Scott Speerin I Still See You (2018) perustuu David Watersin romaaniin Break My Heart 1,000 Times. Kyseessä on romanttinen kummitustarina, joka vähitellen kääntyy sarjamurhaajajahdiksi. Chicagossa oli kymmenen vuotta sitten tapahtunut hiukkaskiihdyttimen räjähdys, joka teki kaupungista elinkelvottoman. Lähialueilla Illinois’ssa kummittelee keskellä kirkasta päivää: edesmenneistä ihmisistä on jäänyt jäljelle aineeton osa, jäänne eli haamu, joka toistaa päivittäin samaan aikaan jonkin tutun toimen ja katoaa olemattomiin. Kymmenessä vuodessa näihin ilmiöihin on totuttu. Haamut eivät reagoi muuhun maailmaan eivätkä voi vaikuttaa siihen. Osa haamuista oli Chicagon räjähdyksen uhreja, osa ei. Lukiolaisen Veronica Calderin (Bella Thorne) kotiin ilmaantuu kuitenkin uusi haamu (Thomas Elms), ja vaikuttaa siltä kuin se uhkaisi Veronicaa. Hän alkaa selvittää ilmiötä koulunsa yksinäisen suden Kirk Lanen (Richard Harmon) kanssa, jolla on oma teoriansa haamuista. Lehtori Bittner (Dermot Mulroney) koettaa hälventää Veronican pelkoja. Spoiler Haamu Brian vaikuttaa liittyvän murhasarjaan, joka on tapahtunut hänen kuolemansa jälkeen, uhreina lukiolaistyttöjä. Selviää, että Chicagossa ei räjähtänyt hiukkaskiihdytin vaan laite, jolla koetettiin ylittää elävien ja kuolleiden välisen maailman raja. (Voi niitä hulluja tiedemiehiä!) Brian kuoli räjähdyksessä, samoin lehtori Bittnerin tytär, sillä lehtori oli ollut niitä hulluja tiedemiehiä. Nyt lehtori haluaa tappaa Veronican, jotta hänen kuollut tyttärensä voisi palata elämään, kuten oli jo aiemmin tuloksetta murhannut tyttöjä. Brian yritti varoittaa tyttöjä Bittneristä. Elokuvassa on sekä jännittäviä hetkiä että hiukan hupsuja ratkaisuja, mutta kokonaisuutena I Still See You on viihdyttävä, keskimääräistä parempi fantasiaseikkailu, jonka alkuasetelma muistuttaa vaikkapa TV-sarjaa Stranger Things tai elokuvaa The Mist. Dermot Mulroney on kuin köyhän miehen Robert Downey Jr., joka pakahduttaa lukiolaistyttöjä... 3/5 Pohjoismaisessa blu-rayssa (BD-25) ei ole mitään lisämateriaalia, ja kuvanlaatu on kohtuullinen, esimerkiksi pimeät kohtaukset toimivat. Muutama kuvanäyte: Spoiler
Olen suunnilleen samaa mieltä leffasta, tuli se katsottua joskus yli vuosi sitten... luulin kirjoittaneeni siitä tänne arvostelunkin mutta eipä tuota löydy, lienenkö nähnyt unta. Mutta siis joka tapauksessa ihan viihdyttävä yliluonnollinen jännäri. Ja tehostepuolikin on hoidettu hyvin, ns haamut on ihan uskottavan oloisia ja leffa muutenkin sopivan tunnelmallinen.