Huonoin elokuva minkä olet nähnyt pitkään aikaan?

Mä en varsinaisesti suomalaisista tykkää, mutta Häjyt on loistava. Toimintaa, huumoria, draamaa, hyvä juoni, hyvät näyttelijät, hyvää musaa ....

:thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup: :thumbsup:

 

Täytyy nyt sanoa että kyllä tuntui elämä tylsältä ja tyhmältä kun katoin viime keväänä Speed 2:n Mtv3:ta. Katoin loppuun asti, mutta huono se oli. Yleensä mielipiteitä on useita, mutta voiko joku olla eri mieltä kansani että Speed 2 on surkea ja turha? Ei ainakaan mun lemppari leffa.

 

Taas tuli mieleen yks surkea leffa, kun selasin filmifriikin tarjouksia. Trucks : Klooni vedätys Stephen Kingin Maximum Overdrivestä ; Siis totaalinen pohjanoteeraus... Miten tämmöistä kukaan kehtaa tehdä ja miten King on antanut oikeudet tämmöiseen? Vertailun vuoksi annan Maximumille 3 tähteä, Trucks:ille en yhtään. Filmifriikissä se on tarjouksessa 69, mutta femman korkeintaan kannattaa maksaa jotta pääsee todistamaan täydellistä paskaa.

 

Täysin samaa mieltä kanssasi, jos verrataan Speed 1:seen niin ero on kuin yöllä ja päivällä.

 

Vai perusteluja...

Sanotaan nyt heti aluksi, että suomalainen ei osaa tehdä elokuvaa (kotimaisin voimin). Tämä EI kuitenkaan vaikuttanut Häjyt -elokuvan katsomiseen, koska pyrin katsomaan sen ihan "puolueettomalla silmällä". Olkoon vain yleistys, mutta kerrankin yleistyskin voi olla oikein. Ajatelkaa esim. Pölösen elokuvia... kuvataan kyllä maaseutua, mikä on Suomelle tyypillistä. Mutta luulisi, että _kaikki_ maalaiset eivät ole HULLUJA, niinkuin kotimaisissa elokuvissa kuvataan. Juoppohulluja tai muuten hulluja - Löytyykö esim. Kivenpyörittäjän kylästä yhtään henkilöä, joka ei olisi jonkinasteinen hullu? Puhumattakaan lukemattomista muista 90-luvulla tehdystä elokuvasta - sama kaava kaikissa. Lavatanssit, ryyppäämistä, tappelu lavan takana, ryyppäämistä, naimista, tappelua. Vain pieni osa suomalaisesta elokuvateollisuudesta erottuu tästä lannasta... Ere Kokkosen, Spede, Timo Koivusalon kuvat mutta ne ovatkin monesti komedioita.

