Aiempien kokemusteni perusteella nykyisen, jo kolmatta vuotta kestäneen ihmissuhteeni toinen osapuoli on turhan nuori, vain pari kuukautta itseäni vanhempi. Ehkä taantuva henkinen kehitykseni tasapainottaa tilannetta toivotulla tavalla.
Vaimo on 2 vuotta nuorempi. Ollaan molemmat jo kypsiä aikuisia (31/29 -vuotiaita). Ikäero on sopiva, tosin kypsyys ei ole iästä kiinni. Jotkut samanikäiset kaverit juoksee vielä baareissa ja yhden yön suhteissa...
Vaimo on 3 v vanhempi. Iällä ei ole niin väliä paitsi tilanteessa, jossa elämänvaihe on täysin erilainen. Meilläkin oli kiperää kun emäntä oli töissä Helsingissä ja minä opiskelin 4 vuotta Tampereella. Mitäs sitten kun emäntä jää 3 v aikaisemmin eläkkeelle. Paree olla pötyä pöydässä ja kämppä siisti kun isäntä tulee töistä kotiin
Parasta kai päivittää tilastoja.. Eksäni sattui olemaan minua 7v. vanhempi..no, se juttu loppui lyhyeen ja nykyinen miekkonen onkin sitten 8 vuotta minua vanhempi :hitme:
Määritteletkö kypsyyden asteen baarireissujen määrällä? Ehkä se ei kuitenkaan ole noin yksioikoista. Eiköhän se kypsyys liity siihen, miten muuten vastuunsa elämässä kantaa. Seurustelin kolme vuotta, jonka aikana kävin baarissa viimeisen kahden vuoden aikana 2 kertaa. Kun seurustelu päättyi, on baareissa tullut käytyä luonnollisesti hieman useammin, ehkäpä kerran kahdessa kuukaudessa. Ikää minulla on 28. Toisaalta monien mielestä ihminen ei ole kypsä ennen kuin tällä on lapsia...
Joo, kieltämättä ihmeellinen määritelmä tuo että baarissa käyminen kielii lapsellisuudesta. Ilmeisesti aikuistuminen tarkoittaa tylsiä lauantai-iltoja ja Bumtsibumia? Itse olen seurustellut kohta neljä vuotta ja käyn silti baarissa vähintään joka toinen viikonloppu, koska pidän siitä. Ei silti, että itse olen päättämään olenko aikuinen vai en, sehän on jokaisen oma mielipide, mutta mitään joka omasta mielestäni on mukavaa en aio jättää pois vain sen takia, että ikä sitä "edellyttää".
Vähän off topiccia, mutta menköön: En. Tuo oli vain esimerkki ja siinäkin tärkeämpi kohta oli tuo viittaus yhden yön suhteisiin. Aikuisuutta/kypsyyttä ei mielestäni määritellä sillä, miten osaa ottaa vastuun elämästään, vaan sillä, miten osaa ottaa huomioon myös muut (esim. vaimon, lapset, lähimmäiset). Ihminen on aikuinen, kun tajuaa, että oma etu ja mukavuus ei käy muiden edellä. Sly: Aikuisuus ei todellakaan tarkoita tylsiä lauantai-iltoja ja sitä kamalaa ohjelmaa. Tosin tylsyyden tunne on yksilökohtaista, mutta itse nautin eniten lauantai-illasta oman vaimoni kanssa, missä nyt sitten satummekin olemaan.
Vastuun kantamisella tarkoitin hieman tuota mitä sanoit, sillä mielestäni vastuun kantamiseen liittyy olennaisesti myös tuo muiden huomioon ottaminen. Vastuuton ei välitä muiden tarpeista. Tosin jos elelee yksin, ei ole juuri muita huomioitavana.
Vaimo on kaksi vuotta vanhempi. Eipä se nykyään tunnu missään, mutta ero tuntui aika suurelta kun itse olin 17 ja hän 19. Siinä on jotenkin sellainen maaginen kuilu välissä... nyt 9 vuotta myöhemmin 2 vuotta on kuin 2 päivää... aika jännä juttu. On minulla eräs tuttu (mies), joka on minua hieman nuorempi, mutta naimisissa ~45 vuotiaan kanssa. Eli ikäero on sellaiset sopivat ~20 vuotta. Noh, eipä se näytä menoa haittaavan...
Joten siis sinä olet 33 ja hän 19 ? Se on jo aika iso ero... noh... onneksi ei sentään 25/12. Se olisi jo hieman epäilyttävää. Kaverisi ovat varmasti kateellisia
Tulipas pieni lukihärö minulla. Luin, notta pimatsu olisi 13 vuotta ja 5 kuukautta vanha ja täten 3 päivää KSa:ta nuorempi. Sairaana ei pitäisi tehdä mitään ylimääräistä kuin vain katsella juuri postiluukkuun kolahtaneita leffoja.. Meidän taloudessa taas ikäeroa on tasan 6 viikkoa minun ollessa se juniori.
Oma visio50 on: 50 vuoden iässä pitää hankkia 16-18 vee blondi tekemään palveluksia muutamaa "rakastan rakastan" vastaan. Tosin tässäkin pätee steven seagul diggarin filosofia, enempi parempi. Edit: no ei pidä olla liian ronkeli, blondi tai thai-tyttö.
Tyttöystävä on 15 vuotta nuorempi, mutta käyttäytyy paljon aikuisemmin ja tunnollisemmin kuin minä, joten sovitaan erittäin hyvin yhteen