Imaginaerum (2012) (Stobe Harju / Tuomas Holopainen, Quin Lord, Francis Mccarthy, Ilkka Villi, Ron Lea, Glenda Braganza)

Hah. Tämän ennustamiseen ei tarvinnut edes kristallipalloa. Hyvä, että palautellaan vähän artisteja maanpinnalle.

:king::hitme::thumbsup::OI

 

En nyt ihan näin floppia leffasta odottanut, vaikken mitään huippumenestystäkään kyllä odottanut, kun leffa on saanut kautta linjan niin huonot arvostelut, ja kun ei leffassa ole ketään tunnettua ja vetovoimaista näyttelijää. Olis kannattanut hommata leffaan edes yksi kansainvälisesti tunnettu, vetovoimainen näyttelijä, mutta eipä tainnut olla rahaa muuta kuin kansainvälisiin halpis-neverheard-näyttelijöihin (vaikken ole leffaa nähnytkään, niin tuskin ovat edes kummoisia/karismaattisia näyttelijöitä). Samahan konsepti ja resepti oli Lordi-leffassakin, että kaikki päänäyttelijät oli ihan neverheardejä ulkomaalaisia, eivätkä karismaltaankaan kummoisia.

 

Joo, eipä yllätä. Pisteet bändille rohkeasta yrityksestä. Onpahan nyt pari varoittavaa esimerkkiä, mikä on tietysti sekä hyvä että huono juttu. Lisää samanlaisia tuskin pahemmin enää uskalletaan tehdä, mutta jääpähän persnetotkin sitten pois.

Mitenkäs tämä nyt olikaan rahoitettu? Luin kyllä siitä, mutta en ihan muista... oliko Holopainen joutunut pistämään omasta pussistaan paljonkin, vai mitenkähän se meni? Toivottavasti nyt ei ihan kerjuulle mies joudu. No onhan tosiaan vielä BD/dvd-myynnitkin.

 

Käsittääkseni elokuva ei ole teatterilevityksessä suomen ulkopuolella ollutkaan. Itsellä ei mitään hajua millaisia lukuja BD/DVD-myynneistä on lupa odottaa optimistisissakaan arvioissa, mutta olettaisin ostajia löytyvän ihan kansainvälisestikin. En ihan noin flopiksi olisi suomessakaan ennustanut, joskin henkilökohtaisten kokemusten perusteella väittäisin että suomen rajojen sisällä Nightwish-fanitus ei ole kovinkaan kummoinen ilmiö moniin muihin maihin verrattuna.

EDIT: Jaa, ilmeisesti Kanadassa on myös pyörinyt teattereissa. Kopiomääristä taas ei mitään hajua.

 

Budjektiin nähden oikein hyvän näköinen elokuva. Tarinasta muodostui loppua kohden yllättävän eheä ja jopa koskettava. Bändin pari esitystä sopivat hyvin elokuvan tunnelmaan ja tarinaan. Musiikki läpi elokuvan luonnollisesti todella hienoa. Näyttelijät olivat ihan kelvollisia. Varsinkin poika ja vanhempi mies tekivät hyvää työtä. Tuomas Holopainen hoiti omat kohtaukset moitteetta. Lumiukon ääninäyttely oli myös mainiota.

**** (fanilasit päässä)

 

Paitsi, että jo kesällä ostin kyseisen rainan alelaarista hintaa 7,95 €. Ei ole tainnut menekkiä olla kotivideoformaateissakaan, kun noin nopeasti päätyi aleen.

 

Fanilasit kun puuttuu, niin 1/5 on ainoa järjellinen arvosana. Ihan hyvältä budjettiin nähden elokuva näytti, mutta kyllä juoni, näyttelijät ja musaa oli aikamoista kakkelia. Nyt on nähty, ja tämän voi unohtaa kuten Lordin pökäleenkin olen unohtanut aktiivisella työllä ja hyvän terapeutin avulla.

 

Siitä on nyt jo aikaa, kun näin leffan blu-ray:ltä (pitäis kattoo kyllä aika pian uudestaan), mutta kyllähän tämä kuitenkin ihan hyvä elokuva oli (ja paikoin koskettava), olisi voinut olla peräti loistava elokuva, jos olisi ollut paremmat näyttelijät, mutta epäkarismaattiset neverheard-näyttelijät (varsinkin se pääosa-nainen ainakin) pilasivat leffaa. Musiikiltansa (Nightwishin ja Holopaisen fani kun olen), tunnelmaltaan ja visuaalisesti elokuva oli paikoin oikeinkin hyvä, varsinkin jotkut yksittäiset kohtaukset. 3½ tähteä, ja kyllä tää paljon sitä Lordi-elokuvaa parempi on.

 

Imaginaerum tuli lopulta nähtyä kirjaston blu-raylta. Kyseessä on musiikkifantasia, joka voisi tuoda mieleen Tim Burtonin ja David Lynchin goottilaiset visiot ja Zak Snyderin Sucker Punchin. Elokuvassa on visuaalista kekseliäisyyttä, mutta yksityiset ideat jäävät jotenkin raa’an tuntuisiksi iduiksi. Elokuva kärsii populaarimusiikin estetiikasta: ideoita ei kehitellä, vaan niitä vain toistetaan kolme minuuttia ja siinä kaikki. Tarinassahan olisi ollut ainesta Liisa ihmemaassa -tunnelmaan, jossa unenomaisuus hämmentäisi — ja kiinnostaisi — katsojaa aidosti.

Elokuvan dramaturgia ja leikkaus on vivahteetonta ja välillä laahaavaa. Rakastajattaren ja tyttären dialogi on puisevaa, ja tyttären asennemuutoksen perusteet jäävät ohuiksi, jos henkilöhahmon psykologiaa verrataan vaikkapa sellaisiin elokuviin kuin Le Mépris ja The Deep End. Onneksi elokuva ei sentään ole liian pitkä. — Vaikea sanoa, olisiko tämä parempi kuin Lordin elokuva Dark Floors.

Elokuvan äänimaailma on kuitenkin miksattu vaikuttavasti. Tämä lienee ensimmäisiä kotimaisia elokuvia, joissa on 7.1-kanavainen ääni. Musiikki on sijoitettu vahvasti sivu- ja takakanaviin, ja jos joku on kitsauttaan hankkinut halvat ja känäiset takakaiuttimet, niin tätä elokuvaa katsoessa harmittanee melkoisesti. Myös subwooferista lähtee alkupuolella jylyä.

(Ne, jotka väittävät, että minut olisi tänä aamuna nähty kaiutinostoksilla, ovat täysin väärässä!)

1½/5

Valitettavasti Nordisk Film on valmistanut yksikerroslevyn (elokuvaa 18,1 GB), ja kuvanlaadussa on ajoin puutteita: hämärissä kohtauksissa taustan värisävyt porrastuvat.

Muutama kuvanäyte:

Spoiler