Häjyt lähtee hieman eri asemasta. Tiedän pohjalaiset, oikeasti eläneet häjyt. Ja myönnän, että monesta muusta kotimaisesta elokuvasta poiketen osa näyttelijäsuorituksista on ihan hyviä, Samuli teki varmasti elämänsä roolin, toinen kelmi oli myös hyvä, isä-ukko niinikään... ei siinä mitään. Elokuvassa on myös hyviä hetkiä, mm. se oman, nuoren veljen kuolema - siinä tuodaan hyvin voimakkaalla tavalla esille tekojen seuraukset. Ajattelin jopa siinä kohdassa, että jos elokuva nyt loppuu niin tämä loppu pelastaisi paljon. Mutta ei, kuva jatkui ja niin jatkui sama sairas menokin. Myös elokuvan oikeassa lopussa on jotain hyvää, kuten toisen häjyn kuolema ja toisen linnaan joutuminen, kuten sanotaan "paha saa palkkansa". Lisäksi ymmärsin, että linnaan joutunut (joka oli jo elokuvan aikana hieman terveempi kuin Edelmannin hahmo) mahdollisesti tekisi parannuksen, nainen ja baby kotona odottamassa, mutta se nyt ei elokuvaa pelasta. Muutamia hyviä hetkiä vain. Mutta kokonaisuutena elokuvan ilmapiiriä kuvaa parhaiten sana sairas , sillä tavalla jota kotimaisessa elokuvassa ei ikinä osata tehdä oikein. Väkivaltaisuus, joka toimii hienosti amerikkalaisessa elokuvassa, ei toimi tässä. Kaikki ne kirveellä, lapiolla jahtaamiset, "tapanpa poliisin saappaalla naamalle polkemalla" hyi helvetti. En väitä etteikö olisi totta ja tosielämää, mutta voiko tämänkään perusteella sanoa elokuvaa hyväksi, niin... Sen sijaan minkä varmuudella voi sanoa olevan kaikkea muuta kuin todellisuutta, on tätäkin elokuvaa vaivaava virkavallan halveksunta ja epärehellisyys, tyyliin "vallesmannille vähän pontikkaa niin ei ukko mittään virka" ja toinen hönö poliisi (Uki sarjasta Sydän toivoa täynnä ) käy varoittamassa "ystäviään" ennen ratsiaa...juuri näin.. toisaalta tässäkin se hyvä puoli, että "ystävät" tappoivat kuitenkin, mikä on kieltämättä todellista totta. Mutta kokonaisuus, kokonaisuus hyvät ihmiset. Suomalaisissa sarjoissa ja elokuvissa on aina sama piirre; ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa (yleensä sitä vihastuu), kun kaikki elokuvat ovat kuin mielisairaalasta karanneiden juoppojen riehumista "Vit** ku mä oon per****** kova suomalainen juntti". Tästä on hyvänä osoituksena se, että suvussa on muutaman idiootti (vrt. kouluja käymätön onneton luuseri, jolla ei mitään sisältöä elämässä), jotka katsovat näitä suomalaisia tekeleitä, mutta esim. kellekään kaverille en ilkeäisi edes mainita katsoneeni ja muiden kanssa taivastelemme kilpaa kuinka tällaista joku voi katsoa.

Niin loppujen lopuksi, threadin aihehan oli "...pitkään aikaan", että ei Häjytkään varmasti ihan kaikkien aikojen huonoin ollut (koska siinä oli siis jotain hyvääkin). Joku mainitsi Levottomat, sitä en ole halunnut katsoa, ehkä joku joskus pakottaa.

 

Kirjoitetaanpa vähän vastinetta...

sisko ja sen muksu...(noh, pilkunnysväämiseksi meni, sori...)

En oikein tiedä mitä tuolla sairaalla tarkoitit, mutta niinhän se väkivalta oikeassa elämässä usein onkin. Rumaa ja rujoa hosumista jolla on rumat ja rujot seuraukset. Väkivallan toimiminen hienosti amerikkalaisessa elokuvassa tarkoittaa yleensä väkivallan turhaa estetisoimista ja todellisten seuraamuksien karttelua.

Häjyt elokuvana oli mielestäni aika tasapaksu, sellainen kolme miinus....

 

Ensinnäkin on pakko arvostaa, että joku vaivautuu perustelemaan oman mielipiteensä tässä keskusteluketjussa, vieläpä noin monisanaisesti.

Kuitenkin tekee mieleni mainita, että Häjyt on fiktiivistä elokuvaa, jonka henkilöhahmojen kuuluukin olla liioiteltuja ja kärjistettyjä. Paljon pahemmin yliampuvia hahmoja löytyy (lähes) mistä tahansa amerikkalaisesta elokuvasta. Eivät aivan kaikki newyorkilaiset rivijeparit todellisuudessa juokse ympäriinsä terroristeja ammuskellen samalla vitsejä laukoen (John McClane). Epäilen myös, josko Fargo -nimisen tuppukylän kaikki asukkaat todellisuudessa ovat sellaisia seinähulluja moukkia, joiksi Coenin veljekset heidät kuvasivat.
Tuskinpa todellisesta elämästä löytyy sellaistakaan naispuolista kristushahmoa, kuin tanskalaisen Lars von Trierin hienossa elokuvassa Dancer in the Dark kuvattu Selma. Elokuvan henkilöiden epärealistisuus ei minusta sinänsä ole mikään syy elokuvan tyrmäämiselle.

Häjyjen loppu noudatti formaattia, joka on havaittu isossa maailmassa erinomaisen toimivaksi. Katsojalukujen valossa ratkaisu on onnistunut, vaikkakin minä(kin) olisin toki pitänyt karummasta lopetuksesta enemmän.

Loppujen lopuksi aika harvasta elokuvasta löytyy realistisia henkilöhahmoja, jos asiaa ryhdytään tarkemmin pohtimaan. Ainakaan toimintaelokuvista sellaisia on turha hakea.

