käsittää miten muinaisista roomalaisista kertova leffa voi olla niin huono. (Ja mainittakoon että aikaisemmin olin jonkinasteinen Ridley Scott -fani, mutta nyt, Gladiaattorin jälkeen, en ole.)

No samantien mielipiteeni parista muustakin äskettäin täällä mainitusta leffasta:

Event Horizon on hyvä leffa, b-leffana ihan klassikkomatskua. Olen nähnyt sen jo monta kertaa, viimeksi keväällä. :thumbsup:
Sunshine on sen sijaan tylsä, teknisesti melko ok mutta sisältö on jotain ylijäämähötöä. Yksi huonoimpia näkemiäni leffoja jonka näkemisestä olen maksanut (kun sitä jopa kehuttiin arvosteluissa silloin joskus.) tosin ei yhtä huono kuin Gladiator (jonka senkin näkemisestä maksoin :OI)

Babe-possua en ole nähnyt.

 

Voin allekirjoittaa.
Braveheart tuntui ensikatselulla (VHS) jo niin kliseiselle pannukakulle, että asia piti tarkistaa myöhemmin DVD:ltä. Tuloksena oli se että en tainnut koskaan pystyä tuota toista kertaa katsoa ja myin koko levyn pois.
Monet pitää tätä jotenkin mestariteoksena, mutta omasta mielestä Braveheart on hajuton ja mauton teos (ja pidän Mel Gibsonista!).

 

Gamer
Huh huh, mitä paskaa. Idea on suoraan Matrixista ja sen tapaisista elokuvista, mutta se on ryssitty pahemman kerran. Kuvaustyyli on sekava eikä varsinkaan hienon oloisista taistelukohtauksistakaan ottanut selkoa. Elokuvaan oli saatu joitakin ihan kovia näyttelijöitä ja Michael C. Hall hoitaa yksiulotteisen pahisroolinsa ihan mallikkaasti. Muut näyttelijät eivät tee mitään merkittävää.

Spoiler

Lisäksi se jättinörtti ällötti ihan törkeästi.

Musiikkivalinnat olivat ihan hyviä tällaiseen elokuvaan ja juoni oli sinänsä ok, koska siinä ei ollut merkittäviä aukkoja. Lisäksi Hall näytteli kohtuu hyvin, joten siksi arvioin tätä tuotosta ehkä hieman yläkanttiin, mutta... 0,75/5

 

Bravehearttiin sen enempää puuttumatta olisi kiva saada tähän WTF-tekstiin hieman avausta. Kaikki päin mäntyä? Selvennystä, sanoo pääni!

 

Kadehdin teitä, jotka osaatte valita elokuvanne niin hyvin, että Gladiator, Braveheart tai Avatar pääsevät huonoimpien leffojen listalle!

 

Uusi animaatio, Aasi. Voi herranjestas mitä kuraa. Vitsit taisivat olla kässäreillä vähissä ja muutenkin vaikutti "halvalta" tekeleeltä.

 

Me jotkut elämme toisella astraali-tasolla!

 

Ei se ole vaikeaa, jos ei käytä kaikkea vapaa-aikaansa leffojen ja tv:n pakonomaiseen katsomiseen. Kun katsoo about leffan viikossa, tulee väkisinkin melko valikoivaksi.

Kesän aikana olen muistaakseni katsonut Frost/Nixon, A Single Man, Up in the Air, Tie ja Inception jotka kaikki oli melko hyviä tai vähintään keskinkertaisen paremmalla puolella. Sitten ne Guy Richien Rock N Rolla ja Sherlock Holmes, jotka oli melko huonoja. Ja Braveheart, jota en pystynyt katsomaan loppuun.

Tätä vanhemmat katselukokemukset ei mahdu "mitä on pitkään aikaan nähnyt" -otsikon alle.

 

No, Gladiatorin näkemisestä on jo aikaa mutta suunnilleen tämmöisiä vikoja siinä silloin heti kinopalatsissa isolta kankaalta katsoessa havaitsin:

1. Tehosteet on huonotasoisia, suuri määrä tietokoneella tehtyä paskaa joka erottuu kirkkaasti muusta, filmille kuvatusta materiaalista. Jopa valonlähteet oli paikoin mallinnettu eri suunnasta ja liikkeet epätahdissa.
2. Käsikirjoitus on täynnä legioonan mentäviä aukkoja ja muutenkin sellaista epäuskottavaa hollywood-by-the-numbers-kuraa uskomatonta loppua myöten.
3. Näyttelijät suurimmaksi osaksi huonoja, ja hyvätkin vain ilmeisesti kävivät hakemassa palkkashekin. Russell Crowen karismaa ei toki voi kieltää, mutta eihän se yksin riitä leffaa pelastamaan.
4. Ohjaaja todennäköisesti vietti puolet ajasta jutellen jonkun catering-firman tytön kanssa muun ryhmän yrittäessä päätellä edellä mainitusta huonosta kässäristä mitä pitäisi tehdä.

Tietääkseni leffan tekeminen ei aikanaan sujunutkaan ongelmattomasti, kässäriäkin pistettiin jatkuvasti uuteen uskoon... wikipediassa näkyy olevan aiheesta jonkin verran juttua, joku "historiallinen neuvonantaja" näkyy lähteneen kävelemäänkin kun tarinaan on tehty neuvojen vastaisia muutoksia...

Jotta voisin tehdä vielä tarkemman analyysin Gladiaattorin huonoudesta pitäisi minun katsoa se uudestaan. En taida kuitenkaan viitsiä, parempaakin tekemistä on.