 

Jos elokuvilla todella haettaisiin realismia ja oikeita tunteita, olisivat elokuvateatterit aikasta tyhjiä ja elokuvayhtiöt köyhiä... Me Suomalaiset olemme vaatimatonta kansaa, jonka elokuvien ei tarvitse olla yliampuvia tehostespektaakkeleita...
Ajatelkaapa vaikka Tuntematon Sotilas jenkkituotannon tekemänä?
Voi sitä sontaa... Rokka ampuisi Maximilla lonkalta ja sotamies Sus tuhoaisi kaksi KV2:sta samaan aikaan kahdella panssarinyrkillä...

 

No jos nyt pari vuotta täällä on tullut asuttua ja reilu 20 pohjanmaalla ni enköhän vielä voi sanoa ainakin tulleeni pohjanmaalta .

 

Ei, ihan hyvä että korjasit, jotenkin vain lipsahti... mutta kuitenkin.

 

Samat sanat, pisteet kotiin Mahoneylle mielenkiintoisista näkemyksistä.

Itsekin olen miettinyt, mikä suomalaista elokuvaa vaivaa. En nyt ehkä heti lähtisi vertaamaan meikäläistä tuotantoa Hollywoodiin, sen verran eri sarjoissa kuitenkin rahallisesti painitaan. Vertailukohtia löytyy lähempääkin: missä on Suomen von Trier, missä Suomen Moodysson?

Tiedän että Suomesta löytyy runsain mitoin lahjakkaita nuoria käsikirjoittajia ja ohjaajia joilla olisi loputtomasti uusia, omaperäisiä ideoita, joilla suomalainen elokuva voisi nousta uuteen aikaan. Kuitenkin tuntuu, että nuo ideat vesitetään rahoitus ja tuotantoprosessissa jokseenkin täydellisesti, kaikki särmät hiotaan mitäänsanomattomaksi mössöksi. Ikään kuin joku pomo sanoisi: "Joo on se ihan hyvä, mutta laitetaan se ja se vanha jäärä pääosaan ja se ja se raakki kuvaamaan ja se ja se pieru tekemään musiikit niin hyvä tulee. Ja minä voin itse vähän editoida tuota kässäriä perinteisempään suuntaan, että yleisö tykkää."

Tässä mielessä aiemmin haukuttu "Pelon maantiede" on mielestäni yksi viime vuosien harvoja todella sävähdyttäviä kotimaisia elokuvia, oli sen ideologisesta ja moraalisesta puolesta mitä mieltä tahansa. Se oli sentään jonkinlainen irtiotto tuosta Mahoneyn kiromasta "juodaan viinaa ja ollaan ahdistuneita"-perinteestä, aidosti omaperäinen ja aiheensa puolesta kansainvälisestikin radikaali elokuva.

 

Mitenkä nää ketjut nyt nykyään hurahtaa aina tälläiseksi "juupas eipäs", "mun faija on parempi kun sun" ja "kelläs se nyt olikaan isoin ja mikä" jauhannaks.
Eikös tässä ketjussa tiedusteltu mikä on huonoin leffa jne.
Joten miksei tosta Häjyistä voitu perustaa vaikka omaa threadia.

Niin ja huonoin leffa on muuten Full Circle.
Ihmissusi juttuja ja joku erikois rymä.
Jos olet nähnyt niin muistat kyllä varmaan.

 

Hmm.. Kun otetaan huonoin leffa puheeksi niin mun valinta siihen on kyllä Kolme Kuningasta (aka Kolme Runkkua )
Taitaapi toi olla yksi huonoimmista, ellei huonoin leffa minkä oon ikinä nähny.

 

Tuostakin olisi kiva saada perusteluja. Minä ainakin pidän tuosta leffasta kohtalaisen paljonkin, hyvä yhdistelmä sotaseikkailua ja kantaaottavuutta. David O. Russelilla on näkemystä ja Spike Jonze on vallan mainio.

 

Niin minäkin, eroaa positiivisella tavalla muista sota -aiheisista leffoista.

 

Aivan. Kyllä Three Kings oli ehdottomasti vuoden 1999 parhaita leffoja ja keräsi sentään ihan mukavasti arvostustakin (esim. Bostonin kriitikot rankkasivat vuoden parhaaksi leffaksi).