 

Gladiaattorin suurin ongelma on mielestäni sen persoonattomuus. Teoriassa elokuvassa on kaikki kohdallaan aina loistavasta näyttelijäkaartista lähtien, mutta käytännössä vähän mitäänsanomaton fiilis siitä jäi. Ridley Scott on ehkä muutenkin vähän tällainen synkkä ja yhtä tunnelmaa luova ohjaaja, kun pääosaan valitaan samat ominaisuudet omaava Russell Crowe, niin kaipa lopputulos on mitä on. Tästä persoonattomuudesta kertoo kai jotain kohtaus, jossa tämä Best of the Best 2:nkin pääpahiksena tunnettu "vara-Arska"

Spoiler

jekuttaa Crowen hahmoa näyttelemällä myrkyttynyttä.

Ko. kohtaus tuntuu jotenkin irralliselta kokonaisuudesta ja on kuin ohjaaja Scottin epätoivoinen yritys saada jotain persoonallista veikeyttä elokuvaan.
Valitettavasti vain tästä ei otettu opiksi ja herrat Scott ja Crowe päättivät tehdä Robin Hoodin.

Braveheart on parempi elokuva kuin Glariaattori, koska se on tunteitanostattavampi sekä myöskin juuri paljon paljon persoonallisempi.

 

Hehe, persoonallisuus yhdistettynä Braveheartiin ei kyllä olisi tullut ihan ensimmäisenä mieleen. Mitenkähän tämä persoonallisuus tarkalleen ilmenee?

Se että Pikku-Elvis sattui näkemään Braveheartin herkässä iässä ei tee siitä yhtään parempaa elokuvaa. Samaa valmiiksi pureskeltua ja historiaa surutta vääristelevää pikkupoikain seikkailutauhkaa molemmat. Braveheartissa tuo "vääristelyrikos" on vain suurempi, koska se on kuitenkin selkeästi yhden todellisen henkilön "elämänkertaelokuva". Gladiator on puolestaan vähän sama kuin yrittäisi käyttää Asterixia historian opiskeluun. Tai no Asterixista sentään oppii latinaa. Eipä sillä - ei nämä siihen vääristelyyn kaadu ja kumpaisestakin löytyy sentään yksi näyttävästi toteutettu taistelukohtaus. Koko elokuvan pelastajiksi niistä ei kuitenkaan ole.

 

No Pikku-Elvis on kasvanut Isoksi-Elvikseksi, joka on katsonut Braveheartin viiden vuoden sisällä useamman kerran ja kyllä se silti parempi elokuva kuin Gladiaattori on. Se persoonallisuus ilmenee keskeisten hahmojen moniulotteisemmissa ja uskottavammissa suhteissa, sekä tietenkin siinä, että Braveheartissa on enemmän näitä "hyvää fiilistä" huokuvia vekkulikohtauksia aina kivenheitosta lähtien.

 

Velmu-Mel kujeilemassa ja virnuilemassa tuttuja manereeitaan ei leffasta vielä kovin "persoonallista" tee. Eihän tuosta puutu oikeastaa enää kuin Sean Connery, Loch Nessin hirviö ja Rod Stewartin teemalaulu, niin kaikki skottikliseetkin olisivat mukana.

 

Katoin juuri pitkästä aikaa Braveheartin ku kohta meen skotlantiin. Tylsästi vain sitä ennen olin juuri lukenut oikean historian jutut William Wallacesta ja aika satuhan tämä oli oikeista tapahtumista. Ihan ok mut paljon myötähäpeää kanssa. Kyl ton kattoo mut ei enää seuraavaan 10 vuoteen ainakaan. joku 2,5/5

Mutta Gladiaattori minusta oli paska jo kun näin sen ensimmäisen kerran.. uudelleen katsomisella se oli yhtä paska. Enää en varmasti katso ikinä. 1,5/5

Avatar oli kanssa todella paska. Huono. Miljoona kertaa nähty juoni mutta nyt osa tyypeistä oli sinisiä ja elokuva näytti tietokone peliltä.

Ja jotta ei ihan offtopic jutusteluksi mene niin lähiaikojen paskin leffa mitä katsonut oli Alice in Wonderland tai Clash of the Titans. Oksennus kamaa.

Paras leffa pitkään aikaan taas on ollut Ghost Writer. Senkin teki lapsenraiskaaja. Ei haittaa mua. Eikä sekään että Gipson hakkaa vaimojaan ja näyttelee historian kirjojen paskimmassa hollywood elokuvassa (The Signs).

Jos leffa on hyvä niin ihan sama kuka siinä näyttelee tai kuka sen on tehnyt. Ei se sitä elokuvaa huononna tai paranna.

 

Jos tarkoitat tätä Aasi ja puolikuun prinssi niin se nimenomaan on halvalla tehtyä scheissea vuodelta 2007

p.s. yhtäläisyyden Shrekin ja Dreamworksin kanssa on täyttä harhaa

 

Reseptisi onnistuneisiin elokuvavalintoihin siis on, ettei juurikaan katso leffoja. Ja ne mitä katsoo valitsee tasaisesta, mauttomasta ja hajuttomasta hollywood-kakasta. Jees, me ilmiselvästi suhtaudutaan elokuviin eri tavalla ja odotetaan niiltä hieman erilaisia kokemuksia. Pitäydyn nykyisessä tyylissäni, sillä se on minulle sopivampi.

 

Tämänkin ketjun viesteistä ison osan voisi tiivistää; "nyyh nyyh, hollywood, vonku vanku, iso paha Hollywood, yh äiti se kiusaa"

Hollywood kortin vetäminen alkaa olla yhtä kulunut klisee kuin "se on niin pitkä" valituksena.

 

Ei kukaan ainakaan mulle ole "sen" pituudesta valittanut, muuten kyllä ovat valittaneet ja voihkineet.

Hollywood-paska vaan tuppaa olemaan aika hajutonta ja mautonta, eikä siten koprofilia innosta.