Itse pidin tästä paljon enemmän kuin esim. Saving Private Ryanista. Leffasta tuli tosiaan mieleen esim. Kellyn Sankarit, mutta lisäksi löytyi paljon vakavaakin sanottavaa.

 

Niin, tämäkin on tietysti makuasia; omasta mielestäni tällaiset kyselyt ovat parhaimmillaan keskustelun sytyttäjinä. Varsinkin juuri kysymys huonoimmista elokuvista antaa mahdollisuuden pieneen provosointiin, minkä koen vain hyvänä asiana. Tietysti se, mikä on toisille mielenkiintoista väittelyä, saattaa toisista tuntua "juupas-eipäs"-jankutukselta.

Käsitteet "off-topic" ja "oman threadin paikka" ovatkin sitten vähän kiperämpiä (tästä ainakin voisi perustaa oman threadin!). Itse olen enemmän vapaan, luonnollisesti rönsyilevän keskustelun kannalla, joskin ymmärrän ongelmatkin: mielenkiintoinen debatti ei ehkä löydä yleisöään, jos se on piiloutunut jonkin aivan toisesta maailmasta olevan otsikon alle. Taisi tästä moderoinnista olla aiemminkin puhetta. Mauri?

edit: Ja minäkin muuten pidin "Kolmesta kuninkaasta". Ymmärrän tosin, miten se saattoi olla monille pettymys; olihan se aika erilainen luomiinsa odotuksiin nähden - omasta mielestäni positiivisessa mielessä.

 

Minä en pitänyt kolmen kuninkaan trailerista ja mulla oli myös aika negatiivinen asenne koko filmiin eikä se oikein kiinnostanut. Odotukset olivat siis aika alhaalla kun leffan sitten dvd:ltä katsoin, ja kas kummaa, sehän olikin aika hyvä ja rankkakin elokuva eli yllätyin erittäin positiivisesti kun odotukset olivat alhaalla.

 

Sanotaan nyt alkuun se, että mulla ei ollu mitään ennakko-odotuksia ko. leffaa kohtaan.

1.Leffassa ei mielestäni mitään juonta.
2.Koko leffan aikana ei oikeastaan tapahdu mitään, elokuvan paras kohta on kun maitoautoa ammutaan singolla ---> Jo se kertoo elokuvasta jotain

Elokuva on tyypillistä Hollywood-hömppää mitä löytyy jo ennestään paljon, vaikkei heti kyllä tule mieleen mitään huononpaa.

 

Mielestäni häjyt elokuvassa olisi ollut enemmänkin potentiaalia (hyviä näyttelijöitä), mutta nyt sitä oli hieman haaskattu turhaan venyttämiseen ja hieman turhiin kohtauksiin. Mutta elokuvana se oli mielestäni ihan hyvä ja herätti ajatuksia siitä, miten vaikeata olisikaan oikeasti palata normaaleihin kuvioihin linnatuomion jälkeen. Pesee mielestäni keskimääräisen Hollywood tuotannon aika suvereenisti.

Mahoney: voisin jopa veikata että tulet ymmärtämään paremmin suomalaisia elokuvia, kunhan hieman ikäännyt.
Suomalaiset elokuvat ovat puutteistaan huolimatta tärkeitä ajan kuvaajia ja tulevaisuutta ajatellen on hyvä että niitä tehdään. Esim. kivenpyörittäjän kylä kuvaa mielestäni hyvin 70 luvun maaltapaon tunnelmia ja maalaista elämänmenoa. Ja on sopivan hauska ja viihteellinen, eli helppo katsoa.

Täytyypä vielä sohaista hieman ampiaispesää ja sanoa että pidin paljon enemmän Tuntemattoman sotilaan vanhasta versiosta, kuin tästä uudemmasta. Uudemmasta jäi jotenkin sellainen kuva, että yritys oli kova saada elokuvasta toiminnallisempi kuin edeltäjästä, mutta jotenkin lopputulos meni pieleen.

Katsoin muuten tuon American Outlaws - rainan ja voi ihme mitä soopaa ! 98%:n ennalta-arvattavaa amerikan paatosta. Siinä toistaiseksi huonoin elokuva, jonka olen lähiaikoina nähnyt.